Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ensin lapsettomat häät nyt puolisottomat
Voi hyvä tavaton
14.01.2025 |
Keskustelunavauksessa lienee kenties ikiaikaisen ilmiön ennen oli kaikki paremmin elkeet. Olen silti vain milleniaali; en boomeri, kuten joku kanssani eri mieltä oleva saattaisi reippaasti väittää.
Asiaan. Olemme omissa häissämme kestittäneet pari vuotta sitten perheen, serkut ja läheisimmät ystävät puolisoineen. Naimisiin mennessä kolmenkympin tienoolla ollaan sen ikäisiä, jotta läheisistä ikäisistämme valtaosa on avoliitossa, osa naimisissa ja muutamalla on omia lapsiakin.
Kummastelen jokseenkin noussutta trendiä puolisoiden kutsumattomuudesta omiin häihin. Mielestäni on osa hyvien tapojen mukaista kutsuetikettiä kutsua sen varsinaisen kutsuttavan henkilön pitkäaikainen puoliso, jos niikseen tulee, vaikkakin tätä puolisoa tapaisi nähdä harvemmin kuin toista osapuolta.
Kutsumattomuus antaa herkästi signaalin, ettei hääpari kokene näiden läheisimpien ystävien ja serkkujen puolisot kuuluvan heidän lähipiiriin. On myös tälle yksin kutsutulle ikävää mennä perhejuhlaan ilman puolisoaan kuin johonkin lukioaikaisiin kotibileisiin konsanaan.
Ymmärrän yskän, jos joillakin serkkujen lukumäärä on biljardi. Tässä tapauksessa kuitenkin hääparin serkkujen laskeminen onnistuu kahden käden sormilla.
Vaikkei velvollisuudentunto ole mikään syistä jaloin jonkun häihin kutsumiselle, kokisin itse siitä huolimatta huonoa omatuntoa jättää näiden läheisten ystävien ja serkkujen elämänkumppanit kutsua vaille, semminkin kun lähivuosina itse on ollut kutsuttuna muiden häissä oman puolisonsa kanssa.
Eivätkö kaikki muka näe puolisoiden kutsumattomuuden kiusallisia näkökulmia? Ymmärrän toki itsekin häät järjestäneenä, että rajallisten resurssien maailmassa on pakko tehdä kompromisseja. Vieraslistan rajaus on haastavaa. Voisi kai sen silti tehdä fiksummin tarpeettomia jännitteitä synnyttämättä.
Kommentit (484)
Olen mennyt joskus ilman puolisoa, vaikka hänetkin on kutsuttu. Kutsuja on minun läheiseni, ei puolison. Ärsyttää, kun jossain kaverin hääkuvissa sitten vilahtelee ex. Ja ylipäänsä se, että hän olisi tullut maksamaan kutsujalle turhaan.
On hieman kyynikko suhteiden kestävyyden suhteen.
Terveisin: leski 24-vuotiaana, 30v jätetty kahden vuoden suhteen jälkeen, kun vihdoin uskalsin suhteeseen, seuraava kestikin 4 vuotta, kunnes mies sairastui vakavasti ja suhde ei sitä kestänyt. Nyt nelikymppisenä taas uusi suhde.
Etenkin ensirakkauteni kuvia muiden juhlakuvissa tekee kipeää katsella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen mennyt joskus ilman puolisoa, vaikka hänetkin on kutsuttu. Kutsuja on minun läheiseni, ei puolison. Ärsyttää, kun jossain kaverin hääkuvissa sitten vilahtelee ex. Ja ylipäänsä se, että hän olisi tullut maksamaan kutsujalle turhaan.
On hieman kyynikko suhteiden kestävyyden suhteen.
Terveisin: leski 24-vuotiaana, 30v jätetty kahden vuoden suhteen jälkeen, kun vihdoin uskalsin suhteeseen, seuraava kestikin 4 vuotta, kunnes mies sairastui vakavasti ja suhde ei sitä kestänyt. Nyt nelikymppisenä taas uusi suhde.
Etenkin ensirakkauteni kuvia muiden juhlakuvissa tekee kipeää katsella.
Kuinka usein joudut katselemaan muiden vanhoja juhlakuvia?
Ei kai siitä monikaan loukkaantuisi vaan jättäisivät osallistumatta.
En minä istu pariutuneena ihmisenä missään sinkkupöydässä. Käytän sen lauantain johonkin mielekkäämpään puuhaan.
Niin, tuohan ei ollut mikään sinkkupöytä, vaan pöytä, missä ihmiset, jotka eivät tulleet avecin kanssa istuivat. Joskus käy niin, että esiim. töiden vuoksi puoliso ei pääse, joten tullaan sitten yksin.
Musta tuo oli erittäin terve ja toisten juhlia kunnioittava asenne. Ja itse en ole niin puolisossa kiinni, että en voisi mennä häihin ilman häntä. En tajua tätä häiden pyhyyttä, juhlat siinä kuin muutkin ja kutsujat saa tehdä itsensä näköiset.
Lisäksi en määrittele itseäni parisuhteeni kautta, en mene juhliin pariutuneena ihmisenä, vaan omana itsenäni. Silloinkin, kun menen puolison kanssa olen minä, en pariutunut ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai siitä monikaan loukkaantuisi vaan jättäisivät osallistumatta.
En minä istu pariutuneena ihmisenä missään sinkkupöydässä. Käytän sen lauantain johonkin mielekkäämpään puuhaan.
Niin, tuohan ei ollut mikään sinkkupöytä, vaan pöytä, missä ihmiset, jotka eivät tulleet avecin kanssa istuivat. Joskus käy niin, että esiim. töiden vuoksi puoliso ei pääse, joten tullaan sitten yksin.
Musta tuo oli erittäin terve ja toisten juhlia kunnioittava asenne. Ja itse en ole niin puolisossa kiinni, että en voisi mennä häihin ilman häntä. En tajua tätä häiden pyhyyttä, juhlat siinä kuin muutkin ja kutsujat saa tehdä itsensä näköiset.
Lisäksi en määrittele itseäni parisuhteeni kautta, en mene juhliin pariutuneena ihmisenä, vaan omana itsenäni. Silloinkin, kun menen puolison kanssa olen minä, en pariutunut ihminen.
Totta kai sinkkupöytä on hyvä idea, jos kutsutaan ihmisiä ilman aveceja. Kurjaa se on pariskuntien keskellä istua yksin. Tai riippuu porukasta tietenkin.
Minäkin voisin hyvin mennä häihin ilman puolisoani, en ole hänessä mitenkään erityisesti kiinni. En vain tiedä miksi menisin. Miellän häät juhlaksi ja juhlan taas miellän mukavaksi tavaksi viettää vapaa-aikaa, pitää hauskaa ja olla sosiaalinen. Kutsujat saavat tietysti tehdä juhlistaan itsensä näköiset ja päättää ketä kutsuvat, mutta minä vastaavasti päätän miten haluan vapaa-aikani viettää. En minä mene häihin säästösyistä miksikään täytevieraaksi yksinäni. Jos kutsujat eivät halua ottaa huomioon vieraiden viihtyvyyttä, ei minunkaan tarvitse miettiä heidän toivettaan osallistumiseni suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mennyt joskus ilman puolisoa, vaikka hänetkin on kutsuttu. Kutsuja on minun läheiseni, ei puolison. Ärsyttää, kun jossain kaverin hääkuvissa sitten vilahtelee ex. Ja ylipäänsä se, että hän olisi tullut maksamaan kutsujalle turhaan.
On hieman kyynikko suhteiden kestävyyden suhteen.
Terveisin: leski 24-vuotiaana, 30v jätetty kahden vuoden suhteen jälkeen, kun vihdoin uskalsin suhteeseen, seuraava kestikin 4 vuotta, kunnes mies sairastui vakavasti ja suhde ei sitä kestänyt. Nyt nelikymppisenä taas uusi suhde.
Etenkin ensirakkauteni kuvia muiden juhlakuvissa tekee kipeää katsella.
Kuinka usein joudut katselemaan muiden vanhoja juhlakuvia?
Sanotaanko nyt vaikka pari kertaa vuodessa. Lisäksi kuvat jääkaappien ovissa yms. Niissä ei toki niitä exiä olekaan vaan pelkästään oma naama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mennyt joskus ilman puolisoa, vaikka hänetkin on kutsuttu. Kutsuja on minun läheiseni, ei puolison. Ärsyttää, kun jossain kaverin hääkuvissa sitten vilahtelee ex. Ja ylipäänsä se, että hän olisi tullut maksamaan kutsujalle turhaan.
On hieman kyynikko suhteiden kestävyyden suhteen.
Terveisin: leski 24-vuotiaana, 30v jätetty kahden vuoden suhteen jälkeen, kun vihdoin uskalsin suhteeseen, seuraava kestikin 4 vuotta, kunnes mies sairastui vakavasti ja suhde ei sitä kestänyt. Nyt nelikymppisenä taas uusi suhde.
Etenkin ensirakkauteni kuvia muiden juhlakuvissa tekee kipeää katsella.
Kuinka usein joudut katselemaan muiden vanhoja juhlakuvia?
Sanotaanko nyt vaikka pari kertaa vuodessa. Lisäksi kuvat jääkaappien ovissa yms. Niissä ei toki niitä exiä olekaan vaan pelkä
Oho. Minä en ole ikinä katsonut kenenkään juhlakuvia. Tai itseasiassa kerran ystäväni häiden jälkeen selasin hääkuvakirjan läpi kun se oli juuri tullut postista kun kävin kylässä.
En äkkiä keksi mitään tylsempää aktiviteettia, onneksi meilläpäin mitkään kuvankatselukekkerit eivät ole normaalia ajanvietettä.
Miellän häät juhlaksi ja juhlan taas miellän mukavaksi tavaksi viettää vapaa-aikaa, pitää hauskaa ja olla sosiaalinen.
Et ole miehessäsi kiinni, mutta juhlissa et osaa itseksesi pitää hauskaa ja olla sosiaalinen, vaan tarvitset siihen sen miehen, tai et mene.
Tää just mä en ymmärrä. Siis raahaisit miehesi häihin, jossa hän ei tunne ketään, ei edes hääparia, ihan vain siks, että saisit pitää hauskaa ja olla sosiaalinen.
Minä kun osaan pitää hauskaa ja olla sosiaalinen saan kutsuja myös ihmisiltä, jotka eivät koskaan ole tavanneet miestäni ja on hyvinkin mahdollista, että eivät tule koskaan tapaamaankaan. Niin en voi ymmärtää, mitä he tai mieheni saisivat irti siitä, että mies osallistuu heidän häihinsä?
Mutta huono itsetuntohan sulla on, kun luulet, että ihmiset kutsuu sua vain täytevieraaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miellän häät juhlaksi ja juhlan taas miellän mukavaksi tavaksi viettää vapaa-aikaa, pitää hauskaa ja olla sosiaalinen.
Et ole miehessäsi kiinni, mutta juhlissa et osaa itseksesi pitää hauskaa ja olla sosiaalinen, vaan tarvitset siihen sen miehen, tai et mene.
Tää just mä en ymmärrä. Siis raahaisit miehesi häihin, jossa hän ei tunne ketään, ei edes hääparia, ihan vain siks, että saisit pitää hauskaa ja olla sosiaalinen.
Minä kun osaan pitää hauskaa ja olla sosiaalinen saan kutsuja myös ihmisiltä, jotka eivät koskaan ole tavanneet miestäni ja on hyvinkin mahdollista, että eivät tule koskaan tapaamaankaan. Niin en voi ymmärtää, mitä he tai mieheni saisivat irti siitä, että mies osallistuu heidän häihinsä?
Mutta huono itsetuntohan sulla on, kun luulet, että ihmiset kutsuu sua vain täytevieraaksi.
Totta kai osaan olla sosiaalinen ja pitää hauskaa myös ilman miestäni, mutta miksi tekisin niin? Osallistun mieluummin häihin joihin seuralainen on kutsuttu. Se kuuluu ihan perusetikettiin. Ei siitä ole mitään takeita, että häistä löytyy samanhenkisiä ihmisiä edes loppuillasta, alkuillasta nyt puhumattakaan. Kiusallista kulkea ympäriinsä etsimässä juttuseuraa yksinään.
En minä raahaa miestäni mihinkään, hän osallistuu kaikenlaisiin juhliin hyvin mielellään.
En minä istu pariutuneena ihmisenä missään sinkkupöydässä. Käytän sen lauantain johonkin mielekkäämpään puuhaan.
Mä luulen, että näilä loukkaantujilla on kipeä historia sinkkupöydässä istumisesta monissa muiden häissä, joten nyt kun viimein ovat pariutuneet eivät missään nimessä halua, että siellä häissä joku auli-täti ajattelee heidän olevan sinkkuja, vaan sitä pariutumista on siellä pakko alleviivata.
Muuten ihan outoa, että ei voisi ystävän häihin mennä yksin, jos kerran ystävä ei puolisoa tunne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä pakko on kutsua sellaisia ihmisiä, joiden puolisokin on ihan vieras? En mekään kutsuttu kaikkia serkkuja, vain ne joiden kanssa ollaan enemmän tekemisissä.
Kyllä mä ymmärrän, serkut kutsuivat omiin häihinsä myös, joten on tympeää olla kutsumatta heitä. Onneks mun serkun häistä on niin kauan että tuo vastavuoroisuus ei enää päde😁
Totta kai osaan olla sosiaalinen ja pitää hauskaa myös ilman miestäni, mutta miksi tekisin niin?
Olen tuo jolle alunperin vastasit. Minä tein sen siksi, että kutsuja oli hyvä työkaveri, olimme sellaiset työystävät. Emme siis viettäneet juurikaan vapaa-aikaa yhdessä, mitä nyt jotain after workkeja tai työjuttuja, mutta olimme vuosien varrella tutustuneet aika syvällisesti, söimme lounaita yhdessä, kahvittelimme, jne.
Ja hän halusi kutsua minut siis häihinsä, vaikka joutuikin kustannuksia valvomaan. Sen vuoksi hän oli muutamia kutsunut ilman puolisoa, kun ei puolisoita lainkaan tuntenut, koskaan nähnytkään.
Minä siis ymmärsin hänen tilanteensa ja halusin juhlia hänen häitään. Mieheni kesti yhden lauantai-illan ilman seuraani ja minä taas tiesin, että jo seuraavana lauantaina saamme, kuten monena muunakin lauantaina, viettää aikaa yhdessä. Ei kaada maailmaa eikä parisuhdetta se.
Ja kyllä, minä haluan nimenomaan olla sosiaalinen ja pitää hauskaa myös ilman miestäni. En halua, että olisin tilanteessa, jossa nämä asiat ovat mitenkään riippuvaisia siitä, onko mieheni läsnä vai ei.
Voitko sinä käydä missään juhlissa ilman miestäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä pakko on kutsua sellaisia ihmisiä, joiden puolisokin on ihan vieras?
No jos ihminen on vaikka työ- tai harrastuskaveri, siis hänet tuntee asioista, joilla ei ole mitään tekemistä sen puolison kanssa, elämänalueelta, jonne puoliso ei millään tavalla kuulu? Mutta silti pitää paljon tästä ihmisestä ja haluaa hänet juhliinsa?
Meidän suhteessa on ollut aivan normia, että toista ei ole kutsuttu sellaisten ihmisten häihin, joita ei tunne. Ei tietenkään ole. Mutta silti puoliso on kutsuttu, koska hänet tunnetaan ja sinne halutaan.
Kommenteista useimmiten paistaa hyvien käytöstapojen puute, sivistymättömyys suorastaan pursuaa. Jossain vaiheessa elämää näillekin minäminäminä -ihmisille tulee eteen paikka, jossa käytöstapojen tunteminen ja etiketti ovat tarpeen, miten nämä silloin puolustautuvat? Työelämässäkin on jonkinlaiset pelisäännöt, ei sekään ole sitä, että yhden minäminäminä -henkilön kulloisenkin ja sinä päivänä haluaman tahdon mukaan työpaikka pyörisi.
Mutta muuta nämä eivät suostu ymmärtämään, heidän ympärillään on kaiken tapahduttava juuri tavalla, jonka he hyväksyvät. Muut pitäkööt suunsa kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En minä istu pariutuneena ihmisenä missään sinkkupöydässä. Käytän sen lauantain johonkin mielekkäämpään puuhaan.
Mä luulen, että näilä loukkaantujilla on kipeä historia sinkkupöydässä istumisesta monissa muiden häissä, joten nyt kun viimein ovat pariutuneet eivät missään nimessä halua, että siellä häissä joku auli-täti ajattelee heidän olevan sinkkuja, vaan sitä pariutumista on siellä pakko alleviivata.
Muuten ihan outoa, että ei voisi ystävän häihin mennä yksin, jos kerran ystävä ei puolisoa tunne.
En minä siitä loukkaantuisi että kutsu tulisi ilman avecia. En osallistuisi.
En ole myöskään ikinä istunut sinkkupöydässä häissä. Löysin mieheni 21-vuotiaana, sitä ennen kävin häissä lapsena.
Onneksi tähän mennessä kaikki ystäväni ja miehen ystävät ovat ottaneet huomioon vieraiden viihtyvyyden ja kutsuneet mukaan myös puolisot. Hääpari kun ei tosiaan itse ehdi jokaista vierasta erikseen viihdyttää.
"Olen tuo jolle alunperin vastasit. Minä tein sen siksi, että kutsuja oli hyvä työkaveri, olimme sellaiset työystävät. Emme siis viettäneet juurikaan vapaa-aikaa yhdessä, mitä nyt jotain after workkeja tai työjuttuja, mutta olimme vuosien varrella tutustuneet aika syvällisesti, söimme lounaita yhdessä, kahvittelimme, jne.
Ja hän halusi kutsua minut siis häihinsä, vaikka joutuikin kustannuksia valvomaan. Sen vuoksi hän oli muutamia kutsunut ilman puolisoa, kun ei puolisoita lainkaan tuntenut, koskaan nähnytkään.
Minä siis ymmärsin hänen tilanteensa ja halusin juhlia hänen häitään. Mieheni kesti yhden lauantai-illan ilman seuraani ja minä taas tiesin, että jo seuraavana lauantaina saamme, kuten monena muunakin lauantaina, viettää aikaa yhdessä. Ei kaada maailmaa eikä parisuhdetta se.
Ja kyllä, minä haluan nimenomaan olla sosiaalinen ja pitää hauskaa myös ilman miestäni. En halua, että olisin tilanteessa, jossa nämä asiat ovat mitenkään riippuvaisia siitä, onko mieheni läsnä vai ei.
Voitko sinä käydä missään juhlissa ilman miestäsi?"
Totta kai voin, ja käynkin. Usein juhlat vaan ovat sellaisia joissa on ystäviä jo ennestään ja myös järjestäjällä on aikaa minulle. Häät ovat siis siinä mielessä poikkeus että monesti porukka on täysin tai enimmäkseen uppo-outoa sitä morsiusparia lukuunottamatta. Esimerkiksi uudenvuoden juhlat ovat erilainen tapahtuma jo lähtökohtaisesti.
Häät ovat siis siinä mielessä poikkeus että monesti porukka on täysin tai enimmäkseen uppo-outoa sitä morsiusparia lukuunottamatta.
Jos on itse kutsuttu, harvemmin näin on. Yleensä siellä on muitakin työ- tai harrastuskavereita tai tosiaan yksin pääsee pöytään, missä on muitakin ulman avec ja tutustuminen helpompaa.
Sen sijaan vain sinä pakollisena avecina kutsuttuna on ollut juuri noin. Mies tuntee sieltä jonkun tai jotkut ja sentään morsiusparin, sä itse et ketään. Siinä istutaan niiden parien pöydässä, jotka on yleensä tuttuja jo ennestään ja supistaan keskenämme. Mies voi käydä juttelemassa omille tutuilleen, mutta kun en mä tunne niitäkään, vaivaannuttavaa.
Sanon nykyään näille kutsuille kauniin kiitos ei, pyydän onnittelemaan morsiusparia ja pitämään hauskaa häissä.
Vierailija kirjoitti:
Häät ovat siis siinä mielessä poikkeus että monesti porukka on täysin tai enimmäkseen uppo-outoa sitä morsiusparia lukuunottamatta.
Jos on itse kutsuttu, harvemmin näin on. Yleensä siellä on muitakin työ- tai harrastuskavereita tai tosiaan yksin pääsee pöytään, missä on muitakin ulman avec ja tutustuminen helpompaa.
Sen sijaan vain sinä pakollisena avecina kutsuttuna on ollut juuri noin. Mies tuntee sieltä jonkun tai jotkut ja sentään morsiusparin, sä itse et ketään. Siinä istutaan niiden parien pöydässä, jotka on yleensä tuttuja jo ennestään ja supistaan keskenämme. Mies voi käydä juttelemassa omille tutuilleen, mutta kun en mä tunne niitäkään, vaivaannuttavaa.
Sanon nykyään näille kutsuille kauniin kiitos ei, pyydän onnittelemaan morsiusparia ja pitämään hauskaa häissä.
Tässä on siis ainakin kaksi koulukuntaa.
Minä tutustuisin mieheni rinnalla niihin ihmisiin jotka hän tuntee.
Jos hääpari haluaisi häihinsä 50 ihmistä, mutta kaikki pitäisi kutsua avekkeineen niin budjettihan vähintään kaksinkertaistuisi. Voi jopa joutua hankkimaan isomman tilan, jolloin ei kaksinkertainenkaan budjetti ole tarpeeksi. Jos avekkeja ei tunne, niin miksi kutsua.
Tässä on siis ainakin kaksi koulukuntaa.
Minä tutustuisin mieheni rinnalla niihin ihmisiin jotka hän tuntee.
Niin toki. Mutta sitä ennen istuskellaan asetuilla paikoilla monta tuntia. Mieluummin istun siis pöydässä, joissa kaikki ovat jo lähtökohtaisesti tutustumassa toisiin kuin pöydässä, jossa lähtökohtaisesti seurustellaan oman puolison kanssa.
Eri asiahan on ne parhaat häät, eli jossa on jo ennestään omaa kaveriporukkaa, morsiusparin sukulaisia, jotka tunnetaan jne ja jonne mennään yhdessä. Mutta tässä iässä ne alkaa olemaan jo takana tai semmoisiin harvemmin pääsee.
Alue: Aihe vapaa
Kolmen tunnin häitä minäkin ihmettelen, mutta en saanut vastausta siihen millaisissa häissä se kommentoija on ollut. Kai jotkut kahvikekkerit voi järjestää vaikka maistraattivihkimisen jälkeen pienelle lähipiirille, mutta yleensä häät ovat isot juhlat joissa kyllä vietetään koko päivä/ilta/yö.