Lastenlääkäri karjui alle kaksivuotiaalleni ja syytti minua, etten osaa kasvattaa!
Että vitutti, lapseni on ollut syntymästä asti todella temperamenttinen (enkä näe sitä pelkästään positiivisena) ja hänen kanssa elo on ollut todella haastavaa. Ääntä hänestä lähtee kun suuresta orkesterista. Kuitenkin, osaa olla mitä rakastettavin ja on äärettömän tunteellinen ja hyvin älykäs (joo, tiedän, subjektiivinen äidin mielipide, mutta kun vertaan esim muihin lapsiini, mitä he ovat tuossa iässä osanneet ja ymmärtäneet).
Joo, mentiin lääkärille kun lapsi on ollut kovassa kuumeessa ja ihan poissa tästä maailmasta. Huusi sitten lääkärillä kun tää epäsymppis täti riepo ja kisko sitä, niin lääkäri rupes lapselle karjumaan ja mulle opettamaan että tollasta ei pidä sietää vaan pitää lujasti kieltää huuto. Kiitos helkkaristi, ai jaa, lapselle pitää siis sanoa ei saa huutaa niin ne hiljenee... Ja kun toinen on vielä kipeenä eikä esim syönyt moneen päivään niin ei ehkä ole kaikkein parhaimmalla tuulella.
Kiitos kun sain purkautua.
Kommentit (77)
Vierailija:
Onko todella oletuksena se, että kipeän 1-vuotiaan pitää käyttäytyä viileän asiallisesti vieraassa paikassa vieraan tutkiessa?
Ei pidä käyttäytyä viileän asiallisesti, mutta vanhemman pitäisi käyttäytyä niin, että lääkäri saa tutkittua. Kyllä meillä 1v (juuri 1v täyttänyt, eikä mikään 1v11kk... ) itkee lääkärissä, mutta pidän sylissä, tai tutkimuspöydällä paikallaan niin, että lääkäri saa tutkittua. Meillä on 4 lasta ja kaikki päiväkodissa, joten lääkärissä on käyty usein. Kaikkien kanssa on pärjätty hienosti.
Ensin lääkäri repii ja riisui vaatteita
Sitten se vasta huusi kun puit lasta
Jossain vaiheessa väitit että itse riisuit
Tästä ei nyt ota Erkkikään selvää miten asia oikeasti meni.
Vielä kysymys: Miksi ihmeessä 2-VUOTIAALLA ON BODY, luulin että ovat vauvojen juttuja.
Kannattaa tosiaan riisua se lapsi itse ja ajatella lähtiessä mitkä vaatteet kannattaa laittaa päälle että riisuminen on helppoa ja nopeaa.
mutta kyllä täällä palstalla on pissiä ihmisillä päässä jos ovat sitä mieltä että kaksivuotiaan tulee olla huutamatta lääkärissä kun vieras ihminen tulee kopeloimaan.
Mun mielestä lapselle pelkkä vierastaminenkin on ihan tervettä. Vaikka lääkäri ei olisi sinänsä tehnyt mitään väärää, on lapsella oikeus huutaa ja miksei raivotakin. Uhmaikäiset vaan ovat joskus sellaisia.
Ei ole kasvatuksesta kiinni nämä asiat!!
Et usko vai?
Esim. itselläni kokemusta keskisumalaisesta TK-lääkäristä, jonka käytös pääsääntöisesti oli tuota huutamista... Ja potilas oli aina väärässä, mm. väitti ettei ole olemassa vesirokkorokotusta, kun pyysin häneltä reseptiä...
Meillä on myös hyvin temperamenttinen lapsi, joka onnistuu täysin mukisematta ja suorastaan innoissaan olemaan lääkärissä, jos lääkäri on mies. Naislääkäri on uhka, jota vastaan täytyy taistella neljän raajan voimalla.
Kun lapsi oli 8 kk, eikä erityisen sopeutuva tai salliva itseensä kohdistuvien toimenpiteiden osalta, eräs naislääkäri otti hänet minun sylistäni ja piteli lastani viiden sentin etäisyydellä omasta naamastaan ja tiukkaan sävyyn sanoi, ettei minulle huudeta ja nyt rauhoitut, että saan tutkia. Huuto yltyi vaan ja lapsi tärisi joko kauhusta tai vihasta, en tiedä. Hän jatkoi tätä kasvatustyötään vartin, jonka jälkeen antoi lapsen takaisin minulle ja sanoi, että varatkaa toiselle lääkärille aika.
Ei tarvinnut kahdesti käskeä. Hän kertoi olevansa neljän lapsen äiti, ja että lapset yleensä tykkäävät hänestä. Ihmettelen miksi.
Vieläkin harmittaa, kun en osannut katkaista tilannetta ja saanut otetuksi lasta pois sen lääkärin sylistä, vaikka tapauksesta on jo vuosia aikaa.
Sinulle, joka epäilit, niin kyllä tämä on ihan totta. Tämä lääkäri on täällä suurimman osan lapsista lääkäri, ja kaikki sanovat, myös ihan hyvällä, että kun sen tädin luo mennään, niin siinä ei aikailla... Hän todellakin on sellainen, että oksat pois, kun hän tulee huoneeseen niin hän ottaa ohjat käsiin.
Meidän isommat lapset pelkäävät häntä, koska hän puhuu kovaa ja nopeasti, esittää tiuhaan kysymyksiä muttei kuuntele vastauksia (tai varmaan kuuntelee, mutta siltä se ei vaikuta) ja hän juoksee huoneesta toiseen, tökkää stetoskoopit yhtäkkiä lapseen ja kaikki toiminnot suoritetaan kun pikakelauksella.
Ja teille, jotka vakaasti olette sitä mieltä, etten osaa kasvattaa lastani, olkaa rauhassa. Lapsi on kuitenkin mitä suloisin ja puhuu kun papupata ja kertoo joka päivä miten rakastaa äitiä ja isiä ja sisaruksiaan. Hän tulee mainiosti toimeen ryhmissä toisten kanssa, jakaa jo tavaroitaan ja päiväkodissa hänestä on tullut vain positiiivista palautetta.
Kotona ja äidin läsnäollessa osaa sitten raivota.
Ps. olette nyt sekoittaneet joitakin kommentteja. Vieläkään en löydä itse kirjoittamaani tekstiä, missä sanon, etten huuda lapselleni. Voisitko joku kopioida sellasen kohdan minulle missä niin sanotaan. Ja lapsi itki, huusi ja välillä karjui. Ettei termit mene sekasin.
" Ja kun joku vieras täti todellakin _kiskoo_ siltä vihasesti vaatteita päältä, niin onko se nyt ihme että huutaa. "
tiedossa, joko riisut sen lapsesi valmiiksi tai et mene sinne lääkärille. Turha päästää tilanteita tuollaisiksi. Ja mitä järkee on ylimalkaan pungertaa kiukkuiselle 2-vuotiaalle nimenomaan _body_, kun ollaan menossa lääkärille?
Vierailija:
Vieläkään en löydä itse kirjoittamaani tekstiä, missä sanon, etten huuda lapselleni. Voisitko joku kopioida sellasen kohdan minulle missä niin sanotaan. Ja lapsi itki, huusi ja välillä karjui. Ettei termit mene sekasin.
Joskus tuntuu, että lääkärit pitävät lapsia aivottomina nukkeina.
eli aivan toisessa kehitysvaiheessa esimerkiksi tottelemistaidoissa. Itse ainakin käytin termiä 2-vuotias omasta lapsestani ennen kuin hän täytti 3.
Vierailija:
Joo. Alle 2-vuotias. Eli lapsi on varmaan 1v11½kk... muuten siinä lukisi 1,5-vuotias tai yksivuotias.
Itse en ole puhunut missään vaiheessa 1-vuotiaasta, vaan alle 2-vuotiaasta. Kuitenkin, alle kaksivuotias on kai silti vielä 1-vuotias. Miksi hänellä sitten on body, koska se on minusta kätevä vaatekappale.
Nuo riisumiset tuossa selitinkin, osan riisuin itse, osan tämä topakka täti. Lapsi kyllä itki koko ajan, mutta sitten siinä lopussa oikein kunnolla huusi.
Kiva, että osa täällä on kuitenkin löytänyt tarinan punaisen langan. Tiviistettynä vielä: minusta on kohtuutonta, että lasta muutaman kerran vuodessa näkevä lääkäri ei kestä sitä kolmea minuuttia lapsen kanssa. Minusta on kohtuutonta, että alle 2-vuotiaan, joka ei ole juurikaan syönyt mitään moneen päivään ja on kipeänä, pitäisi osata käyttäytyä hienosti lääkärissä, melko pelottavan naisen seurassa. Minusta on kohtuutonta, että jos näin ei ole, lääkäri karjuu lapselle melko ilkeästi.
Kiitos vielä teille, jotka olette ymmärtäneet mikä minua jäi lääkärikäynnissä harmittamaan, ja olette antaneet kannustavia kommentteja!
Siellä lääkäri karjui mun reilu 1-vuotiaalle, joka itki ja ei antanut ottaa verikokeita. Lääkäri huusi, että puhukaa tuolle lapselle järkeä tai en ota ainuttakaan verikoetta! Puhu nyt pari kuukautta yli 1-vuotiaalle järkeä, kun tämä pelkäsi piikkejä...
välillä on iso harppaus, ja joissakin oppaissa sanotaankin, että 2,5-vuotiasta voi alkaa komentaa niin, että hän ymmärtää, mutta ei vielä alle 2-vuotiasta. Niinhän se menee. Itsekin luin ekalla kerralla että kyse 2-vuotiaasta ja meinasin kysyä tarkennusta.
Ensimmäiset tekstisi (tunnekuohun vallassa kirjoitettuja?) kun tosiaan antoivat sellaisen kuvan lääkärikäynnistänne, että kaksivuotias lapsesi raivoissaan juoksenteli ympäri huonetta ärhennellen lääkärille, sinä istuit tuolissa kynsiäsi viilaten, lääkäri juoksi lapsen perässä, riisui tämän, yritti tutkia lapsen ärjyessä hänelle, ja sinä et puuttunut asiaan ollenkaan :)
Teillä on hieman outo lääkäri. Ei ehkä ihan paras mahdollinen lapsille. Missään nimessä lääkäri ei saisi huutaa potilailleen, olivat he sitten lapsia tai aikuisia. Kakaraksi kutsuminen ei ainakaan auta lasta luottamaan lääkäriinsä.
Vierailija:
Itse en ole puhunut missään vaiheessa 1-vuotiaasta, vaan alle 2-vuotiaasta. Kuitenkin, alle kaksivuotias on kai silti vielä 1-vuotias. Miksi hänellä sitten on body, koska se on minusta kätevä vaatekappale.Nuo riisumiset tuossa selitinkin, osan riisuin itse, osan tämä topakka täti. Lapsi kyllä itki koko ajan, mutta sitten siinä lopussa oikein kunnolla huusi.
Kiva, että osa täällä on kuitenkin löytänyt tarinan punaisen langan. Tiviistettynä vielä: minusta on kohtuutonta, että lasta muutaman kerran vuodessa näkevä lääkäri ei kestä sitä kolmea minuuttia lapsen kanssa. Minusta on kohtuutonta, että alle 2-vuotiaan, joka ei ole juurikaan syönyt mitään moneen päivään ja on kipeänä, pitäisi osata käyttäytyä hienosti lääkärissä, melko pelottavan naisen seurassa. Minusta on kohtuutonta, että jos näin ei ole, lääkäri karjuu lapselle melko ilkeästi.
Kiitos vielä teille, jotka olette ymmärtäneet mikä minua jäi lääkärikäynnissä harmittamaan, ja olette antaneet kannustavia kommentteja!
Tulin lääkäriin, ilmottauduin, he ohjasivat minut heti huoneeseen, aloin riisua lasta ja ehdin tuohon bodyyn asti. En kuvitellut asian menevän näin nopeasti. Body ei ole sinänsä mitenkään hankala, koska se riittää että bodyn avaa alhaalta ja nostaa ylös. Bodylla sain vältettyä, että ei tarvi lapsen pään yli vetää useampaa vaatekappaletta, siitä lapsi ei pidä, kun kurkkuun ja päähän sattuu.
Olen kyllä halunnut vaihtaa lääkäriä, mutta muilla lääkäreillä saa jonottaa niin kauan ennen kun saa ajan.
Lapsi on 1v10kk, joten minusta kuvaus " alle 2-vuotias" oli juuri passeli.
Huudosta: minä komennan ja ojennan, joskus korotan ääntäni. En uskalla nyt kutsua tätä toimintaa millään nimellä koska heti hyökkää joku kimppuun, että käytän väärää termiä.
Vierailija:
Siellä lääkäri karjui mun reilu 1-vuotiaalle, joka itki ja ei antanut ottaa verikokeita. Lääkäri huusi, että puhukaa tuolle lapselle järkeä tai en ota ainuttakaan verikoetta! Puhu nyt pari kuukautta yli 1-vuotiaalle järkeä, kun tämä pelkäsi piikkejä...
Verikokeissa meidän lapset on aina pelänneet. Ensin ollaan pyydetty Emla, sitten 1-2 hoitajaa (tai hoitsu ja minä) ollaan pidetty lasta niin, että verikoe on saatu otettua itkusta huolimatta. Harva vuoden ikäinen kai ojentaa nätisti kätensä verikokeen ottoa varten!
kun pelottaa. Sanopa tuo uhmaikäiselle lapselle.
Voi herra jumala!