Miten pienen lapsen sinkkuvanhempi voi "vaatia" itselleen lapsetonta kumppania?

Vierailija kirjoitti:

Mulla on erottuani enemmän ikävä ex kumppanin lapsia kuin häntä itseään. 

Lapsivihanne on sairasta ja paljastaa epäkypsyytenne.

Mitä väärää siinä on että ei pidä lapsista? Jotkut inhoo koiria tai kissoja. Eikö ole parempi, että lapsia inhoava etsii lapsettoman kumppanin? Kauheetahan se ois lapselle, jos vanhemman kumppani inhoisi häntä.😅

Saa toivoa mitä haluaa. Jos naisella on lapsia, se on asia mistä ei päästä yleensä 20 vuodessa. Sen jälkeen tulevat lapsenlapset. Nainen/mummo on yleensä kiinni myös niissä.

Miehet ei sitoudu sillä tavalla ja jos joku haluaa vapaampaa elämää ja eläkepäivät, sen voi valita. Koko elämää ei tarvitse uhrata perheleikkiin, jos se on muutenkin ollut hajalla jo vuosia.

Aloituksen saamien yläpeukkujen perusteella naisissa on paljon sellaisia, jotka eivät hyväksy mieheltä kieltävää vastausta. Ai ei kiinnosta vai?! Miten niin muka ei kiinnosta!! Senkin sika! 

Minä miehenä en vaan pidä seksuaalisesti viehättävänä äiti- ihmistä. On rumasti sanottu, mutta en minä vaan voi sille mitään. Inhottaa ajatus synnyttämisestä ym. Ja joo, en halua lapsia koskaan.

Kaikkea voi vaatia. Jotkut nimenomaan haluavat itselleen lapsen niin, ettei itse tartte olla sitä tekemässä tai vauvasta asti kasvattamassa. En tiedä miksi, kun nuo ovat kyllä niin ihania vaiheita. Mutta ihmisiä on joka junaan.

Näiden takia väkiluku laskeekin täällä kuin lehmän häntä, kun vain erilaisiin uskonlahkoihin kuuluvat lisääntyvät voimallisesti.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on erottuani enemmän ikävä ex kumppanin lapsia kuin häntä itseään. 

Lapsivihanne on sairasta ja paljastaa epäkypsyytenne.

Tuossakin on yksi hyvä syy olla koskematta lisääntyneeseen ihmiseen. Eron tullessa sulla ei ole mitään oikeutta ikinä enää tavata niitä lapsia, jos oletkin vaikka sattunut niihin joillain ihmeen kummalla kiintymään.

P.S. Ei ole lapsivihaa haluta lapseton kumppani.

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen ja jos etsisin uuden kumppanin, kyllä toiveissa olisi lapseton tai sellainen, jonka lapset jo teinejä. Yksinkertaisesti kätevämpää, saa sitä olla itsekäs jos haluaa kun parinvalinnasta kyse

Tästä nyt puuttuu se olennaisin, eli onko SINULLA lapsia?

Itse eronneena isänä ja vuoroviikkovanhempana olen ajatellut, että helpompaa olisi, mikäli uudella kumppanilla ei olisi lapsia. Miksi? Uusperheessä voi olla omat lapset, toisen lapset ja jopa uudet yhteiset lapset. Kyllä se on melkoinen rumba ja väkisinkin eriarvoistava lapsille. Lisäksi siihen tulee eksien toiveet ja vaatimukset, vuoroviikkojen mahdollinen vaihtelu, loma-ajat jne. Eli säätämistä riittää, koska pienikin muutos voi vaikuttaa tosi moneen ihmiseen.

Lapseton kumppani olisi siitä hyvä, että tarvitsee säätää vain omien lasten asioiden kanssa. Aikataulut on helpompi suunnitella ja tilanne voi olla jopa sellainen, että uuden kumppanin kanssa voi vapaaviikoilla viettää aikuisten aikaa koko viikon.

Kumppani, jolla on omia lapsia on samanlaisessa elämäntilanteessa ja silloin ymmärrystä löytyy sekä tekemiset ja rutiinit voivat olla suurin piirtein samankaltaisia. Mikäli mahdollisessa yhteisessä asunnossa ei ole tilaa kaikille, voi tulla tilanne, että paikalla on joka toinen viikko omat ja joka toinen viikko kumppanin lapset. 

Vierailija kirjoitti:

Itse eronneena isänä ja vuoroviikkovanhempana olen ajatellut, että helpompaa olisi, mikäli uudella kumppanilla ei olisi lapsia. Miksi? Uusperheessä voi olla omat lapset, toisen lapset ja jopa uudet yhteiset lapset. Kyllä se on melkoinen rumba ja väkisinkin eriarvoistava lapsille. Lisäksi siihen tulee eksien toiveet ja vaatimukset, vuoroviikkojen mahdollinen vaihtelu, loma-ajat jne. Eli säätämistä riittää, koska pienikin muutos voi vaikuttaa tosi moneen ihmiseen.

Lapseton kumppani olisi siitä hyvä, että tarvitsee säätää vain omien lasten asioiden kanssa. Aikataulut on helpompi suunnitella ja tilanne voi olla jopa sellainen, että uuden kumppanin kanssa voi vapaaviikoilla viettää aikuisten aikaa koko viikon.

Kumppani, jolla on omia lapsia on samanlaisessa elämäntilanteessa ja silloin ymmärrystä löytyy sekä tekemiset ja rutiinit voivat olla suurin piirtein samankaltaisia. Mikäli mahdollisessa yhteisessä asunnossa ei ole tilaa kaikille,

Eli toisen pitää jaksaa sinun lapsiisi liittyvää säätämistä, mutta sinun ei tarvitse hänen.

Hyvä lähtökohta suhteelle.

Vierailija kirjoitti:

Itse eronneena isänä ja vuoroviikkovanhempana olen ajatellut, että helpompaa olisi, mikäli uudella kumppanilla ei olisi lapsia. Miksi? Uusperheessä voi olla omat lapset, toisen lapset ja jopa uudet yhteiset lapset. Kyllä se on melkoinen rumba ja väkisinkin eriarvoistava lapsille. Lisäksi siihen tulee eksien toiveet ja vaatimukset, vuoroviikkojen mahdollinen vaihtelu, loma-ajat jne. Eli säätämistä riittää, koska pienikin muutos voi vaikuttaa tosi moneen ihmiseen.

Lapseton kumppani olisi siitä hyvä, että tarvitsee säätää vain omien lasten asioiden kanssa. Aikataulut on helpompi suunnitella ja tilanne voi olla jopa sellainen, että uuden kumppanin kanssa voi vapaaviikoilla viettää aikuisten aikaa koko viikon.

Kumppani, jolla on omia lapsia on samanlaisessa elämäntilanteessa ja silloin ymmärrystä löytyy sekä tekemiset ja rutiinit voivat olla suurin piirtein samankaltaisia. Mikäli mahdollisessa yhteisessä asunnossa ei ole tilaa kaikille,

Niin eli se lapseton joustaa ja toimii seuraneitinä silloin, kun sopii? Pitkä oli kirjoitus, mutta lähtökohtahan näyttää olevan se, että ihmiset pitää lähinnä omista lapsistaan. Lapsettomalle tuo on jo huono diili, jos on yhteenmuuttoaikeita, koska isommat asunnot maksaakin yleensä huomattavasti enemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Eli toisen pitää jaksaa sinun lapsiisi liittyvää säätämistä, mutta sinun ei tarvitse hänen.

Hyvä lähtökohta suhteelle.

Olen itse nainen, jolla on lapsia, ja itsekin etsin pääasiassa lapsetonta kumppania (tai sellaista, jonka lapset ovat jo aikuisia, mikä toki omassa ikäluokassani on harvinaista, ja vanhemmat miehet eivät kiinnosta). Siihen on paljon syitä, miksi haluan lapsettoman kumppanin. Mutta en minä ainakaan vaadi toista sietämään yhtään mitään - toinen osapuoli voi ihan itse päättää, mitkä asiat ovat hänelle ok. Hän saa ihan itse päättää, onko ok, että minulla on lapsia, ja hän saa itse päättää, onko lapsiini liittyvä mahdollinen säätäminen hänelle ok. Jos ei ole, se on ok. Jos on, niin se on ok.

Vierailija kirjoitti:

Minä miehenä en vaan pidä seksuaalisesti viehättävänä äiti- ihmistä. On rumasti sanottu, mutta en minä vaan voi sille mitään. Inhottaa ajatus synnyttämisestä ym. Ja joo, en halua lapsia koskaan.

Sinä etsit sitten vela-naisen. Kannattaa nyt muistaa se, että jos joku, jolla on lapsia, etsii lapsetonta kumppania, niin ei se tarkoita, että hän "vaatisi" joka ikistä lapsetonta kiinnostumaan juuri hänestä. Että ei sinuun kohdistu mitään vaatimuksia siltä osin. Jokainen saa etsiä just sellaista ihmistä kumppaniksi kuin haluaa, ja kaikki kriteerit ovat ok. Sinun kriteerisi on ok, myös sen lapsetonta kumppania etsivät yh:n kriteerit ovat ok.

Vierailija kirjoitti:

Onnellista uusperhettä ei ole, se pitää aina muistaa.

Voi rakas, tämä varmaan käy harmittamaan kun on vastaan sinun luomaasi maailmankuvaa:

kun poikani tulee illalla kotiin, hän kysyy nopeasti missä mieheni on. Kun kerron että hän on kesäasunnollaan, jossa hän käy metsästämässä ja hoitamassa metsäänsä, pojalla naama venähtää "aina se on siellä, millon se tulee".

Kun olemme mieheni kanssa kahden ja poika isällään, mies kysyy koska poika tulee ja sanoo että hän tykkää siitä kun poika on meillä koska on yhteistä tekemistä perheenä ja "kiva tunnelma". Kahdestaan menee helposti vähän suorittamiseksi (treenit, harrastukset, työt)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen ja jos etsisin uuden kumppanin, kyllä toiveissa olisi lapseton tai sellainen, jonka lapset jo teinejä. Yksinkertaisesti kätevämpää, saa sitä olla itsekäs jos haluaa kun parinvalinnasta kyse

Tästä nyt puuttuu se olennaisin, eli onko SINULLA lapsia?

Mitä väliä sillä on? Jokainen saa vaatia kumppanilta ihan mitä haluaa. Jos ei sopivaa löydy, sitten voi elää sinkkuna.

Vierailija kirjoitti:

Lapsia tehneiltä törkeää vaatia että kumppanilla ei ole lapsia. Lapsia tehneet ovat aina niitä kakkosluokan tyyppejä sinkkumarkkinoilla. Parempi että olisivat keskenään.

Onko törkeää lapsettomana vaatia, että kumppanilla olisi lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Mulla on erottuani enemmän ikävä ex kumppanin lapsia kuin häntä itseään. 

Lapsivihanne on sairasta ja paljastaa epäkypsyytenne.

Tottahan toki. Mitään välimuotoa ei ole. Joko haluat lapsipuolia elämääsi tai olet lapsien vihaaja? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsia tehneiltä törkeää vaatia että kumppanilla ei ole lapsia. Lapsia tehneet ovat aina niitä kakkosluokan tyyppejä sinkkumarkkinoilla. Parempi että olisivat keskenään.

Onko törkeää lapsettomana vaatia, että kumppanilla olisi lapsia?

On. Ei voi vaatia. Toivoa voi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsia tehneiltä törkeää vaatia että kumppanilla ei ole lapsia. Lapsia tehneet ovat aina niitä kakkosluokan tyyppejä sinkkumarkkinoilla. Parempi että olisivat keskenään.

Meinaat että lapsettomat pakotetaan lasten tehneiden kanssa yhteen vai miten se on törkeää?

No itse en huolisi kumppania, jolla on lapsia. Olisin mieluummin sinkku. Jotkut toki huolivat, mutta törkeää vaatia lapsettomuutta, jos itsellä on lapsia.

Miksi se on törkeää? Onko ihan pakko sitten väkisin seurustella sellaisen ihmisen kanssa, jolla on lapsia, vai eikö saa olla sinkku?  Entäpä jos löytyykin lapseton, jolle ne omat lapset onkin ok? Pitääkö hänet sitten hylätä sen vuoksi, koska itsellä on lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsia tehneiltä törkeää vaatia että kumppanilla ei ole lapsia. Lapsia tehneet ovat aina niitä kakkosluokan tyyppejä sinkkumarkkinoilla. Parempi että olisivat keskenään.

Onko törkeää lapsettomana vaatia, että kumppanilla olisi lapsia?

On. Ei voi vaatia. Toivoa voi.

Kylläpä nyt viisastellaan. Ei kukaan vaadi ketään väkisin seurustelemaan kanssaan.

Ehkä siksi, että ei tule sellaista yhdistelmälapsiperhettä. Sitten, jos vielä hankkivat yhteisen lapsen, niin ei ole kamalan sekavaa.

Ymmärrän oikeastaan tosi hyvin.

Ajattelee, ettei kahden valmiiksi lapsellisen juttu toimi. Tuntee itsensä?