Oletko joskus miettinyt että kaikki asiat elämässä tapahtuu jonkun merkityksen takia?

No en ole löytänyt merkitystä näille elämäntapahtumille.

Oudot sattumukset omalla kohdalla paljastui erään narsistisen lähisukulaisen juonitteluiksi. Sen jälkeen olen alkanut suhtautumaan skeptisesti kaikenlaisiin sattumuksiin.

Se on ihan miten elämää katsoo, kyllä mäkin oon uinut sen verran skeidassa oman elämäni aikana että mä voisin alkaa itkemään mutta mä en tee sitä koska mä katson kaiken negatiivisen opettajana, ei olis tapahtunut koskaan kehitystä jos ei olisi tullut haasteita. Tyhmä ihminen uhriutuu ja alkaa syyttelemään tätä elämää kaikesta, fiksu ihminen kääntää kaiken opetuksiksi. 

Eli kaikella on tarkoitus, se vaan riippuu katsojasta näkeekö se niitä tarkotuksia

Mitä todella tapahtui Eedenin Puutarhassa? 

Sen verran olen saanut huonoa onnea osakseni erilaisten ikävien juttujen muodossa, että en voi kuin ihmetellä, että mikähän hel vetin tarkoitus on muka kaataa yhden ihmisen niskaan näin paljon?! On asioita mihin en ole voinut vaikuttaa. Aina kun elämässä on helpompaa ja voi hengittää vapaammin, niin kyllä se potku päähän tulee taas jostakin. 

Tuntuu kyllä ettei kaikki asiat tapahdu vain sattumalta.

Montakin kertaa ollut tietyilä tapahtumilla joku tarkoitus. Yksi asia johtaa toiseen jne. Paljon on kuraa tullut tuulettimeen kyllä.

En löydä mitään tarkoitusta sille, että sairastuin krooniseen sairauteen, joka pakottaa minut elämään koko loppuelämäni tavalla, jota en halua. Mieluummin olisi  kuollut kokonaan pois. Nyt olen elävä kuollut. Pelkkä kuori entisestä. 

Jumala yksin tietää tarkoituksen kaikelle. Me ihmiset emme aina ymmärrä

Ihmisen aivoilla on tapana kehitellä selityksiä ja syitä kaikelle mahdolliselle. Senhän takia uskonnotkin ovat kehittyneet. Tuo ominaisuus on varmaan antanut ihmisille jotain hyötyä hengissäpysymiseen ja sen takia evoluutio on kehittänyt siitä niin voimakkaan. Kuten huomaatte, keksin itsekin juuri selityksen tälle taipumuksellemme!

Ei mielestäni ole noin. Paljon asioita tapahtuu ihan sattumalta tai toisten ihmisten toiminnan tarkoittamattomana seurauksena. Mitään kosmista järjestystä tai tarkoitusta tuskin on olemassa, universumi kokonaisuudessaan vain on, eikä sitä kukaan ole suunnitellut.

Enpä ole merkityksiä keksinyt tapahtumille. Pitäisikö?

Olen miettinyt mutta en usko siihen.

Minusta tuohon on vähän pakko uskoa. Jotta ei masennu.

Koin parikymppisenä omaisen yllättävän kuoleman. Se mursi elämäni. Olisi kohtuutonta ajatella, että niin oli tarkoitettu.

No monella tasolla. 

Ensinnäkin, saattaa olla olemassa jokin jota emme tajua, mutta jotain kutsumme Jumalaksi, kukin oman kielemme ja uskontomme mukaan. Toivon niin.

Voi myös olla olemassa jokin olotila jota voi kutsua Taivaaksi tai Nirvanaksi tai miksikä nyt kukakin sitä kutsuu. Minä jättäisin tämän avoimeksi, sillä onko absoluuttinen tyhjyyskään mitenkään varma asia. Varmaa on että emme voi varmasti tietää.

On myös mahdollista että olemme olemassa muita ihmisiä varten, tai masilmaa varten. 

Kaikissa tapauksissa on parempi elää ihmisiksi ja olla kiltti.

Toinen vaihtoehto - se että olemme olemassa vain sattumalta, tulemme tyhjästä ja häviämme olemattomuuteen. Eikö siinä tapauksessa kannattaisi maksimoida oma nautinto niin pitkälti kun se on ilman rangaistusta mahdollista ja olla kuin sika pellossa. Aika harva kuitenkaan on niin kyyninen, eli eivät ole sitten ihan varmoja?

Millään ei ole mitään tarkoitusta eikä merkitystä. Kaikki on täysin sattumanvaraista. Itse voi tiettyyn pisteeseen asti ohjailla elämänsä tapahtumia.

Vierailija kirjoitti:

No monella tasolla. 

Ensinnäkin, saattaa olla olemassa jokin jota emme tajua, mutta jotain kutsumme Jumalaksi, kukin oman kielemme ja uskontomme mukaan. Toivon niin.

Voi myös olla olemassa jokin olotila jota voi kutsua Taivaaksi tai Nirvanaksi tai miksikä nyt kukakin sitä kutsuu. Minä jättäisin tämän avoimeksi, sillä onko absoluuttinen tyhjyyskään mitenkään varma asia. Varmaa on että emme voi varmasti tietää.

On myös mahdollista että olemme olemassa muita ihmisiä varten, tai masilmaa varten. 

Kaikissa tapauksissa on parempi elää ihmisiksi ja olla kiltti.

Toinen vaihtoehto - se että olemme olemassa vain sattumalta, tulemme tyhjästä ja häviämme olemattomuuteen. Eikö siinä tapauksessa kannattaisi maksimoida oma nautinto niin pitkälti kun se on ilman rangaistusta mahdollista ja olla kuin sika pellossa. Aika harva kuitenkaan on niin kyyninen, eli eivät ole sitten ihan varmoja?

Ei, vaan kyllä meillä on omia tarkoituksia, samoin toisilla ihmisillä. Ei niiden tarvitse olla peräisin jumalalta tai kosmokselta, vaan ne voivat olla peräisin meistä itsestämme. Empatia ja altruismi ovat hyviä tarkoituksia ihan itsessään, vaikka niiden takuumiehenä ei olisikaan taivasta tai jumalaa.

Jos mulla on pissahätä, menen vessaan...

Jos puuttuu maitoa, haen jostain tai olen ilman.

Voin myös katsoa onko pakkasessa jätskiä.

Vierailija kirjoitti:

No monella tasolla. 

Ensinnäkin, saattaa olla olemassa jokin jota emme tajua, mutta jotain kutsumme Jumalaksi, kukin oman kielemme ja uskontomme mukaan. Toivon niin.

Voi myös olla olemassa jokin olotila jota voi kutsua Taivaaksi tai Nirvanaksi tai miksikä nyt kukakin sitä kutsuu. Minä jättäisin tämän avoimeksi, sillä onko absoluuttinen tyhjyyskään mitenkään varma asia. Varmaa on että emme voi varmasti tietää.

On myös mahdollista että olemme olemassa muita ihmisiä varten, tai masilmaa varten. 

Kaikissa tapauksissa on parempi elää ihmisiksi ja olla kiltti.

Toinen vaihtoehto - se että olemme olemassa vain sattumalta, tulemme tyhjästä ja häviämme olemattomuuteen. Eikö siinä tapauksessa kannattaisi maksimoida oma nautinto niin pitkälti kun se on ilman rangaistusta mahdollista ja olla kuin sika pellossa. Aika harva kuitenkaan on niin kyyninen, eli eivät ole sitten ihan varmoja?

Oman nautinnon maksimoiminen. Elämään tuo nautintoa hyvät suhteet toisiin ihmisiin ja se ei onnistu, jos tuijottaa pelkkää omaa napaansa.