Teini kieltäytyy koiralenkkivuorosta, miten toimin?
Perheen 15v kieltäytyy hoitamasta omaa koiran lenkkivuoroaan ja sanoo, ettei kiinnosta koko koira ja puolestaan myykää pois. Koira 7v ja alkuvuodet siis oli innoissaan koirasta ja sovittu vuorot jolloin jokainen käy lenkillä sen kanssa kerran päivässä.
Sanon, että se on elävä olento ja kotityö, vastuu on kannettava vaikkei huvittaisi. Kotitöitä ei hänelle ole liiaksi. Sanoo että ei kiinnosta koira, hoitakaa ketä kiinnostaa. Kun sanon että siinä tapauksessa en maksa muuta harrastusta karjuu etten voi uhkailla häntä: johon vastaan ettei ole uhkailua vaan rajat että jokainen tekee osansa ja mikäli laiskottaa sekin vähä ei liene energiaa muualle.
Mitä teen? Minulla (yh) eikä toisella nuoremmalla lapsella ole rahkeita hoitaa vielä hänenkin puolesta että hän voi senkin ajan maata puhelimella somessa. Argggh. Neuvoja?
Kommentit (579)
Vierailija kirjoitti:
Herraisä tuotakin, jossa lapselle laitettu koiran naru vyötärölle kiinni :O. Onkohan yhtään ajateltu mitä voi käydä, jos koira lähtee tielle, aikaansaa tappelun jonkun muun koiran kanssa tms.. Ihan todella vastuutonta.
Nämä ja tapaukset, joissa selkeästi alaikäinen on liikkeellä taistelukoiran kanssa, joka on heittämällä painavampi kuin taluttajansa. Vaaratilanteita jatkuvasti. On vain ajan kysymys, koska tapahtuu pahempaa.
Teinin ei kuulu olla yh:n apuna. Kalskahtaa siltä, että haluat teinin helpottavan omaa väsymystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koira piikille ja lasku teinille.
Kyllä se koiran ottanut aikuinen on velvollinen koiran lopettamisen maksamaan.
Kyllä se koiran vinkunut teini saa maksaa päätöksistään.
Mutta eihän tämä nykyinen teini, silloinen 8-vuotias ole mitään koiraa vinkunut missään vaiheessa. Nyt suhtautuu jo kylmästi. Ap tämän on ottanut, ja on niin kalmainen vetelys, ettei mitään aikuisen velvollisuuksia kykene hoitamaan, vaan tunkee niitä lapsille.
Lapset eivät ota koiraa, eivätkä ole siitä vastuussa.
Teini-ikäisen nuoren kasvattaminen on haasteellista, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Tilanteesi ei siis ole millään lailla harvinainen ap, itse asiassa se on varsin yleinen.
Kasvatusongelmissa vertaistuesta on paljon apua ja hyötyä on myös kokemuksista, joita vastaavaan tilanteeseen joutuneilla on ollut.
Ap:n kohdella tulee ensimmäiseksi mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.
Vierailija kirjoitti:
Teini-ikäisen nuoren kasvattaminen on haasteellista, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Tilanteesi ei siis ole millään lailla harvinainen ap, itse asiassa se on varsin yleinen.
Kasvatusongelmissa vertaistuesta on paljon apua ja hyötyä on myös kokemuksista, joita vastaavaan tilanteeseen joutuneilla on ollut.
Ap:n kohdella tulee ensimmäiseksi mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla py
Onko mummo jo edesmennyt. Surullista! Hän oli aina niin auttavainen.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole teinin työ koiranhoito
Teini halusi koiran ja lupasi hoitaa.
Teiniltä pois viikkorahat ja puhelin, kunnes alkaa totella.
Kuulostaa hyvältä, että haluat asettaa rajoja. Ja velvoitat hoitamaan joitain yhteisen kodin asioita, jotta saa vastapainoksi etuja.
Taitaisin kokeeksi vielä laittaa vessan oven lukkoon ja sanoa, että pidätä, niinhän sitä koiraltakin vaadit. Tämä siis osin vitsi, mutta kokeilepa sanoa noin.
Kasvatustyö onnistunut taas hyvin. Ei v***u tätä nykymenoa.
En pakottaisi, sillä se voi huonontaa koiran hyvinvointia ja saada hänet myös jatkossa "inhoamaan" koiria.
Kertoisin rauhallisesti keskustellen, että ikävä kyllä tällainen toiminta kertoo hänen kyvyttömyydestään ottaa vastuuta, ja että itseään kannattaa "kouluttaa" siihen, että elämässä on ikäviä velvollisuuksia ja vastuuta pitää ottaa, ja sitä kannattaa harjoitella vaikkapa hoitamalla koiraa. Toisaalta kuuntelisin häntä ja suhtautuisin myötätuntoisesti siihen, että koiran ulkoiluttaminen tuntuu rasittavalta taakalta. Kehuisin häntä siitä, että hän on monta vuotta osallistunut koiran hoitamiseen. Yrittäisin herättää hänen empatiakykyään ja saada katsomaan asiaa koiran näkökulmasta, koira tarvitsee lenkkinsä. Hyvä tilaisuus käydä monipuolista keskustelua.
Voi taivas, mitä uusavutonta menoa. Ihan pitää täällä kysyä, miten toimia teinin kanssa. No nykyvanhempien tapaan viet koiran jatkossa itse, koska teinillehän voi tulla paha mieli, jos koiraa joutuu ulos viemään. Tai myy pois koko koira, jos on noin vaikeaa.
Teini ei ole halunnut koiraa. Hän on ollut 7v kun rakki on hommattu.
Koira myyntiin.
Ja yleisesti, koiran painon on oltava alle 1/2 lapsen painosta, jotta sitä pystyy hallitsemaan, mieluummin alle1/3.
Esimerkki. Ääritapaus, Iso labradorinnoutaja ja lapsi. Kumpi voittaa vetokisat? Koira vetää 4 jalalla.
Vaikea homma toki. Teini kuitenkin ollut lapsi koiran tullessa eikä ole sitä näin ollen sitä ensi sijaisesti halunnut. Vähän sama kun pitäisi pikku siskoa raahata mukanaan.
Näin ei koirallisena on todettava onhan se nyt raivostuttavaa koko elämä järjestää karvaturrin pillin mukaan. Eiköhän teini ole oppinut ettei omaa koiraa ota.
Teini ei mene rikki jos imuroi,pesee pyykkiä tai vie koiran ulos.
Some-sukupolven kunto rapistuu ja paino nousee eikä mikään ihme kun tätä ketjua lukee.
Raha hanat vaan kylmästi kiinni. Vaatteet ja ruuat hankit mutta viikkorahat, harrastukset kaikki vaan säppiin
Vierailija kirjoitti:
Ei ole teinin työ koiranhoito
Kyllä hän on yksi vastullisista jos koira on hänen(kin) ja hän on ollut mukana tekemässä päätöstä koiran hankinnasta ja lupautunut koiran hoitamiseen.
Toisaalta hän on ollut hyvin nuori tekemään isoa päätöstä n. 10-15 vuodeksi eteenpäin, eikä ole ikänsä puolesta varmastikaan täysin ymmärtänyt mitä se sisältää.
Kun eläin otetaan, sen hoitamiseen pitää sitoutua. Tässä on siihen hyvä oppitunnin paikka. Aina ei huvita, mutta eläintä ei voi jättää hoitamatta.
Tässä kohtaa neuvottelisin teinin kanssa siitä millä kotitehtävällä hän korvaa sen, ettei ulkoiluta koiraa. Jos esimerkiksi teini valmistaa arkiruuan ja vanhemmat ulkoiluttavat koiran. Tai pyykkihuolto kokonaisuudessaan. Päivittäinen kävelylenkki koiran kanssa voi kohta tuntuakin ihan kivalta ajatukselta. Kotitöitä voi myös vaihdella perheenjäsenten kesken kierrättämällä esim. Viikko-viikko-systeemillä/viikko kuukaudessa-syklillä.
Muotijuttu, koirat siis. Olisi kiva tietää, että montako prosenttia koirista aidosti hoidetaan asianmukaisesti? Esim söpön fifin kuvaaminen kivoissa asuissa someen tuskin on koiran koiran tarpeiden mukaista?