Adhd testit ahdistavat

Minulla ei ole kokemusta, mutta totean, että hienoa, kun olet rohkeasti etenemässä tärkeässä asiassa. 

Ei adhd ole nykyään mikään tabu, sen diagnoosien määrä on kasvanut valtavasti.

Sen takia juuri, ihmiset ajattelevat että mitä tuokin taas tänne tulee parkumaan ongelmistaan. Olen 6 vuotta ollut varma asiasta että se pitää tutkia. Eniten ahdistaa se että tarvitsisi jutella minun ja vanhempieni välisestä suhteesta ja kertoa totuus kuinka minua on kaltoin kohdeltu lapsena. Pelkään pikkuveljen puolesta (jolle taas vanhempani ovat olleet oikeasti vanhempia) joutuisi ongelmiin takiani.

Kaikilla on nykyään adhd

Ap ei ole adhd vaan ahdistusvamma. Vanhemmat pitäneet pumpulissa joten ap etsii syytä kun ei pärjää yksin.

Todellisuudessa olen asunut 3 vuotta omillani, vuoden poikaystävän kanssa koska en ole tullut toimeen vanhempieni kanssa. Hienosto vanhemmat korvaavat rakkauden rahalla ja kuri on sellaista että et ole ennen nähnyt. Samalla kun haasteita on jokaisella elämän osa-alueella yrität sinnitellä ja lopulta olet niin väsynyt että et jaksa enää mitään. 

 

onneksi saan asioihini nyt selvyyden eikä tarvitse sen jälkeen enää ikinä todistella ihmisille yhtään mitään. Minä sentään tulen pärjäämään elämässä kun saan tukea. Ajattelin jopa korkeakouluun hakea kun saa ammattitutkinnon valmiiksi.

Minä en voi ymmärtää näitä vanhempia, jotka estävät lapsensa tutkimukset tai esim. eivät halua lastaan erityisluokalle tai muitakaan tukitoimia, vaikka ne olisivat tarpeellisia.

Hienoa ap, että olet menossa ja päässyt tutkimuksiin. Ei siellä ole keskiössä suhteesi vanhempiisi, vaan adhd-oireet. Eikä pikkuveljesi voi joutua vaikeuksiin, jos hänellä on kotona kaikki hyvin. Jos taas ei ole, sehän olisi vain hyvä, että asiat tulisivat esille. 

Ammattikoulussa suostuivat onneksi erityisentuensuunnitelmaan kun ei näy todistuksessa. 30 isoveljeni on phasti alkoholisuitunut ja käyttää huumeita. Hänellä diagnosoitiin adhd ennen 2000 lukua ja hän kävi erityiskoulua. Äitini vertaa minua häneen ja väittää ettei minulla ole mitään ongelmia. Luulen että olisin samalla tiellä veljen kanssa jossen olisi tavannut nykyistä miestäni joka pitää minut maanpinnalla äitini sanojen mukaan.

ADHD periytyy jossain määrin ja ei ole mitenkään harvinaista, että vanhemmat eivät näe lapsensa oireita, koska itsellään on saman tyyppisiä haasteita.

Up

Taitaa olla ahdistuneisuushäiriö...

Mistäs noin päättelit?

Vierailija kirjoitti:

ADHD periytyy jossain määrin ja ei ole mitenkään harvinaista, että vanhemmat eivät näe lapsensa oireita, koska itsellään on saman tyyppisiä haasteita.

Minä en nähnyt omassa lapsessani mitään ihmeellistä. Kun hänellä alkoi ADHD-tutkimukset, olin yllättynyt ja luin aiheesta hieman. Tajusin heti paikalla, että olen itsekin tutkimusten tarpeessa ja saatiin diagnoosit peräkanaa. Myöhemmin hän sai myös autismidiagnoosin.

Kyllä siitä diagnoosista on iso apu, kun tietää mistä ongelmat johtuvat ja saa niihin sitten oikeanlaista apua. Parempi se diagnoosi on saada nuorena kuin vasta viisikymppisenä, niin kuin itse. 

Diagnosoimattoman ja hoitamattoman ADHD:n kanssa eläminen on todella raskasta. Monille tulee masennusta tai ahdistuneisuutta kaupan päälle. 

Mahtoikohan kirjoittaja käyttää värikynää kirjoittaessaan tekstiä.

Up

Kävin alku kartoituksissa tänään ja hyvin meni kun en mennyt lukkoon eikä kysellyt perheestäni juurikaan. Koin oloni siellä turvalliseksi. Nyt pääsen jatkossa psykologille selvittämään adhd asiaa ja mahdollisesti diagnoosin.

Ei ole suuri tabu nykyään. Korkeintaan joillekin vanhoille kääkille joille kulissit on tärkeitä.

Usein suorastaan vaaditaan vanhemman tai jonkun muun haastattelua. Siihen ei tarvi suostua jos ei halua. Käypähoidossakin sanotaan että aikuinen on omien oireidensa paras asiantuntija myös lapsuuden osalta. Toinen mihin ei tarvi suostua on huumetesti. Oikeusasiamies on ottanut kantaa ja todennut ettei se saa olla hoidon este jos ei suostu testaukseen.