Lue keskustelun säännöt.
Mikä tälläinen kaveri on?
01.03.2007 |
Harvoin vastaa puhelimeen, eikä taatusti soita takaisin. Joskus laittaa tekstarin että oli nukkumassa, puhelin äänettömällä yms..mutta usein ei mitään. Sitten joskus harvoin jos saan hänent kiinni, hän rupee heti kertoo omista asioistaan, eikä edes kysy mitä mulle kuuluu? Ja yleensä hän lopettaa puhelun tyyliin, että joku toinen soittaa, lapsi heräsi yms..
En edes muista koska olisi soittanut mulle, ollaan kuitenkin tunnettu jo vuosikaudet ja pienempänä oltiin ihan parhaat kaverit. Harmittaa.
Kommentit (3)
Itse olen huomannut, että jos minulla on ollut samanlainen tilanne ja olen jättänyt yhteydenpidon kokonaan (olen siis jo luovuttanut ja ajatellut, että ei sitten olla kavereita) niin kummasti toinen osapuoli onkin sitten ottanut itse yhteyttä ja alkanut kyselemään kuulumisia! Ehkä sitä ystävyyssuhteitakin voi pitää itsestäänselvyytenä mutta minä ainakaan en sellaiseen ystävyyssuhteeseen suostu, jossa minä olisin vain se aktiivinen osapuoli enkä saisi siitä itse mitään (ja kyllä, toki ihmisillä voi olla elämäntilanteita, joissa ei esim. vain jaksa tai ehdi kysellä kaverin kuulumisia, mutta siinäkin tapauksessa vetäydyn vähän taaksepäin)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ihan ahdisti kun kaverit soitteli. Mulla on masennus ja tuolloin aivan hoitamattomana ja kukaan ei siitä tiennyt. Mä myös pelkään edelleen puhelimessa puhumista ja välillä kun puhelin soi ja katson kuka soittaa tulee paniikki etten halua vastata. Siis tämä on mun ongelma ja ei johdu siitä soittajasta mitenkään. Tai no ei mulla ongelmia ole vastata tosi tutuille ihmisille mutta vähänkin vieraampi niin en mielellään juttele puhelimessa.
Mieluummin tekstailen kavereiden kanssa ja sekin saattaa unohtua kun tekstari tulee luen sen kiireessä ja saatan unohtaa koko viestin. Illalla mulla on aikaa viesteihin vastata kun lapset nukkuu mutta harvemmin niitä silloin muistaa jos ei viesti tule just sillä hetkellä. Mun paras kaveri sanookin että jos ei vastausta kuulu niin pitää muistuttaa kun toinen kaveri valittaa etten vastaa hänen tekstareihin. Ennen lapsia mä olin taas tunnettu siitä että vastasin salamana tekstareihin, mutta nyt ei vaan jaksa ja ehdi.
Kuulostaa jotenkin toi sunkin kaveri masentuneelta tai muuten vaikeessa elämäntilanteessa olevalta. Musta tuntu kans että kun kavereita näin niin mun osalta keskustelu oli vaan valittamista. Tiedostin sen itse ja sen takia en kauheesti halunnu heitä nähdä koska en osannu nauttia mistään tyttöjen illasta. Musta tuntu jopa ahdistavalta jos piti mennä tyttöjeniltaan. Saatoin keksiä tekosyitä etten pääse kun viime tingassa iski paniikki etten halua mennä. Johtu siis masennuksesta aika pitkälle eikä missään nimessä kavereista.
Onneksi mun kaverit on antanu mulle tilaa tai eivät ole mua hyljänneet silloin. Parhaalle kaverille sain kerrottua tosta masennuksesta. Sekin on oikeesti vaikea toiselle myöntää siinä vaiheessa kun sitä ei ole kukaan todennut.
Entinen taitaa olla jo mulle.