*~*~* VanTut eli Vanhat Tutut Enskat Ja Tonskat Syyskuussa Part II *~*~*

Perjantai oli lomapäivä - käytiin neuvolassa molemmat Oonan kanssa. :) Oonan mitat olivat 83cm & 12,5kg ja piikki vähän itketti. Neiti sai iskän sylissä ihmetellä kun kuunneltiin O:n sydänääniä ja löytyi tällä kertaa tosi helposti ja oikein napakat äänet. Kaikki molemmilla siis kunnossa. Oonalla on sitten 1,5v neuvolalääkäri MA-aamuna, saas nähdä mitä siellä. Loppupäivän PE olinkin sitten Flamingossa ja Jumbossa shoppailemassa - Flamingossa on aivan ihana MaraKatti-liike (kaikenlaista lasten "krääsää", mm. ihania naamiaisasuja!) - iltapäivän otin vaan rennosti kotisohvalla. Iltapäivällä haettiin isukin kanssa kävellen neiti hoidosta ja ai että miten aurinkoinen neiti sieltä kotiin tulikaan! Eilen käytiin lastenvaatekirpparilla ja tultiin kotiin 3euron välikausi/talvikengät mukana, iltapäivä puuhasteltiinkin sitten ihan kotosalla ja kotipiirin pihassa liukumäessä. Me pidettiin myös "tyttöjen ilta" Oonan kanssa. Katsottiin Nalle Puh-elokuvaa ehkä 15min ja neiti sai ekaa kertaa maistaa muutaman popcornin & nokkamukista vähän mehua. Ai jai kun oli mukavaa! Tänään on vaan höpötelty kotona ja nyt neiti nukkuu. Mies kun kohta kotiutuu, lähdetään Tampereelle konserttiin ja Oonan kummitäti tulee iltapäiväksi + illaksi neidin seuraksi. Että semmoista..



Sitten kommentteihin..



AMY oli päässyt reippailemaan salille! Oliko monta päivää paikat kipeänä? :) Kyllä meidän ph on jotain maininnut tuosta Vauhtivarpaat-liikuntaviikosta.. Meille ei tosin tullut kotiin mitään, mutta ensi viikolla taisi olla jotain aktiviteettia tarjolla.



PESUKARHU - tosi ihana kuulla teidän kolmen päivistä! Sitä kun itsekin aina välillä miettii että miten ihmeessä sitä pärjää.. vaikka tietää että pärjää.. ;)



LYCKA - vai oli Höpis saanut vähän kynsimisjälkiä naamansa.. :( höh. Meillä ei toistaiseksi ole sattunut ph:lla mitään (paitsi kerran jäi neidillä itsellä nahkaa vetskarin väliin) ja sinänsä kokemukset on varmaan ihan erilaista kun niillä jotka ovat pk:ssa.



NAPERON perheellä on epävarmat fiilikset lomautusuhan takia, se on kyllä tosi kurjaa. :( No, toisaalta, jos sä menisit töihin ja miehesi jäisi kotiin - se voisi olla sitten taas hänelle erittäin antoisaa aikaa. Mutta mietitte noita vasta sitten kun ovat ajankohtaisia jos ovat.. pidämme peukkuja että miestäsi ei lomautus koske.



IIDA-LINNEA - onko teillä yhtään tyttösen olo helpottanut? Voi kun oli kurjaa lukea että teillä sairastellaan taas.. Ja siihen heikotukseen tosiaan, pidä jotain pikkueväitä mukana varalta - rusinaa, tuoremehutetraa tms.



Oisko muuten kenelläkään tiedossa jotain villahaalarin ohjetta jos alkaisin muistuttelemaan miten puikkoja heilutellaan? ;)



Ok, nyt alan valmistautua lähtöön. Voikaa hyvin ja reipasta viikonalkua!



Mammis + Oona zzz (O rv 22+6)

Jotenkin nämä päivät kuluu niin nopsasti, ettei muka ehdi kirjoittelemaan. En viitsi istua koneella Ainon ollessa hereillä ja päiväuniaika kuluukin kotihommien parissa aika tehokkaasti.



En muista milloin viimeksi kirjoittelin, nyt olen siis työttömänä tällä hetkellä, työt loppuivat viime viikolla. Tosi kiva olla Ainon kanssa kotona. Käydään kerran viikossa muskarissa ja perhejumpassa, kirjastossa ja puistossa Aino myös tykkää käydä. Pitäisi vielä käydä tutustumassa MLL:n perhekerhoon. Tekemistä siis riittää mukavasti.



Aino täyttää tällä viikolla kaksi ja synttäreitä vietettiin jo lauantaina kun silloin pääsivät kaikki paikalle. Oli tosi kivat kekkerit, Aino odotti juhlia niin kovasti kun oli monta päivää leivottu ja juhlista puhuttu. Kakun kynttilän puhaltaminen oli ihan paras juttu! =) Aino sai kivoja lahjojakin, joitakin leluja ja isomman peiton ja tyynyn ja uuden maton huoneeseensa. Kiva että kaikki kuuntelivat toiveita, niin saatiin hyödyllisiäkin lahjoja - leluvuori kun on nyt jo melkoinen...



Vauvan kanssa kaikki hienosti, jonkin verran on supistellut ja närästys on aivan kaamea, mutta muuten on kyllä ollut tähän saakka tosi helppo raskaus. Eipä sitä juurikaan ehdi edes ajatella, kun Aino pitää menoa yllä koko ajan.



Sellaista siis meille, hyvää pelkästään! Miehenkin kanssa on viime aikoina ollut tosi seesteistä, ihme ja kumma. Ainoa odottaessa olin koko ajan ärtsynä, nyt ei ole ollut sellaisesta tietoakaan. Miehen onneksi! :)



Huiskutukset kaikille - nyt pyykkien kimppuun taas.



Karssuli, Aino melkein 2 v ja masuvauva 27+

Noel-raukka on ensimmäistä päivää varahoidossa päiväkodissa, melkoinen muutos sen rauhallisen pph:n jälkeen. Ehdittiin vain kerran pikaisesti tutustua piha-alueeseen, joten itkulla oli tietenkin jäänyt tänä aamuna. Onneksi isänsä vei, mulla olisi mennyt päivä ihan pilalle siinä. Tämä on kyllä pp-hoidon inhottavin puoli, ja juuri tämän syyn takia hain ensisijaisesti päiväkotiin (jonne Keravalla laitetaan yli 90% lapsista). No, ei ne kaupungilla näköjään paljon kuuntele toiveita, kun juuri tämä tapaus pääsikin pph:lle. Se hoitotäti on aivan ihana, mutta on aika huonossa kunnossa, ja varmasti aika usein sairaslomalla tässä syksyn aikana.



Noelillakin on jo uhma alkanut, niinkuin monella muullakin enskalla. Kyllä niitä itkupotkuraivareita vielä kestää oikein hyvin, mutta saa nähdä miten loppuvuodesta ison mahan kanssa... Toivottavasti poika olisi siihen mennessä oppinut puhumaan paremmin, niin ei ehkä turhautuisi niin helposti. Toistaiseksi puheeseen kuuluu vain substantiiveja ja ehkä kolme verbiä. Ei siis mitään lauseita vielä, peräkkäisiä sanoja vaan. Kyllähän Noel juttelee paljon, mutta isi ja äiti taitaa olla ainoat, jotka saavat sisällöstä selvää ;)



Oma maha kasvaa tasaiseen tahtiin, mutta vointi on kyllä ihan yllättävän hyvä. Viimeksi oli paljon rankempaa näillä viikoilla. No, vielähän tässä pitää 3kk kärvistellä, joten oikein hyvää lupaa tämä vointi.



Miten te muut vurootyötä tekevät, viettekö lapsen joka aamu samaan aikaan hoitoon, vai ihan työn mukaan? Jos työt alkaa esim. klo 12, viettekö kuitenkin jo aamu-ulkoilua varten hoitoon? Meillä mies menee usein töihin vasta klo 13, mutta ollaan viety Noel hoitoon viimeistään vähän jälkeen kymmenen, jotta ehtii edes tunnin ulkoilla. Tuntuu vaan vähän hassulta, että sitten mies on pari tuntia kotona ihan tyhjän panttina, vaikkei edes illalla enää näe poikaa..



Nyt pitääkin lähteä hakemaan Noelia hoidosta, tänään on lyhyt päivä.



Kandi, Noel 1v9kk (ja Sofia 25+4)

Ollaan lähdössä ulos, mutta pikaseen on vähän jotain kirjoitettava :)



Karssulin Aino olikin viettänyt jo 2-vuotisjuhlia :) Me pidetään pikkuiset kakkukutsut sunnuntaina, torstaina virallisena synttäripäivänä minä olen nimittäin iltavuorossa ja muutenkin on nämä vapaapäivät vähän tiukilla...



Kandi, jos minä menen iltavuoroon (klo 12 tai 13), niin vien Idan tarhaan vähän ennen klo 11. Tarhassa on toivottu, että tuolloin viimeistään viedään jotta lapsi ehtii siinä hiukan olla ulkona ja klo 11 he menevät sitten sisälle ja syömään. Me mennään kyllä yleensä Idan kanssa ulos klo 9.30 aikoihin ja suoraan leikkipuistosta vien tarhaan...



No ei tässä nyt näköjään muuta ehdikään kun Ida on jo tuolla ulko-ovella menossa...

Mulla on pari vauvan villahaalarin ohjetta. Jos laitat sun sähköpostiosoitteen vaikka tähän niin koitan skannata sulle niitä.



-Q-

Mulla on Kirppu kantoliinassa nukkumassa, joten ihan nopsaan meidän kuulumisia.



Taitaa tää meidän tyytyväinen Kirppu ollakkin jonkin sortin koliikkivauva. On nimittäin aikamoista huutoa aina näin iltaisin. Onneksi on keksitty kantliina. Se on oikeesti meidän iltojen pelastus. Siihen saan tän pää punasena parkuvan pikkusen rauhottumaan. Jonskunkin äsken nukutin sillain, että seisoin sen huoneessa ja hytkyttelin vauvaa liinassa. Muuten ei olis onnistunut. Saa nähdä, mitä tapahtuu, kun meen nukkumaan ja otan Kirpun pois liinasta. Alkaakohan huuto uudestaan. Mies on taas yövuorossa, joten kolmisteen ollaan tää ilta pärjätty.



Kirpulla on kyllä päivisin mahtavat unenlahjat edelleen. Pitkiä unia vetelee aina ulkona vaunuissa. Ihan kiva, kun ehtii hvyin tehdä kotihommiakin.



Tänään oltiin neuvolassakin, josta ehdotettiin vyöhyketerapiaa. Täytyy miettiä kokeillaanko vai liinaillaanko vaan nää illat. Kirppu on kasvanut hienosti ja tasasesti. Paino oli nyt 4490g ja pituus 54 cm. Pieni pullea tyttö. :) Jonsku oli kuukauden ikäsenä saman painoinen vaikka syntymäpaino oli 200 g vähemmän



nyt on mentävä...



pesukarhu.

Mun piti vaan tulla purkautumaan, kun jäi vähän harmittamaan Noelin eilinen hoitopäivä. Hain pojan hoidosta klo 15.15, ja sillä oli vielä aamuinen vaippa päällä! Siis meidän kotona aamulla klo 7 laittama vaippa! Eivät olleet ehtineet katsoa koko päivän aikana (10-15.15) sen vaippaan... Kai se on aika hulinaa, kun 17 lasta ja kolme ohjaajaa. Nyt rupeaa jo tuntumaan, että ehkä se pph on kuitenkin ihan mukiinmenevä vaihtoehto ;) Itkulla jäi taas poika päiväkotiin, vaikka ihan varmasti siitä nopeasti piristyykin. Vielä olisi tämän jälkeen 7 päivää hoitoa tuolla paikassa, toivottavasti ne itkuaamut pian loppuu.



Mun pitäisi olla jo luennolla, mutta kun poika heräsi aamulla jo klo 5 väsyneenä mutta ylikierroksilla, niin ajattelin skipata ekan luennon. Noelkin sai olla rauhassa kotona tunnin pitempään. Saa nähdä, miten monta luentoa tässä syksyn mittaan tulee jätettyä väliin erinäisten syiden takia. En aio kyllä tällä kertaa pelkän selkäkivun takia lintsailla, koska se kipu on osa raskautta, eikä häviä levollakaan. Särkylääkettä vaan.



Kuulostaapas Pesukarhun illat ikäviltä! Noelillakin oli jotain vatsakipuja, tosin en tiedä oliko koliikkia, koska se huusi vain iltaisin/öisin. Alkuun oli sellainen selkeä rytmi, että huuto alkoi kahdeksan jälkeen illalla, ja aina yökahteen mennessä rauhoittui. Yhden aikaan yöllä ruvettiin miehen kanssa katsomaan kelloa, että "enää tunti, ja sitten päästään nukkumaan"... Onneksi viikko viikolta se huudon loppumisajankohta aikaistui, niin että jossain vaiheessa päästiin jo yhdeltätoista nukkumaan. Ja kolmen kuukauden jälkeen se taisikin jo loppua. Kantoliina tepsi meilläkin, samoin kuin se aikuisen käsivarren päällä mahallaan kantaminen. Vauvan pää aikuisen kyynerpään vieressä, ja pitkäkätinen aikuinen pystyy (pitäessään kämmentään vauvan pepun alla) taputtelemaan sormillaan pyllylle rauhoittelevasti. Noel rauhoittui varsinkin isänsä käsivarrella tosi hyvin tuohon asentoon.



Nyt pitää laittaa kamat valmiiksi ja lähteä Helsinkiin, silmät ristissä...



Kandi

KARSSULI saa nauttia Ainon seurasta, olen vähän kateellinen.. ;) vaikka on kiva käydä töissä niin kyllä välillä on töissä niin kova ikävä omaa kullannuppua että! Tiedän kyllä että Oona nauttii hoidosta ja kavereiden seurasta tosi paljon, joten sinänsä kyllä meillä tuo 4pv viikossa järjestely on erittäin toimiva. Ihanaa että Aino sai toivomanne lahjat - mistä niitä leluja kertyykin niin kamalasti!? Milloinkas Ainoa saikaan sitten ihan "virallisesti" onnitella 2v-etapista?



KANDI - tosi kurjaa että noin oli käynyt vaipan kanssa. :( Itse olisin kyllä varmasti siitä seuraavan kerran sinne mennessä huomauttanut, eihän nyt Noelin ikäinen vaipoissa taapertava noin kauan olla samassa vaipassa - tai ilmeisesti voi, mutta ei kyllä kiva.. höh. Meillähän napsahti se varakoti heti ekalle hoitoviikolle - 2 pv pph:lla ja 2 pv varakodilla ja kyllä teki äipälle tiukkaa - olihan se rankkaa Oonallekin. Marraskuussa on tiedossa pph:n 2 vkon saikku ja silloin pitäisi olla varakodilla. Varmaan osan päivistä Oona sitten "lomailee", mulla kun on pitämättömiä lomia - joten ajattelin yrittää ajoittaa sinne ja isukkikin voi järkkäillä työvuoroja kun etukäteen tiedetään. Meillä viedään Oona hoitoon yleensä ihan samaan aikaan (eli aamupalalle) vaikka miehellä olisikin vähän myöhemmin töihin meno. Jos on sitten pari tuntia "luppoaikaa" niin tekee sitten kotihommia jne hyödyllistä. :)



PESUKARHUlle jaksuja Kirpun iltaitkujen kanssa, on ne ihmeellisiä nuo liinat ja reput sun muut! Meilläkin Oona rauhoittui rintareppuun tosi hyvin, joskus jopa nukuin sellasessa puoli-istuvassa asennossa sohvalla neiti repussa.. Onneksi se oli vaan sitä "alkujärkytystä", toivottavasti teilläkin pian itkut vähenisivät. Mekin mietittiin vyöhyketerapiaa - toisillehan siitä on ollut paljonkin apua, mutta ei sitten saatu aikaiseksi mentyä. Ja myös meillä harrastettiin tuota "lentoasentoa" - tai siis mies yleensä piti Oonaa niin että haaroväli oli siinä kyynerpään mutkassa ja muuten käsivarren päällä masullaan.. Oona oli sen verran "hyvinsyönyt" että en olisi minä varmaan jaksanut muuta kuin omaan tyyliin kahdella kädellä.



Q - mahtavaa jos saisin jonkun ohjeen jota voisin yrittää, kiitos jo etukäteen.. :) Mun s-posti on mammanalku77 at hotmail.com ja siis at:n tilalle se "miukumauku".. En tosin täältä töistä pääse kurkistaan että olihan se ihan varmasti tuo ja että se vielä toimii, siitä on nimittäin aikaa kun viimeksi sen kurkistin. Mutta ilmoittelen sitten toisen osoitteen jos ei onnaa..



Ok, mukavaa viikonjatkoa kaikille ja toivotaan näitä ihania aurinkoisia syyspäiviä lisää!



Mammis työn touhusta, Oona pph:lla (O rv 23+1)

Just vasta tosta Pesukarhun viestistä äkkäsin, että mähän oon jotenkin jumittunut tonne o-puolelle, vaikka täällähän meidän kuuluis olla! :)



Meidän pikku-ukko on siis tänään jo 2kk! Just tultiin neuvolasta, ja kaikki on hyvin. Painoa mukavasti 7030 g ja pituutta 63 cm, eli ei ihan pikkuinen tämä meidän Aatu. :) Ristiäiset meillä on ens viikonloppuna. Aatu ei siis ole oikea nimi vaan palstanikki.



Toi Kandin kirjoitus Noelin iltahuudoista olis voinut olla mun kirjoittama! Pesukarhu, jos yhtään lohduttaa, niin meillä alkaa ehkä jo vähän helpottaa. Ja tehän ette tule kovin montaa viikkoa jäljessä. Meillä siis noin viikon ajan on jo ollut suhteellisen rauhallista illalla, joskus Aatu ei ole itkenyt ollenkaan ja joskus vain 45min. tai tunnin. Silloin pahimman huudon aikaan Aatu ei rauhottunut millään eikä missään asennossa, mutta nyt jo rauhottuu kyllä syliin ja osaa syödä tuttiakin. Eka kuukaus mentiin ilman tuttia. Nyt saan pojan laskettua hereillä omaan sänkyyn nukkumaan ja sit vaan rauhottelen uneen taputtelemalla ja tutilla. Ihanaa! Tsemppiä Pesukarhu, kyllä se siitä pian helpottaa teilläkin!



Mies oli just pari viikkoa ulkomailla kurssilla, ja sillä aikaa meidän piti poikien kanssa pärjäillä ihan keskenämme täällä kotosalla. Olipas aika jännää quun mielestä, kun puhuttiin isin kanssa skypepuheluita ja katsottiin isiä webbikamerasta! Poitsu puhuu jo niin hyvin, että sen kanssa on kiva puhua ihan puhelimessakin. Yks ilta kun quu oli mummun ja vaarin luona yökylässä, niin se soitti mulle ja kertoi, miten ne oli vaarin kanssa rakentanut ison nosturin ja kuljettanut sillä rusinoita. Tosi reipas yökyläläinen siis!

Hyvin meni ton kurssileskeyden aikana iltaisin nukkumaanmenotkin, vaikka vähän etukäteen mietin, miten se mahtaa sujua. Yks ilta oli hauska, kun mentiin Aatun kanssa laulamaan quulle iltalauluja, niin Aatu karjui koko ajan ihan kurkku suorana. Yritin sitten laulaa vaan, että "levon hetki nyt lyö...", mutta kun vilkaisin quuta, joka yritti raukka kyyhöttää siinä peiton alla ja muka alkaa nukkumaan, niin mua alkoi naurattaa ihan kamalasti se tilanne, kun se oli kyllä niin koomista. Sit se nauru tarttui quuhun ja lopulta naurettiin molemmat ihan vedet silmissä. Laulut jäi sit laulamatta, mutta quu meni tosi kiltisti nukkumaan. :)



Sunnuntai-iltana mies tuli kotiin reissusta, ja annoin quun valvoa siihen asti, että isi tuli. Voi miten iloinen pikkupoika se olikaan!!! Ja heti piti kaivaa tuliaiset esiin, kun olin vihjannut, että isi saattaa vaikka tuodakin jotain. Matkalaukusta löytyi hieno muovinen ritarinmiekka, quun sanojen mukaan "samanlainen kuin Putte-ritarilla" (Puuha Petestä). Sillä saa nyt sitten isot pojat miekkailla turvallisesti isin kanssa. Mies ei ollut tajunnut ostaa mitään hyvää tuliaisiksi, vaikka quu jo etukäteen pohti, että mitähän ne tuliaiset vois olla...hmmm...keksiä! Me sit vaivihkaa kaivettiin keittiönkaapista yks karkkipussi ja mies antoi siitä "tuliasiksi" quulle pari namia. :) Meitä huvitti kyllä miehen kanssa, kun ne keititönkaapissa olleet tuliaiset osoittautui ihan parhaiksi eikä miekka ja uudet vaatteet ollut tietenkään mitään namien rinnalla. :)



Yks asia, mitä oon miettinyt tässä arjen pyörityksessä viimeaikoina on, että miks aina tulee niin tajuton kiire, kun yritetään lähteä jonnekin. Oon tullut siihen tulokseen, että se johtuu siitä, että siinä samassa ajassa kun ennen piti pukea vaan itselleen vaatteet päälle, pitää nyt ehtiä kolminkertaisella nopeudella pukea vaatteet sekä itselleni, makaronina venkoilevalle quulle ja vauvalle. Jos esim. ollaan lähdössä puistoon niin eihän ketään voi pukea tuntia aikasemmin valmiiksi odottamaan. Mitähän siitä tulis, jos lapsia olis vaikka 3 tai 4?! No, ehkä ne isoimmat sit osais jo vähän pukea itsekin, jos niitä sattuis huvittamaan.



Lopuks vielä kysyisin, että onko jollain kokemusta ehkäisyrenkaasta, millainen se on käytännössä? Mietityttää edelleen toi ehkäisy. Pillereitä en enää haluais, mutta en sit tiedä, mikä olis hyvä vaihtoehto. Sanokaa nyt jotain!



Mammis, mä kaivan ne ohjeet esiin heti kun ehdin ja palaan asiaan!



-Q- ja -q- 2v2kk ja Aatu 2kk

pikaisesti vain että kyllä tuo em s-postiosoite toimii ja oli vielä olemassa.. ;) Eli sitten joskus saapi siihen laittaa.. Ei ole mikään hengenhätä! :)))



Mammis menee yöunille

Ihan pikaisesti, kun Arttu nukkuu vaan tunnin päikät, ja on taas tuhat asiaa tekemättä... ;)



Eli täällä kaikki ok. Alottelen varmaan ens vkolla ne mas.lääkkeet (Cipralex ei kuulema käy, mutta Citalopram käy), kunhan ensin tulee kilpirauhaskokeen tulokset ja käyn vielä uudestaan juttelemassa lääkärin kanssa. Myös psyk.sairaanhoitajalle odotan saavani ajan (kävin siellä jo "ilmoittautumassa", ja nyt odottelen soittoa), että pääsee juttelemaan. En kyllä tiedä, onko juttelemisesta mitään apua, kun ei mikään ole varsinaisesti pielessä, päinvastoin. Kaikki on tosi hyvin, lukuun ottamatta tätä fyysistä oloa (huimaus, päänsärky, väsymys, unettomuus). Mutta eipä kai siitä haittaakaan ole, jos pääsee tädin kanssa juttelemaan.



Arttu sai päivähoitopaikan 13.10. alkaen tuosta lähimmästä päiväkodista (olisko 1km matkaa). Oon huippu tyytyväinen, koska haluttiin Arttu just mielummin päiväkotiin kuin pph:lle. Jotenkin tuntuu, että Arttu tarvii paljon saman ikäistä seuraa ja "ryhmän kuria". A kun on oikeesti TOSI meneväinen... Ensi alkuun kaikki tutut on sanoneet, että "kaikkihan ne lapset tuossa iässä on", tai "niin se on meidänkin tyttö/poika", mutta nähtyään Artun tositoimissa peruvat vähän puheitaan ;) Se on ihan mahdoton menijä ja kiipeilijä, ja niin pirun kovapäinen! Nytkin otsassa keskellä sellanen kämmenen kokonen mustelma + nenä ja ylähuuli verillä, kun eilen kaatui suoraan rähmälleen. Itkun tirautti vajaa 30s, sitten meno jatkui yhtä kovana. Paikoillaan ei pysy edes syödessä, jollei samalla lueta traktori-kirjaa... Sylissä viihtyy vain illalla rättiväsyneenä... A nukkuu yöllä n. 10h ja päivällä 1h, niin mistä tuo energia näille pienille tulee??? Saisi antaa sitä vähän mullekin ;)

Kauhistuttaa kyllä, kun ihan pikaisesti pinosta osui silmään KARSSULIN (olihan se Karssulin teksti...), että päiväkodissa ei oltu ehditty vaippaa vaihtaa!!!!!! Huh huh... Mutta silti... Enempi mua pelottais, että millainen pph-täti sattuisi omalle kohdalle - saatika se varahoitoon meneminen, jos täti sairastuu. Suurin osahan pph:sta on tosi ihania ja haluaa tehdä sitä hommaa, mutta veikkaan, että joukossa on myös pari sellaista kotiäitiä, jotka tekevät sen vain ja ainoastaan rahan takia, kun haluavat esim. vielä olla kotona oman lapsen kanssa tms... Niin jollei tällaisella henkilöllä ole jaksamista ja halua touhuta lasten kanssa, niin sittenhän Artun olisi sama olla mun kanssa kotona - kun ongelma on juuri tää mun jaksamattomuus... Ja eikä sekään olisi kiva, jos sillä pph:lla muut olisi 5-vuotiaita, ja Arttu yksin 1-vuotias... Tädiltä ehkä enempi huomioita, mutta lapsista vähempi leikkitoveria... En tiiä. Nämä nyt on vaan mun ajatuksia, ja siksi halusin mielummin tuonne päiväkotiin (missä taas pääsee pöpökierteeseen :s ....).



Harmittaa vaan niin kovasti, ettei Arttu vielä puhu, eikä siis osaa kertoa, miten hoitopäivä on mennyt... :( Mutta eiköhän se siitä.



Nyt oikeesti pakko surffata hetki muuallakin, ja sitten hommia (kuten pyykit...) tekemään hetkeksi... Kukakohan pesisi meillä vessankin tänään...blääh...



Pi-Ki rv16+5 ja Arttu tällä vkolla 1v7kk

Aloitin nyt uuden pinon kun jotenkin tuntuu hankalalta lukea niiiiin piktkiä pinoja sit loppukuusta. Eli jos tällainen 2 pinoa/kk tahti olisi sopiva?!=)



Ihan pikaisesti ilmoitan olevani hengissä, kotiuduttiin siis tiistai iltana vajaa viikko sitten. Ja kyllä oli karu paluu arkeen, täällä on meinaan ihan syksy jo. hrrrrrrrrrrrrrr ja todella kylmä:( Siellä kun oli tasaisesti se +35. Ensi kesän matka jo tänään varattiinkin, eli kesäkuun puolivälissä sit lähtö. Pakko varata näin etukäteen, kun lentojen hinnat nousee sitä mukaa kun paikat koneessa vähenee. Ja nyt O:stakin menee jo täysi maksu, eli ei halpaa kolmen hlön lennot + koiruus. Sitä siis odotellessa...;)



Tänään mulla onkin taas työilta, ihana päästä jo sinnekin! Jotenkin se ihan omaa aikaa ja nautin täysillä tuosta työstä, vaikkei omaa alaa nyt sit olekaan varsinaisesti.



Jaksuja teille miestenne kanssa " taisteville ". Pitää vaan sanoa asiat niinkuin ne on ja pistää koville. Miehillä meinaan tuppaa monesti poikkeavan nuo käsitykset arjesta ja sen pyörimisestä aikalailla:( Meillä mies joutuu duunin takia matkustella sen verran, ettei vapaa-aikana treenien llisäksi oikeastaan mihinkään näköpiiristä katoa (paitsi kalaan välillä). Mutta siis viihdereissut tehdään yhdessä, kun niitä niin harvoin on mihin pitää mennä.



Mä odotan jo kauheasti joulua... hasssua, mut se on sellainen aika kun nautin kotona. Kynttilöitä, hämärä valaistus, lämmintä glögiä, pipareita nam... Ihunaa kun kohta sekin tulee!! Ainoa mitä inhoan on tuo kaupallinen hössötys:(



Nyt jäi kommentointi vähille, mut metävä syömään ennenkuin O herää. Palailen paremmalla ajalla, mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!



Tässä muutama lomakuva:

http://s129.photobucket.com/albums/p221/Aurora-79/Poitsu/?action=view&c…



Aurora & O 1v7kk (JO!)

Jospa sitä ehtisi paria riviä kirjoitella, ennenkuin lääkäriin pitää lähteä.



Mutta oli hyvä kuulla mm. VIIPERON Aleksin puheen kehittymisestä - toivoa siis vielä on täälläkin, heh! Ja kyllähän Arttu itseasiassa kovasti jo kehittyykin, kun alkaa edes hieman yrittää (pallo on "pa" jne.). Joten ehkä mä alan huolestua vasta 2-vuotispäivänä, jollei yhtään sanaa tule ;D



Muuta en paljon siitä isosta pinosta muistakaan... Mutta OI noita AURORAN ja Oliverin lomakuvia... Aah - ollapa tuolla lämmössä nyt! :) Ja itseasiassa kuulun myös noihin ihmisiin, jotka tykkää tästä hämärtyvästä vuodenajasta, kun saisi kynttilöitä poltella jne. Mutta tosiaan - joulun lahjakaaosrumba ja koko kaupallinen meininki ahdistaa jo valmiiksi! Parasta on, kun saa vaan olla yhdessä ja saa SYÖDÄ paljon ja hyvää ruokaa :D



Artulla oli tänään 1,5-vuotisnla. Kaikki oli oikein hyvin. Mitat oli

12,310kg ja 82,5cm. Arttu jopa rakensi palikoista tornin, mikä sai äidinkin katsomaan tapausta huuli pyöreänä! Kotona rakentaa kyllä dubloilla, muttei kauheasti palikoilla... Ja kaikki muutenkin oikein hyvin ja reilassa. Rokotuksesta ei inahtanutkaan. Nyt vain odotellaan, nouseeko se kuume viikon päästä (mikä kuulema tästä rokotteesta mahdollista - outoa tosin, että vasta vkon päästä!).



Äidillä ei sitten kaikki olekaan niin kauhean hyvin... (Tärkeintä kuitenkin, että Artulla on!) Menen kohta lääkäriin piiitkän valituslistan kanssa... Ensin tosiaan kärsin siitä kauheasta rask.pahoinvoinnista 7vkoa. Sitten helpotti viikoksi. Sitten alkoi kahta kauheampana uudestaan, niin että olin jälleen vuorokauden Hyvinkäällä tipassa. (Alkoi vaan yksi aamu huimata niin, että taju meinasi lähteä, jonka jälkeen oksensin 5 kertaa 1,5h sisällä.) Nyt sitten lopulta myönnän itellenikin sen, minkä läheiset on nähneet jo kauan aikaa: ne mun masennusoireet on palanneet. Ehkä tää kaikki paha olo ja sen mukana tuoma epötoivo ( eli eikö tämä lopu ikinä!?!) sen laukaisi - ja tietty raskaushormoneillakin on osansa. En jaksa mitään. Ei huvita mikään. Voisin vaan itkeä kaiken päivää. Paha olo on lähtenyt, mutta järkyttävä huimaus on joka päiväistä (verenpaineet kuitenkin hyvät, on kotimittari). Mä oon niin poikki!!! En muista, millaista oli "normaali elämä"... Jos ja kun tää olo joskus häviää, niin muistan kyllä nauttia joka päivästä, satoi tai paistoi... Ja kaikkein "huvittavinta" (jos nyt sitä sanaa voi käyttää tässä tilanteessa) on se, että mulla on elämässä asiat tällä hetkellä paremmin kuin hyvin! Maailman täydellisin pieni poika, maailman kultaisin ja rakastavin mies, joka tekisi meidän puolesta mitä vain ja jota ilman en selviäisi, pieni uusi tulokas masussa. Mistä hemmetistä masennus siis tulee??????? Sitä en jaksa ymmärtää... Ei ois pitänyt jättää niitä lääkkeitä silloin 4kk syömisen jälkeen kesken... Mutta kun vauvakuume iski. Nyt menen lääkärille, jos se keksisi jonkin muun keinon/avun tähän, kuin lääkkeet, kun en millään halua vauvalle mitään niillä aiheuttaa. Ja tän kaiken takia Arttu aloittaa puolpäiväisenä 1.10. toivon mukaan päiväkodissa. Vielä en ole päätöstä saanut. Minä, joka olin ajatellut olevani onnellisesti lasteni kanssa kotona vielä ainakin 3 vuotta tästä eteenpäin, joudun viemään tuon pienen pojan jo hoitoon :'( On kuulkaa ollut vaikea päätös... Mutta kun ajattelin sen Artun kannalta, että onko parempi leikkiä 4-5h toisten lasten kanssa, vai istua kotona telkkarin ääressä väsyneen ja itkuisen äidin kanssa, niin onhan tuo päivähoito se parempi vaihtoehto...



Ääh. Voisin taas kirjoittaa romaanin. Mutta tämäkin pätkä helpotti jo kummasti, kun sai purkaa vähän jonnekin. Odotus-puolella olen välillä maaliskuisissa kirjoittanut, mutta ei se tunnu "kodilta" ;) Te ootte se mun enska-tonska-tukiperhe :D



Mutta nyt mun täytyy alkaa kiirehtiä, että ehdin sinne lekuriin. Mietin, että varaanko psykiatrilta ajan, mutta koska tuolla lääkärikeskuksessa ei niitä ollut, otin gynelle ajan. Kai se jotain osaa auttaa (?) tässäkin tilanteessa, ja pääsenpä ainakin masuun kurkkaamaan.

Palailen taasen :)



Pi-Ki 14+3 ja Arttu 1v6kk

tsemppiä vaikeaan tilanteeseen, ihan oikein sä teet, kun Artun viet hoitoon, kun kerran omat voimat on vähissä! Masennukselle et voi mitään, se tulee eikä ainakaan tahdonvoimalla lähde pois. Mä kyllä kannustaisin miettimään vielä uudelleen sitä lääkeasiaa, nimittäin on olemassa paljon lääkkeitä, joita on turvallista käyttää raskaudenkin aikana ilman, että sikiö niistä kärsii. Minä mm. söin koko typyn raskauden ajan serotoniinia, enkä varmasti olisi selvinnyt ilman. Myös lääkärit olivat ehdottomasti sitä mieltä, että lääkitystä ei saa lopettaa tuolloin.



Eli minä en kyllä sinuna vastustaisi niin kovasti niitä lääkkeitä, jos lääkärit niitä suosittavat, sillä sekä Artulle että uudelle tulokkaalle on parempi sellainen äiti, joka jaksaa tehdä muutakin kuin istua ja itkeä... Toinen ja usein olennainen osa paranemista olisi keskusteluapu, sillä vaikka tuntuu, että asiat on täydellisesti, taustalta voi löytyä asioita, jotka on hyvä käydä itsensä kanssa läpi, jotta masennuksesta pääsee. Tosin sulla voi olla samantyyppinen masennuskierre kuin minulla, eli aivoissa on jostain syystä serotoniininvälitysongelmia, eikä siihen paljon auta, vaikka asiat olisi kuinka hienosti.



Paljon haleja ja voimia!!



-Osse

Pitkät olivat valmistelut, mutta neiti päätti lopulta syntyä ihan oma-aloitteisesti maailmaan ke 10.9. klo20.14 :)) Strategiset mitat 3270g 50cm ja tällä kertaa apgar-pisteet 9/9. Parkaisu kuului komeasti syntyessä ja saimme vauvan rinnalle :)) Eli ihan toisenlainen oli tällä kertaa vauvan alku kuin viimeksi. Niin oli kyllä synnytyskin ja eron huomasi käynnistettyyn synnytykseen.



Mullahan alkoi silloin maanantaina supistelut joita tuli pitkin päivä ja yötä. Silloin tiistai-aamuna kuvittelin jo pääseväni synnyttämään, kun supistukset selvästi kipeytyivät. Keskiviikkona alkoi aamuyöstä yhden aikaan todella kipeät supistukset kestoltaan 2min, mutta ne eivät tahtoneet millään säännöllistyä ja vlillä aina lopahtivat kokonaan. Pyysin miestä viemään minut kuitenkin aamulla äitipolille, kutn olin niin kipeä ja väsynyt. Toiveissa oli, että sitä torstaiaamuksi suunniteltua kalvojen puhkaisua olisi voitu aikaistaa. Polilla olin tarkistuksessa jo neljä senttiä auki, mutta kalvojen puhkaisuun eivät suostuneet kun saleissa oli niin täyttä. Jäin osastolle lepäämään ja suunnitelmissa oli se kalvojen puhkaisu seuraavana aamuna. Minulle annettiin kipupiikki, että olisin saanut vähän levätä monen valvotun yön jälkeen. Kipupiikki ei vienyt kipua supistuksista, mutta sain olla rentona supistusten välit. Noin tunnin levättyäni huomasin, että supistuksia alkaa tulla tiheämpään ja soitin miehen takaisin sairaalaan. Säännölliset supistukset alkoivat klo16, vähän yli klo18 oltiin salissa, jossa sain spinaalin ja tosiaan klo20.14 ihana tyttöseni oli maailmassa 14 min ponnistelun jälkeen. Mitään repeämiä ei tullut, pelkästään pintanaarmuja ;) Ja tämän synnytyksen jälkeen oma olo oli kyllä ihan erilainen kuin viimeksi.



Perjantaina päästiin tyttösen kanssa jo kotiin ja kaikki mennyt hyvin. Eilen kävin neitosen punnituttamassa ja syntymäpaino oli jo saavutettu eli oma maito riittää hyvin. Imuotteessa on vielä vähän hiomista, ei tahdo pienen Ruususen suu aueta tarpeeksi isoksi äidin hurjan isoille tisseille ;) Ja neiti nukkuu vähän turhan pitkiä pätkiä yöllä ja joudun pumppailemaan maitoa ettei rinnat ihan räjähdä ja toisaalta se maidontuotanto pysyisi hyvänä. Tässä suhteessa on samanlainen kuin isoveljensä, joka myöskin tankkasi päivällä ja varsinkin illasta ja sitten nukkui yönsä. Poika on kovasti pikkusiskostaan kiinnostunut ja käy kuikkimassa, kun tyttöä syötän. Tekemistä tässä kyllä riittää, sitten kun jään näiden kahden kanssa yksistään kotiin. Tässä on nyt kaksi viikkoa armonaikaa oppia tunnistamaan tuon tyttösen rytmi ja yrittää sovittaa sitten lasten syömiset ja muut hoitojutut niin, ettei tarpeet menisi ihan hirveästi päällekäin.



Olo on kyllä tosi onnellinen ja mulla on niin voittajafiilis siitä, että synnytys käynnistyi kuitenkin lopulta itsestään ja selvisin siitä urakasta niin hienosti. Vaikka henkisesti tämä raskaus oli vaikea niin lopputulos oli kyllä paras mahdollinen. Ja tuntuu ettei tulevaisuudessa tarvitse kärsiä siitä synnytyspelostakaan. Vähän haikeana pakkailin nuo äitiysvaatteet pois, toivottavasti niille tulee tulevaisuudessa vielä käyttöä...



Terkuin,



Pikku-mörkylistä 1v10kk ja syksyntyttösestään 6vrk hyperonnellinen Mörötin

Huikkaus vaan että täällä ollaan.. Väsymystä pinnassa ja miljoonaa kotiasiaa töiden lisäksi hoidettavana.. Blaah. Miesasiatkin (jotkut niistä on lukeneet O-puolelta) on taas mallillaan ja Oona on maailman kultaisin ja ihanin pienokainen. Sanoja tulee koko ajan uusia, viimeisin taisi olla "tyttö".. Ja neiti hokee koko ajan että "kopotikopoti" silleen vähän "liian nopeasti" ja hassusti.. ;) Äidin sydän sulaa kun neiti aina illalla puhua pälpättää juttujansa. Kävin ostamassa ronskisti uuden välikausihaalarin ja vähän paksumpaa tumppua & hattua neidille - eli palkka tuli ja palkka meni.. Pääasia että neidillä on hyvät ulkoilutamineet.



AURORA & O - tervetuloa takaisin! O:sta oli aivan mahtavia kuvia!!! :) Kyllä on varmasti ollut ihana loma teillä!



PI-KI - voi kun tuli suru kun luin sun eilistä viestiä. Toivottavasti saisit nyt apua noihin fiiliksiin. Miten meni lääkärissä? Ihan varmasti hyvä (vaikkakin vaikea) päätös että Arttu menee hoitoon - mutta Arttu reippaana pojuna varmasti nauttii kun pääsee puuhastelemaan toisten lasten kanssa ja äiti toivon mukaan saa levättyä ja kerättyä voimia! OSSEKIN tuossa sanoi että ei kannata niitä lääkkeitä ihan heti jättää laskuista, kannattaa ainakin jutella lääkärin kanssa! Kovasti jaksuja sinne!



Ja juuri kun olin jo vastaamassa huomasin että oli tullut vauvauutisia!!! :))) PALJON ONNEA KOKO PERHEELLE!!! Ja ihanaa että prinsessainen päätti tulla ihan itse maailmaan ja kaikki meni noin hyvin.



Ok, nyt taas työn touhuun.. Mukavia syyspäiviä kaikille enskoille ja tonskille!



Mammis + Oona 1v5kk ph:lla leikkimässä + O rv 21+1 (ei vieläkään mitään "liikkeellistä havaintoa" masusta)

Oliverista oli ihania reissukuvia. Tuli itsellekin lämmin kun katselin niitä palmuja taustalla :)



Möröttimen perheelle oikein paljon onnea pikkuisesta prinsessasta :) Hienoa, että synnytys lähti ihan itsestään käyntiin.



Pi-kille jaksuja arkeen. Toivottavasti sait apuja tohtorilta :) Keskusteluapukin on varmaan ihan tarpeen sen lääkehoidon lisäksi :)



Mammis oli käynyt vähän shoppailemassa välikausivaatetta Oonalle. On ne kyllä kauhian kalliita! Siitä tulikin muuten mieleeni kysyä, että tarkeneeko teidän taaperot pelkällä vk-haalarilla näillä keleillä? Mä olen jo viime viikosta asti laittanut neuletakkia haalarin alle ja myös sukkahousut on otettu käyttöön. Villahaalarin kaivan kohta esille. Ulkona kun on niin kamalan kylmä. Kaulurikin oli pakko jo ostaa ja tänään ekan kerran laitoin sellaisen paksumman kypärämyssyn Idan päähän. Minkälaiset kengät teidän taaperolla on näillä kuivilla, mutta kylmillä keleillä jalassa? Idalla on nuo viking goretexin lenkkarit ja tänään ekan kerran nissäkin oli varpaat ihan hileessä.





Me saadaan tänään Idalle se jatkettava Riikka ja Roope sänky :) Saas nähdä miten Ida suostuu moisessa nukkumaan? Sen jälkeen kun Ida laitettiin tarhassa sinne kerrossängyn yläsänkyyn niin jotenkin tuntuu että kotonakin on se nukkumaanmeno vähän rauhoittunut ja neiti ei koko ajan pompi siellä pystyyn. On se varmaan aika shokki Idalle joutua tavalliseen sänkyyn kun meidän vauvallahan on vielä ne pehmusteetkin pinniksessä ;) Onneksi siinä sängyssä on se turvalaita niin ehkä tuo ei heti hoksaa et sieltä pääsisi itsekin pois ;)



Idalla on ollut taas vähän nuhaa ja yskää, tänään juuri tarhan tätien kanssa juttelin kun tulivat pikkuisten kanssa samaan puistoon missä me oltiin Idan kanssa niin tosiaan kaikki pikkuisten ryhmässä taas enemmän tai vähemmän kipeänä. Mut Idalla alkaa mennä jo ohi ja ei ole onneksi mitään kuumetta ollut ja ruokakin on maistunut koko ajan hyvin.



Olin tosiaan viime viikolla itsekin tarhassa töissä, tällä viikolla ei vielä tiedossa töitä. Huomenna vien Idan tarhaan, jotta pääsen ihan yksin käymään työkkärissä ja ehkä jopa uimassakin voisin käydä :) Sitten täytyykin miettiä jaksaako loppuviikosta viedä neitiä tarhaan kun päästään miehen kanssa niin paljon helpommalla jos Ida ei ole ollut tarhassa. Edelleen siis kiukkua ilmassa pari tuntia tarhapäivän jälkeen ;) Ensi viikolla alkaa kuitenkin taas kunnon arki, kun mulla alkaa työt siellä vanhainkodilla :)



Idasta on muuten tullut ihan teletappifani. Heti aamusta yrittää kokeilla onneansa ja huutelee mulle "laitetaan tepiä" :D Mut ei sitä nyt hullukaan jaksa joka päivä katsoa ;)



Niin ja meillä on taas pientä äiti-vaihetta ilmassa. Jos menen kotona toiseen huoneeseen vaikkapa pyykkiä viikkaamaan niin hetken päästä Ida alkaa ihan hädissään etsimään mua ja itkien huutaa "mis äiti on" ja "äiti tulee".



Siis voi kääk, Ida täyttää kahden viikon päästä 2 vuotta!!!!



MiaMik rv 21+6 ja Ida melkein jo kaksi vuotta

kun meillä töissä on tyhmät filtterit... jostain syystä tää vauva-lehden palsta on vielä sallittu, hyvä niin. :)



Möröttimelle onnittelut vielä tätäkin kautta!



Mammis oli päässyt shoppaamaan, se on kyllä kivaa... käytiin viikonloppuna pyörähtämässä Nallentassun liikkeessä Loviisassa ja siellä oli vielä rekit täynnä normaalihintaisia vk-pukuja, kun taas täällä Pirkanmaalla vk-pukuja ei saa oikein enää mistään tai ainakin valikoima on mitä sattuu. Nallentassun uusi omistaja sanoikin, että siellä päin ei viime talvena ollut oikeastaan tarvinnut lainkaan toppapukuja, joten ehkä siksikin hyllyt vielä pullottaa vk-vaatetta. Oli muuten hauska kauppareissu, nimittäin mies vähän naureskellen tuli kauppaan mun perässä, mutta yllättäen siinä kävi niin, että mies oli se, joka halusi ostaa vaikka mitä tytölle. :D No, ostettiin kylläkin vain yksi Tintun korvallinen hattu talveksi.



Meillä on kans jouduttu pakkaamaan tytölle lisävaatetta, kun meillä on vain Reiman casual-takki. Haalari vois olla vielä lämpimämpi, mutta jostain syystä tykätään enemmän käyttää housuja ja takkia. Housut on paksummat reimatecit, joten niiden alle ei ole tarvinnut lisävaatetta, mutta takin alla on t-paita, pitkähihainen ja fleecetakki. Kaulassa fleecekauluri ja pipona vk-pipo. Jalassa goretex-lenkkarit mut viime päivinä entistä useammin Kavatin nahkakengät, ne on lämpimämmät ja tyttö osaa pukea ne jo itse. Eilen typy muuten ilmoitti päivällisen jälkeen, ettei halua lähteä enää ulos vaan haluaa saunaan ja nukkumaan. Mikäs siinä sitten... :) olisko ulkona ollut kuitenkin liian kylmä, vaikka ei tytöllä kyllä mitenkään jäässä jalat tai kädet olleet?



MM, saako siitä jatkettavasta sit myöhemmin kerrossängyn? Me ehkä sit päädytään siihen samaan, kun kerrossänky on pakko hankkia, mut ei vielä haluttais. Vaikeeta...



Jep, ehkä mä taas häivyn hetkeksi töihin. Viideltä taas muskariin! :)



-Osse ja typykkä 1v10kk

Kerrossängyn saa siitä juu kun ostaa toisen samanmoisen siihen päälle :) Hintaa oli sängyllä 270e, turvalaita 25e ja jatkettava patja 50e eli 345e tuli paketille hintaa. Ja tosiaan siksi mekin tuo ostettiin kun haaveissa joskus ostaa se toinenkin sänky ja lapset laitetaan samaan huoneeseen kerrossänkyyn nukkumaan. Muistaakseni pesukarhulle tuli hintaa 380e (?), mutta siihen sisältyi se kuljetus. Teillä on kans sen verran vähän matkaa et voitte itse hakea, sängyn saa hakea kokonaisena peräkärryllä tai osina ihan henkilöautolla ja hinta on sama.



Kas kummaa, minäkin innostuin juuri tilaamaan Tintun hatun Idalle kun bongasin tuosta alalaidasta että postarit ilmaiset ;)