Lue keskustelun säännöt.
Kuuluuko kylailijän maksaa ruokakustannuksista?
Siskoni on miehensä ja pienen lapsensa kanssa meillä kylässä. He asuvat Saksassa ja ovat viipyneet meillä nyt 2 viikkoa.
Asia mikä korpeaa, on että ovat olleet meillä kuin täyshoidossa. Me olemme ostaneet kaikki ruoat ja toki puolisoni kanssa myös valmistaneet kaikki yhteiet ateriat. Peni lapsi sitoo ja pidämme ruoanlaitosta, mutta tämä kustannusten lankeaminen yksin meidä harteillemme ottaa päähän. Olemme käyneet sekä ilman heitä että heidän kanssaan kaupassa. Jos ovat halunneet ostaa jotain selkeästi itselleen tai lapselle (vaate, kosteuspyyhkeitä, kakkipussi jne.) niin ovat ostaneet ne erikseen, mutta muutoin me olemme maksaneet ihan kaiken. Eivät ole tehneet elettäkään kustannusten tasaamiseksi.
Lisäksi tulee tietysti kaikki muut kustannukset Ovat mm halunneet sauoa joka päivä, ovat käyttäneet autoa runsasti (tankkasivat kerran kyllä, mikä onkin ainoa rahllinen panostus). Nämä ovat itsestään selviä asioita, mutta huomaan näidenkin ortavan nyt tässä tilanteessa päähän.
He ovat lähdössä huomenna. Mietin otanko asian pheeksi vai annanko asian olla. Taloutemme kestää tämän kyllä, enkä tiedä viitsinkö tästä alkaa tehdä välejämme mahdollisesti hiertävää asiaa. Kuitenkin huomaan olevani aivan kireänä tämän asian kanssa ja mietin jääkö tämä kuitenkin hiertämää, jos ei puhuta asiaa halki.
Ja samanlainen vastaverailu ei onnistu, koska asuvat niin ahtaasti. Joten ei voida lähteä vastapalvluksena täyshoitoon heille.
Ollako hiljaa vai pitääkö nostaa kisu pöydälle?
Kommentit (277)
Vierailija kirjoitti:
Käyn usein Saksassa Suomessa ja asun äitini luona. Tuona aikana maksan ja ostan itsestäänselvästi kaikki ruokatarpeet ja valmistan pääruoat tietenkin myös. Ei tulisi mieleenkään istua sohvalla kädet sylissä ja odottaa muiden palvelevan minua. Käymme ystävättäreni saksalaisen isän luona ja sama kuvio, me ostamme ja laitamme kaikki ruoat.
Jestas! Minun kotona ei kyllä vieraat ala huseeraamaan keittiössä. Hyvä jos äitillesi käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi olla ajattelemattomuutta. Epäilen, että ei ole tarkoituksellista. Sosiaaliset taidot on kummallakin osapuolella hakusessa. Nätisti vihjaamalla sisko varmaan osaisi osallistua menoihin. Hän voi jopa luulla, että te haluatte tarjota kaiken kun esiinnytty ystävällisenä edessäpäin ja kuitenkin hänen ymmärtämättään sitä kannatte selän takana kaunaa.
Olisin voinut itsekkin aijemmin uskoa, että minulle halutaan tarjota ihan ystävällisyydestä ja sisarrakkaudesta kaikkea. Varsinkin kun olisin vastaavaan itse valmis.
Nykyisin tajuan, että harva haluaa antaa mitään ilman vastapalvelusta. Suku voi olla kaikkein itsekkäin ja kaiken laskevin.. liittyen esim. sekä tavaroihin, ruokiin että virheisiin...
Totta tuo, että harva jos kukaan mitään pyyteettömästi tekee. Itse kun kestitsen, teen pyyteettömästi ja siksi oletan, että muillakaan ei laskuri raksuta päässä jos minä olen kylässä. Mutta tuo vihjailu on mielestäni loukkaavampaa kuin suoraan sanominen. Vihjailu on kuin jotain pirullista leikkiä, vihjaillaan ja odotellaan, tajuaako toinen ja ehkä luodaan silmäyksiä hänen päänsä yli. Vihjailu on tosi epäreilua, koska eri ihmiset tajuaa eri asteen vihjauksista, ja kaikki ei ymmärrä kuin suoraa puhetta. Vihjailu on epäreilua ja epäeettistä.
Entä jos kylävieraalla ei ole rahaa? On isoissa veloissa? Pitääkö tehdä tiliä siitä vai jättää kokonaan menemättä?
Äitini käy silloin tällöin siskonsa luona toisessa kaupungissa. Äitini on kahdeksankymppinen, sisko 10 vuotta nuorempi. Kun äiti menee kylään, hän ostaa molemmille ruoat ja kokkaa ne. Äidin sisko on aina ollut ihan kädetön keittiössä. Hänen miesvainaa hoiti kokkauspuolen. Kun sisko tulee äidin luo, ei maksa mistään mitään, koskaan. Äidin sisko ei ole köyhä, siitä tämä ei johdu. Saa hyvän leskeneläkkeen miehestään ja omistusasunto eikä velkaa.
Vierailija kirjoitti:
Äitini käy silloin tällöin siskonsa luona toisessa kaupungissa. Äitini on kahdeksankymppinen, sisko 10 vuotta nuorempi. Kun äiti menee kylään, hän ostaa molemmille ruoat ja kokkaa ne. Äidin sisko on aina ollut ihan kädetön keittiössä. Hänen miesvainaa hoiti kokkauspuolen. Kun sisko tulee äidin luo, ei maksa mistään mitään, koskaan. Äidin sisko ei ole köyhä, siitä tämä ei johdu. Saa hyvän leskeneläkkeen miehestään ja omistusasunto eikä velkaa.
Ihmiset ovat erilaisia. Kaikki eivät osaa tai halua tehdä ruokaa. Eikä heitä pidä mihinkään muottiin pakottaa tai siitä arvostella. Kaikkien ei ole pakko elää samalla tavalla. Maksaa kyllä voi, jos ei mitään tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata mielestäni enää tässä vaiheessa ottaa asiaa puheeksi. Asia olisi kannattanut varmasti käydä läpi jo ennakkoon tai ensimmäisten päivien aikana, mutta jossittelu on turhaa ja ymmärrän että tällaisista asioista voi olla vaikea puhua. Nyt kannattaa kuitenkin mieluummin pitää kaikilla hyvä fiilis teidän yhteisestä ajasta ja nauttia siitä että olette saaneet olla pari viikkoa toistenne seurassa. Ei kannata ottaa riskiä että koko vierailu menee tavallaan pilalle sillä että nostat nyt lopuksi kissan pöydälle. Mietit sitten seuraavan vierailun osalta asian uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miksi minun on niin vaikea sanoa asiasta. Koko keskustelun avaaminen tuntuu ihan mahdottoman hankalalta.
-ap
Se on sun sisko. Osaatteko siskosi kanssa puhua muuten avoimesti?
Minä olen todella suorapuheinen ja vähän veemäinenkin ihminen, mutta en saa sanottua siskolleni esim kun tämä ei koskaan tajua milloin kyläilyaika on mennyt umpeen ja talon väki odottaa että hyppäisivät autoonsa ja lähtisivät menemään. Ei auta normaalit vihjeet että aletaan vaikka siivoamaan petivaatteita pois ja muutenkin laittamaan paikkoja kuntoon, katsomaan telkkaria ja puhelinta, eikä keskustelu enää kiinnosta. Sisko on vähän hidas järjenjuoksultaan ja herkkä loukkaantumaan, niin ei voi oikein sanoakaan että lähtekää jo, tai mihinkäs aikaan olisitte kotona jos nyt lähtisitte.
ohis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ottaisi jälkikäteen puheeksi. Siinä vaiheessa he eivät enää voi asialle mitään. Sinun olisi pitänyt jo vierailun aikana ehdottaa kepeästi, voisivatko hoitaa seuraavan kauppareissun tms. En ymmärrä miksi suomalaiset ovat vain hiljaa ja jälkikäteen sitten selviää, että ovat suuttuneita. Kukaan ei ole ajatustenlukija! Mutta olisi myös töykeää alkaa jälkikäteen vaatimaan jotakin korvauksia. Se päättää, joka maksaa.
Vierailija kirjoitti:
Koleme päivää on raja jonka jälkeen vieraat alkavat "haisemaan" jos asiasta ei ole ennalta sovittu.
Juurikin mietin että minä varmaan t*ppaisin siskoni jos sitä pitäis kattella kaksi viikkoa 😳 Harvoin käy kylässä, mutta jo parissa tunnissa hänestä saa tarpeekseen, ja silloin harvoin kun jää yöksi, niin seuraava päivä menee odotellessa, että lähtis jo. Hänen miehensä ja lapsensa ovat ok, mutta sisko itse on tosi raskas ja tympeää seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Heillä on mennyt rahat matkakuluihin eikä enää rahaa ruokaan.
Sitten heidän kannattaisi pysyä kotonaan ja säästää rahaa niin että voi osallistua täällä talouskuluihin, kun tulevat Suomeen !!
Kaksi viikkoa täysihoidossa on nin pitkä aika, että kyllä vieraiden jo pitäisi älytä osallistua kustannuksiin ja osallistua esim. ruuan laittamiseen. Tietysti olisi ollut jo vierailun aluksi hyvä sopia, että vieraat maksavat vaikkapa joka toisella kauppareissulla ainakin osan ostoksista.
jos asian ottaa puheeksi vasta vierailun päätyttyä, voi seurauksena olla että vieraat suuttuvat tai ainakin pahoittavat mielensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti siskosi ajattelee, että olette perhettä, ja että teillä ei ole rahasta puutetta, heillä on kuitenkin ollut menoja matkustaessa ainakin lentoliput ja eivät varmaankaan ihan joka vuosi tule käymään teillä. Luultavasti pieni hinta siitä, että saa edes joskus olla siskon ja hänen perheensä kanssa kunnolla, että läheisyys säilyy, eikä käy kuten monille käy, että vieraannutaan eikä serkut sitten edes tunne toisiaan, eikä edes vanhempansa sisarusta.
Jos ei teillä talous siihen kaadu, ole kiitollinen että sinulla on sisko, joka tulee käymään ja saatte nauttia toistenne seurasta.
Kireä tämän vuoksi!
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti siskosi ajattelee, että olette perhettä, ja että teillä ei ole rahasta puutetta, heillä on kuitenkin ollut menoja matkustaessa ainakin lentoliput ja eivät varmaankaan ihan joka vuosi tule käymään teillä. Luultavasti pieni hinta siitä, että saa edes joskus olla siskon ja hänen perheensä kanssa kunnolla, että läheisyys säilyy, eikä käy kuten monille käy, että vieraannutaan eikä serkut sitten edes tunne toisiaan, eikä edes vanhempansa sisarusta.
Jos ei teillä talous siihen kaadu, ole kiitollinen että sinulla on sisko, joka tulee käymään ja saatte nauttia toistenne seurasta.
Kun on vara matkustaa, on vara myös ostaa ruokaa. En voisi kuvitellakaan meneväni siipeilemään siskoni luo. Minulla ja siskollani on välimatkaa n. 20 km. Kun menemme sinne vaikka juhannusta viettämään, viemme syötävää mennessämme, koska tuolloin grillaillaan ja loimutetaan lohta. Mahdolliset juomat jokainen hankkii itse. Kun he tulevat meille illanistujaisiin tarjoan syömiset, kuten siskoni tarjoaa meille, siis normi ryyppyilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei pidä kyläilijöistä ilmaise tämä etukäteen. On silleenkin päässyt käymään että "pakolla" kyläillessäni n. viikon... ostin ruuat, kokkasin kaikille, korjasin elektroniikat, ja siivosin jälkeni, niin silti lopulta naamapunasena raivotaan väkisin keksitystä ongelmasta, en kyläilly koskaan toistamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Jos niillä vierailla on mitään häpyä tai tajua niin jossain vaiheessa kysyvät mitä ovat velkaa. Jolleivät edes kysy ovat tavallisia urpoja sikoja suomalaisia. Minä velottaisin seuraavaa kertaa etukäteen, seisova pöytä pitää maksaa siellä Juupajoen teboilillakin.
Tämä on kyllä outoa ajattelua:D Sisaren vierailua ja Teboililla käymistä ei kyllä voi suoranaisesti verrata. Tai ainakaan itselläni ei ole mitään tunnesiteitä johonkin teboiliin.
Tässä ap:n keississä ihmetyttää vähän se, että jos sisko käy kerran vuodessa tai ehkä harvemminkin Suomessa niin eihän tuon parin viikon kustannutkset niin hirveät ole jos ne jakaa koko vuodelle tai peräti useammalle vuodelle, jos sisar ei edes käy joka vuosi. Ja ap vielä mainitsi, ettei heillä ole rahasta puutetta.
Meitä sisaruksia on paljon ja kyläillään kyllä toistemme luona ja ollaan yötäkin, kun asutaan kaukana toisistamme, mutta ei me kyllä rahaa perittäisi omalta siskolta kyläilystä, vaan ollaan onnellisia, että nähtiin ja saatiin olla taas jonkin aikaa yhdessä.
Mutta toki me kyllä viedään tuliaisia tai jos käydään kaupassa maksetaan ostoksia jne, mutta itse en ainakaan loukkaannu yhtään, vaikka maksan itse kaikki. Minua ei haittaa tarjota omille sisaruksille, omille aikuisille lapsille ja heidän perheilleen jne.
Ja jos esim Ruotsissa asuva veli tulisi perheineen meille käymään useammaksi yöksi ei tulisi mieleenkään alkaa heitä asumisesta veloittamaan ja olisin valmis maksamaan heidän ruuat vierailun ajalta, mutta hekin kyllä ostavat omia ruokiaan, koska meillä hieman eri ruokavaliot.
Mutta en siis odota vieraiden maksavan ja varsinkin, jos olen heidät kutsunut.
Tämäkin on toki kiinni vierailevan perheen kokoonpanosta. Jos vierailulle tulee perheen vanhemmat, pari teini-ikäistä poikaa, yksi perheen aikuinen lapsi ja hänen puolisonsa niin silloin tuokittavia on jo aika paljon ja jos vierailu aika on 2 viikkoa, niin silloin kyllä vieraatkin saavat ostaa ruokia. Mutta sisar, hänen miehensä ja pieni lapsi menee kyllä. Ja varsinkin, jos vielailu on kerran vuodessa tai harvemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyn usein Saksassa Suomessa ja asun äitini luona. Tuona aikana maksan ja ostan itsestäänselvästi kaikki ruokatarpeet ja valmistan pääruoat tietenkin myös. Ei tulisi mieleenkään istua sohvalla kädet sylissä ja odottaa muiden palvelevan minua. Käymme ystävättäreni saksalaisen isän luona ja sama kuvio, me ostamme ja laitamme kaikki ruoat.
Jestas! Minun kotona ei kyllä vieraat ala huseeraamaan keittiössä. Hyvä jos äitillesi käy.
En minäkään pidä siitä, että vieraat kokkailisi keittiössä. Osallistua voi johonkin salaatin tekoon tjm.
Vierailija kirjoitti:
Jos tulee kyläilemään toisen luokse pitkäksi ajaksi, kuuluu tapoihin osallistua ruokakustannuksiin. Jos on kylässä yön tai kaksi kutsuttuna, silloin voi mielestäni olla maksamatta mitään.
Toki voi viedä jotain tuliaisia.
Vierailija kirjoitti:
Käyn usein Saksassa Suomessa ja asun äitini luona. Tuona aikana maksan ja ostan itsestäänselvästi kaikki ruokatarpeet ja valmistan pääruoat tietenkin myös. Ei tulisi mieleenkään istua sohvalla kädet sylissä ja odottaa muiden palvelevan minua. Käymme ystävättäreni saksalaisen isän luona ja sama kuvio, me ostamme ja laitamme kaikki ruoat.
Tääkin on kiinni siitä, minkä kuntoinen/ikäinen äiti on. Itse näin 60v vaivaantuisin todella paljon, jos aikuiset lapset keskellä ruuhkavuosiaan(plus asuntovelkaisina ja osittain opiskelijoina ja joillakin pikkulapset jne) tulisivat meille ja hankkisivat kaiken tarjottavan ruuan ja "raataisivat" keittiössä ja minä istuisin sohvalla kädet sylissä odottamassa valmista :D
Ei todellakaan. Minä haluan , että "lapset "saa hetken helpotusta arkeensa ja passan heitä ihan mielelläni. Ruuat kyllä tehdään aika usein yhdessä ja lapset osallistuu kustannuksiinkin, mutta ei siksi, että niin vaatisin, vaan olisin ihan valmis maksamaan heidän vierailunsa ja näkemään vähän vaivaa heidän vuokseen.
Mutta väkisinkin nuo osallistuu kustannuksiin ja ruuat valmistetaan yleensä aina yhdessä, mutta en kyllä halua, että minua tänne tullaan passamaan. En ole mikään raihnainen vanhus jota pitää palvella. Mun elämä on nyt jo todella helppoa verrattuna siihen, mitä se on, kun perheessä eletään ns ruuhkavuosia.
Saan kuvan että suhteenne siskosi kanssa ei ole spontaani. Ette osaa kommunikoida tilanteesta. Tiedän, että moni äiti Saksassa on kotona, koska tarhasysteemiä ei ole kovin. Elävät yhdellä palkalla.
Koulupäivätkin ovat lyhyempiä ja koulu ei tarjoa ilmaista ruokaa, vaan lapset tulevan puolenpäivän jälkeen kotiin syömää.
Palkkataso on laskenut ja omakotitalot kuuluvat vain varakkaille ja niille jotka ovat ne perineet.
Meillä oli kerran Saksasta lapseton saksalaispariskunta, molemmat töissä, viikon visiitillä. Asuivat varamassani pensionaatissa, söivät siellä aamiaisen. Meillä saivat päivällisen ja kahvitarjoilun. Viimeisenä iltana veivät meidät syömään paikalliseen ravintolaan. Se tuntui reilulta ja pidettiin yhteyttä kymmeniä vuosia kunnes molemmat ovat nyt poistuneet tästä elämästä.
Käyn usein Saksassa Suomessa ja asun äitini luona. Tuona aikana maksan ja ostan itsestäänselvästi kaikki ruokatarpeet ja valmistan pääruoat tietenkin myös. Ei tulisi mieleenkään istua sohvalla kädet sylissä ja odottaa muiden palvelevan minua. Käymme ystävättäreni saksalaisen isän luona ja sama kuvio, me ostamme ja laitamme kaikki ruoat.