Lue keskustelun säännöt.
ADHD epäilys, en halua tutkia
17.01.2025 |
Minulla on oikeastaan jo selvää että minulla on adhd. Olen 29v ja koko elämä on ollut vaikeaa, olen kussut kaikki asiani aina, parisuhteet, työt ja kaikki. (tämä oli vain ripaus tarinastani, en kerro nyt kaikkia oireita) Terapeuttini sanoi että on todella varma että minulla on adhd ja pyysi hakeutumaan tutkimuksiin.
En kuitenkaan halua. En halua diagnoosia joka on nykyään kaikilla. En halua sitä myöskään siksi että se loppuiän leima. Se vaikuttaa työpaikkoihinkin. Joita en tosiaan onnistu muutenkaan pitämään mutta silti. En halua sitä koska en halua mitään lääkkeitä. En halua sitä koska olen sinkku. Kuka haluaa oikein valita adhd puolison. Eriasia varmaan jos on jo suhteessa, tuskin silloin toinen jättää.
Toisaalta haluaisin apua näihin ongelmiini mutta onnistuuko se ilman noita haittatekijöitä.
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos sä sen lääkkeen ja jonkun omahoitoterapian (aikuisille ei taida kelan järjestämää kuntoutusta olla tarjolla) kautta saisit elämäsi järjestykseen?
Se on nimittäin mahdollista.
Työnhaussa ei tarvitse diagnoosista kertoa. Ja parisuhdetta ei kaoottisen ihmisen kanssa kukaan kuitenkaan halua.
Riippuu työpaikasta. On aloja jossa esim. liikenneturvallisuuden takia ADHD on este ja työpaikka on ehdollinen kunnes työterveyshuolto on antanut lausunnon sopivuudesta työhön.
Uskoisin, että tuollaiset rajoitukset tulevat poistumaan jatkossa. Jo ihan puhtaasti siitä johtuen, että ADHD-diagnosoitujen ihmisten määrä on niin suuri, nuoremmissa ikäluokissa joka viidennellä on ADHD-diagnoosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen mielestäni varma ADHD, selittää niin paljon mun käytöksestä, toimintatavoista ja menneisyydestä. Diagnoosia ei ole, kun yksityisellä se maksaa mammonaa ja julkisella voi olla vuosien jonot.
Olen keski-ikäinen, korkeakoulutettu nainen, teen asiantuntijatyötä ja olen oppinut kompensoimaan tiettyjä puutteita esim. tunnollisuudella ja sinnikkyydellä. En käytä päihteitä ja minulla on suuri motivaatio talousasioihin ja lasten asioiden hoitoon, joten pärjään oikein hyvin näinkin.
Itselleni ADHD piirteiden tajuaminen oli se tärkein juttu. Pystyn nyt olemaan armollisempi itselleni ja ymmärtämään itseäni ja toimintaani paremmin.
Samoin! Ja itse en edes voisi käyttää adhd-lääkkeitä, koska mulla on jo verenpainelääkitys. Joten senkään puolesta en tarvitse diagnoosia.
Olen 50 ja luultavasti mulla ADD. Olen kärsinyt oireistani paljon, mutta olen silti sitä mieltä että diagnoosista ei olisi ollut hyötyä ja mahdollisesti jopa haittaa.
Luuletko että me joilla on ADHD laitetaan CV:hen tai kerrotaan haastattelussa että joo mulla on sitten ADHD? No ei todellakaan, ei vaikuta töihin se on helppoa senkus tekee vain töitä, oikea alan valinta siihen vaikuttaa, ei siis mitään toimistonäpertelyä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos sä sen lääkkeen ja jonkun omahoitoterapian (aikuisille ei taida kelan järjestämää kuntoutusta olla tarjolla) kautta saisit elämäsi järjestykseen?
Se on nimittäin mahdollista.
Työnhaussa ei tarvitse diagnoosista kertoa. Ja parisuhdetta ei kaoottisen ihmisen kanssa kukaan kuitenkaan halua.
Riippuu työpaikasta. On aloja jossa esim. liikenneturvallisuuden takia ADHD on este ja työpaikka on ehdollinen kunnes työterveyshuolto on antanut lausunnon sopivuudesta työhön.
Uskoisin, että tuollaiset rajoitukset tulevat poistumaan jatkossa. Jo ihan puhtaasti siitä johtuen, että ADHD-diagnosoitujen ihmisten määrä on niin suuri, nuoremmissa ikäluokissa joka viidennellä on ADHD-diagnoosi.
8,3%:lla 7-17 vuotiailla on ADHD ei joka viidennellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ihmeessä kuvittelet, ettei työntanatajasi ja tuttavapiirisi jo tietäsi sinulla olevan ADHD? Jos ongelmia on noin paljon, sen tietävät jo kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen haaveillut kuljettaja alasta useasti mutten usko että enää opiskelisin sinne alalle. Mutta jos sattuisin innostumaan ja en pääsisikään niin kyllä se tuntuisi pahalta. Tosi kiva kuulla että on muitakin jotka ei ole mennyt tutkimuksiin ja on pärjännyt. Jospa itsekin alan pärjäämään. Koitan lukea jotain tietoja miten rauhoittaa itseä niin että saisi edes työpaikan pidettyä. Mikäli saisin edes sellaisen ensin. :D -ap
Ei ole rauhoittamisesta kyse. Sinun pitää saada itsesi innostettu riittävästi, jotta mielenkiinto tehtävään pysyy yllä. Kaverini toimii kuljettajana, on Adhd ilman lääkitystä ja hyvin pärjää tehtävässään. Liikenne on aina muuttuva kokonaisuus, ja se pitää hänen mielenkiinnon yllä.
No kyllä minulla on juurikin rauhoittumisesta kyse. Jos innostun, innostun täysill
Voi olla muutakin kuin adhd. Esim epävakaa persoonallisuushäiriö on monelta osin samanlainen kuin adhd. Innostuu täysillä ja lopahtaa täysillä kuten sinä. Myöskin itse voit aiheuttaa monia adhd:n kaltaisia oireita. Tässä siitä juttua: https://yle.fi/a/3-10472461
Tosi moni nykyään kuvittelee, että heillä on adhd, mutta sitten tutkimuksissa ei saakkaan diagnoosia. Ja se nimenomaan on saamista eikä mikään pahan leima.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku täällä kyseli miten ADHD:t on saanut lääkkeettä esim. korkeakouluopinnot ja työt suoritettua. Mun tapa: alkoholin avulla. Alkoholi auttaa mua keskittymään, joten opiskelu sujui keskikaljaa tissuttelemalla samalla kuin luki tai teki tehtäviä. Samoin töissä on mennyt aina niin, että vaativammat hommat pitää hoitaa kotona työpäivän jälkeen vapaa-ajalla, juoden samalla hidasta tahtia alkoholia, niin että mieli rauhoittuu, muttei vielä tule känniin.
Todennäköisesti olet jo alkoholisti. Ja kun keskushermosto on muuttunut alkoholistin hermostoksi, niin et pääse enää alkoholista eroon. Vain 2% alkoholisteista voi raitistua, loput 98% kulkee kohti loppuaan. Jotkut hyvin hitaasti, toiset nopeammin.
Vierailija kirjoitti:
Olen haaveillut kuljettaja alasta useasti mutten usko että enää opiskelisin sinne alalle. Mutta jos sattuisin innostumaan ja en pääsisikään niin kyllä se tuntuisi pahalta. Tosi kiva kuulla että on muitakin jotka ei ole mennyt tutkimuksiin ja on pärjännyt. Jospa itsekin alan pärjäämään. Koitan lukea jotain tietoja miten rauhoittaa itseä niin että saisi edes työpaikan pidettyä. Mikäli saisin edes sellaisen ensin. :D -ap
Jos se kuljettajan työ ja autot on juuri se sun mielenkiinnon kohde niin silloin siinä voi kehittyä ties kuinka taitavaksi. Mun isällä varmasti diagnosoimaton ADHD eikä koskaan tehnyt muuta työtä kun ajoi koko työhistoriansa autoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen haaveillut kuljettaja alasta useasti mutten usko että enää opiskelisin sinne alalle. Mutta jos sattuisin innostumaan ja en pääsisikään niin kyllä se tuntuisi pahalta. Tosi kiva kuulla että on muitakin jotka ei ole mennyt tutkimuksiin ja on pärjännyt. Jospa itsekin alan pärjäämään. Koitan lukea jotain tietoja miten rauhoittaa itseä niin että saisi edes työpaikan pidettyä. Mikäli saisin edes sellaisen ensin. :D -ap
Ei ole rauhoittamisesta kyse. Sinun pitää saada itsesi innostettu riittävästi, jotta mielenkiinto tehtävään pysyy yllä. Kaverini toimii kuljettajana, on Adhd ilman lääkitystä ja hyvin pärjää tehtävässään. Liikenne on aina muuttuva kokonaisuus, ja se pitää hänen mielenkiinnon yllä.
No kyllä minulla on juurikin ra
Myös kaksisuuntainen mielialahäiriö tutkitaan.
"Tämä oli jotenkin kivasti kirjoitettu. Oikein huokuu sellainen ymmärtäväinen ihminen. Lupaan harkita diagnoosia mutta tarvitsee kyllä paljon miettimistä kun on aiheena niin mörkö itselle. Mutta... voin laittaa pieleenmenneet parisuhteet adhd piikkiin koska ne menee yleensä näin: Tavataan, ihastun täysillä, en näe mitään muuta kun sen miehen, suunnittelen mielessäni naimiisin menoa ja lapsia ja sitten yhtäkkiä*naps* kiinnostus loppuu täysin ja jätän sen miehen kun ei vaan enää kiinnosta. Samalla tavalla kun työpaikoissa. Alkuun täysillä mukana ja sitten vaan.. ei kiinnosta. Tylsää, väsyttää. -ap"
Tunnesäätelyn ongelmilta nuo pikemminkin kuulostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ammattikuskit + poliisti/palomiehet kirjainmellisesti pelkästään. Ellei rekkakuski ole ap:n unelma ala niin tällä ei ole mitään väliä.
Ei ADHD-diagnoosi estä olemasta ammattikuski. Riippuu aivan oirekuvasta. Jos se on ongelma niin se on ongelma oli diagnoosi tai ei. Diagnoosilla voi saada lääkityksen jonka avulla pysyy kuljettajakelpoisena.
Oli noita en halua lääkitystä kommentteja. Mikä ajatus siinä on? Miksi ei jos niistä on apua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä kuvittelet, ettei työntanatajasi ja tuttavapiirisi jo tietäsi sinulla olevan ADHD? Jos ongelmia on noin paljon, sen tietävät jo kaikki.
Nimenomaan. ADHD:n ja autisminkirjo:n piirteet näkyy ihan selvästi, ainakin jos on enemmän tekemisissä.
Täällä joku kirjoittaa näin:
"Itselle ja läheisillä riittää se tieto, että tää päätön sekoilu johtuu todennäköisesti adhdsta ja kaikki omahoito infoapu on otettu vastaan ja käyttöön. Sekoilua on edelleen, mutta sille on ymmärrystä ja vihdoin joku selitys. "
Siis sekoilla saa ja vaikka kuinkakin rajusti, kun kaikki läheiset sen tietävät ja sen piikkiin saa kaiken pistää. Entä ne, jotka eivät tiedä, mahdolliset työnantajat? Miten näiden pitäisi suhtautua, antaa vain tämän rellestää, mutta kuinka kauan. Vai sossun loiseksiko tämä itseään kasvattaa?