Onko suru lemmikin kuolemasta kyllin suuri syy olla pois töistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omaisen kuolemasta saa kaksi vapaapäivää, yhden järkytykselle ja yhden hautajaisiin.

Kissa ei ole omainen.

Älä älä! Palstan mt-ongelmaisten vanhojenpiikojen elämässä ei ole mitään muuta kuin palsta, kissat ja villasukat. 

Palstan mt-ongelmaisten koiraihmisten elämässä ei ole mitään muuta kuin palsta ja koirat. Ja tietenkin kusta päässä.

Kyllä mt-ongelmaiset on tutkitusti kissanaisia.  

Tiedän monia koiraihmisiä joilla on mielenterveysongelmia. Lisäksi täällä palstallakin sen huomaa miten pipipäitä ja narsisteja koiraihmiset on. 

Riippuu aivan henkilöstä, onko työkykyinen. 

Turha vähätellä muiden surua, vaikka itsellä reaktio olisikin laimeampi.

Vierailija kirjoitti:

Voi olla. Itsellä lemmikki kuoli äkillisesti sairaskohtaukseen, yö meni sairaalassa, menehtyi. En olisi mitenkään ollut työkunnossa seuraavana päivänä. Itkin vähän väliä, paniikkikohtauksia ihan kamalaa aikaa. Olisi ollut mukava tehdä asiakaspalvelutyötä tuossa kunnossa. Vähän inhimmillisyyttä ja empatiaa. Lemmikki on perheenjäsen saa ja pitää saada surra, 

Naurettavaa sönkötystä. Sen verran pitää olla pro, ettei kapisen kissan kuolema työpäivää tuhoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omaisen kuolemasta saa kaksi vapaapäivää, yhden järkytykselle ja yhden hautajaisiin.

Kissa ei ole omainen.

Sairauslomaa kyllä saa jos tarvitsee. 

Kissan kuolemastahan aloittaja puhuu.

Saikkua siitä, kyllä varmaan saa ja lähetteen psykiatrille.

Miksi ihmeessä psykiatrille? Minä kävin isäni kuoleman jälkeen työterveydessä ja sain heti kättelyssä viikon, enkä todellakaan mitään lähetteitä, vaan kotia käsittelemään asioita.

Ihmisen kuolevaisuus tuli sinulle ihan uutena asiana jota piti kÄsiTellÄ? 

No esim. omat vanhemmat kuolevat vain kerran. Koten siinä mielessä se on uusi juttu. Vähän kuin lapsen syntymäkin.

Ei ole. Mutta tosiaan osa porukasta saikuttaa ihan vaikka mistä syystä niin ei tuo koiran/kissan kuolema ole syynä edes ihan kehnoimpia mitä keksin.

Itse en surisi jonkun koiran kuolemaa. Niin naurettavaa.

Työkaveri tuli kerran töihin lemmikin kuoleman jälkeen kun arveli, ettei se ole syy olla pois töistä. Pomo potki sen saman tien kotiinsa kun itki vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi olla. Itsellä lemmikki kuoli äkillisesti sairaskohtaukseen, yö meni sairaalassa, menehtyi. En olisi mitenkään ollut työkunnossa seuraavana päivänä. Itkin vähän väliä, paniikkikohtauksia ihan kamalaa aikaa. Olisi ollut mukava tehdä asiakaspalvelutyötä tuossa kunnossa. Vähän inhimmillisyyttä ja empatiaa. Lemmikki on perheenjäsen saa ja pitää saada surra, 

Naurettavaa sönkötystä. Sen verran pitää olla pro, ettei kapisen kissan kuolema työpäivää tuhoa.

Sinun kannattaa lasketuttaa psykopatiapisteesi.

Miehille: kyllä.

Naisille: ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies soitti mulle töihin että 18v kissa on jotenkin sairas. Hänen itsensä piti lähteä töihin, joten minä soitin työpaikalta ellille, ja sain lopetusajan parin tunnin päähän. Kävin lopetuttamassa rakkaan perheenjäsenen kesken työpäiväni, ja palasin sen jälkeen  tekemään työpäiväni loppuun. Mielestäni työnantaja olisi voinut nyt edes sen lopetuspäivän loput pari tuntia antaa vapaata, palkalla tai ilman, mutta meni se noinkin. Töissä olen töissä, en märisemässä kotiasioita. Nyt puhutaan siis lemmikistä.

Toisille lemmikki on kotona asusteleva eläin ja tioisille lemmikki on hellittävä olento, johon on muodostunut kiintymys- ja tunnesuhde.

Ja toisille, kuten kirjoitin, rakas perheenjäsen 🤷

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se. Lemmikin kanssa ollaan yhdessä yleisimmin 10-20 vuotta (kissat ja koirat). Menetys on suuri. Toki jos töissä ei ole vaaraa lemmikkikeskusteluille, niin surupäivän jälkeen olisi itselle hyväksi mennä töihin. Kotiin ei pidä jäädä, koska työ voi auttaa ajattelemaan jotain muuta välillä. Jos on lemmikkitriggeröivä paikka, niin sitten pari päivää vapaata. Muuten on pelkkää itkemistä.

Noita tilanteita varten psykiatri on määrännyt sinulle niitä rauhoittavia. Ota kaksinkertainen annos. 

Terapeutti sanoo, että saa surra ja pitää surra, jos siltä tuntuu.

Lähiomaisen kuolinpäivä on varmaankin kaikissa tesseissä palkallinen, samoin hautajaispäivä, jos se osuu työpäivälle. Lemmikin kuolema on siinä mielessä kaksipiippuinen juttu, että lemmikki on todella tärkeä monelle ja ainakin äkillisen ja yllättävän kuoleman johdosta voi ajatukset olla ihan muualla, niin ihan jokaisessa työssä ei ole edes turvallista olla. Voi tulla enemmän sutta ja sekundaa. Itse kyllä työnantajana antaisin päivän palkattoman vapaan, mutta sairausloman kanssa on vähän niin ja näin.

Meillä kuoli koira yhtenä aamuyönä kotona. Vähän oudolta olisi tuntunut jättää vaan ruumis lattialle jäykistymään ja lähteä töihin. Kyllä se täytyi tuhkattavaksi viedä ja ei siinä pää olisi pyhtynyt töihin edes keskittymään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se. Lemmikin kanssa ollaan yhdessä yleisimmin 10-20 vuotta (kissat ja koirat). Menetys on suuri. Toki jos töissä ei ole vaaraa lemmikkikeskusteluille, niin surupäivän jälkeen olisi itselle hyväksi mennä töihin. Kotiin ei pidä jäädä, koska työ voi auttaa ajattelemaan jotain muuta välillä. Jos on lemmikkitriggeröivä paikka, niin sitten pari päivää vapaata. Muuten on pelkkää itkemistä.

Noita tilanteita varten psykiatri on määrännyt sinulle niitä rauhoittavia. Ota kaksinkertainen annos. 

Terapeutti sanoo, että saa surra ja pitää surra, jos siltä tuntuu.

Mitä enemmän lääkitsee itseään rauhoittavilla koettuaan jotain traumaattista, sitä todennäköisemmin traumatisoituu tai suru pitkittyy. Kannattaa tuntea ne tunteet heti tuoreina sellaisenaan, niin on ihminen rakennettu. Muusta seuraa helposti ongelmia. 

Vierailija kirjoitti:

Lähiomaisen kuolinpäivä on varmaankin kaikissa tesseissä palkallinen, samoin hautajaispäivä, jos se osuu työpäivälle. Lemmikin kuolema on siinä mielessä kaksipiippuinen juttu, että lemmikki on todella tärkeä monelle ja ainakin äkillisen ja yllättävän kuoleman johdosta voi ajatukset olla ihan muualla, niin ihan jokaisessa työssä ei ole edes turvallista olla. Voi tulla enemmän sutta ja sekundaa. Itse kyllä työnantajana antaisin päivän palkattoman vapaan, mutta sairausloman kanssa on vähän niin ja näin.

Sairausloman tarpeen arvioikin lääkäri. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi olla. Itsellä lemmikki kuoli äkillisesti sairaskohtaukseen, yö meni sairaalassa, menehtyi. En olisi mitenkään ollut työkunnossa seuraavana päivänä. Itkin vähän väliä, paniikkikohtauksia ihan kamalaa aikaa. Olisi ollut mukava tehdä asiakaspalvelutyötä tuossa kunnossa. Vähän inhimmillisyyttä ja empatiaa. Lemmikki on perheenjäsen saa ja pitää saada surra, 

Naurettavaa sönkötystä. Sen verran pitää olla pro, ettei kapisen kissan kuolema työpäivää tuhoa.

Sinun kannattaa lasketuttaa psykopatiapisteesi.

Jaa a. Taidan olla aika tervepäinen kun tuollaisia pisteitä ei tartte laskeskella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

E todellakaan ole lemmikin kuolema syy olla pois töistä, paitsi, jos se lemmikki oli opaskoira tai vastaava, jota tarvitsee työssään.

Miksi se opaskoira olisi jotenkin erilainen? 

Koska sokea menee töihin sen opaskoiran kanssa ja toimii siellä koiran avustamana. Pelkkä lemmikkikoira taas ei ole työapu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omaisen kuolemasta saa kaksi vapaapäivää, yhden järkytykselle ja yhden hautajaisiin.

Kissa ei ole omainen.

Älä älä! Palstan mt-ongelmaisten vanhojenpiikojen elämässä ei ole mitään muuta kuin palsta, kissat ja villasukat. 

Palstan mt-ongelmaisten koiraihmisten elämässä ei ole mitään muuta kuin palsta ja koirat. Ja tietenkin kusta päässä.

Kyllä mt-ongelmaiset on tutkitusti kissanaisia.  

Tiedän monia koiraihmisiä joilla on mielenterveysongelmia. Lisäksi täällä palstallakin sen huomaa miten pipipäitä ja narsisteja koiraihmiset on. 

Rikolliset vihaa koiria kun ne on niin hyviä jäljestämään 🤣 Ja tietysti ne taikauskoiset aavikoilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omaisen kuolemasta saa kaksi vapaapäivää, yhden järkytykselle ja yhden hautajaisiin.

Kissa ei ole omainen.

Älä älä! Palstan mt-ongelmaisten vanhojenpiikojen elämässä ei ole mitään muuta kuin palsta, kissat ja villasukat. 

Palstan mt-ongelmaisten koiraihmisten elämässä ei ole mitään muuta kuin palsta ja koirat. Ja tietenkin kusta päässä.

Ja palstan inceleillä ei ole edes sitä rakastavaa ja rakastettavaa koiraa, koska he eivät kykene rakastamaan.

Koirat eivät rakasta. Ne ei eivät ole ihmisiä.

https://youtube.com/shorts/rWXPmE51eIQ?si=M6gQL59pEbiExpe2

No onko se hyvää mainosta firmalle, että esim. asiakaspalvelija on silmät punaisena itkuisena siinä kassalla?