Onko suru lemmikin kuolemasta kyllin suuri syy olla pois töistä?

Jos siitä saa sairauslomaa niin on ok. Inhimillisyys kuitenkin pitää tapauskohtaisesti ottaa huomioon, siis lemmikin tila, kitumaan ei saa jättää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omaisen kuolemasta saa kaksi vapaapäivää, yhden järkytykselle ja yhden hautajaisiin.

Kissa ei ole omainen.

Sairauslomaa kyllä saa jos tarvitsee. 

Kissan kuolemastahan aloittaja puhuu.

Saikkua siitä, kyllä varmaan saa ja lähetteen psykiatrille.

Miksi ihmeessä psykiatrille? Minä kävin isäni kuoleman jälkeen työterveydessä ja sain heti kättelyssä viikon, enkä todellakaan mitään lähetteitä, vaan kotia käsittelemään asioita.

Ihmisen kuolevaisuus tuli sinulle ihan uutena asiana jota piti kÄsiTellÄ? 

Vierailija kirjoitti:

Eihän ihmisenkään kuolema ole syy olla pois (paitsi pakollisten asioiden hoitaminen tilanteen ollessa akuutti, mutta heti ruumiskuljetuksen lähdettyä mars toimistolle)

Meikäläinen piti faijaa aamuviideltä kädestä kun se kuoli. Kasille töihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omaisen kuolemasta saa kaksi vapaapäivää, yhden järkytykselle ja yhden hautajaisiin.

Kissa ei ole omainen.

Älä älä! Palstan mt-ongelmaisten vanhojenpiikojen elämässä ei ole mitään muuta kuin palsta, kissat ja villasukat. 

Palstan mt-ongelmaisten koiraihmisten elämässä ei ole mitään muuta kuin palsta ja koirat. Ja tietenkin kusta päässä.

Riippuu siitä onko työkykyinen vai ei. Useimmat varmaan lemmikin kuoltua kuitenkin pystyvät työskentelemään? Meillä mies meni töihin kun poika aamulla kuoli. Mies olisi varmaan saanut palkattoman vapaan, mutta tajusi vasta paljon myöhemmin, että olisi voinut pyytää sellaista. Työnantaja ei tullut päivän aikana sanomaan mitään, että lähde kotiin vaan tms.

Vierailija kirjoitti:

Mies soitti mulle töihin että 18v kissa on jotenkin sairas. Hänen itsensä piti lähteä töihin, joten minä soitin työpaikalta ellille, ja sain lopetusajan parin tunnin päähän. Kävin lopetuttamassa rakkaan perheenjäsenen kesken työpäiväni, ja palasin sen jälkeen  tekemään työpäiväni loppuun. Mielestäni työnantaja olisi voinut nyt edes sen lopetuspäivän loput pari tuntia antaa vapaata, palkalla tai ilman, mutta meni se noinkin. Töissä olen töissä, en märisemässä kotiasioita. Nyt puhutaan siis lemmikistä.

Toisille lemmikki on kotona asusteleva eläin ja tioisille lemmikki on hellittävä olento, johon on muodostunut kiintymys- ja tunnesuhde.

Suru lemmikin kuolemasta ei ole oikeutettu syy sairauslomalle. Naurettava ajatuskin, että joku jää pois töistä, kun lemmikki on kuollut. 

Vierailija kirjoitti:

On kyllin suuri syy olla pois töistä jos ei ole työkykyinen. Työnantaja sitten määrittää että onko poissaolo palkallinen vai myönnetäänkö esim. palkaton vapaapäivä. Omalla kohdallani työnantaja oli tosi ymmärtäväinen. Luulen että olisin saattanut vaihtaa työpaikkaa jos ei olisi ollut vaan olisi esim. vaatinut tulemaan töihin.

Luulet olevasi niin huippuosaaja että tuosta vaan vaihdat työpaikkaa 🤣

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esihenkilönä koen, että työntekijä itse osaa parhaiten määritellä työkykynsä ja lisäksi minun toimivaltuuteni ei yllä määrittämään sitä kuinka paljon kukakin suree ja mitä. Minun luvallani voi olla enintään kolme päivää pois ja jos työntekijä kokee tarvitsevansa sen kolme päivää, asia ei ole ongelma. Minulle on enemmän iloa työkykyisistä työntekijöistä kuin heistä jotka yrittävät surun takia selvitä ne pakolliset työtunnit läpi.

Ohjaisin työterveyteen jos on joku iso suru ihan varmuuden vuoksi ja korostaisin, että sen kolme päivää saa olla,  mutta sen jälkeen täytyy mennä työterveyteen ennen kuin palaa töihin vaikka lisää saikkua ei kaipaiskaan ettei käy niin että shokissa oleva ihminen tulee töihin. Se voi aiheuttaa kroonisia mt- ongelmia jotka tulevat kalliiksi. 

Shokissa kun joku hemmetin marsu kuolee ja työnantajan pitäisi vielä maksaa täysi palkka. Just joo, hiutaleet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omaisen kuolemasta saa kaksi vapaapäivää, yhden järkytykselle ja yhden hautajaisiin.

Kissa ei ole omainen.

Älä älä! Palstan mt-ongelmaisten vanhojenpiikojen elämässä ei ole mitään muuta kuin palsta, kissat ja villasukat. 

Palstan mt-ongelmaisten koiraihmisten elämässä ei ole mitään muuta kuin palsta ja koirat. Ja tietenkin kusta päässä.

Kyllä mt-ongelmaiset on tutkitusti kissanaisia.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omaisen kuolemasta saa kaksi vapaapäivää, yhden järkytykselle ja yhden hautajaisiin.

Kissa ei ole omainen.

Älä älä! Palstan mt-ongelmaisten vanhojenpiikojen elämässä ei ole mitään muuta kuin palsta, kissat ja villasukat. 

Palstan mt-ongelmaisten koiraihmisten elämässä ei ole mitään muuta kuin palsta ja koirat. Ja tietenkin kusta päässä.

Ja palstan inceleillä ei ole edes sitä rakastavaa ja rakastettavaa koiraa, koska he eivät kykene rakastamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies soitti mulle töihin että 18v kissa on jotenkin sairas. Hänen itsensä piti lähteä töihin, joten minä soitin työpaikalta ellille, ja sain lopetusajan parin tunnin päähän. Kävin lopetuttamassa rakkaan perheenjäsenen kesken työpäiväni, ja palasin sen jälkeen  tekemään työpäiväni loppuun. Mielestäni työnantaja olisi voinut nyt edes sen lopetuspäivän loput pari tuntia antaa vapaata, palkalla tai ilman, mutta meni se noinkin. Töissä olen töissä, en märisemässä kotiasioita. Nyt puhutaan siis lemmikistä.

Toisille lemmikki on kotona asusteleva eläin ja tioisille lemmikki on hellittävä olento, johon on muodostunut kiintymys- ja tunnesuhde.

Toiset ovat normaaleja, toiset sekopäitä. 

Mitä nämä raakalaiset on kun ei ymmärrä perheenjäsenen vaikka "eläin" menetystä?  Surra voi eri tavoin ja huomaamattomastikin,  mutta tuo pilkka?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omaisen kuolemasta saa kaksi vapaapäivää, yhden järkytykselle ja yhden hautajaisiin.

Kissa ei ole omainen.

Älä älä! Palstan mt-ongelmaisten vanhojenpiikojen elämässä ei ole mitään muuta kuin palsta, kissat ja villasukat. 

Palstan mt-ongelmaisten koiraihmisten elämässä ei ole mitään muuta kuin palsta ja koirat. Ja tietenkin kusta päässä.

Kyllä mt-ongelmaiset on tutkitusti kissanaisia.  

Ja koiraihmiset on narsisteja.

Vierailija kirjoitti:

Eihän ihmisenkään kuolema ole syy olla pois (paitsi pakollisten asioiden hoitaminen tilanteen ollessa akuutti, mutta heti ruumiskuljetuksen lähdettyä mars toimistolle)

Mitä sekoilet?

On vähä eroa oman lapsen ja vanhemman ihmisen, esm oman vanhemman, kuoleman välillä.

Kokenut molemmat.

Kyllä on. Voimakas suru, ja esim. siihen liittyvä unettomuus, ja siitä seuraava huomiokyvyn heikeneminen voi olla joillakin aloilla jopa työturvallisuusriski. Lääkärihän sen työkyvyn tason arvioi, ei vauvapalstan ilkeämieliset trollit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omaisen kuolemasta saa kaksi vapaapäivää, yhden järkytykselle ja yhden hautajaisiin.

Kissa ei ole omainen.

Älä älä! Palstan mt-ongelmaisten vanhojenpiikojen elämässä ei ole mitään muuta kuin palsta, kissat ja villasukat. 

Onhan meillä se työ, josta me halutaan suruvapaata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omaisen kuolemasta saa kaksi vapaapäivää, yhden järkytykselle ja yhden hautajaisiin.

Kissa ei ole omainen.

Älä älä! Palstan mt-ongelmaisten vanhojenpiikojen elämässä ei ole mitään muuta kuin palsta, kissat ja villasukat. 

Palstan mt-ongelmaisten koiraihmisten elämässä ei ole mitään muuta kuin palsta ja koirat. Ja tietenkin kusta päässä.

Ja palstan inceleillä ei ole edes sitä rakastavaa ja rakastettavaa koiraa, koska he eivät kykene rakastamaan.

Koirat eivät rakasta. Ne ei eivät ole ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kyllin suuri syy olla pois töistä jos ei ole työkykyinen. Työnantaja sitten määrittää että onko poissaolo palkallinen vai myönnetäänkö esim. palkaton vapaapäivä. Omalla kohdallani työnantaja oli tosi ymmärtäväinen. Luulen että olisin saattanut vaihtaa työpaikkaa jos ei olisi ollut vaan olisi esim. vaatinut tulemaan töihin.

Luulet olevasi niin huippuosaaja että tuosta vaan vaihdat työpaikkaa 🤣

Itseasiassa, joo :) Omalla alalla on työvoimapula ja itselläni on erikoistaito jolla tiedän työllistyväni. Ja jos en täysin samantasoista paikkaa saisi niin ei haittaa, ottaisin matalampitasoisen sillä aikaa kun etsiskelen parempaa. Taloudellisesti kun ei ole mikään pakko tehdä 100% työaikaa nykyisessä työpaikassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän ihmisenkään kuolema ole syy olla pois (paitsi pakollisten asioiden hoitaminen tilanteen ollessa akuutti, mutta heti ruumiskuljetuksen lähdettyä mars toimistolle)

Meikäläinen piti faijaa aamuviideltä kädestä kun se kuoli. Kasille töihin. 

Meitä on moneen junaan, kuten sanotaan.

Joitakin työ auttaa unohtamaan surun. Minä olisin miettinyt koko työpäivän, miten järjestän asiat omaiseni kuoltua.

Shokki on myös jännä tila, jota ihminen ei itse tajua. Itkuvaihe tulee vasta päivien päästä.