Onko suru lemmikin kuolemasta kyllin suuri syy olla pois töistä?

Vierailija kirjoitti:

Esihenkilönä koen, että työntekijä itse osaa parhaiten määritellä työkykynsä ja lisäksi minun toimivaltuuteni ei yllä määrittämään sitä kuinka paljon kukakin suree ja mitä. Minun luvallani voi olla enintään kolme päivää pois ja jos työntekijä kokee tarvitsevansa sen kolme päivää, asia ei ole ongelma. Minulle on enemmän iloa työkykyisistä työntekijöistä kuin heistä jotka yrittävät surun takia selvitä ne pakolliset työtunnit läpi.

Ohjaisin työterveyteen jos on joku iso suru ihan varmuuden vuoksi ja korostaisin, että sen kolme päivää saa olla,  mutta sen jälkeen täytyy mennä työterveyteen ennen kuin palaa töihin vaikka lisää saikkua ei kaipaiskaan ettei käy niin että shokissa oleva ihminen tulee töihin. Se voi aiheuttaa kroonisia mt- ongelmia jotka tulevat kalliiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omaisen kuolemasta saa kaksi vapaapäivää, yhden järkytykselle ja yhden hautajaisiin.

Kissa ei ole omainen.

Sairauslomaa kyllä saa jos tarvitsee. 

Kissan kuolemastahan aloittaja puhuu.

Saikkua siitä, kyllä varmaan saa ja lähetteen psykiatrille.

Missä kohtaa aloittaja puhuu vain kissan kuolemasta?

E todellakaan ole lemmikin kuolema syy olla pois töistä, paitsi, jos se lemmikki oli opaskoira tai vastaava, jota tarvitsee työssään.

Vierailija kirjoitti:

E todellakaan ole lemmikin kuolema syy olla pois töistä, paitsi, jos se lemmikki oli opaskoira tai vastaava, jota tarvitsee työssään.

Miksi se opaskoira olisi jotenkin erilainen? 

Jos lemmikin kuolema suistaa sekopäisyyteen, on syytä vakavasti arvioida kys henkilön kyvykkyys tehtäviinsä ylipäänsä. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla on iso penis

Okei, ja jos se sun lemmikkipenis kuolee, oletko pois töistä? 

Edes lähiomaisen kuolema ei välttämättä ole. Hautajaispäivä toki on palkallinen vapaa. 

On se. Lemmikin kanssa ollaan yhdessä yleisimmin 10-20 vuotta (kissat ja koirat). Menetys on suuri. Toki jos töissä ei ole vaaraa lemmikkikeskusteluille, niin surupäivän jälkeen olisi itselle hyväksi mennä töihin. Kotiin ei pidä jäädä, koska työ voi auttaa ajattelemaan jotain muuta välillä. Jos on lemmikkitriggeröivä paikka, niin sitten pari päivää vapaata. Muuten on pelkkää itkemistä.

Ei tietenkään ole. Kuten ei ole Shakespearen lukemisen aiheuttama paha mielikään. 

Vierailija kirjoitti:

Omaisen kuolemasta saa kaksi vapaapäivää, yhden järkytykselle ja yhden hautajaisiin.

Kissa ei ole omainen.

Älä älä! Palstan mt-ongelmaisten vanhojenpiikojen elämässä ei ole mitään muuta kuin palsta, kissat ja villasukat. 

Se on lääkärin tehtävä päättää onko ihminen työkykyinen vai ei. Siihen ei muilla ole mitään sanomisya

Vierailija kirjoitti:

Eihän ihmisenkään kuolema ole syy olla pois (paitsi pakollisten asioiden hoitaminen tilanteen ollessa akuutti, mutta heti ruumiskuljetuksen lähdettyä mars toimistolle)

Minä kyllä pidin lomaa vanhempieni kuoltua, mutta en muista, otettiinko se vuosilomasta. Ihmisen kuoltua hoidettavia asioitakin on niin paljon, että vapaapäivä on lähes välttämätön. Joten en sanoisi noin karskisti, että mars toimistolle ruumiin kuljetuksen jälkeen!

On käytävä hautaustoimistossa, sovittava perunkirjoitus, keskeytettävä lehtitilaukset yms. palvelut ja ilmoitettava sukulaisille ja vainajan ystäville tapahtuneesta. Nämä olen yleensä pyrkinyt tekemään mahdollisimman pian.

Lemmikkien kohdalla olen toimittajan kannalla, vanha kun olen. Mutta jos joku ei koe itseään työkykyiseksi eaim. rakkaan hamsterin menehtymisen jälkeen, niin silloin lienee parempi pysyä pois töistä työkyvyttömyyden ajan.

Mies soitti mulle töihin että 18v kissa on jotenkin sairas. Hänen itsensä piti lähteä töihin, joten minä soitin työpaikalta ellille, ja sain lopetusajan parin tunnin päähän. Kävin lopetuttamassa rakkaan perheenjäsenen kesken työpäiväni, ja palasin sen jälkeen  tekemään työpäiväni loppuun. Mielestäni työnantaja olisi voinut nyt edes sen lopetuspäivän loput pari tuntia antaa vapaata, palkalla tai ilman, mutta meni se noinkin. Töissä olen töissä, en märisemässä kotiasioita. Nyt puhutaan siis lemmikistä.

Vierailija kirjoitti:

On se. Lemmikin kanssa ollaan yhdessä yleisimmin 10-20 vuotta (kissat ja koirat). Menetys on suuri. Toki jos töissä ei ole vaaraa lemmikkikeskusteluille, niin surupäivän jälkeen olisi itselle hyväksi mennä töihin. Kotiin ei pidä jäädä, koska työ voi auttaa ajattelemaan jotain muuta välillä. Jos on lemmikkitriggeröivä paikka, niin sitten pari päivää vapaata. Muuten on pelkkää itkemistä.

Noita tilanteita varten psykiatri on määrännyt sinulle niitä rauhoittavia. Ota kaksinkertainen annos. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

E todellakaan ole lemmikin kuolema syy olla pois töistä, paitsi, jos se lemmikki oli opaskoira tai vastaava, jota tarvitsee työssään.

Miksi se opaskoira olisi jotenkin erilainen? 

Jos töihin ei pääse ilman opaskoiraa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omaisen kuolemasta saa kaksi vapaapäivää, yhden järkytykselle ja yhden hautajaisiin.

Kissa ei ole omainen.

Sairauslomaa kyllä saa jos tarvitsee. 

Kissan kuolemastahan aloittaja puhuu.

Saikkua siitä, kyllä varmaan saa ja lähetteen psykiatrille.

Miksi ihmeessä psykiatrille? Minä kävin isäni kuoleman jälkeen työterveydessä ja sain heti kättelyssä viikon, enkä todellakaan mitään lähetteitä, vaan kotia käsittelemään asioita.

Vierailija kirjoitti:

Eihän ihmisenkään kuolema ole syy olla pois (paitsi pakollisten asioiden hoitaminen tilanteen ollessa akuutti, mutta heti ruumiskuljetuksen lähdettyä mars toimistolle)

Jos ihminen kuolee, kuolinpäivä ja hautajaispäivä ovat syy olla pois, muuhun haetaan sairaslomaa. Mutta en menisi töihin jos lemmikkini kuolee, on ollut pomo joka sanoi tämmöisissä tapauksissa että saa jäädä kotiin, itse kertoi että oli itkenyt koko matkan kun kissa piti viedä viimeiselle käynnille sanoi ihan suoraan, että hirveä tilanne kun ystävä kuolee.

Vierailija kirjoitti:

On se. Lemmikin kanssa ollaan yhdessä yleisimmin 10-20 vuotta (kissat ja koirat). Menetys on suuri. Toki jos töissä ei ole vaaraa lemmikkikeskusteluille, niin surupäivän jälkeen olisi itselle hyväksi mennä töihin. Kotiin ei pidä jäädä, koska työ voi auttaa ajattelemaan jotain muuta välillä. Jos on lemmikkitriggeröivä paikka, niin sitten pari päivää vapaata. Muuten on pelkkää itkemistä.

Milloin elämäsi on jotain muuta kuin itkemistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omaisen kuolemasta saa kaksi vapaapäivää, yhden järkytykselle ja yhden hautajaisiin.

Kissa ei ole omainen.

Sairauslomaa kyllä saa jos tarvitsee. 

Kissan kuolemastahan aloittaja puhuu.

Saikkua siitä, kyllä varmaan saa ja lähetteen psykiatrille.

Miksi ihmeessä psykiatrille? Minä kävin isäni kuoleman jälkeen työterveydessä ja sain heti kättelyssä viikon, enkä todellakaan mitään lähetteitä, vaan kotia käsittelemään asioita.

Naislääkäri antaa JOKAISELLE naiselle nykyään väh viikon vapaata jos yhdenkin kyyneleen tirauttaa. 

On kyllin suuri syy olla pois töistä jos ei ole työkykyinen. Työnantaja sitten määrittää että onko poissaolo palkallinen vai myönnetäänkö esim. palkaton vapaapäivä. Omalla kohdallani työnantaja oli tosi ymmärtäväinen. Luulen että olisin saattanut vaihtaa työpaikkaa jos ei olisi ollut vaan olisi esim. vaatinut tulemaan töihin.