Lue keskustelun säännöt.
Teini kieltäytyy koiralenkkivuorosta, miten toimin?
Perheen 15v kieltäytyy hoitamasta omaa koiran lenkkivuoroaan ja sanoo, ettei kiinnosta koko koira ja puolestaan myykää pois. Koira 7v ja alkuvuodet siis oli innoissaan koirasta ja sovittu vuorot jolloin jokainen käy lenkillä sen kanssa kerran päivässä.
Sanon, että se on elävä olento ja kotityö, vastuu on kannettava vaikkei huvittaisi. Kotitöitä ei hänelle ole liiaksi. Sanoo että ei kiinnosta koira, hoitakaa ketä kiinnostaa. Kun sanon että siinä tapauksessa en maksa muuta harrastusta karjuu etten voi uhkailla häntä: johon vastaan ettei ole uhkailua vaan rajat että jokainen tekee osansa ja mikäli laiskottaa sekin vähä ei liene energiaa muualle.
Mitä teen? Minulla (yh) eikä toisella nuoremmalla lapsella ole rahkeita hoitaa vielä hänenkin puolesta että hän voi senkin ajan maata puhelimella somessa. Argggh. Neuvoja?
Kommentit (796)
Jos lapset saa ulkouluttaa kouraa, niin naapurustosta löytyy joku innokas ulkoiluttaja. Pienellä palkalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Myy koira.
Myy teini.
Mikä juttu tää oikein on... Ihan selvää sen pitäisi olla.
Koira piikille
Minulla on kaksi eläinrakasta lasta. Kinuavat koiraa. Mä en koirista välitä, eikä mieskään innostu ajatuksesta lähteä aamulenkille -30C pakkasessa. Lapset ovat silmät kirkkaana vakuuttaneet, että hoitavat kyllä hoidon ja lenkityksen. Lopputulos: Meillä on noin kymmenen koiraa. Pehmoleluja jokainen. Elävää koiraa ei meille tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos lapset saa ulkouluttaa kouraa, niin naapurustosta löytyy joku innokas ulkoiluttaja. Pienellä palkalla.
Vastuuton ajatus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan järkevästi sanottu, että koira on ensisijaisesti aikuisten hoidettava eikä lapsille kuulu sysätä vastuuta. Mutta toisaalta, koira on jo 7 vuotias ja ihmettelen miksei koira ole teinille (tärkein) perheenjäsen ja halua huolehtia siitä? Onko koiran ja lapsen välillä käynyt jotain? Itse itkin 14 vuotiaana melkein silmäni päästä, kun perheen koiramme täytyi lopettaa. Siksi ihmetyttää miten lapsen ja perheen lemmikin välillä ei ole mitään suhdetta, vaikka mihinkään sisarukseen en koiraa todellakaan nyt siis rinnasta.
Ei mulla ollut mitään erityistä suhdetta meidän perheen koiraan. Ihan kiva koira, mutta siinä se. En itkenyt perään, kun lopetettiin.
Tämä lienee monelle koiranperseennuuhkijalle hämmästyttävä tieto, että jollekin koira ei ole maailman tärkein asia. Voi siihen olla kiintynyt, mutta maailma ei romutu vaikka siitä elukasta aika jättää. Koska se on vain koira.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Otat puhelimen pois.
Lopeta puhelinmaksujen maksaminen. Menköön töihin, jos haluaa puhua puhelimessa.
Vierailija kirjoitti:
Jos koira on 5 vuotta, niin teini on ollut aika lapsi, kun koira on hankittu. Miten niin nuoren vastuulleja vielä nuoremman pikkusisaren vastuulle, on ulkoilutus jätetty?
Miten niin vastuulle jätetty, kun se oli koiraa hankkiessa alusta alkaen yhdessä sovittu, että kaikki hoitavat ja vuorollaan ulkoiluttavat. Ja enäähän hän ei ole aivan lapsi, vaan jo iso teini, jolla pitäisi jo olla järkeä päässä, että tajuaa vastuun elävästä olennosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lenkität sen koiran itse.
Koiraa ei missään nimessä pidä laittaa teinille lenkitettäväksi, jos teini ei sitä halua tehdä. Ihan liikaa näkee niitä kännykkä kädessä koiria "ulkoiluttavia" teinejä, jotka kiukuspäissään repivät koiraparkoja hihnasta ja tiuskivat sille.
Vierailija kirjoitti:
Lenkität sen koiran itse.
Koiraa ei missään nimessä pidä laittaa teinille lenkitettäväksi, jos teini ei sitä halua tehdä. Ihan liikaa näkee niitä kännykkä kädessä koiria "ulkoiluttavia" teinejä, jotka kiukuspäissään repivät koiraparkoja hihnasta ja tiuskivat sille.
Eikä vain teinejä. Ihan on keski-iän ylittäneitä joilla huomio puhelimessa eikä koirassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaksi eläinrakasta lasta. Kinuavat koiraa. Mä en koirista välitä, eikä mieskään innostu ajatuksesta lähteä aamulenkille -30C pakkasessa. Lapset ovat silmät kirkkaana vakuuttaneet, että hoitavat kyllä hoidon ja lenkityksen. Lopputulos: Meillä on noin kymmenen koiraa. Pehmoleluja jokainen. Elävää koiraa ei meille tule.
Meillä sama. Ollaan ratkaistu asia niin, että otetaan naapurin koira välillä hoitoon. Tässä kaikki voittavat, naapurit ovat onnellisia tutusta hoivapaikasta ja tuovat aina kiitokseksi ison kassin herkkuja. Me taas lapsen kanssa saadaan välillä lenkkeillä ja rapsutella koiraa ilman omistamisen vastuuta.
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos sua ei enää huvita pestä hänen pyykkejään? Saa toki itse pestä jos haluaa. Teinin pahin pelko on tyyliin haista pahalle.
Minusta teinin on syytä pestä pyykinsä (pyykkejä) ihan riippumatta siitä onko perheessä edes koiraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla itsellä on mahdollisuus käyttää pitkiä lenkillä ja saat hyödyn ja samalla kuntoilet.
Vierailija kirjoitti:
Sinulla itsellä on mahdollisuus käyttää pitkiä lenkillä ja saat hyödyn ja samalla kuntoilet.
Outo virhe tuli ja pitkiä sana piti olla, että piskiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos koira on 5 vuotta, niin teini on ollut aika lapsi, kun koira on hankittu. Miten niin nuoren vastuulleja vielä nuoremman pikkusisaren vastuulle, on ulkoilutus jätetty?
Miten niin vastuulle jätetty, kun se oli koiraa hankkiessa alusta alkaen yhdessä sovittu, että kaikki hoitavat ja vuorollaan ulkoiluttavat. Ja enäähän hän ei ole aivan lapsi, vaan jo iso teini, jolla pitäisi jo olla järkeä päässä, että tajuaa vastuun elävästä olennosta.
Pitäisihän järjenkin jo sanoa, että ei lapsen kanssa voi tuollaisia sopimuksia tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos koira on 5 vuotta, niin teini on ollut aika lapsi, kun koira on hankittu. Miten niin nuoren vastuulleja vielä nuoremman pikkusisaren vastuulle, on ulkoilutus jätetty?
Miten niin vastuulle jätetty, kun se oli koiraa hankkiessa alusta alkaen yhdessä sovittu, että kaikki hoitavat ja vuorollaan ulkoiluttavat. Ja enäähän hän ei ole aivan lapsi, vaan jo iso teini, jolla pitäisi jo olla järkeä päässä, että tajuaa vastuun elävästä olennosta.
Teini ollut pikkukoululainen kun koira on tullut taloon. Ihan liian pieni ottamaan vastuuta elävästä olennosta ja sitoutumaan vuosiksi eteenpäin elukan hoitoon. Ei niin pieni edes tajua, kuinka paljon muutakin koiran hoitoon liittyy rapsuttelun ja ruokkimisen lisäksi.
Ystäväni lapset kieltäytyivät teini-iässä ulkoiluttamasta koiraa ja kävivät siitä monet keskustelut. Päätyivät lopulta siihen, että koira annettiin henkilölle, joka todella halusi koiran ja otti siitä vastuun. Koira on viihtynyt ja voinut hyvin uuden omistajan kanssa jo muutaman vuoden. Ystäväni ja teinien elämä helpottui koiran muutettua uuteen kotiin. Tämä voisi olla sopiva ratkaisu ap:n perheessä.
Ei yh-äidin tai ylipäätään kenkään vanhemman tarvitse ottaa vastuuta kaikesta mahdollisesta kuten täällä joissakin kommenteissa vaaditaan. Lapsilla pitää olla rajat ja rakkautta. Lisäksi heille tulee antaa vastuuta (mm. Koiran ulkoiluttaminen, kotityöt) ikätasonsa mukaisesti.
Jos koira on 5 vuotta, niin teini on ollut aika lapsi, kun koira on hankittu. Miten niin nuoren vastuulleja vielä nuoremman pikkusisaren vastuulle, on ulkoilutus jätetty?