Miksi tunteeni miestä kohtaan katosivat kun hän kertoi olevansa ihastunut työkaveriin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska mies petti luottamuksen. Ei tuollaista pysty korjaamaan.

Anteeksi mitä?! Mies oli pettämisen sijaan, re-hel-li-nen. Ihastumisesta ei tarvitse kokea syyllisyyttä parisuhteessakaan.

Joka paikan höylä ja limerenssistä kärsivä k pimppa?

Tämä on monella tapaa vaikea aihe ja samalla hyvin, hyvin normaali. Me olemme (yllätys, yllätys) vain ihmisiä kaikki. 

Ja kyllä, on täysin normaalia ihastua vaikka olisikin parisuhteessa. Varsinkin pitkissä liitoissa/suhteissa näin käy usein. 

Mutta, onko ihastuminen sama asia kuin rakastaminen? No ei todellakaan ole. 

Se, että naapurin Jorma-Helena saa sukat pyörimään jaloissa, ei tarkoita vielä yhtään mitään. Oma kumppani, jos häntä rakastat, on kuitenkin se jota rakastat.

Ja niin, on tottakai hyvä ja hienoa olla rehellinen, mutta mitä hittoa sitä omaa kumppania loukkaamaan ja musertamaan jonkun typerän ihastuksen takia, jolle ei aio mitään tehdä? 

Sanoisin, että tilanne on siinä kohtaa vakava, kun ihastus alkaa olla molemmin puolista, siihen liittyy himoja ja syvempää yhteyttä. 

Vaan mistä mä tiedän.

T. Maalaismoukka 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin se monilla naisilla (ja miehilläkin) menee. Turvan ja rakastettuna, ainoana ja erityisenä olemisen tunne katoaa -> Rakkaus ja halukin katoaa.

 

Miksi se ei tule enää takaisin?

Sitä on jotenkin niin pettynyt.

Jos puhui puhuu ja kuuntelee, niin se voi syventääkin suhdetta, oppia yhdessä.

Jos jättää niikseen, niin se pettymys ei poistu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en jaa kumppania ja tunteet kuolee kyllä jos pitää alkaa jakamaan. Enkä todellakaan ala kilpailemaan. Se vaan menee niin.

Ja peli on hävitty tavallaan sillon kun mies ihastuu toiseen.

Jos toiselta naiselta saa seksiä, niin miksi ei olisi ihastunut häneen? Seksin takia miehet yleensä ovat parisuhteessa naisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en jaa kumppania ja tunteet kuolee kyllä jos pitää alkaa jakamaan. Enkä todellakaan ala kilpailemaan. Se vaan menee niin.

Ja peli on hävitty tavallaan sillon kun mies ihastuu toiseen.

Peli on hävitty, jos alkaa itkeä perään ja anella takaisin.

Oikea peliliike on poistua areenalta pystypäin, taakseen katsomatta.

 

Peli on hävitty myös, jos tuollainen annetaan anteeksi. Katkeruus jää ja pysyy.

Niinpä. Jos aikoo jatkaa, niin pitäää myllätä koko kasa.

Mulle tämä tapahtui, kun mies kertoi "melkein" pettäneensä minua. Suhde oli ollut jo vuosia kaikin puolin huono, fyysistä ja henkistä väkivaltaa emmekä muutenkaan sopineet yhteen, mutta olin silti rakastunut mieheen. Kunnes hän eräänä viikonloppuna oli kaverin kanssa liikkeellä ja soitti aivan poissa tolaltaan, että oli melkein päätynyt sänkyyn jonkun naisen kanssa.

Sillä hetkellä kaikki tunteeni häntä kohtaan vain katosivat. En ollut edes vihainen tai loukattu, vaan se rakkaus yhtäkkiä pyyhkiytyi pois kuin joku olisi ottanut sen, taikaiskusta. Eikä se tullut takaisin. Suhde oli helppo päättää, vaikka mies kuinka aneli takaisin.

Siinä vaiheessa kun ihastus on niin pitkällä, että sen kokee tarpeelliseksi kertoa kumppanille tai muuten epäilee tämän huomaavan minun käyttäytyvän erilailla ihastukseni vuoksi, niin ihastus on liian pitkällä. Siinä vaiheessa pitää aktiivisesti ottaa takapakkia ja jäädyttää täysin kaikki suhteet tuohon ihastukseen. Petos tapahtuu jo siinä kohden, kun se ihastuksen kohde lukee minusta, että olen ihastunut häneen.

Vierailija kirjoitti:

Aihe näyttää jakavan mielipiteitä.

Ehkä eri ihmiset tuntevat eri tavalla. Olen itsekin ollut vastaavan miehen kanssa suhteessa.

Itse olen sellainen että en kiinnostu muista kun olen suhteessa ja rakastunut. Mies oli sellainen että saattoi ihastua usein ja hänestä se oli vain siitä kiinni tekeekö asialle jotain.

Jos ei mies pystynyt hallitsemaan tunnetta, en minäkään voisi. Minun tunteet katoaisi jos en voisi luottaa mieheen. Joku muu kykenisi katsomaan vain tekoja, minä en.

Sama. Olen kai jotenkin vialllinen, koska en voi "olla" useamman miehen kanssa samanaikaisesti. Olen jotenkin sairaalloisen uskollinen kai. Siis kun olen jollekulle antanut itseni, niin olen sitten hänen kaikilla tasoilla. Jos kävisi niin että ihastuisin suhteen ulkopuolelle, niin se kyllä tarkoittaisi että suhde mieheeni olisi jo katkennut eikä voisi enää jatkua.

Vierailija kirjoitti:

Mulle tämä tapahtui, kun mies kertoi "melkein" pettäneensä minua. Suhde oli ollut jo vuosia kaikin puolin huono, fyysistä ja henkistä väkivaltaa emmekä muutenkaan sopineet yhteen, mutta olin silti rakastunut mieheen. Kunnes hän eräänä viikonloppuna oli kaverin kanssa liikkeellä ja soitti aivan poissa tolaltaan, että oli melkein päätynyt sänkyyn jonkun naisen kanssa.

Sillä hetkellä kaikki tunteeni häntä kohtaan vain katosivat. En ollut edes vihainen tai loukattu, vaan se rakkaus yhtäkkiä pyyhkiytyi pois kuin joku olisi ottanut sen, taikaiskusta. Eikä se tullut takaisin. Suhde oli helppo päättää, vaikka mies kuinka aneli takaisin.

Mun eksän takin taskusta taas jäi käteen kondomipaketti, kun pyysi ottamaan autonavaimet sieltä. Oli kuulemma vasta menossa pettämään, mikä ei ilmeisesti sitten ollut niin paha juttu herran mielestä.

Kyllähän se jonkun loven löi rakkauteen vähän muunkin epämääräisen ohella, vaikka sitten kuitenkin jatkettiin vielä kymmenkunta vuotta yhdessä. 

Jos pettää harrastamalla tunteetonta seksiä jonkun toisen kanssa, niin on tyyppi jolla on tapana harrastaa tunteetonta seksiä toisten kanssa, vaikka olisikin suhteessa. Varmaan pyytää anteeksi, varmaan vannoo ettei koskaan enää. Joopa joo.

Jos rakastuu toiseen, vaikka on pitkässä suhteessa, niin on sellainen ihminen, joka joskus rakastuu, kun osuu sellainen tilanne. On myös ihmisiä, jotka eivät rakastu koko elämässään. Heille ei tule tämmöisiä ongelmia. He eivät ole rakastuneet myöskään puolisoonsa, vaan ottaneet mukavan ja sopivan ihmisen.

Jokainen sitten miettii, mikä näistä vaihtoehdoista olisi vähiten huono. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en jaa kumppania ja tunteet kuolee kyllä jos pitää alkaa jakamaan. Enkä todellakaan ala kilpailemaan. Se vaan menee niin.

Ja peli on hävitty tavallaan sillon kun mies ihastuu toiseen.

Jos toiselta naiselta saa seksiä, niin miksi ei olisi ihastunut häneen? Seksin takia miehet yleensä ovat parisuhteessa naisten kanssa.

Myös lasten takia.

Kaksi parisuhdettani on päättynyt siihen, että kumppani on ilmoittanut ihastuneensa toiseen. Toisessa kumppani kertoi minulle kaikki vikani, joista osa oli totta, mutta paljon valetta. Tunteet loppuivat samalla hetkellä. Toisessa ihminen oli pahoillaan, eivätkä tunteet loppuneet. Kumpi keino oli sitten parempi?

Mun mies ihastuu pari kertaa vuodessa johonkin mieheen😁 eli bromancetyyppisesti. On hän ohastunut myös naispomoonsa(65v naiseen. Se on semmoista ihailua

Vierailija kirjoitti:

Koska mies petti luottamuksen. Ei tuollaista pysty korjaamaan.

Mitä luottamuksen pettämistä siinä on, jos rehellisesti kertoo olevansa ihastunut?

Vierailija kirjoitti:

Tämä on monella tapaa vaikea aihe ja samalla hyvin, hyvin normaali. Me olemme (yllätys, yllätys) vain ihmisiä kaikki. 

Ja kyllä, on täysin normaalia ihastua vaikka olisikin parisuhteessa. Varsinkin pitkissä liitoissa/suhteissa näin käy usein. 

Mutta, onko ihastuminen sama asia kuin rakastaminen? No ei todellakaan ole. 

Se, että naapurin Jorma-Helena saa sukat pyörimään jaloissa, ei tarkoita vielä yhtään mitään. Oma kumppani, jos häntä rakastat, on kuitenkin se jota rakastat.

Ja niin, on tottakai hyvä ja hienoa olla rehellinen, mutta mitä hittoa sitä omaa kumppania loukkaamaan ja musertamaan jonkun typerän ihastuksen takia, jolle ei aio mitään tehdä? 

Sanoisin, että tilanne on siinä kohtaa vakava, kun ihastus alkaa olla molemmin puolista, siihen liittyy himoja ja syvempää yhteyttä. 

Vaan mistä mä tiedän.

T. Maalaismoukka 

Tottahan tuo sinänsä on, mutta jotkut ihmiset käyttävät sanaa ihastus, kun tarkoittavat oikeastaan rakastamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en jaa kumppania ja tunteet kuolee kyllä jos pitää alkaa jakamaan. Enkä todellakaan ala kilpailemaan. Se vaan menee niin.

Ja peli on hävitty tavallaan sillon kun mies ihastuu toiseen.

Miten niin hävitty? Eikö peli ole hävitty vasta sitten, kun joku toinen tulee miehelle tärkeämmäksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on monella tapaa vaikea aihe ja samalla hyvin, hyvin normaali. Me olemme (yllätys, yllätys) vain ihmisiä kaikki. 

Ja kyllä, on täysin normaalia ihastua vaikka olisikin parisuhteessa. Varsinkin pitkissä liitoissa/suhteissa näin käy usein. 

Mutta, onko ihastuminen sama asia kuin rakastaminen? No ei todellakaan ole. 

Se, että naapurin Jorma-Helena saa sukat pyörimään jaloissa, ei tarkoita vielä yhtään mitään. Oma kumppani, jos häntä rakastat, on kuitenkin se jota rakastat.

Ja niin, on tottakai hyvä ja hienoa olla rehellinen, mutta mitä hittoa sitä omaa kumppania loukkaamaan ja musertamaan jonkun typerän ihastuksen takia, jolle ei aio mitään tehdä? 

Sanoisin, että tilanne on siinä kohtaa vakava, kun ihastus alkaa olla molemmin puolista, siihen liittyy himoja ja syvempää yhteyttä. 

Vaan mistä mä tiedän.

Rakastuminen ja rakastaminen ovat myös aivan eri asioita keskenään. 

Väärinkäsityksen vaara on ilmeinen tuon kaltaisissa tilanteissa. Jos katsotte aiheelliseksi uskoutua ihastuksesta kumppanillenne, niin selittäkää edes tarkemmin minkälaisista tunteista on kyse. Ehkä on viisainta välttää kokonaan sanan "ihastunut" käyttöä, koska siitä saattaa tulla kumppanille täysin erilainen mielikuva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en jaa kumppania ja tunteet kuolee kyllä jos pitää alkaa jakamaan. Enkä todellakaan ala kilpailemaan. Se vaan menee niin.

Ja peli on hävitty tavallaan sillon kun mies ihastuu toiseen.

 

Miten niin hävitty? Eikö peli ole hävitty vasta sitten, kun joku toinen tulee miehelle tärkeämmäksi?

Ja sehän on ihan perhepeli, että kehittyykö joku ihastus tärkeämmäksi. Siitähän voi ottaa vaikka jokaviikkoisen pulssikyselyn, että joko. Sivusta

Vierailija kirjoitti:

Siinä vaiheessa kun ihastus on niin pitkällä, että sen kokee tarpeelliseksi kertoa kumppanille tai muuten epäilee tämän huomaavan minun käyttäytyvän erilailla ihastukseni vuoksi, niin ihastus on liian pitkällä. Siinä vaiheessa pitää aktiivisesti ottaa takapakkia ja jäädyttää täysin kaikki suhteet tuohon ihastukseen. Petos tapahtuu jo siinä kohden, kun se ihastuksen kohde lukee minusta, että olen ihastunut häneen.

No ei välttämättä. Ihmisillä on erilaisia tapoja kommunikoida ja erilaisia "rehellisyyden tasoja". Joku voi kokea, että olisi väärin salata tuollaista omalta rakkaalta kumppanilta tai ei suorastaan pysty pitämään mitään tämän tason salaisuuksia toiselta.

Tulisi mullekin aika salakähmä olo, jos salailisin tuollaista asiaa ja voi olla, että se salailun aiheuttama ahdistus saisi mutkin kertomaan asian, vaikka en olisi asialle mitään tekemässä tai ketään muuta haluamassa mun elämään.

Toiset sitten valehtelee vaan sujuvasti ja osaa esittää, että kaikki on aivan normaalisti. Enemmän huolissani olisin tuollaisen tyypin luonteenölaadusta.