Mitä ajattelet psyykkisesti sairaista ihmisistä?

No ajattelen, että täällä ei kukaan ole täysin terve, ja pahin on sellainen joka ei myönnä olevansa rikki päästään.

Elinikäinen vankeus ja rajoitus, joskaan ei työsin pilaa elämää jos osaa suhtautua oikein. 

Minulla aloittajan kanssa sama diagnoosi. Kerron kyllä sairaudestani niille, jotka koen luottamuksen arvoisiksi. He varmasti ymmärtävät myös, että en ole sairautta itse valinnut.

Kuvottavat minua

Psykiatriset sairaudet ovat niin yleisiä, että jos itsellä ei ole, niin varmaankin tuntee/tietää useamman, jolla on. Niin kuin tämän palstankin keskusteluista voi huomata, osa suhtautuu aivan normaalisti ja rauhallisesti. Osalla taas esimerkiksi perheenjäsenen psykoosijaksot ovat olleet rankkoja elämänkokemuksia, mikä voi  heijastua uupumuksena ja torjuvuutena. Jos ihmissuhde on muuten hyvä, ja voit päätellä toisen yleisen elämänviisauden perusteella, että hän "kestää tosiasioita", voit hyvin kertoa myös sairaudestasi, jos haluat. On myös hyvä omata rajanvetokykyä niin, että ei kerro yksityisasioitaan aivan kevyesti.

Olisiko mahdollista kuntoutua ja elää tasapainoista elämää lääkkeiden, hoidon ja tukipalvelun johdosta?

Aika monella on jotakin ongelmaa mielenterveydessä. Ihan julkisuuden henkilöt ovat kertoneet masennuksesta tai esim. kaksisuuntaisesta. 

Vierailija kirjoitti:

Kuvottavat minua

Voit sairastua itsekin. Kuvottaako sittenkin?

Vähän kaksijakoinen (ei kaksisuuntainen) on suhtautuminen. Tiedän ihmisiä joilla ihan laiskuudesta johtuva masennusdiagnoosi, vielä useampi ottaa sillointällöin pääsaikkua et pääsee esim lomailemaan. Sitten toisaalta eräs hyvä ystävä sairasti pahaa skitsofreniaa joka johti lopulta itsemurhaan. 

No minä sairastan skitsofreniaa ja kenellekään ei voi kertoa. Potkut tulee töistä, jos kerron. Suomessa ei suvaita yhtään mitään. En onneksi tarvitse lääkkeitä niin näytän ulkonäöltäni täysin normaalille. Painajaisunia näen paljon ja herään niihin. Huonontaa unen laatua ja väsyttää päivällä.

Jos minulta kysytään niin en missään nimessä kertoisi kenellekkään mielenterveys ongelmista, jos palkkatyöt kiinnostaa. Muutenhan se on aivan sama mitä puhuu. M40

No en juuri mitään, työskentelen psyykkisesti niin sairaiden ihmisten kanssa, että pienet masennukset, maniat ja tuhopoltot paranoidisessa mielentilassa ei tunnu missään. -PsykSh

Itsellä psyykkisiä oireita ollut lapsesta lähtien. Lukiot, yliopistot ja armeijat käyty. Kaikille ei kannata kertoa, mutta oikeanlaiset ihmiset ymmärtävät. Heitäkin on paljon. Tsemppiä!

Olen itse skitsofreenikko. En ole ikinä kertonut sairaudestani muille kuin terveydenhuollon ammattilaisille. En usko että kukaan uskoisi että sairastan skitsofreniaa jos kertoisin.

Ei kannata kertoa. Ennakkoluulot ovat valtavat. Ihmisten asenne muuttuu heti kun kerrot ja he ottavat etäisyyttä vaikka olisit täysin hyvinvoiva ja työhön palannut. 1800-lukulainen ajatusmaailma istuu syvässä, eivätkä ihmiset tiedosta tätä.  

Myötätunnolla muita, itseäni häpeän.

Ajattelen niin, että kuka tahansa voi sairastua psyykkisesti. En tykkää diagnoosijärjestelmästä, koska se ei ole tieteellinen ja tulee sadan vuoden päästä olemaan erilainen kuin nyt, saati sitten tuhannen.

Samanlaisia ihmisiä kuin muutkin. Toivon että ottavat lääkkensä.

hirveän läheistä ihmissuhdetta en halua vaikeita psykoottisia jaksoja elävän tai tosi epätasapainoisen kanssa, koska mun perheessä on myös mielenterveyshäiriö, joka imee musta mehut. En jaksaisi pitää huolta sekä läheisestä että uudesta ystävästä.

Ei ole hirveän yleinen sairaus. En kertoisi muille, niiden ymmärrys ei riitä. Ei ole muotisairaus vrt masennus, adhd. 

Vierailija kirjoitti:

Olisiko mahdollista kuntoutua ja elää tasapainoista elämää lääkkeiden, hoidon ja tukipalvelun johdosta?

On.

Kuka tahansa voi sairastua ihan mihin tautiin tahansa. Ei siinä sen kummempaa.