Lue keskustelun säännöt.
Lastenlääkäri karjui alle kaksivuotiaalleni ja syytti minua, etten osaa kasvattaa!
01.03.2007 |
Että vitutti, lapseni on ollut syntymästä asti todella temperamenttinen (enkä näe sitä pelkästään positiivisena) ja hänen kanssa elo on ollut todella haastavaa. Ääntä hänestä lähtee kun suuresta orkesterista. Kuitenkin, osaa olla mitä rakastettavin ja on äärettömän tunteellinen ja hyvin älykäs (joo, tiedän, subjektiivinen äidin mielipide, mutta kun vertaan esim muihin lapsiini, mitä he ovat tuossa iässä osanneet ja ymmärtäneet).
Joo, mentiin lääkärille kun lapsi on ollut kovassa kuumeessa ja ihan poissa tästä maailmasta. Huusi sitten lääkärillä kun tää epäsymppis täti riepo ja kisko sitä, niin lääkäri rupes lapselle karjumaan ja mulle opettamaan että tollasta ei pidä sietää vaan pitää lujasti kieltää huuto. Kiitos helkkaristi, ai jaa, lapselle pitää siis sanoa ei saa huutaa niin ne hiljenee... Ja kun toinen on vielä kipeenä eikä esim syönyt moneen päivään niin ei ehkä ole kaikkein parhaimmalla tuulella.
Kiitos kun sain purkautua.
Kommentit (77)
Vierailija:
välillä on iso harppaus, ja joissakin oppaissa sanotaankin, että 2,5-vuotiasta voi alkaa komentaa niin, että hän ymmärtää, mutta ei vielä alle 2-vuotiasta. Niinhän se menee.No kyllä meillä on lapsia kasvatettu, kielletty ja komennettu jo ihan siitä pitäen, kun ovat liikkumaan lähteneet. Mielestäni ollaan armotta liian myöhässä, jos odotetaan 2,5vuotiaaksi. Sitä nuorempikin ymmärtää jo paljon asioita. Yleensä se on vaan se äiti, joka " tekee" lapsesta ymmärtämättömän...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyseessä meidän esikoinen, silloin ainut, hyvä tpainen, hiljainen, rauhallinen pääsääntöisesti. Oli pk:ssa, mutta lopun ajan äidin ja isän kanssa kotona, tykkäsi hiljaisista jutuista: piirtäminen, värittäminen, duploilla rakentaminen jne.
Sitten tuli ensimmäinen kivulias korvatulehdus. Sitä ennen oli ollut monta läkkeillä hoidettua ja helpoilla lääkärireissuilla. Tämä lääkäri päätti puhkoa korvat ja siihen haetutettiin vastaanotosta aikuinen pitämään lasta paikalla - ja toisen korvan puhkaisi " väkisin" sanomalla, että menee samalla huudolla. Totta toinen puoli, mutta sen jälkeen meillä ei enää lääkärireissut onnistuneet. Takistukseen menimme toiselle lääkärille, nainen vielä, ja lapsi pelkäsi häntäkin ihna mielettömästi, lapsi huitaisi jopa lääkärin tavarat lattialle, esitteet ja mitä mahtoi olla. Korvia ei saatu katsottua kunnolla.
Seuraavaan tarkastukseen soittelin läpi paikalliset korvalääkärit ja etsin sopivaa. Selitin (ajanvarauksessa) millaisesta kokemuksesta kyse, mutta vastaus oli lähinnä, että kyllä ne korvat täytyy hoitaa. Se on totta. Vastaanotolle aikanaan mennessä annoin ensin paperille kirjoitettuna selostuksen millaisia kokemuksia lapsella on ja mitä voi olla odotettavissa. Lapsen kuullen en selostanut mitään menneistä. Lääkäri osasi käsitellä lasta mahavasti, korvaa katsottiin KIIKARILLA; lapsi sai katsoa, millaisella vekottimella jne. KUkaan ei pitänyt väkisin sylissä (ei tosin puhkottukaan enää), vaan lapsi makasi hoitoalustalla.
Lisäksi lapsi jatkossakin taisi oikein hinkua ko vastaanotolle, koska siellä sai valita yhden tarran laatikosta :)))
Myöhemmin kaikki taas sujui tarkistuksia ja putkituksia jne myöden ok, koska lapsi oppi luottamaan lääkäriin.
Jos jotakuta nyt vielä kiinnostaa, niin en todellakaan anna lasteni, olivatpa he minkä ikäisiä tahansa, juoksennella vieraissa paikoissa sinne tänne. Tuntuu, että joskus olen liiankin " ankara" , eli vaadin kyllä käytöstapoja. Alle kaksivuotiaalta sellaisia ei kuitenkaan voi vielä hirveästi vaatia.
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että kun lääkäriin mennään niin siellä toimitaan tehokkaasti, ja lääkärin on saatava suorittaa tutkimuskset ilman pahempia häiriöitä. Tämä huuto ja itku häiritsivät toki siinä mielessä että mun oli välillä vaikea kuulla mitä lääkäri sanoo.
Minulla vain suu loksahti auki, lääkärin tivatessa multa - ja hän näytti todella hämmästyneeltä - että herregud, miksi toi lapsi huutaa. Selitykseni ei ilmeisesti kelvannut (sairaana, huonolla tuulella, nälkäinen, vieraassa paikassa JA hyvin temperamenttinen luonne synnäriltä saakka), kun lääkäri katsoi oikeudekseen hyvästellä meidän huutamalla lapselle miten pitää käyttäytyä.
Nyt mun pitää valitettavasti mennä. Tämä ei ole provo, en tapaa tehdä sellaisia.
AP
siitä jää varmasti mieleenkin jotain ja se vaikuttaa esim. pitkällä aikavälillä, mutta välitöntä ymmärtämistä ja toimintaa voi odottaa vasta 2,5-vuotiaalta, ja tässähän sitä odotti ap:n 1v 10 kk ikäiseltä lapselta vieras ihminen... Eri asia.
Kultuintopii:
No kyllä meillä on lapsia kasvatettu, kielletty ja komennettu jo ihan siitä pitäen, kun ovat liikkumaan lähteneet. Mielestäni ollaan armotta liian myöhässä, jos odotetaan 2,5vuotiaaksi. Sitä nuorempikin ymmärtää jo paljon asioita. Yleensä se on vaan se äiti, joka " tekee" lapsesta ymmärtämättömän...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaajat ovat tehneet siitä ongelman. Ap:n jutusta ymmärsin, että lääkäri olisi kiskonut minkä tahansa vielä päällä olevan vaatteen lapselta.
Minä en myöskään ymmärrä, että lapsi ei saisi näyttää tunteitaan ja pelkoaan lääkärissä. Meidän esikoinen on aina ollut hyvin kipuherkkä. Hän siis kyllä kaikkien teidän iloksi osaa käyttäytyä mainiosti, mutta pelkää hirveästi kipua ja kokee kipua. Hänelle myös eräs korvalääkäri huusi pää punasena kun tyttö itki (siis vain itki) että nyt lopetat heti tai mä suutun, tämä EI VOI sattua. Lopeta toi vikinä NYT! Arvatkaa auttoko tytön lääkäripelkoon?
mutta jälleen kerran tämän palstan ilmapiiri ihmetyttää. Mistä 53 teit alkuperäiset päätelmäsi? Miksi ylipäänsä lähes jokainen täällä lisää alkuperäisiin teksteihin rivien väliin aina vain negatiivisia mielikuvia? Ja keksii syytöksiä asioihin, joita ei ole edes kerrottu tapahtuneen? Jokainen järkevä ihminen ymmärtää, että tunnekuohuissa voi kertoa asian vähän epäselvästi. Niin tapahtuu teille itsellennekin. Miksi epäselvään tekstiin ei voi asiallisesti kysyä tarkennusta vaan keksiä omasta päästä mahdollisimman tyhmiä mielikuvia alkuperäisen tekstin lisämausteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap:han just sano, että siellä lääkärissä riittää, että sen bodyn avaa alhaalta ja nostaa siihen ylös nii et lääkäri saa kuunneltuu sydänäänet, niin mä ainakin kuvittelin.
mutta on väärin lääkäriltä sanoa noin vanhemmille. Huonoja päiviä voi olla jokaisella, mutta tuollaiset kommentit on parasta jättää sanomatta silti. Palvelualttius on monelta hukassa. Toisinkin sen olisi voinut sanoa.
Itselläni ja perheelläni on ikuisesti jäänyt mieleen eräs lääkärikäynti jostain 80- luvun alusta. Olin silloin 5-6v jo, korvatulehduksessa ja enkä olisi millään antanut epämiellyttävän partaisen ukon tulla korvaani sorkkimaan. Huusin ja yritin karata huoneesta. Ja siihen tämä fiksu lääkäri totesi että " tältä tytöltä teidän pitäisi ottaa turhat luulot pois" .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tämän palstan turhautuneiden äitien luoma turhautunut ilmapiiri: osa ei ikinä yritä edes ymmärtää, vaan hyökkää päälle kuin yleinen syyttäjä (yleensä kaikenlisäksi tietämättä mistään kovinkaan paljon ja luottaen suunnattomasti omaan " ainoaan oikeaan kasvatustapaansa" ).
Mun mielestä lääkäriä ei voi puolustella tosta mitenkään eikä tuon jutun perusteella voi myöskään mitenkään vetää johtopäätöstä siitä, että ap olisi huono tai laiska kasvattaja tai hänen huutanut lapsensa huonosti kasvatettu.
sinun turhautumisesi ei ole todellakaan mikään ihme. Itse olen käynyt lääkärissä monesti kirkuvan ja potkivan (käyttäytyy muuten hyvin, mutta pelkää lääkäreitä) lapsen kanssa, joten tiedän miltä se tuntuu. Luultavasti lääkäri ahdistui tilanteesta ja purki pahan olonsa sinuun?
Meillä kerran lääkäri alkoi opettaa minua, kuinka rauhoitan lapseni laittamalla hänet rintaani vasten (otti tämän isänsä sylistä, koska lapsi kaipasi selvästi äidin lohtua???) ja siinä lasta syliini asetellessani lääkäriä hysteerisesti pelkäävä lapsi huusi tietysti kahta kauheammin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä väliä sillä on, että kuinka vanhanna joku pitää bodya?
Ja miten se body puetaan... jne. Pointti nyt kuitenkin taisi olla, että lääkäri käyttäytyi huonosti!!!!
Meillä samanikänen kuopus ja lastenlääkäri on just tollanen. Mä olen nyt ottanut sen asenteen, että kiitos kaikista lääketieteellisistä neuvoista mutta kaikki muu menee toisesta korvasta, ulos, sikäli kun on edes mennyt sisälle.
Hän on myös vanha täti-ihminen, jota useimmat pelkää. On niin tehokas, että hengästyttää käynnin jälkeen. Sanoo kauheita sammakoita, päivittelee miksi lapsi itkee jne jne jne. Näitä juttuja on kymmeniä. Hän puhuu niin nopeasti etten ymmärrä mitään (mikä ei sinänsä olisi outoa, koska asutaan ulkomailla, mutta puhuin myös paikallisen äidin kanssa, joka sanoi että sitä tätiä ei ymmärrä kun puhuu niin nopeasti melkeen huutaen).
Tää lääkäri ei tunnu kuuntelevan kovinkaan hyvin, olin kerran selittänyt hartaasti miten lapsellani on ollut korkea kuume monta päivää. Hän siinä tutki lasta ja räväytti kysymyksen " onko lapsella ollut kuumetta" . Ja tällasia juttuja kuulen siis myös paikallisilta.
Lääkärit ovat ihmisiä ja saavat ollakin, mutta ei todellakaan pidä olettaa että lastenlääkärikään olisi psykologisilta ja pedagogisilta taidoiltaan välttämättä erityisen hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta lääkärikoulutukseen hakeutuvilta pitäisi testata myös vuorovaikutustaitoja (+ monta muuta asiaa, johtamiskykyä esim myös). Voi olla että niin jo tehdäänkin, mutta ainakin pari vuotta sitten kun siskoni haki koulutukseen, ei siinä sellaisia ominaisuuksia painotettu. Ulkoa piti opetella melkein sanasta sanaan muutamat anatomian ja kemian kirjat.
ihan pimeitä, nim kokemusta on.
Kirjoitin itse pari päivää kokomukseni, jossa psykologi huusi 4,5 vuotiaalle pojalleni.
Mammojen kommentti oli vaan, että se oli mun ja lapseni vika kun psykologi huusi, kyllä sillä varmaan oli aihetta huutaa.
Lääkäri eikä psykologi ei saa koskaan huutaa potilailleen, varsinkaan lapsille!!!
Ollaan löydetty niin mahtava korvalääkäri, joka oikeasti ymmärtää lapsia ja hoitaa nimenomaan lasta!!
On lasten lääkärissä käynnit nykyään mukavia kun lääkäri oikeasti osaa asiansa.
että lapsille on sellaisia napillisia/nepparillisiakin puseroita? Ja villatakkeja. Ei tartte vetää pään yli.