Lue keskustelun säännöt.
Galluppia: Kuinka tiivistä on yhteydenpito omien vanhempiesi kanssa?
22.02.2007 |
Omat vanhempani asuvat kanssamme samassa kaupungissa eikä välimatkaakaan ole kuin pari kilometriä, mutta näemme todella harvoin! He ovat käyneet meillä viimeksi 2 kk sitten ja tämän ajan kuluessa äitini on soittanut minulle kerran, isäni kaksi (molemmilla kerroilla oli joku sukulainen kuollut ja sen vain ilmoitti).
Itse jätin tarkoituksella vierailut ja soittelut sinne päin kun halusin ihan testata, miten onnistuu yhteydenpito heiltä. Tätä ennen kävin heillä melkein joka viikko. Harmittaa, kun tuntuu ettei heitä kiinnosta yhtään 1-vuotiaan lapsenlapsensakaan kuulumiset..
Onko tämä miten yleistä siis muilla?
Kommentit (10)
Soitellaan kerran viikossa
Käyn heillä pari kertaa vuodessa
He käyvät meillä n. joka toinen vuosi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä soitellaan pari kertaa viikossa ja nähdään kerran viikossa. Eilen oli hoitamassa lapsiani meillä, kun kävin työhaastattelussa (koulusta hiihtoloma ja lapset eivät ole tarhassa loman aikana).
Äitinikin asuu samassa kaupungissa. Tänään ollaan mailailtu, illemmalla varmaan mesessä keskustellaan. Soitellaan päivittäin tai just meseillään. Nähdään pari kertaa viikossa ainakin.
Mulla ikää 26 vuotta. :) Olen muuttanut omilleni 18-vuotiaana, mutta suku on aina tärkeä.
n. joka kolmas päivä soittavat ja joka toinen(tai joka kolmas) viikonloppu käydään siellä
200 km väliä. Soitellaan kerran viikossa tai vähän harvemmin, jos ei ole ihmeempää asiaa. Käydään kuukauden tai kahden välein, he pari kertaa vuodessa.
Lapsemme on ainoa lapsenlapsi ja haluaisivat, että käytäisiin enemmän. Itse eivät tule, kun " on niin pitkä matka" .
- välimatkaa 40km
- n. parin viikon välein nähdään (me yleensä käydään yökylässä)
- melkein joka päivä soitellaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käydään ehkä joka toinen viikko, kesällä 1-2krt/vk (heillä pääsee uimaan, kotona ei).
Soitellaan 1-2 krt viikossa, joskus menee yli viikkokin soittamatta.
Välimatkaa 30km.
Kylläpä nyt varsinkin tuntuu pahalta, kun muilla on noin tiivistä yhteydenpito vanhempiinsa. Minäkin haluaisin että asia olisi niin, mutta tuntuu jotenkin turhauttavalta, kun se meillä on aina niin yksipuolista.
Onko kenelläkään ehdotuksia, miten saisin heidätkin kiinnostumaan meistä..? Isäni on kaiket päivät kotona (sairaseläkkeellä) ja äidilläkin on usein vapaapäiviä, mutta heitä ei vain näy eikä kuulu.. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
asumme 600 km päässä toisistamme, näemme noin 4 kertaa vuodessa viikon verran. Olen kyllä täysin addektoitunut äitiini kai? En ole ainoa lapsi, meitä on 5 pentua. Isä on kuollut vuosia sitten.
Isälleni soitan kerran kuussa jos sitäkään. Heitä ei ole kiinnostanut meidän elämä ( lapsenlapset, uudet asunnot ym.) tippaakaan sen jälkeen kun muutimme pois kotoa. :( Sinulle ap. valitettavasti ketään ei voi pakottaa olemaan kiinnostunut sinusta tai perheestäsi. Itse olen monet itkut itkenyt kun ei ole vanhempia, vaikka elossa ovatkin.
Meillä on läheiset välit ollut aina. Äidiltä olen saanut hyviä neuvoja lasten kasvatukseen ym. Tavataan ehkä kuitenkin n. pari kertaa kuussa. Samassa kaupungissa asutaan.