Lue keskustelun säännöt.
Onko muita joille yksikään ihminen ei ole koskaan sanonut rakastavansa sinua?
15.01.2025 |
Miten se on vaikuttanut elämäänne, vai onko vaikuttanut mitenkään?
Itse en ole noita sanoja kuullut ikinä keneltäkään, ja pakko myöntää, että se saa välillä minut tuntemaan itseni aika merkityksettömäksi ja näkymättömäksi.
Olen ollut parisuhteissa elämäni aikana, ja minulla on myös suhteellisen läheinen suhde vanhempiini. Jostain syystä kukaan ei ole kuitenkaan ikinä sanonut rakastavansa minua tai kertonut minun olevan millään tavoin tärkeä. En tiedä johtuuko tämä pienestä talven aiheuttamasta alakulosta, mutta jostain syystä asia on nyt pyörinyt hieman enemmän päässä viime aikoina.
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Nämä ihmiset lankeaa näihin rakkaushuijauksiin, kerrankin on jollekin rakas?
Ihmisen kaipuu rakastaa ja kokea olevansa rakastettu ovat varmasti pitkälti sisäänrakennettuja. Ei sitä pitäisi mielestäni myöskään hävetä millään tavoin tai pitää heikkoutena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole sanottu, ei vanhemmat, ei kukaan. Ei edes että minusta tykättäis tms. Samapa tuo, jos ei tykätä niin ei sitten. Pärjään yksinkin. T. ei kaunis vanha nainen
Eipä ole muuten minullekaan sanottu 🤔 Olen 45-vuotias nainen ja ollut kaksi kertaa avoliitossa, kerran kihloissa, ei naimisissa. Minulla on myös lapsi mutta hän on vielä aika pieni eikä ehkä tietäisikään mitä ko lause oikeasti tarkoittaa, vaikka hänelle olen kyllä sen usein sanonut.
Vanhemmiltani en tuollaista odotakaan, ei kuulu siihen kulttuuriin joka heidän perheessään oli tai on. Mutta puolisolta olen todellakin haaveillut kuulevani sellaisen sydämestätulevan rakkaudentunnustuksen, millä tahansa sanoilla. Ei koskaan tullut. Taisin olla aina itse se aktiivisempi puoli parisuhteessa ja miehille se ei ollut niin tärkeää.
En muuten myöskään ole ikinä ollut kenenkään paras kaveri. Sellainenkin rakkaudentunne on jäänyt kokematta. Onneksi on kuitenkin ollut ihan hyviä kavereita noin muuten.
Etkö tiedä, rakastavatko vanhempasi sinua? Luulisi, että sen huomaa heidän teoistaan? Vanhemmat sukupolvet eivät ole tottuneet sanomaan tällaisia asioita ääneen. Luultavasti jos kysyisit heiltä, saisit toivomasi vastauksen.
Isä tykkäsi kun olin lapsi, äiti ei koskaan, kaverit alkoivat kiusaamaan tai jättivät porukoista ja mies varmaan katuu kun meni kanssani yksiin. Ei ole kiintymystä ainakaan sanoin osoitettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle on sanottu "minä rakastin sinua". Traagista. Liian myöhään.
En ole koskaan kuullut kenenkään sanovan sydämestään asti, että rakastaa minua. Äiti ja isä eivät sanoneet kertaakaan noita sanoja minulle. Tämän takia koen, että en ole arvokas enkä koskaan riittävä, vaikka miten yrittäisin 100%-tehokkuudella suorittaa kaiken ja täyttää velvollisuudet priimasti. Ainoa henkilö, joka sanoi minulle nuo sanat kerran, oli ex-avopuolisoni, aivan suhteemme ensipäivinä. Sittemmin hänen sanansa ja tekonsa minua kohtaan muuttuivat väkivaltaisiksi ja hyvin loukkaaviksi. On äärettömän tärkeää, että äidit ja isät sanovat ääneen lapsilleen, että heitä rakastetaan, että he ovat arvokkaita, että he ovat tärkeitä ja että he ovat ihania aivan omana itsenään ilman että lapsen pitää todistaa kelpaavuuttaan suorituksilla. On tärkeää pitää lasta sylissä ja lohduttaa, jos on surua ja pelkoa. Ennen varmasti vanhemmat pelkäsivät, että lapsesta tulee ylpeä, jos saa kuulla olevansa hyvä ja rakastettu. Tunnen ihmisenä olevani mitätön, vaikka olen tehnyt yhteiskunnan eteen raskasta työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole sanottu ja olen keski-iän ylittänyt, joten luultavasti asia ei miksikään enää muutu.
Onhan se tehnyt minusta hieman kylmän ja kovan muita kohtaan. Ei ilkeyttäni tai katkeruuttani, mutta kun on tarpeeksi kauan yksin, niin lopulta rakentaa isot suojamuurit vain selviytyäkseen.
Vierailija kirjoitti:
Minulle on sanottu "minä rakastin sinua". Traagista. Liian myöhään.
On surullista. Tosin kuulisin myös tuon ihan mielelläni. Surullista sekin :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ruma enkä läski, joten ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö edes äiti? Mut ei mun miehenkään äiti rakasta poikaansa, ja se muuten sattuu, jopa aikuiseen mieheen.
Ei yksikään ihminen ikinä. Uskon kuitenkin, että vanhempani minua rakastavat, vaikka eivät sitä ole ikinä sanoneet ääneen.
Olen lähes 50v ja isä saattaa soittaa että oletko nyt huomioinut sen ja sen asian eli huolehtii edelleen. Se on hänen sukupolven tapa ilmaista välittämistä.
Ruuan tuputtaminen on myös vanhemman saapumiserän tapa osoittaa sitä välittämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoittamasi kuulostaa niin tutulta ja on kuin suoraan omasta elämästäni. Ilman väkivaltaista eksää tosin.
Ei ole minullekaan sanottu koskaan, ei edes omat vanhemmat. Minäkin kuulemma pilasin äitini elämän, sitä sain kyllä kuulla jatkuvasti.
Eikä kukaan ole minulle teoillakaan näyttänyt, että välittäisi, vaikka olen ollut naimisissa ja parisuhteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä mistä suomalaiseen kulttuuriin on eksynyt käsitys siitä, että rakkautta ja sen ilmaisemista pitäisi jotenkin piilotella.
Juuri tuo ikuinen suorittaminen on myös minulle tuttua. Haetaan sitä kautta hyväksyntää siihen sisällä olevaan pohjattomaan kuiluun, jonka täyttämiseen olisi varmaankin tarvittu juurikin sitä rakkautta ja sitä, että joku olisi ilmaissut sen sanoin ja teoin.
Minulle on sanottu, mutta en ole kokenut noiden ihmisten taholta oloani rakastetuksi, vaan halutuksi, kulutetuksi, käytetyksi. He ovat lisäksi käyttäytyneet minua kohtaan monilla erittäin epärakastavilla ja vahingollisilla tavoilla, jopa ihan väkivaltaisilla ja rikollislla. Eli en anna mitään painoarvoa noille sanoille, päin vastoin ne saavat minut lähinnä takajaloilleni ja oloni tuntumaan manipuloiduksi
Sitten on ihmisiä, jotka käyttäytyvät minua kohtaan tavalla, jonka koen rakkaudelliseksi. He eivät ole täydellisiä eivätkä ole hakeneet minulle kuuta taivaalta, mutta he ovat antaneet sen mitä ovat pystyneet, usein pyynnöstä. He eivät ole tietoisesti, aktiivisesti satuttaneet tai käyttäneet minua hyväkseen. He ovat myös minua vahingossa satuttaessaan korjanneet käytöstään ja osoittaneet uskottavasti, ettei se ole ollut heidän tarkoituksensa ja palauttaneet luottamuksen. Nämä ihmiset eivät ole koskaan sanoneet rakastavansa minua, mutta se on selvää heidän käytöksensä perusteella
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mistä suomalaiseen kulttuuriin on eksynyt käsitys siitä, että rakkautta ja sen ilmaisemista pitäisi jotenkin piilotella.
Minä sanon suoraan mitä ajattelen ja tunnen, en tykkää siitä ettei olla suorapuheisia ja sanota asiansa suoraan niikuin se on, eipä ole kukaan vielä sanonut rakastavansa.
Vierailija kirjoitti:
Eipä ole muuten minullekaan sanottu 🤔 Olen 45-vuotias nainen ja ollut kaksi kertaa avoliitossa, kerran kihloissa, ei naimisissa. Minulla on myös lapsi mutta hän on vielä aika pieni eikä ehkä tietäisikään mitä ko lause oikeasti tarkoittaa, vaikka hänelle olen kyllä sen usein sanonut.
Vanhemmiltani en tuollaista odotakaan, ei kuulu siihen kulttuuriin joka heidän perheessään oli tai on. Mutta puolisolta olen todellakin haaveillut kuulevani sellaisen sydämestätulevan rakkaudentunnustuksen, millä tahansa sanoilla. Ei koskaan tullut. Taisin olla aina itse se aktiivisempi puoli parisuhteessa ja miehille se ei ollut niin tärkeää.
En muuten myöskään ole ikinä ollut kenenkään paras kaveri. Sellainenkin rakkaudentunne on jäänyt kokematta. Onneksi on kuitenkin ollut ihan hyviä kavereita noin muuten.
Tuli juuri vastaan eräs suomalaisen miehen sepustus, että he osoittavat tällaiset teot käytännössä. Kolaavat lumet ja hoitavat lasta. Mielestäni näissä ei ole mitään rakkaudellista naista kohtaan, vaan ovat hänen omasta omaisuudestaan huolehtimista, täysin irrallaan ja erillään naisesta. Ei osoita millään tavalla naisesta välittämistä. Päin vastoin, naiselta ollaan usein kerjäämässä, pimppaa ja kohtua. Terapiaa. Tuli jotenkin oksettava olo tuosta videosta
Nämä ihmiset lankeaa näihin rakkaushuijauksiin, kerrankin on jollekin rakas?