sanokaas vanhemmat, onko nykylapsia enää mahdollista kasvattaa ilman älypuhelinta vai onko siitä lapselle vaan haittaa (jää ulkopuolelle)
Onko kellään tehty esim ala-asteella luokkakokousessa kaikkien vanhempien kesken joku sopimus että pidetään lapset poissa puhelimilta vielä kun on lapsia, että kellään ei ole älypuhelimia niin sitten ei tule sitä sosiaalista painetta että jää porukan ulkopuolelle ne joilla ei ole?
Puhelin tuhoaa keskisttymiskyvyn, luovuuden ja lapsuuden. Haaveilen että kasvattaisin omani niin, että olisi ihan perusnäppäinpuhelin jolla voi tekstata ja soittaa kunnes on lapsella itsellä varaa ostaa oma. Että yläkoulun kesätyörahoistaan voi sitten vaikka säästää jos haluaa jotain muuta. Mutta onko tällainen enää nykyään mitenkään realistinen ajatus, tuleeko lapsesta ihan hylkiö sitten kaveripiirissä? En haluaisi tehdä lapsen elämälle vahinkoa sillä että sallii puhelimen liian nuorena mutta en kyllä niinkään että jos kaikilla muilla on ja jää jotenkin ulkopuolelle sitten.
Kommentit (29)
Haaveeksi jää. Ongelma on sama, kuin liikenteessä. Se voi olla hengenvaarallinen, mutta ellet päästä sinne lastasi, lapsesi ei pysty olemaan osallisena mihinkään. Voit vain vaikuttaa riskeihin, olla itse mukana ja valppaana ja lisätä vastuuta lapselle hiljalleen, näyttää itse hyvää esimerkkiä.
Mä haluaisin koko perheeltä älypuhelimet pois. Ovat varsinainen kirous. Mutta en ole vielä uskaltanut, lapsellakin kaveriryhmiä jos jonkun moisia... Koulustakin saivat tabletit ja nyt ajan rajoittaminen on entistä vaikeampaa, kun siihen ei saa asennettu family linkkiä. Ja jos omalta saa puhelimen pois niin sitten pelataan kaverin puhelimella...
Nykyään on olemassa kellopuhelimia, jotka ainakin ala-asteella ihan cool vielä. Näissä ei nettiä, eikä juuri mitään toimintoja.
Meidän nuorempi lapsi on kellopuhelimen varassa niin kauan että tulee oikeasti jokin painava syy ostaa älypuhelin.
Kuka opettaa mummoa, jonka on pakko käyttää älypuhelinta päästäkseen lääkäriin tai saadakseen kotiapua? Nyt siihen on voinut käyttää lapsenlasta apuna, mutta jos heille ei anneta välinettä, joka on aikuisille pakollinen, niin miten lapset oppivat puhelinta käyttämään?
Lapsen kaverit kuvaavat esimerkiksi meillä kotona ilman lupaa milloin mitäkin. Saa jatkuvasti olla huomauttamassa kuvaamisesta yksityisissä tiloissa. Eivät lapset osaa sääntöjä ja aikuiset eivät viitsi opettaa...
Tarkoitatko ettei lapsi ollenkaan koskaan saisi käyttää mitään älylaitetta alakouluiässä, vai sitä että hänellä ei ole vapaassa käytössä/koulussa mukana älykännyä? Ensimmäinen voi olla vähän hankala, jälkimmäinen on yleistymään päin ainakin alimmilla luokilla. Älykännyköiden haitat alkaa olla jo niin hyvin tiedossa, että monet vanhemmat hankkii mieluummin esim kellopuhelimen. Ja kotona sitten saa vaikka tabletilla/vanhemman kännykällä tms vaikkapa pelailla tai katsoa videoita tai ottaa kuvia, valvotusti ja rajoitetusti.
Tämä on juuri se ikävä, iso dilemma nykyään. Älypuhelimet eivät selkeästi lapsille kuulu (haittavaikutukset ovat niin isot) ja esim. Ranskassa alakouluikäisillä ei yleensä ikinä ole älypuhelimia ja ovat kouluissa kielletty.
Mutta.. Miten olla se ainoa lapsi luokalla jolla ei älypuhelinta ole? Älykellohan on ihan ok ratkaisu ekoilla luokilla. Vanhempi näkee missä lapset ovat, mutta internettiin ei ole pääsyä. Meillä lapset ovat nyt jo lukioikäisiä. Saivat android-puhelimet kakkos- tai kolmosluokalla ja nyt en antaisi vielä siinä vaiheessa. Yrittäisin odottaa edes viidennelle tai kuudennelle luokalle. Tavallisella vanhanaikaisella Nokialla pärjäisivät hyvin, toivottavasti ne tekevät vahvan paluun pian!!
Vierailija kirjoitti:
Kuka opettaa mummoa, jonka on pakko käyttää älypuhelinta päästäkseen lääkäriin tai saadakseen kotiapua? Nyt siihen on voinut käyttää lapsenlasta apuna, mutta jos heille ei anneta välinettä, joka on aikuisille pakollinen, niin miten lapset oppivat puhelinta käyttämään?
No mitenköhän me, joilla oli lapsena kotona vain lankapuhelin, on opittu käyttämään älykännyköitä ihan liiankin hyvin?
Vierailija kirjoitti:
Haluatko sitten kasvattaa lapsestasi sellaisen, joka hakee hyväksyntää niiltä, jotka halveksivat toisia sen mukaan, mitä omaisuutta heillä on?
en tietenkään halua. ENkä nyt siis mitään suoranaista kiusaamista tai halveksuntaa edes pelkää vaan ihan vaan että mitä se tekee lapsen sosiaaliselle kehitykselle jos lasten kaveriporukoissa muodostuu esim whatsapp ryhmiä jo 9-12vnä ja lapsi jää niistä ulkopuolelle. Tuollaiset asiat voi merkata paljon kaverisuhteille ja siihen että sitä vaan ajautuu ulkopuoliskeksi muista, toisten välille syntyy insidejuttuja ja muuta mitä siellä ryhmässä sitten on missä on kaikki muut jne. Ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan
Vierailija kirjoitti:
Tämä on juuri se ikävä, iso dilemma nykyään. Älypuhelimet eivät selkeästi lapsille kuulu (haittavaikutukset ovat niin isot) ja esim. Ranskassa alakouluikäisillä ei yleensä ikinä ole älypuhelimia ja ovat kouluissa kielletty.
Mutta.. Miten olla se ainoa lapsi luokalla jolla ei älypuhelinta ole? Älykellohan on ihan ok ratkaisu ekoilla luokilla. Vanhempi näkee missä lapset ovat, mutta internettiin ei ole pääsyä. Meillä lapset ovat nyt jo lukioikäisiä. Saivat android-puhelimet kakkos- tai kolmosluokalla ja nyt en antaisi vielä siinä vaiheessa. Yrittäisin odottaa edes viidennelle tai kuudennelle luokalle. Tavallisella vanhanaikaisella Nokialla pärjäisivät hyvin, toivottavasti ne tekevät vahvan paluun pian!!
Olen samaa mieltä, älypuhelimet eivät ole lasten laitteita. Eivät ymmärrä somemaailman ja julkaisemisen sääntöjä. Osaavat kyllä tehdä profiileja äideiltä ja isitä salaa. Jaetaan tyhmiä kuvia ryhmissä. Pelkään, että joku lapsista syyllistyy vielä rikokseen hölmöyksissään (kunnianloukkaus tms..)
Valvominen on ihan mahdotonta, kun kaikilla on puhelimet ja tabletit ja itse olet töissä pidempään, kuin lapsi koulussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluatko sitten kasvattaa lapsestasi sellaisen, joka hakee hyväksyntää niiltä, jotka halveksivat toisia sen mukaan, mitä omaisuutta heillä on?
en tietenkään halua. ENkä nyt siis mitään suoranaista kiusaamista tai halveksuntaa edes pelkää vaan ihan vaan että mitä se tekee lapsen sosiaaliselle kehitykselle jos lasten kaveriporukoissa muodostuu esim whatsapp ryhmiä jo 9-12vnä ja lapsi jää niistä ulkopuolelle. Tuollaiset asiat voi merkata paljon kaverisuhteille ja siihen että sitä vaan ajautuu ulkopuoliskeksi muista, toisten välille syntyy insidejuttuja ja muuta mitä siellä ryhmässä sitten on missä on kaikki muut jne. Ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan
Joo, mutta ainakin jonnekin 10v asti pärjää aivan hyvin näppispuhelimella/kellopuhelimella. Ainahan sen älykännyn voi hankkia myöhemmin, jos alkaa tuntua että lapsi jää ulkopuolelle kun ei ole sitä. Tai voi esim antaa asentaa whatsapin puhelimeen jota saa käyttää vain kotiwifissä vanhempien valvovien silmien alla.
Minusta on kummallista, että samaan aikaan käytännössä kaikkeen arkiseen tarvitaan älypuhelinta. Siinä on bussikortti, wilma, harrasteryhmien yhteydenotot jne., joten jos sitä puhelinta ei ole, niin moni asia pitää tehdä vaikeimman kautta. Siksi yhteiskunnassa ylipäätään pitäisi palata enemmän ei-digitaaliseen maailmaan. VR:n lippu pitää saada helposti ilman puhelintakin!
Maailmaa kehittyy, antaa ihmisten kehittyä mukana. Aikuinen voi opastaa älypuhelinten hyödyistä, vaaroista ja säännöistä esim kuvaamisessa.
Mun lasta kiusattiin alakoulussa siksi, että oli luokkansa ainoa poika, joka ei pelannut Fortniteä, johon ei ikä riittänyt meidän pojalla, eikä luokan muillakaan.
Oikeastaan ei edes kiusattu. Hänet vain unohdettiin. Hän saattoi olla koulussa muiden seurassa, mutta kukaan ei puhunut muusta kuin Fortnitesta, joten hänelle ei ollut mitään sanottavaa, eikä kukaan enää puhunutkaan hänelle mitään. Vapaa-ajallakaan ei kukaan halunnut hänen seuraansa, sillä muut pelasivat.
Mieheni latasi pelin ja antoi pojan pelata multa kysymättä. Jälkikäteen olen tästä kiitollinen. En osannut arvioida tilannetta oikein. Nyt vuosia myöhemmin saatan myöntää, että tuohon aikaan ikärajat, pelien haitat, netin käyttö yms saattoivat olla mulle eräänlainen hyvän äitiyden mittari.
En enää toistaisi samaa virhettä.
No ei kai sitä porukan ulkopuolelle pullauttamista älykännykälläkään estetä. Kännykät, somet jne kyllä antaa kouluväkivallalle ihan uudenlaiset mahdollisuudet eikä se enää jää kouluun ja koulumatkoille vaan on jopa ympärivuorokautista.
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitatko ettei lapsi ollenkaan koskaan saisi käyttää mitään älylaitetta alakouluiässä, vai sitä että hänellä ei ole vapaassa käytössä/koulussa mukana älykännyä? Ensimmäinen voi olla vähän hankala, jälkimmäinen on yleistymään päin ainakin alimmilla luokilla. Älykännyköiden haitat alkaa olla jo niin hyvin tiedossa, että monet vanhemmat hankkii mieluummin esim kellopuhelimen. Ja kotona sitten saa vaikka tabletilla/vanhemman kännykällä tms vaikkapa pelailla tai katsoa videoita tai ottaa kuvia, valvotusti ja rajoitetusti.
En enismmäistä missään nimessä, vaan jälkimmäistä. Toki on hyvä lapsen nähdä ja tietää miten nykylaitteet toimii, ihan tynnyrissä ei voi elää. Mutta haluaisin ettei kasva oma puhelin kädessä kiinni vaan eläisi kavereidensa kanssa ihan oikean lapsuuden. Alan kyseenalaistaa haluanko puhelinta enää edes itse, luovun ehkä kokonaan. Ehkä sitten pitäisi vaan oman posivtiivisen esimerkin kautta mennä? Että kun minä en käytä ja tehtäisiin asioita oikeassa elämässä, pelailua ja luonnossa liikkumista ja muuta tekemistä niin kasvaisi siihen että se on normaalia eikä puhelimet. Mutta sitten jos kaikki muut lapset pyörii älylaitteiden maailmassa niin onko mikään oma kasvattaminen mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka opettaa mummoa, jonka on pakko käyttää älypuhelinta päästäkseen lääkäriin tai saadakseen kotiapua? Nyt siihen on voinut käyttää lapsenlasta apuna, mutta jos heille ei anneta välinettä, joka on aikuisille pakollinen, niin miten lapset oppivat puhelinta käyttämään?
No mitenköhän me, joilla oli lapsena kotona vain lankapuhelin, on opittu käyttämään älykännyköitä ihan liiankin hyvin?
Olemmeko? Miten se vaari ei millään opi easyparkin ja moovyn käyttöä?
Etkä huomannut ironiaa: me haluamme pitää lapset erossa laitteista, joita ilman muistisairaat vanhukset eivät pärjää, koska palvelut ovat diginä.
Tuttavani lapsen luokan vanhemmat ovat tehneet päätöksen, että eivät hanki älypuhelimia. Lapset ovat nyt kolmannella luokalla, eikä älypuhelimia ole paria lukuunottamatta. Hyvin pärjää ilman.
Lapsellani, 4. Luokka, älypuhelin on. Hankittiin juuri tuosta syystä kun muillakin. Oli luokkansa viimeinen, silloin kolmosella. Puoli tuntia päivässä on puhelinaikaa. Selainta ei ole. Whatsappia ja Spotifytä ei ole rajoitettu. Whatsapp-ryhmissä ei ole ollut isompia ongelmia, mutta aivan turhahan tuo puhelin on. Kellolla pärjäisi vielä tuon ikäinen hyvin. Lapsi saattaa itsekin unohtaa luurinsa jonnekin päiväkausiksi, eikä kaipaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka opettaa mummoa, jonka on pakko käyttää älypuhelinta päästäkseen lääkäriin tai saadakseen kotiapua? Nyt siihen on voinut käyttää lapsenlasta apuna, mutta jos heille ei anneta välinettä, joka on aikuisille pakollinen, niin miten lapset oppivat puhelinta käyttämään?
No mitenköhän me, joilla oli lapsena kotona vain lankapuhelin, on opittu käyttämään älykännyköitä ihan liiankin hyvin?
Olemmeko? Miten se vaari ei millään opi easyparkin ja moovyn käyttöä?
Etkä huomannut ironiaa: me haluamme pitää lapset erossa laitteista, joita ilman muistisairaat vanhukset eivät pärjää, koska palvelut ovat diginä.
Muistisairaan vanhuksen oppimiskyky ei taida olla ihan samaa luokkaa lapsen tai nuoren kanssa. Lisäksi lasten ei yleensä tarvitse hoitaa omia asioitaan, vanhemmat hoitaa ne jokatapauksessa.
Haluatko sitten kasvattaa lapsestasi sellaisen, joka hakee hyväksyntää niiltä, jotka halveksivat toisia sen mukaan, mitä omaisuutta heillä on?