Rohkeiden heinäkuisten maaliskuu
Taidanpa olla ensimmäinen kirjoittamaan maaliskuussa, joten laitanpa uuden pinon pystyyn...
Kommentit (79)
Monenlaisia ultrakokemuksia on meille sattunut tällä viikolla. Onnea Ragazzina poikauutisista, mahtoiko osua arvauksesi oikeaan?
Todella kurjaa masuasukkiko, että sulla meni noin huonosti ultrassa. Tai lääkärillähän siinä huonosti meni, mutta sinä sait kärsiä. Lupaa, ettet ota itseesi hänen tylyyttään, vaan jätät moisen töykimyksen omaan arvoonsa. Toivottavasti 3D/4D-ultrasta saat paremman kokemuksen:)
Mekin käytiin rakenneultrassa maanantaina ja se meni ihan suht ok. Käytiin NKL:n sikiöntutkimusyksikössä, koska mulla on ollut suulakihalkio syntyessä. Nyt sen olemassaolo masukaverilla jäi hieman epäselväksi, mutta ainakin huuli ja hampaat näyttäisi olevan kunnossa. Kitalaki jäi kuvaamatta kunnolla, koska vauva oli vähän huonossa asennossa. Myös tämä lääkäri oli hyvin vähäsanainen ja jopa yliasiallinen verrattuna np-ultran tehneeseen kätilöön joka esitteli sikiötä joka kulmasta kuin asunnonvälittäjä uutta kotia:) Nyt saimme vain parin lauseen selostuksen siitä, mitä lääkäri oli nähnyt, ja vain yhden kuvan kotiin...:( No pääasia tietysti, että kaverilla oli kaikki rakenteet kunnossa. Katsotaan, josko se kitalaki näkyisi sitten 4D:ssä paremmin.
Muuten menee ihan ok, vaikka väsyttää melkoisesti aina vaan. Masukaveria ei sen sijaan väsytä useinkaan, vaan se potkii ja pomppii suurimman osan päivästä:)
bb 20+5
... kommentoida, että sopii mulle hyvin tuo 12.4. Laitan jo alustavasti kalenteriin.
...millaisia tumpeloita lääkäriksi päästetäänkin ja vielä meitä herkkiä odottajia tutkimaan! Toivottavasti masuasukki kokemuksesi on viimeinen lajissaan! Onneksi neuvolantäti oli mukavampi :)
Meilläkin oli tänäaamuna neuvolakäynti ja kaik hyvin oli. Pikkuinen potkiskeli ja liikuskeli kunnolla koko aamun ja sykekin kuului selvästi ja voimakkaasti. Sf-mitta oli 19cm, mikä kuulemma suunnilleen viikkoja vastaava. Eka kerran mulla oli terveydenhoitajaharjoittelija, mutta ihan pätevän oloinen ja mukava. Painoa minulle tosin on tullut jo 7kg ja lisää tuntuu tulevan hetki hetkeltä - ainakin tällä ruokahalulla! Onneksi on koira, joka vaatii lenkitystä ja kuntonikin reippaat kävelyt sallii, joten on pakko ulkoilla. Saatiin neuvolasta äippärahapaperitkin, mutta taidan venyttää niiten jättämistä uuden äitiyspakkauksen toivossa ;)
Energistä viikkoa kaikille!
Inka 22+1
Tuli vietettyä pitkä viikonloppu Lontoossa ja ilma oli mitä mainioin ja pääsi kivasti rentoutumaan. Jalat olivat ihan turta kävelemisestä ja yllätyin itsekin miten hyvin jaksoin " raskaan" kaupunkiloman! Shoppailtua tuli lähinnä lastenvaatteita, niitä sellaisia vähän erikoisempia söpöstelyvaatteita... Niitä on nyt mukava aina välillä käydä silittelemässä...
Masuasukkikon lääkärikokemukset kuulostivat kovin kurjilta - toivottavasti mukava neuvola täti hieman tasoitti tilannetta!
Inka76:n tavoin taidetaan täälläkin venyttää hakemuksen jättämistä jonkin aikaa, tosin minulla ei vielä edes ole papereita neuvolasta (ehkä torstaina?). Miten te muut - otatteko te pakkauksen? Esikoisen odottajat nyt varmasti lähes kaikki ottavat, mutta miten te muut olette ajatelleet?
Terkkuja täältäkin, kauheet ultrakokemukset masuasukilla, huh. Toivottavasti et joudu hänen kanssaan olemaan enempiä tekemisissä.
Ragazzina, voi kun pääsisi itekin johonkin lastenvaatteiden " mekkaan" , huoh. Ei vaan, sitähän köyhtyisi ihan tolkuttomasti kun kaikki pitäisi saada mukaan kolmelle lapselle =)
Meillä kanssa tänään taas lääkäri/ultra T.Kurjen luona. Kaikki oli oikein hienosti, pikkukaveri oli söpöstynyt ja näytti jo enemmän vauvalta kuin viimeksi (19+6).Silloin hän oli 4d:ssä tosi rujon näköinen, semmoinen laiheliini lommoposki. Nyt oli jo poskea ja vauvamaisia piirteitä =) Näytti peukkua meille, että hyvin täällä menee. Pitkäraajainen isokokoinen poika siellä oli, vastas 27+2 ja painoarvio oli jo kilon! Sekä ultralla, että arvioi sitten vielä käsin ja sai samanlaisen kuvan. Odotettavissa (jos sama kasvutahti) 4,5 kiloa laskettuna aikana... KOhdunsuu oli käyttäytynyt kuulemma varsin mallikkaasti, supistuksista huolimatta sisäsuu oli kiinni ja suora mitta oli 4,6cm, todellisuudessa on varmaan sen 5cm kun on käyrän mallinen. Oli kuulemma priima =) Mun on tosi vaikea uskoa ettei nää supistukset oo tehnyt mitään, kun on kuitenkin jo 10viikkoa supistellut ja nyt jo tosi tiukkojakin joukossa. Mullahan oli kaksosista viikolla 24 enää reilu 2cm jäljellä ja funneling, eli sisäsuu suppilomaisesti auki. Mutta naisen keho on kuulemma suunniteltu tähän, että syntyy yksi lapsi kerrallaan, joten ei voi verrata tätä edelliseen raskauteen. Muutenkin oli kaikki kunnossa , istukka oli jo tarpeeksi ylhäällä, napavirtaukset hyvät ja lapsivettä normaalisti. Käski olla huoleti, ja seuraavan kerran sitten 36 viikolla painoarvio ja synnytystapa-arvio. Oon kyllä ollut tosi tyytyväinen tähän valintaan käydä yksityisellä nää lääkärit, vaikka maksaa niin on ihanaa että joku ottaa tosissaan ja tietää miten raskaus on sujunut. Ja on niin ihana tietty kun saa aina kurkata ihan oikeesti sinne massuunkin.
Me otettiin äippäpakkaus, ja hakemus on ollut sisällä torstaina kaksi viikkoa. Me saatiin viimeksikin vanha pakkaus kun la oli 14.6 joten en jaksanut jäädä odottelemaan minkälainen uusi on kun ei siitä mitään takeita ole kuitenkaan että sen uuden saa, kun nyt on erityisen paljon ollut tätä " vitkuttelua" .Sitä paitsi ne on ihan ok pojalle ne kamppeet mitä siinä vanhassa on, sen mitä tulee käytettyä...joten innolla ootellaan koska posti tuo lapun! VArmaan viimeistään ensi viikolla.
Lapsimessuja myös ootellan, että pääsis kerralla näkee vaunutarjonnan ja muutakin varmasti tarttuu mukaan...
Sellasta omanapaista tänne...mites muut supistelijat,mikä tilanne!!??
T:Ipanapiina ja Sisu 25+4
kai mun täytyisi vielä perjantaina raahautua samalle lääkärille uudelleenultraukseen, mutta en nyt kyllä anna sen painaa mun mahaani samanlailla kuin viimeksi. Kohtu tuntui tosi kipeältä koko loppupäivän. Soittelin eilen Tampereelle 4D-ultraan aikaan, mutta sanoivat tekevänsä niitä vasta viikoilla 24-30, joten se siitä. En tiedä Tampereella muutakaan paikkaa kuin tämän terveystalon. Tietenkin perinteiseen 2D-ultraan pääsee koska tahansa. Oma mieleni on tässä kuluneina päivinä sen verran tasoittunut, että taidan odotella tuon perjantain ilmaisen uusintaultran ja katsoa mitä siellä tapahtuu. Jos ei kunnolla onnistu eivätkä lähetä vaikkapa äippäpolille parempaan ultraan, niin sanon kyllä käyväni mielummin yksityisellä kuin joka viikko kiusattavana terveyskeskuksessa. Helmi-Orvokki onneksi polskii masussa ponnekkaasti, joten se rauhoittaa mieltäni huomattavasti. Tosin olisi mukava tietää missä tilassa tuo kohdunsuu ja -kaula ovat supistelujen jäljiltä.
Eilen kävin kuluttamassa aikaa kaupungilla, kun pojat olivat harrastuksissaan. Ostin hiukan vaaleanpunaisia unelmia (vaatteita)vauvalle. Jotenkin mukava ostaa jotakin hempeää kahden pojan jälkeen. Ostimme myös viimeviikolla Brion kärryt kaupasta, koska vielä oli muutamat viimevuoden mallia jäljellä ja ne maksoi 499¿ ja tämän vuoden mallia olevat olisivat maksaneet 725¿, joten säästääksemme ¿hiukan¿ euroja ostimme kärryt nyt jo. Turvakaukalokin tuli hankittua naapuriltamme, joka oli laittamassa sitä nettiin myyntiin. Istuin oli kuin uusi ja vaivaiset 6 kk käytössä ollut. siihen nähden hinta oli mielestäni kohtuullinen eli jäi alle puoleen siitä mitä vastaava uusi maksaisi.
Ragazzinan Lontoon reissu kuulosti tosi houkuttelevalta. Voi kun pääsiskin johonkin reissuun, enimmäkseen mä kaipaan auringon lämpöä, mutta kaupunkilomakin kuulostaa kyllä hyvältä vaihtoehdolta.
-Masuasukkiko
te jotka kärsitte selkävaivoista. Minkälaisia reseptejä olette lääkäriltä saaneet? Oletteko päässeet fysioterapiaan vai pistivätkö heti saikulle? Olen nyt kärsinyt toista viikkoa kovista selkäkivuista, jotka säteilevät oikeaan jalkaan ja lapaluun alle. Menen tänään lääkäriin puhumaan asiasta, mutta en oikein tahtoisi saikulle jäädä. Ainakaan pitkälle. Auttaako kohdallanne jokin tietty venytysasento, liikunta vai vain lepo? Minulla on välilevyn pullistuma ja se painaa iskiashermoon. Kymmenisen vuotta sitten olin vuodelevossa useamman kuukauden, mutta sen jälkeen olen pystynyt ihan hyvin elämään kivun kanssa. Liikuntaa on vain pitänyt harrastaa aktiivisesti (voi ei...) Nyt pelkään, että kivut vain tästä pahenevat.
ruu rv 26+0
rvhän on siis 25+0 (kait...en enää meinaa pysyä perässä.)
Tänään käytiin neuvolassa kuuntelemassa taas sydäntä ja mitattiin mahan pituutta. Kaikki näytti olevan niin kuin pitääkin näillä vanhanaikaisilla menetelmillä mitattuna. Aiemmin vaivanneet kivut munasarjan kohdalla ovat hävinneet ja vointi on muuten ok satunnaista supistelua lukuunottamatta. Yllättävää että jo tässä vaiheessa rauhallinenkin kävely laukaisee välillä vatsan kovettumisen.
Lisäksi olen huomannut että vatsa ei vedä enää entiseen malliin, täyden olon tunne tulee aika pienistä annoksista ja olo tuntuu todella tukalalta jos erehtyy syömään liikaa. Kaveri on alkanut potkiskella aika rivakasti, ja varsinkin ylävatsaan osuvat töytäisyt tekevät välillä melkein pahaa.
Kiva lueskella teidän 4d-kuulumisia, meillä se on edessä parin viikon päästä. :)
Kirsu 22+0
Ruu; valitettasti mitään ¿ihmekikkaa¿ selkäkipuun ei taida olla olemassa¿Mut hyllytettiin viime viikolla kokonaan kotiin ja samoja jo käyttämiäni helpotuksia suositeltiin jatkamaan. Olen käynyt uimassa ja terapia-altaassa, pidän pahimpina hetkinä tuota lämpötyynyä (aluksi nukuin sen kanssa pitkään, mutta nyt se on alkanut ahdistamaan), yritän nukkua jalat yhdeksänkymmenen asteen kulmassa, viikoittain olen käynyt hierojalla ja kunnon mukaan kävelylenkkejä / sauvakävelyä. Kovasti vaan tsemppiä, tiedän kuinka kurjaa se on. Mulla kyllä kipu on helpottanut kun olen voinut olla istumatta pitkiä aikoja ja nyt olen saanut yötkin nukuttua, joten olo on paljon pirteempi. Ymmärrän, että tuo on hirmuinen kamppailu tuon sairasloman kanssa, mutta ajattele nyt vaan asiaa sen pienen pirpanan kannalta. Itse olen päässyt jo pahimpien ¿tunnontuskien¿ yli.
Masuasukkiko; sulla oli hirmuinen ultrakäynti, toivottavasti seuraava reissu sujuis paremmin. Täälläkin posti toi kotiin rattaat, pinnasängyt ja muuta tarviketta. Kotona alkaa näyttämään jo ihan siltä, että meille on oikeesti tulossa kaksi vauvaa.
Kirsu73; sanottiinko sulle mitään onko nuo supistelut vaikuttanut mitenkään tuohon kohdunsuuhun? Kuulostavat niin samanlaisilta kuin itsellä.
Ipanapiina; laitoit, että sulla kohdunsuuta kaksosten kohdalla rv 24 oli jäljellä enää noin 2 cm, mitä silloin tehtiin?
Mut laitettiin siis viime viikolla äityispolilta kotiin kokonaan. Omaa oloa se on kyllä helpottanut, tosin tuo kontrollikäynti jäi hieman vaivaamaan. Lääkäri ei tuntunut oikeen osaavan yhtään mitään, ensimmäisenä arvuutteli tuota kohdunsuuta, eikä oikeen osannut päättää olisiko siitä sentti hävinnyt? Se jäi auki, mutta sanoi, että niin kauan kun supistelut eivät ole kivuliaita supistukset eivät voi mitään tehdä¿Kohdunsuu oli siis joko 3 tai 4cm. Sen jälkeen arvuutteli vauvojen mittoja, sekoitti vauvat muutaman kerran A:sta tuli B ja toisinpäin. Näin varmaan kävi ihan lopuksikin, koska väitti, että A on ottanut kasvupyrähdyksen vaikka se kyllä nimenomaan oli B (näin viikkoa aikaisemmin myös 4D-ultrassa). Vauvoilla oli käsittääkseni koko eroa joko 50g tai 100g. Myöskään tästä ei varmuutta, koska ei ilmeisesti itsekään ollut varma. Yritti ultran aikana useaan kertaan soittaa jollekin ja kysyä neuvoja, mutta auttava hlö oli parhaillaan synnytyssalissa eikä hänellä ollut mahdollisuutta neuvoa tätä törppöä. Lääkärin mielestä koko ero ei ollut hälyyttävä mutta kiinnitti siihen huomiota ja jäi pohtimaan voiko olla ¿vaarallista¿? Mun käsittääkseni noin pienellä koko erolla ei pitäisi olla merkitystä? Tytöstämme tuli selvä poika, mutta kun korjasin niin kyllä vaan selvä tyttöhän se on... Mulla jäi niin paljon kysymyksiä ilman vastauksia, että oli vähän tyhjä olo ultrasta kotiin ajellessa. Pohdin olisiko viisasta siirtyä aluesairaalasta jo tässä vaiheessa osaaviin käsiin? Omaksi helpotukseksi näin kuinka vauvat liikkuivat aktiivisesti ja tunteehan sen tietysti päivittäin, se antaa uskoa, että vauvoilla on kaikki hyvin.
Tulipas tilitettyä¿Kaikille mukavaa loppuviikkoa=) Miten muuten Joalin sun kunto?
Onni rv 25+1
Taidettiin olla kirsu73:n kanssa suurin piirtein samaan aikaan neuvolassa - meilläkin siis tänään. Ei mitään kummempia, sydänääniä jouduttiin vähän odotella, ei siksi etteikö olisi kuulunut, mutta kun pikkuinen liikehti niin julmetusti että tuli kovasti häiriöitä... Saatiin sitten myös paprut Kelaa varten...
Ei tossa mun neuvolatädissä mitään vikaa ole, mutta jotenkin touhu ei vakuuta minua.
Onko teillä muuten puhuttu esim. synnytyspeloista tai muusta? Mulla lähinnä on ollut papereiden täyttämistä ja sitten nämä pakolliset mittaukset ja kyselee sitten onko mulla jotakin kyseltävää - no eihän mulla yleensä koskaan mitään ole kun en viitti enää kysellä (ei aikaisemminkaan osannut antaa kunnon vastauksia, niin en jaksa enää...).
Ragazzina 22+1
Tänään on moni käynyt kirjoittelemassa ja liitynpä itsekin joukkoon pitkästä aikaa...
Masuasukkiko, toivottavasti ultrareissu on perjantaina parempi ja lääkäri käyttäytyy niin kuin pitäisikin!
Onnilla ollut myös huonompi reissu. Se ei kyllä valitettavasti taida pitää kaksosraskaudessa paikkansa, että tarvis olla kipeitä supistuksia. Minulla nimenomaan pehmensi ensin paikkoja ja sitten myös alkoi avata kohdunkaulakanavaa ihan kivuttomat supistukset. Toisaalta supistukset tod.näk. ovat ihan harmittomia. Kyllä se lääkäri varmaan olisi huomannut, jos ihan selkeästi olisi lähtenyt paikat avautumaan. Lepo ei varmaan ole pahitteeksi, jos supistelee ja on sitä selkäkipuakin.
Isyyspakkauksen tekoa osa oli miettinyt. Minä aioin silloin viimeksi sellaisen koota, mutta silloin se jäi ja tuntuu, että se pitäisi koota nimenomaan esikoisen kohdalla. Äitiyspakkausta emme ota nyt, kun kaksosille otin kaksi ja kaikki tavarat on tallessa kaksin kappalein. Äitiyspakkauksen tavara on mielestäni kyllä ihan hyvää, vaikka tuntuu, että värit ei oikein osu kohdalleen koskaan.
MInua kanssa supistaa usein. LÄhinnä kyllä kivuttomasti. JOnain yönä kyllä heräsin siihen, että alaselkää ja vatsaa poltti, mutta taisi olla jotain muuta kuitenkin. Lasten nostelu, kumartelu ja lenkkeily aiheuttavat vatsan kovenemisia ja useinpina iltoina tuntuu olo hankalalta. Lääkäriä en ole kuitenkaan varannut, kun melko nopeasti kuitenkin helpottavat. Mutta jotenkin osaan huokasta varmaan vasta sitten rv 28 eli kun olen yli siitä vaiheesta, jolloin jouduin tuplien kanssa sairaalaan.
Nyt taisin ruveta kirjoittamaan romaania, joten aika antaa tilaa muille...
Peerit rv 23+6
en tiedä, tapasin siis vain neuvolan tädin ja hän ei osannut sanoa siihen mitään, kun kysyin samaa. Toisaalta mulla on supisteluja tuntunut vielä aika vähän aikaa ja vain muutaman kerran, eikä ne ole olleet kivuliaita. En nyt ehkä tällä perusteella vielä lähtisi sisätutkimusta vaatimaan. Toivottavasti nyt ei vaan joutuisi saikulle, kun on töissä paljon tekemistä bookattu kesäkuulle saakka... ja meikäläiselle muutenkin paikallaan oleminen ja lepääminen on todella tuskaa! ;)
Vähän tuntuu tuo hoitoon / tarkastukseen pääsy nihkeältä kunnallisella. Soittelin viime viikonloppuna Naikkarille, kun munasarja- ja alavatsakivut olivat aika tiukassa eivätkä hellittäneet koko päivänä, ja kaikki asennot alkoivat tuntua kurjalta. Vastaanotto oli sitä luokkaa että tervetuloa tänne jos olet jo aivan kuolemaa tekemässä. Jäi menemättä. Onneksi kivut menivät yön aikana sitten ohi.
Onpas moni innostunut laittaan kuulumisia! Kiva juttu!
Onnille pikaisesti supistuksista: Mulla tosiaan ei ollut yhtään kipeetä supistusta ja silti ne avas paikkoja. Silloin 24+ kehotettiin lepäämään kotona, eli vessassa sai käydä, suihkussa ja syödä, muuten makasin. Mutta sekään ei auttanut vaan 27+1 lähettiin jorvin kautta ambulanssilla naikkarille kun supisti (kivuttomasti kylläkin) säännöllisesti ja kohdunsuuta oli jäljellä sentti. Yön vietin synnärillä estotipassa, supistukset loppui kyllä siihen. Aamulla synnärin ylilääkäri (kait) sanoi ettei mitään hätää, kyllä me sut ainakin 32+ viikolle saadaan. Sitten mut kärrättiin vaakatasossa prenalle ja siellä vietin 5 viikkoa levossa. Se miksi aina tätä " kauhutarinaa" kerron, johtuu siitä että muistakaa muistakaa levätä! Se oikeesti auttaa ja on osastohoidon lisäksi ainoa millä saa niitä lisäviikkoja. Paljoa keinoja ei ole, lepo, rennosti ottaminen ja osastolla sitten saa lääkitystä, pikkiiä sain peppuun moneen kertaan kun alkoi oleen säännöllisiä suppareita. Ja oikeesti ne supistukset alkoi oleen tukalia vasta kun pääsin yli 32+viikon, silloinkaan ei ollut kunnolla kipeitä, mutta ahdistavia. Kaksoset tekee aivan erilaisen paineen kohdunsuulle supistuksen aikana kuin yksi vauva, joten siitä tuo ero varmaan mulla ainakin johtuu, siis se että nyt ei paikat kypsy samaa tahtia vaikka supistaa. Mutta todennäköisesti sullakin menee kaikki ihan hyvin, meilläkin lopulta täysaikaiset vauvat...Niin, ja siirry ihmeessä vähän osaavampiin käsiin, kuulosti aika tumpelolta tuo sun lääkäri.
Sori sekava sepustus.
T:Ipanapiina ja Sisu 25+6
Hei naiset,
Täällä onkin puhuttu paljon kohdunkaulasta, juuri kun olin tulossa puhumaan omastani. Minua ei ole (mielestäni) supistellut (maha on vain iltaisin ollut pinkeä), mutta siitä huolimatta kohdunkaula on lyhentynyt sentillä eli meille koittikin nyt sitten paluu Norjaan ensi viikolla. Koska synnytys on siis selkeästi lähentynyt (ei toki välttämättä ja toivottavasti vielä lähellä), joudumme palaamaan siihen maahan, jonka sosiaaliturvan piiriin kuulumme. Suomessa ei tykätä, jos " vahingossa" synnytän täällä, kun maksan veroni kuitenkin Norjaan. Näin ollen joudun vetäytymään sen huhtikuisen tapaamisemme vetovastuusta, kun en enää huhtikuussa ole Suomen kodissamme :(. Toivottavasti te saatte jotain aikaan ja raportoitte sitten täällä!
Meillä siis alkoi nyt pakkausrumba - tai minä lähinnä lepäilen ja vedän lonkkaa ja toimin päällysnaisena. En osaa olla kamalan huolestunut, mutta en toki revittele niin kuin tähän asti.
Kiva on ollut lukea kaikkien erilaisia kuulumisia, vaikka täältä nyt tulikin tänä aamuna vaan " omaa napaa" . Hyvää viikonloppua kaikille masuille ja niiden asukeille!
kunpavauva
rv 24
Moikka kaikille
Täällä on viimeinen sairaslomapäivä menossa ja tämä viikko on sitten ollut supisteluiden osalta joka päivästä paitsi tänään. Tällä viikolla meinaan on maanantaista torstaihin aamusta saakka maha ollut kovana, onneksi ei tänään. Tänään aion istua koneella vain tämän viestin ajan ja muuten luen sitten kirjaa. Illalla menen kyllä katsomaan ystäväni vuorokauden ikäistä pientä tyttöä. Maanantaina mene töihin, mutta katsotaan nyt kuinka se mahtaa sitten sujua. Jos ei suju menen hakemaan sairaslomaa ja 4.4. on neuvolääkäri ja hän saakin sitten tarkistaa nuo paikat ja tehdä sitten omat johtopäätöksensä sen suhteen. Nyt kun olen lukenut teidän juttuja niin en todellakaan halua ottaa mitään riskiä vauvan puolesta ja ennen aikaisesta syntymisestä vain sen takia, ettei äiti kehtaa olla töistä poissa. Viikko sitten kävin neuvolassa ja kaikki oli vallan mainiosti. Mun onneksi mulla on sellainen neuvolatäti jolla itsellään ollut myös supistuksia rv20 alkaen ja hän sanoi, että turha miettiä mitä työnantaja mahtaa sanoa pääasia on kuitenkin minä ja lapsi.
RAGAZZINA mä otin asian esille ensimmäisellä neuvolakerralla, mutta nyt mulla ei mitään pelkoa ole tai lähinnä en halua ajatella synnytystä. Mies sanoo, että ei ole enää kuin vain n. 15vko kun meillä voi olla jo oma vauva, mutta mä sanon aina, että mietitään nyt vain tätä hetkeä ja että ollaan jo vkolla 25. Mulla on aikaisemmin ollut synnytyspelko, mutta tämän odotuksen aikana se on poistunut, koska oman lapsen kaipuu on ollut niin kova. 4d-ultrassahan selvisi, että jos vauva tähän tahtiin kasvaa niin painoarvio on 3,5kg mikä on ihan normaali, mutta kun mä olen 150cm pitkä niin se saattaa mulle olla aika iso lapsi. Mun pelkona on lähinnä ollut sellainen, että se lapsi ei sitten mahdukaan tulemaan ulos ja siitä tulee kaikkia komplikaatioita, mutta mä aion vaatia pääsy synnytystapa-arvioon, mutta neuvolatäti viimeksi siitä mainitsi, että mun olisi hyvä mennä sinne. Mihin olet menossa synnyttämään, koska käsittääkseni ainakin Kättärillä on ihan oma pelkopoli tms ja siellä varmasti saisi käytyä omia pelkojaan läpi ilman, että niistä tarvitsee avautua neuvolassa, jos et halua.
ONNI nyt vaan lepoa kehiin se ainakin minulla tehoaa hyvin. Se on kuitenkin parasta sinulle ja vauvoille. Itse kyllä epäilen onko minusta enää töihin meniää. Toisaalta haluaisin, koska siellä aika menee nopeasti ja kun toukokuun alussa jäisin jo pois, mutta kai se aika menee sitten eteenpäin kotona ollessakin päivä kerrallaan. Tuosta selällään nukkumisesta, miten ihmeessä se sinulta onnistuu? Mulla on välillä selkäkipeä ja varsinkin iltaisin on tuskaista käydä nukkumaan kun ei millään löydä oikeaa asentoa. On apuna tyynyjä ja peittoja¿ Tämä äiti ainakin odottaa sitä tulevaa aikaa jolloin saa nukkua taas mahallaan:)
KIRSU kyllä sinne Naikkarille ja Kättärille voi aivan hyvin mennä, jos siltä tuntuu. Mäkin kävin Kättärillä silloin kun tuli niitä ekoja kivuttomia, mutta tuskasia supistuksia ja tietysti kun sinne soitin sanoivat, että pitäisi ensin mennä omalle lääkärille. Mä ajattelin silloin, että ihan turhaan lähden mihkään päivystykseen, koska jos jotain onkin laittavat mut sieltä sitten kättärille. Parempi saada mielenrauha sellaiselta taholta joka oikeasti tietää vaivasta. Kyllä mä pääsin lääkärin luo ja oli paljon parempi mieli, kun mitään hälyyttävää ei ollut.
KUNPAVAUVA nyt vaan lepäät ja lepäät, vaikka tylsäähän se välillä on. Mutta kuten Ipanapiina sanoi, ei kannata riskeerata mitään. Kaksosraskaus on kuitenkin elimistölle rankempi case kuin yksöisraskaus. Onneksi netti on olemassa niin päästään kuulemaan Norjan mamman kuulumisia.
Hyvää viikonloppua kaikille, toivottavasti saataisiin keväisiä päiviä, koska sunnuntaina käännetään kellotkin kesäaikaan
t. Joalin rv 25+3
No niin, mä sitten kävin uudelleen ultrauksessa eilen. Lääkäri oli asiallisempi ja tuntui mukavammalta kuin viikko sitten, tosin yhtään ei saanut mua ammattitaidostaan vakuuttuneeksi. Oli kuitenkin huonosta kuvasta näkevinään, että lapsivettä on normaalimäärä ja sydän sykkii. Ehkä olisin itsekin osannut sanoa, että sydän sykkii, kun neiti kerran liikkuu aktiivisesti. Sydämen rakennetta tohtori ei saanut tarkastettua, mutta en mä jaksa kovin huolissani olla. Kysyin saisiko painosta arviota, mutta ei kuulemma saanut tarkasti mitattua reisiluuta ja päämitan mukaan koneen antama ikä oli reilu pari viikkoa alakanttiin, joten ei siihenkään ollut luottamista. Lisäksi pyysin kuvaa pojille näytettäväksi, mutta siitäkään ei tullut yhtään mitään. Näiden kokemusten perusteella en oikein viitsinyt kysellä enää mitään, vaan tyydyin näihin tietoihin. Tuskinpa vauvelilla mitään hätää on, eikä lääkäriä tuntunut yhtään vaivaavan mitkään alavatsakivut tai supistelut, ovat kuulemma normaaleja, joten se siitä käynnistä. Tarvitsee seurailla tilannetta ja ottaa kotosalla ja töissä rauhallisesti ja käydä jatkossa vaikka yksityisellä jos sais edes jonkun tarkistamaan tilannetta.
Monella tuntui noita supisteluja olevan ja kohdunkaulassakin muutoksia. Itse jäin aikoinani kaksosraskaudesta neljä kuukautta ennen laskettua-aikaa lomalle, koska kohdunkaula oli lyhentynyt ja kohdunsuu sormelle auki. Sitten vaan lepäilin ja laiskottelin ja annoin muiden hoitaa muuttohommat. Tämä kannatti, koska lisää muutoksia ei tullut ja loppuajasta teinkin koiran kanssa kävelylenkkejä, siivosin, saunottelin ja tein kaikkea mahdollista, eikä muksuilla ollut minkäänlaista kiirettä maailmaan. Suunniteltu sektio sitten tehtiin 10 päivää ennen la:ta, koska herra A oli tulossa kantapäät edellä maailmaan. Mulla ainakin lepo auttoi ja loppuajasta oli olo tosi hyvä ja sain tehdä kaikkea mitä halusin. Tsemppi kaikille lepäilijöille!
Mä kans tässä löhöilen sohvalla ja kirjoittelen, otti nuo aamupäivän kauppareissut sen verran koville. Tuntuu nuo isot muksutkin aina vaan kasvavan. Nytkin on taas keväisemmät kengät jääneet pieniksi, joten kenkäkauppaa kenkiä ostamaan ja lenkkareita urheilukaupasta, koirille ruokaa taas eri kaupasta ja kersoille päivän kohokohta Mäkkäriin hampurilaisille. Kangaskaupassakin kävimme katsomassa kankaita, sitten metsästettiin höyheniä ja muita koristeita virpomisoksia varten. Ruokakaupassa mua alkoi jo sen verrran pänniä, että meinas pinna palaa kaikenlaiseen kinuamiseen. Mun hermot ei oikein meinaa kestää silloin kun maha alkaa kiukuttelemaan ja vaatimaan lepoa. Tulipa itsellekin hankittua sellainen jumppapallo. Ajattelin sillä saada hiukan mobilisoitua alaselkää ja vahvistettua alapään lihaksia ja voisihan sillä synnytyksen jälkeenkin alkaa hiukan vahvistamaan lihaksia. Kukkakaupassakin oli poikettava hakemassa keväisiä kukkasia kotiin, kun tuo aurinkokin niin mukavasti paistaa, eikä isännällä ole kovin usein tapana kanniskella kukkia kotiin.
Aurinkoista ja keväistä viikonloppua kaikille!
-Masuasukkiko (rv 21+5, tulikohan laskettua oikein)
Ipanapiina; Kiitos kovasti vinkistä ja ohjeista, aina se paremmin uppoaa tuonne takaraivoon kun saa konkreettisen esimerkin, vaikka tietysti helpompaa olisi jos tällaisia riskejä ei olisi olemassa.
Kunpavauva; Hui ¿ nyt otahan rauhallisesti ja anna muun perheen/ ystävien hoitaa pakkaukset ja muuttopuuhat. Ota ihan iisisti, aina kun tuntuu että alat puuhata, lue vaikka tuo Ipanapiinan viesti, ehkä se vähentää ¿menohaluja¿. Laitahan kuulumisia kun ehdit/ jaksat!
Joalin; Kiva kuulla sustakin. Kuulostaa kyllä siltä, että sinäkin saat jo jäädä kotiin. Laitoinkin aiemmin Ruulle, että kyllä se oma paha olo ja ns. omantunnon tuskat helpottavat aika pian. Mulla ainakin jo ihan ok fiilis, kun olen huomannut tuon levon vaikutuksen. Älä stressaa mitä töissä ajatellaan! Laitahan viestiä miten töissä sujuu? Jos siis huomenna meinaat sinne kuitenkin mennä? Tuosta selällään nukkumisesta, mitä kauhistelit. Tiedän kyllä mitä tarkoitat. Eilen just hierojalla todettiin, kun on aina lopuksi käynyt yläniskaa selällään ollessani läpi, että se ei enää onnistu. Selällään oleminen tuntuu tosi pahalta, enkä pääse siitä enää nousemaan ylös. Kotona jostain syystä kun saan jalat vaan kohotettua just oikeeseen asentoon, on selällään nukkuminen mahdollista. Tosin olen huomannut, että nykyisin aika pian käännyn kyljelleni, yritys on kuitenkin hyvä=)
Masuasukkiko; Harmi, että sulle on osunut noin ammattitaidoton lääkäri. Hyvä, että mielesi on kuitenkin parempi kuin viime kerran jäljiltä.
Mulla oli eilen pitkästä aikaa paljon parempi olo. Tietysti heti piti nousta jalkeille. Käväisin tuolla Fashion Forumin ystäväpäivillä ja ostin sieltä kolme kassillista vaatteita pirpanoille siis ihan mielettömiä löytöjä tukkuhinnoin. Uusia ja ensi kesän tuotteita edullisemmin kuin kirppiksellä. Ovathan nuo Kinderin vaatteet mitä sieltä saa aika hempeitä, mutta löysin kyllä tosi kivoja. Ostin kastemekonkin, sen ovh. oli 60e ja nyt sain sen 10e.
Miten musta tuntuu, että nykyisin aina kirjoitan romaanin kun saan itseni raahattua tähän koneen äärelle!?! Pakko taipua takaisin vaakatasoon, vaikka kauheesti tekisi mieli painella tuonne ulos, kun on niin ihana sää.
-Onni-
Josko se minäkin taas pitkästä aikaa....kiirettä on pitänyt ja vaikka kone jo toimii moitteettomasti en ole sille ehtinyt. Mitä nyt pakolliset työasiat olen saanut tehtyä.
Aika moni teistä tuntuu nyt kärsivän noista supisteluista, toivotaan että eivät avaa paikkoja turhan aikaisin. Nyt tytöt lepoa lepoa ja lepoa. Onnilla ainakin tuntuu olevan välillä jo ihan tukalat paikat.
Se sairasloma ei ole yhtään paha juttu, varsinkaan kun pitää ajatella niitä riskejä joita voi aiheutua vain sen takia, että haluaa olla lojaali työnantajaa kohtaan.
Masuasukkikon ultrat eivät kyllä yhtään kuullostaneet houkuttavilta, onkohan se lääkäri jonkun kirjekurssin avulla pätevyytensä saanut? Kannattaa jo vaihtaa lääkäriä ihan oman mielenrauhan takia.
Ruupikkuiselle selkäsärkyihin sellaista vinkkiä mikä mulle on auttanut, kylmägeeli, lämmin kaurapussi, jumppapallo ja liikunta....juu ja kohtuudella panadolia/para-tabsia.
Kunpavauvalle myös lepoa ja rauhallista muuttoa norjaan.
Sitten jos omaa napaa:
Vauveli voi kaiketi hyvin, liikkumisesta päätellen sieltä on tulossa joko jonkin sortin urheilija-hirmu tai ikiliikkuja.
Tässäkin raskaudessa (koputtaa päätään) kaikki on mennyt paremmin kuin hyvin (jos nyt ei sitä alkuraskauden vuotoa huomioida). Liikuntaa olen voinut harrastaa normaalisti...eli n.3-10km lenkkejä päivittäin. Töitä olen tehnyt ihan normaalisti enkä ole kärsinyt onneksi kipeistä supisteluista tai pahoista liitoskivuista....vielä ainakaan. Neuvola on reilun viikon päästä ja sitten saankin lähetteen siihen sokerirasitukseen....yök!
Kelan laput postitin jo jokin aika sitten ja pakkausta odotellaan...ihan sama mitä väriä tai vuosimallia sieltä on tulossa, kun pääasia on saada laadukas ja tarpeellinen pakkaus. Mies innostui jo ostamaan ensimmäiset potkaritkin vauvalle.
Isukeista puheenollen, isyyspakkausta en ole ajatellut tehdä....niinkuin en tehnyt esikonkaan aikaan, mutta ajatuksenahan tuo on vallan mainio. Harvemmin miehet osaa odottaa tuollaista pakkausta.
Nyt pitäisi lähteä töihin, kun aamupala on jo nautittu ja tyttökin viety jo hoitoon. Joten päätän raporttini tähän.
Palaillaan!
Weimari ja Himpula tasan rv26
...siis todellakin. Mistähän sitä aloittaisin purkamaan tuntojani. No, aloitetaan ihan alusta. Mulla oli ihan huippu omalääkäri terveyskeskuksessa ja olin onnellinen kun hän sattui myös olemaan neuvolalääkäri. Tämä lääkäri oli aivan huippu, kuuntelevainen, ymmärtäväinen ja jaksoi tukea minuakin todella hyvin masennukseni läpi, lisäksi tuntui löytyvän aimo annos ammattitaitoa. Viime neuvolakäynnillä sain kuulla hänen siirtyneen yksityiselle puolelle, voi harmitus.
Tänään menin innolla ultraan ja samalla ensikäynnille uudelle omalääkärille. Mieli täynnä odotuksen onnea. Pettymys oli suuri kun tuntui ettei uusi lääkäri ensin osannut käyttää koko masiinaa ja sitten hän aikansa tuskaili, huokaili ja voivotteli kun ei saanut mitään näkyviin. Kuva oli kuulemma kovin rakeinen. Itse en tietenkään nähnyt koko näyttöä, mutta mieheni myös ihmetteli huonoa kuvaa. Lääkäri päätti kutsua paikalle kollegansa, kun epäili ettei itse osaa käyttää konetta riittävän hyvin. Hän tuskaili ja huokaili, sanoi toki ettei vauvalla varmaankaan ole mitään hätää kun näyttää liikkuvan. Sen toki olisin itsekin osannut sanoa ilman mitään ultralaitetta. Kolleega sitten saapui ja sääti konetta hiukan, mutta ei saanut parempaa näkymää aikaiseksi. Painoi kohtuakin niin pirusti. Meinasinkin jo sanoa, että nyt riittää, mä lähden tästä satutettavana olemasta. Mieheni sitten uskalsi kuvaa ääneen ihmetellä, niin siihenkös toinen lääkäri vastasi, ettei laite pysty välttämättä kaikkien vatsakerroksien läpi saamaan kunnon näkymää. Hän siis suoraan viittasi rasvamakkaroihini ja siihen ettei virtsarakkoni ollut täysi. Pitää kuulemma mennä viikon päästä uudestaan virtsarakko täynnä, vaikka aikasemmilla ultrakäynneillä rakko on saanut olla tyhjä.
Yritin myös kysellä kätilön ohjeiden mukaan kuukautiskivun tyyppisistä kivuistani ja supistuksista. Uuden omalääkärini mukaan ne kuuluvat normaaliin raskauteen, eikä hän asiaa sen enempää kommentoinut saati tutkinut. Kysyin myös viikon jatkuneesta kurkkukivustani ja siihen hän vain tokaisi viruksia olevan liikkeellä. Jos nousee kovasti kuumetta ja kurkku on edelleen kipeä, niin sitten otetaan nieluviljely.
Tän erikoisen ihmistäalentavan kokemuksen jälkeen menin sitten kätilön juttusille normaali neuvolakäynnille. Siellä sitten tuli itku ja pahasti. Kätilö lohdutti parhaansa mukaan ja kertoi tosiaan mun entisen omalääkärin olleen talon parhaita ultraajia ja harmitteli myös hänen lähtöään. Uusi lääkäri on kuulemma aika kokematon ultraaja, eikä ehkä osannut ottaa tarpeeksi asiakasta huomioon tuskaillessaan kuvan kanssa. Kerroin myös kätilölle kuinka mun luottamus tätä lääkäriä kohtaan katosi taivaan tuuliin ja hän sehdottikin, että voitaisiin tarvittaessa yrittää vaihtaa mulle lääkäriä jos meillä ei kemiat pelaa tämän lääkärin kanssa. Totesin kyllä näiden neuvolajuttujen hoituvan tämän uudenkin kanssa. En kyllä taida muista vaivoistani enää hänellä käydä saati viedä lapsiani. Onneksi meillä kaikilla on sairaskuluvakuutukset, joten yksityinen taitaa olla meidän suunta tästä lähtien. Onneksi kätilö on aivan ihana, halasikin minua lopuksi ja sanoi ettei näillä käynneillä pitäisi kenenkään mieltä pahoitta, varsinkaan kun siihen ei ole mitään aihetta. Pyyteli myös kovasti anteeksi lääkärin puolesta.
Ihmettelimme mieheni kanssa ultran vaikeutta, koska aikaisemmin ei ole ollut mitään ongelmia, ei neuvolassa eikä punktion tehneessä sairaalassakaan. Ymmärrän toki lääkäreiden kiireen ja työtahti taitaa olla kova ja talon uudella lääkärilläkin saattaa olla suorituspaineita, mutta silti heidän pitäisi asiakkaansa huomioida paremmin, varsinkin herkässä mielentilassa olevat. Ei tainnut tämä lääkäri tajuta kuinka tärkeä tämä raskaus meille on.
Kaivoin juuri tietoa Tampereella olevista 4D-ultrista ja taidan heti maanantaina soitella aikaa. Meillä ei ollut aikomusta käydä sellaisessa, mutta nyt on mieli pahasti muuttunut.
-Masuasukkiko (rv 20+)
Ps. Ai niin , kaikki arvot neuvola käynnillä oli ok, jopa verenpaine oli parhain mitä koko aikana. Ainahan se on mormaali ollut, mutta nyt oli eriomainen. Tarvitsisikohan mun hermostua joka kerta, niin paineet pysyisi hyvinä. ¿Pikkuneidin¿ sydänkin sykki tasaisesti!