Lue keskustelun säännöt.
Ensin lapsettomat häät nyt puolisottomat
Voi hyvä tavaton
14.01.2025 |
Keskustelunavauksessa lienee kenties ikiaikaisen ilmiön ennen oli kaikki paremmin elkeet. Olen silti vain milleniaali; en boomeri, kuten joku kanssani eri mieltä oleva saattaisi reippaasti väittää.
Asiaan. Olemme omissa häissämme kestittäneet pari vuotta sitten perheen, serkut ja läheisimmät ystävät puolisoineen. Naimisiin mennessä kolmenkympin tienoolla ollaan sen ikäisiä, jotta läheisistä ikäisistämme valtaosa on avoliitossa, osa naimisissa ja muutamalla on omia lapsiakin.
Kummastelen jokseenkin noussutta trendiä puolisoiden kutsumattomuudesta omiin häihin. Mielestäni on osa hyvien tapojen mukaista kutsuetikettiä kutsua sen varsinaisen kutsuttavan henkilön pitkäaikainen puoliso, jos niikseen tulee, vaikkakin tätä puolisoa tapaisi nähdä harvemmin kuin toista osapuolta.
Kutsumattomuus antaa herkästi signaalin, ettei hääpari kokene näiden läheisimpien ystävien ja serkkujen puolisot kuuluvan heidän lähipiiriin. On myös tälle yksin kutsutulle ikävää mennä perhejuhlaan ilman puolisoaan kuin johonkin lukioaikaisiin kotibileisiin konsanaan.
Ymmärrän yskän, jos joillakin serkkujen lukumäärä on biljardi. Tässä tapauksessa kuitenkin hääparin serkkujen laskeminen onnistuu kahden käden sormilla.
Vaikkei velvollisuudentunto ole mikään syistä jaloin jonkun häihin kutsumiselle, kokisin itse siitä huolimatta huonoa omatuntoa jättää näiden läheisten ystävien ja serkkujen elämänkumppanit kutsua vaille, semminkin kun lähivuosina itse on ollut kutsuttuna muiden häissä oman puolisonsa kanssa.
Eivätkö kaikki muka näe puolisoiden kutsumattomuuden kiusallisia näkökulmia? Ymmärrän toki itsekin häät järjestäneenä, että rajallisten resurssien maailmassa on pakko tehdä kompromisseja. Vieraslistan rajaus on haastavaa. Voisi kai sen silti tehdä fiksummin tarpeettomia jännitteitä synnyttämättä.
Kommentit (484)
Olis varmasti hauskemmat häät (myös kitsuttujen kannalta), kun siellä ei olisi (vain tavan vuoksi) pakkokutsuttuja, monesti lähes tai täysin vieraita ystävien, serkkujen jne. puolisoita tai kumppaneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kaiken aikaa on mietittävä kustannuksia, niin miksi ette menisi naimisiin maistraatissa parin todistajan kera. Vai on kyseessä rahalahjojen keräys se eniten kiinnostava juttu. Tästä ei taida puuttua muu, kuin kutsussa mainittu aterian hintaa, jees, osallistumismaksu 300 euroa ja pääsette mukaan!! Ryhtykää rahastamaan kunnolla, niin sitten voivat kutsutut miettiä haluavatko ottaa puolisonsa mukaan vai ei.
On se kumma. Jos kutsun syntymäpäiväillalliselle ravintolaan parhaat ystäväni, mutta en heidän puolisoitaan, kukaan ei älä älisemään, että miksi et kutsu meitä mäkkärille, koska haluan että puolisoni tulee mukaan. Mutta omat häänsä pitäisi down greidata sen vuoksi, että joku läheisriippuvainen ei osaa pitää hauskaa ilman siippaa siinä vieressä.
Me pidimme 95 hengen häät juuri siinä paikassa kuin halusimme, juuri niillä tarjoiluilla, jota halusimme ja kutsuimme, ketä halusimme. Jos eivät olleet vieraat oscar-tason näyttelijöitä, kaikilla oli hauskaa, eikä kukaan itkeskellyt, että ku ei oo meijän markku tai sirpukka täällä.
Niihin harrastuskavereiden puolisoihin voi sitten tutustua aivan muussa merkeissä, mökkireissuilla ja illanistujaisissa.
Jos kaiken aikaa on mietittävä kustannuksia, niin miksi ette menisi naimisiin maistraatissa parin todistajan kera.
Onko sinulla ollut omat hääjuhlat? Miten toimi niissä maksupuoli, jouduitko tekemään yhtään kompromissia ja miten iso oli hääseurueesi`?
Vai menikö niin, että iskä maksoi.
Häät kuulostaa enemmänkin puolen vuoden stressiltä kuin mukavalta kokoontumiselta. Ei kiitos, en osallistu. Ovatkin kovaa vauhtia vähenemässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, todellakin tuli. Onneksi ei tarvitse teidän juhliin osallistua. Siellä naama norsuveellä mittailette kuka liikuttuu ja kuka ei. Juhlat on kakkossijalla, kun täytyy herkistyä ja fiilistellä milloin mitäkin sitten ikinä ollaan kokoonnuttu herkistelemään. :D
Häät ovat tosiaan normaaleissa piireissä juhlat. Juhlitaan sitä että pari sitoutuu toisiinsa julkisesti. Juhlitaan eli pidetään hauskaa.
Niin, joillekin on tärkeää juhlissa ne vironviinat ja ilman niiden suomia perseitä se on norsunveellä teeskentelyä.
Onneksi vielä löytyy ihmisiä, jotka osaavat sekä herkistyä että pitää hauskaa. Ihan riippumatta siitä, onko juuri heille se paras ryyppykaveri, eli oma puoliso hommattu sinne viinoja ilmaisia vetelemään.
Joku jo taisi kommentoidakin, mutta sulla pyörii ihmeellisen paljon vi
Viinaa kun juo, niin usein herkistyy!😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi kyynel. Ihan kauheaa olla erossa kolme tuntia yääh 🤮
Kolme tuntia? Häissä ollaan helposti kaksitoistakin tuntia. En tiedä missä pikahäissä sinä olet ollut.
En ole ap, mutta on se vähän mälsää yrittää juhlia ventovieraiden seurassa aikuisena ihmisenä. Teinibileisiinkin mentiin yleensä jonkun kaverin kanssa, tai sitten paikalla oli kavereita jo valmiiksi.
Miksi ihmeessä menisit 12-tuntisiin hääjuhliin joista et tunne kuin yhden ihmisen (morsiamen/sulhasen)? Ja miksi ihmeessä menisit sinne väkisin puolisosi kanssa, jonka kanssa saat viettää muutenkin niin paljon vapaa-aikaasi kuin haluat?
Aika outoa olisi mennä hääjuhlaan, joissa tuntee vain morsiamen tai sulhasen. Sen verran outoa, että 10+ hääjuhlien kutsuihin olen vastannut kohteliaasti kieltävästi, ett
No ei kyllä ole outoa. Kaikki mun parhaat ystävät on sellaisia, jotka ei tuntisi suurinta osaa häävieraista. He mä tunnen nimenomaan yksilöinä, kun taas sukulaiset on toisensa tunteva yhteisö, johon kuulun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jättäkää ne serkut ja sukulaiset kutsumatta, kummeja ja isovanhempia lukuunottamatta, niin pystytte kutsua kavereita ja heidän puolisoitaan.
Ei ole järkeä kutsua sukulaisia, joiden kanssa ei olla edes läheisiä. Taitaa olla pienten sukujen ongelma, itse olen lestadiolaissuvusta, jossa luonnollisesti ei kutsuja juhliin koko sukua. Vain ne lähimmät.
Ongelmana onkin se, että moni on läheinen sukulaistensa kanssa, mutta ei puolison harraste- tai työkavereiden puolisoiden kanssa. Miksi jättää kutsumatta setä perheineen, jotta paikalle pääsee miehen harrastekavereiden tuikituntemattomat puolisot?
Miksi ei jättäisi kutsumatta niitä harra
Mä kutsuin häihini vain niin läheisiä tyyppejä että heille olis voinu sanoa, etten kutsu sun kumppania kun sillä on alkoholiongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos kaiken aikaa on mietittävä kustannuksia, niin miksi ette menisi naimisiin maistraatissa parin todistajan kera.
Onko sinulla ollut omat hääjuhlat? Miten toimi niissä maksupuoli, jouduitko tekemään yhtään kompromissia ja miten iso oli hääseurueesi`?
Vai menikö niin, että iskä maksoi.
Kaikki varmaan kompromisseja tekee mutta toisille ne ihmiset on siinä juhlassa tärkein asia, ja ettei kaikki pyöri hääparin ympärillä. Ellei ole tosi pienet häät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itse osallistuisi häihin jos mieheni jätettäisiin kutsumatta. Mielestäni moukkamaista, enkä halua osallistua juhliin joissa olen ns. yksin. Seuralainen kuuluu kutsua mukaan.
Jos on aviossa, etiketin mukaan puoliso on kutsuttu. Me ilmoittaisimme molemmat ja jos sitten vielä tulee viesti että ei puolisoa, en menisi minäkään.
Vain moukka ilmoittaisi että tulemme molemmat, jos vain toinen on kutsuttu. Olisiko edes kiva mennä yhdessä tietäen, että toinen on kuokkavieras?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jättäkää ne serkut ja sukulaiset kutsumatta, kummeja ja isovanhempia lukuunottamatta, niin pystytte kutsua kavereita ja heidän puolisoitaan.
Ei ole järkeä kutsua sukulaisia, joiden kanssa ei olla edes läheisiä. Taitaa olla pienten sukujen ongelma, itse olen lestadiolaissuvusta, jossa luonnollisesti ei kutsuja juhliin koko sukua. Vain ne lähimmät.
Ongelmana onkin se, että moni on läheinen sukulaistensa kanssa, mutta ei puolison harraste- tai työkavereiden puolisoiden kanssa. Miksi jättää kutsumatta setä perheineen, jotta paikalle pääsee miehen harrastekavereiden tuikituntemattomat puolisot?
"Mä kutsuin häihini vain niin läheisiä tyyppejä että heille olis voinu sanoa, etten kutsu sun kumppania kun sillä on alkoholiongelma."
Just noin sen pitäis ideaalitilanteessa mennäkin, että häihin tulee vain niin läheisiä ihmisiä, joille voi tuon suoraan sanoa. Tai muun vastaavaan, ihan vaikka sen, että "vaikka oot ollut Mikon/Minnan kanssa nyt 1,5 vuotta yhdessä niin meistä olis mukavampaa että tulisit häihin yksin, kun me ei mielestämme tunneta kuitenkaan Mikkoa/Minnaa niin kovin hyvin vielä".
Sen ymmärtää, että vanhemman sukupolven kanssa ei tällaisia keskusteluja voi käydä, ja sisarustenkin kanssa voi olla hankalaa, mutta kaikkien kavereiden kanssa kyllä. En ymmärrä, miksi edes haluaa sellaisia ihmisiä häihin, joille ei voisi sanoa tuollaisia asioita suoraan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itse osallistuisi häihin jos mieheni jätettäisiin kutsumatta. Mielestäni moukkamaista, enkä halua osallistua juhliin joissa olen ns. yksin. Seuralainen kuuluu kutsua mukaan.
Jos on aviossa, etiketin mukaan puoliso on kutsuttu. Me ilmoittaisimme molemmat ja jos sitten vielä tulee viesti että ei puolisoa, en menisi minäkään.
Vain moukka ilmoittaisi että tulemme molemmat, jos vain toinen on kutsuttu. Olisiko edes kiva mennä yhdessä tietäen, että toinen on kuokkavieras?
Olen tismalleen samaa mieltä. Järkyttyneenä luin tuon edeltävän kommentin. Kutsun kirjeessä lukee jo osoitekentässä, kenelle kuori on osoitettu, ja kortissa vielä täsmennetty. Siihen on syynsä, miksi hääpari on valinnut, kenet/ketkä kutsutaan, ja vaikkei sitä syytä tietäisikään, heidän arviointiaan tulee kunnioittaa.
Todella noloa tuollainen uhmakas kuokkavierailuyritys. Todella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuka identifioituu pelkästään hääpäivänsä kautta? Miksi ajatella, että jos joku suhtautuu häihisi neutraalisti, hän suhtautuu sinuun välinpitämättömästi?
En identifioidu hääpäivän tai lasteni ristiäisten kautta. Ne ovat silti olleet minulle äärimmäisen tärkeitä päiviä ja olisin ollut todella pettynyt, jos parhaat ystäväni ja sukulaiseni olisivat suhtautuneet niihin neutraalisti, eikä siten, että ne ovat heillekin tärkeitä.
Jollei ole, miettisin, mitähän tuo ihminen sitten elämässäni oikeastaan pyörii = mitä hän saa siitä, että roikkuu elämäni laitamilla neutraalina suhtautujana.
Tässä varmaan me asia- ja ihmiskeskeiset erotaan toisistamme. Mä oon asiakeskeinen eikä mua haittaa, jos paras ystävä ei oo kiinnostunut mun lapsesta, miehestä tai merkkioäivistämme. Mulle on tärkeetä se, että ystävä on kiinnostunut mun kanssa samoista asioista ja saan keskustella hänen kanssaan asioista, jotka on mahdollisimman kaukana perhearjesta, josta haluan edes hetkittäin irrottautua.
Tässä varmaan me asia- ja ihmiskeskeiset erotaan toisistamme. Mä oon asiakeskeinen eikä mua haittaa, jos paras ystävä ei oo kiinnostunut mun lapsesta, miehestä tai merkkioäivistämme. Mulle on tärkeetä se, että ystävä on kiinnostunut mun kanssa samoista asioista ja saan keskustella hänen kanssaan asioista, jotka on mahdollisimman kaukana perhearjesta, josta haluan edes hetkittäin irrottautua.
Olen myös mitä suurimmassa määrin asiaihminen, mutta juuri ihan ratiolla ymmärrän, että ihmisellä on aika vähän merkkipylväitä elämässä ja yleensä tälle ihmiselle ne ovat hyvin tärkeitä. Sellaisia siis kuin hääpäivä, lasten ristiäiset, jne, jotka ovat ainutkertaisia.
Sen vuoksi olen niistä kiinnostunut, osallistun niihin sydämellä ja innolla, jos kutsun saan. Se, että saan kutsun, tarkoittaa, että ystäväni toivoo minun osallistuvan. Kaikki muut päivät voin olla huoletta kiinnostumaton hänen lapsistaan tai perhearjestaan ja keskustelemme kaikesta maailman muusta.
Arjessa sitä irrottautumista tarvitaan, mutta erityispäivät ja -juhlat eivät ole neutraaleja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos kaiken aikaa on mietittävä kustannuksia, niin miksi ette menisi naimisiin maistraatissa parin todistajan kera. Vai on kyseessä rahalahjojen keräys se eniten kiinnostava juttu. Tästä ei taida puuttua muu, kuin kutsussa mainittu aterian hintaa, jees, osallistumismaksu 300 euroa ja pääsette mukaan!! Ryhtykää rahastamaan kunnolla, niin sitten voivat kutsutut miettiä haluavatko ottaa puolisonsa mukaan vai ei.
On se kumma. Jos kutsun syntymäpäiväillalliselle ravintolaan parhaat ystäväni, mutta en heidän puolisoitaan, kukaan ei älä älisemään, että miksi et kutsu meitä mäkkärille, koska haluan että puolisoni tulee mukaan. Mutta omat häänsä pitäisi down greidata sen vuoksi, että joku läheisriippuvainen ei osaa pitää hauskaa ilman siippaa siinä vieressä.
Me pidimme 95 hengen häät juuri siinä paikassa kuin halusimme, juuri niillä tarjoiluilla, jota halusimme ja kutsuimme, ketä halusimme. Jos eivät olleet vieraat oscar-
Ei kutsu kenenkään puolisoa, ei kutsu vain joidenkin puolisoa. Ravintolaillallinen vs se erityiseksi päiväksi kutsuttu hääpäivä. Eipä näillä tosiaan eroja ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka identifioituu pelkästään hääpäivänsä kautta? Miksi ajatella, että jos joku suhtautuu häihisi neutraalisti, hän suhtautuu sinuun välinpitämättömästi?
En identifioidu hääpäivän tai lasteni ristiäisten kautta. Ne ovat silti olleet minulle äärimmäisen tärkeitä päiviä ja olisin ollut todella pettynyt, jos parhaat ystäväni ja sukulaiseni olisivat suhtautuneet niihin neutraalisti, eikä siten, että ne ovat heillekin tärkeitä.
Jollei ole, miettisin, mitähän tuo ihminen sitten elämässäni oikeastaan pyörii = mitä hän saa siitä, että roikkuu elämäni laitamilla neutraalina suhtautujana.
Tässä varmaan me asia- ja ihmiskeskeiset erotaan toisistamme. Mä oon asiakeskeinen eikä mua haittaa, jos paras ystävä ei oo kiinnostunut mun lapsesta, miehestä tai merkkioäivistämme. Mulle on tärkeetä se, että ystävä on kiinnostunut mun ka
Joo siis musta on käsittämätöntä että jotta voisi olla hyvä ystävä, pitäisi jokaiseen asiaan suhtautua samalla tavalla kuin se ystävä. Jos ei mulle mun omatkaan häät tai lasten ristiäiset olleet maailman tärkeimpiä päiviä, miksi sitten muiden? Ne oli päiviä kun nähtiin läheisiä, juhlistettiin elämänvaihetta ja syötiin hyvin. Musta on ihan normaalia myös mennä juhliin ilman että sen suuremmin herkistyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä istu pariutuneena ihmisenä missään sinkkupöydässä. Käytän sen lauantain johonkin mielekkäämpään puuhaan.
Mä luulen, että näilä loukkaantujilla on kipeä historia sinkkupöydässä istumisesta monissa muiden häissä, joten nyt kun viimein ovat pariutuneet eivät missään nimessä halua, että siellä häissä joku auli-täti ajattelee heidän olevan sinkkuja, vaan sitä pariutumista on siellä pakko alleviivata.
Muuten ihan outoa, että ei voisi ystävän häihin mennä yksin, jos kerran ystävä ei puolisoa tunne.
Tämä oli hyvä pointti näiden pariutuneiden psykologian ja epävarmuuden selittämiseksi. On surullista nähdä, miten ihminen ei ole pärjännyt - eikä pärjää edelleenkään - itsensä kanssa kahdestaan, on kärsinyt sinkkuudesta ja sitten kun on pariutunut, on se kaikki kaikessa ja muidenkin se pitää koko ajan nähdä, ja sitä sik
Katkeran sinkun ulinaa.
Vierailija kirjoitti:
Kuka identifioituu pelkästään hääpäivänsä kautta? Miksi ajatella, että jos joku suhtautuu häihisi neutraalisti, hän suhtautuu sinuun välinpitämättömästi?
En identifioidu hääpäivän tai lasteni ristiäisten kautta. Ne ovat silti olleet minulle äärimmäisen tärkeitä päiviä ja olisin ollut todella pettynyt, jos parhaat ystäväni ja sukulaiseni olisivat suhtautuneet niihin neutraalisti, eikä siten, että ne ovat heillekin tärkeitä.
Jollei ole, miettisin, mitähän tuo ihminen sitten elämässäni oikeastaan pyörii = mitä hän saa siitä, että roikkuu elämäni laitamilla neutraalina suhtautujana.
Bridezilla alert!
Ystäväni loukkaantui kun en itkenyt hänen kävellessään alttarille.
Jotain päähenkilösyndroomaa varmaan. Sinullekin tiedoksi: ne sinun hääsi ovat tärkeät sinulle, puolisollesi ja ehkä teidän vanhemmillenne. Muille ne voivat olla iloinen juhla, mutta sen enempää normaalia ihmistä ei liikuta se että joku ystävä solmii avioliiton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirvee besserwisseri taas äänessä.
Omiin juhliin saa kutsua ketä haluaa ja jättää kutsumatta ketä ei halua.
Ja kenenkään ei tarvitse mennä juhliin, jos ei halua.
Noin helppoa se on!
Juuri näin!
Aloitus on aivan turha tästä nimenomaisesta syystä. Voi poistaa.
Miksi asiasta ei saa keskustella?
Miksi vääntää jostain lapsellisesta asiasta, joka ratkeaa sillä, että kaikki tekevät niin kuin haluavat? Omat juhlat saa pitää niin kuin itse haluaa, eikä niihin tarvitse mennä, jos ei se asia miellytä.
Kuten lainaamani kommentoija, en ymmärrä koko aloituksen pointtia.
Suurin osa palstan aloituksista on vailla pointtia. Koko palstan voi poistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi kyynel. Ihan kauheaa olla erossa kolme tuntia yääh 🤮
Kolme tuntia? Häissä ollaan helposti kaksitoistakin tuntia. En tiedä missä pikahäissä sinä olet ollut.
En ole ap, mutta on se vähän mälsää yrittää juhlia ventovieraiden seurassa aikuisena ihmisenä. Teinibileisiinkin mentiin yleensä jonkun kaverin kanssa, tai sitten paikalla oli kavereita jo valmiiksi.
Miksi ihmeessä menisit 12-tuntisiin hääjuhliin joista et tunne kuin yhden ihmisen (morsiamen/sulhasen)? Ja miksi ihmeessä menisit sinne väkisin puolisosi kanssa, jonka kanssa saat viettää muutenkin niin paljon vapaa-aikaasi kuin haluat?
Aika outoa olisi mennä hääjuhlaan, joissa tuntee vain morsiamen tai sulhasen. Sen verran outoa, että 10+ hääjuhlien kutsuihin olen vastannut kohteliaasti kieltävästi, ett
Siis täh? Miksi ihmeessä en menisi? Rakastan häitä ja muitakin juhlia.
"normaaleissa juhlissa osa mukavaa tunnelmaa on, että ihmiset tulevat puolisoidensa kanssa. On älytön ajatus että tunnelman vuoksi ei kutsuta puolisoita"
Ihmiset eivät jotenkin suostu hyväksymään minkäänlaista elämän rajallisuutta. Että kaikessa on joku raja. Ja että joku jää aina sen rajan toiselle puolelle, ei pääse sisään. Tämäkin keskustelu osoittaa selkeästi tämän, vaikka moni on esittänyt selkeän argumentin, että mieluummin kutsuu omia ja puolison sukulaisia, jotka tuntee, kuin kaverin/etäisen sukulaisen/työkaverin puolison, jota ei tunne. Moni on esittänyt, että yhden vieraan hinnaksi voi tulla sata euroa ja että se jonkun itselle tuntematon puoliso vie paikan joltakulta läheiseltä.
Miten ihmeessä tästäkin on saatu tällainen jänkkäys aikaan.
Jos ihmiset pitävät häät, joihin tulee 10 ihmistä, heidän todennäköisesti pitää rajata kutsuttuja rankasti. Jos 100, he voivat kutsua vapaammin.
Lisäksi on aina mahdollista, että suvussa tai kaveripiirissä on ihmisiä, joita hääpari ei halua paikalle. Esimerkiksi jonkun puolison, esimerkiksi jos tämä on tunnettu alkoholiongelmastaan ja häät eivät ole holittomat. Mitä silloin tehdään? Onko parempi olla kutsumatta se läheisempi ja hyvinkäyttäytyvä ihminen, vai onko parempi laittaa kaikille serkuille "ei aveccia"-kutsu, jotta ei alleviivata sitä, että on tuo yksi ihminen jota ei haluta juhlia pilaamaan?
Minä en ikinä ilkeäisi vaatia, että puolison saadessa kutsun häihin tai muihin juhliin, minut pitäisi automaattisesti kutsua mukaan aveciksi. Tai että minun saadessani henkilökohtaisen kutsun minun pitäisi saada viedä puolisoni paikan päälle. Aivan riittävästi on minun ja puolison elämässä tilaisuuksia, jonne mennään yhdessä ja pariskuntana. Häät eritoten ovat hääparin juhla, ja heillä tulee olla 100% oikeus tasan tarkkaan itse päättää, keitä juhliinsa haluavat.
Se vain on kamalaa näköjään joillekuille hyväksyä, että he tai heidän puolisonsa saattaa joskus jäädä sen pakollisen rajanvedon toiselle puolen. Vaikka se on ihan normaalia elämää, että kaikki eivät voi saada kaikkea koko aikaa.