Exä oli mennyt kihloihin ja musta tuntuu pahalta
Erosta aikaa reilu puolitoista vuotta. Ero tuli mulle täytenä pommina ja mies jätti todella kylmästi. Mun elämä romahti ihan täysin. Olen yrittänyt kasata itseäni ja vaikeaa on ollut.
Nyt sitten tämä p**kapää on mennyt kihloihin naisen kanssa jonka löysin pian eron jälkeen. Mies siirtyy aina nopeasti suhteesta toiseen ja mäkin aikoinaan tulin pian hänen eronsa jälkeen. Mies on nyt kihloissa ja elää onnellisena elämäänsä.
Mä elän yksin, tuskaisena, ahdistuneena, stressaantuneena, masentuneena ja toivon menettäneenä. En usko enää rakkauteen ja parisuhteeseen. On niin epäreilua, että tuollainen itsekäs paska vain jatkaa elämäänsä ja löytyy aina uuden onnen. Mä jäin yksin. Exää en ole enää pitkään aikaan halunnut takaisin, mutta on tuskallista kun toinen vain jatkaa niin helposti eteenpäin. Aivan kuin meitä ei olisi koskaan ollutkaan.
Olen niin yksin.
Kommentit (256)
Paras ihminen suhteeseen on sellainen, jonka kanssa voi keskustella aivan kaikesta, myös ongelmakohdista. Jos hänen kanssaan ei voinut, niin aika sisäänpäinkääntynyt ja tunneilmaisultaan vajavainen ihminen. Itse näkisin sen pikemminkin uuden naisen onnettomuutena kuin onnena. 😅
Kuule ap, miksi annat yhden miehen viedä uskosi rakkauteen ja vieläpä itsetuhoisuudesta puhut eli jopa vievän elämänhalusi. Miksi antaisit yhden miehen tehdä tämän kaiken. Nyt hieman taistelutahtoa peliin ja elämä kuntoon. Uusi elämä alkakoon.
Sori ap mutta nyt tulee kovaa rakkautta, joten lue ajatuksella tämä viesti. Vastaus pahaan jatkuvaan oloosi löytyy suoraan aloituksesta, jossa kirjoitit näin
>>En usko enää rakkauteen ja parisuhteeseen.>> Jos näin ajattelet, niin et tule ikinä kokemaan rakkautta.
>>On niin epäreilua, että tuollainen itsekäs paska vain jatkaa elämäänsä ja löytyy aina uuden onnen. Mä jäin yksin.>> Elät vielä vahvasti menneessä eli et ole pääatänyt irti etkä voi jatkaa ennen kuin parannat itsesi ja alat keskittymään siihen mikä on juuri sinulle hyväksi. Harmi vain, mutta nyt elät edelleen exäsi kautta.
>>Exää en ole enää pitkään aikaan halunnut takaisin, mutta on tuskallista kun toinen vain jatkaa niin helposti eteenpäin.>> Niinpä niin! Sanot muuta mutta ajattelet ja toimit eri tavoin. Ei näin! Et koskaan pääse yli jos toivot toiselle pahaa oli ero ollut kuinka vaikea, joten opettele rakastamaan itseäsi ja anna anteeksi mennyt.
Vierailija kirjoitti:
Sori ap mutta nyt tulee kovaa rakkautta, joten lue ajatuksella tämä viesti. Vastaus pahaan jatkuvaan oloosi löytyy suoraan aloituksesta, jossa kirjoitit näin
>>En usko enää rakkauteen ja parisuhteeseen.>> Jos näin ajattelet, niin et tule ikinä kokemaan rakkautta.
>>On niin epäreilua, että tuollainen itsekäs paska vain jatkaa elämäänsä ja löytyy aina uuden onnen. Mä jäin yksin.>> Elät vielä vahvasti menneessä eli et ole pääatänyt irti etkä voi jatkaa ennen kuin parannat itsesi ja alat keskittymään siihen mikä on juuri sinulle hyväksi. Harmi vain, mutta nyt elät edelleen exäsi kautta.
>>Exää en ole enää pitkään aikaan halunnut takaisin, mutta on tuskallista kun toinen vain jatkaa niin helposti eteenpäin.>> Niinpä niin! Sanot muuta mutta ajattelet ja toimit eri tavoin. Ei näin! Et koskaan pääse yli jos toivot toiselle pahaa oli ero ollut kuinka vaikea, joten opettele rakastamaan
En lukenut. Tiedän jo, ettet ymmärrä mua!!!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tällaisissa tilanteissa tulee helposti kostaminen mieleen. Sehän ei johda loppupelissä mihinkään. Tärkeintä on pitää itsestään huolta, keskittyä kaikkeen hyvään elämässä.
Mihin hyvään? Mun elämä on täyttä paskaa, siinä ei oo yksinkertaisesti mitään hyvää. Aina kun alan olee edes vähänkään onnellinen, sekin ilo multa suodaa pois ja annetaan tollaselle itsekkäälle p*skapää miehelle!
Ap
eipä se sinulle kuulu mitä hän touhuaa elmässään. kertoo paljon jos et voi olla toisen onnesta iloinen. kannattaa keskittyä tulevaisuuteen eikä lojua kurjuudessa ja voivotella että onpa toisella mukavaa. aika sairasta
Jos tuo on oikea ap, niin aika taukilta trollilta tosiaan vaikuttaa. No toivottavasti tästä ketjusta oli hyötyä joillekin oikeasti eronneille.
Vierailija kirjoitti:
Jos tuo on oikea ap, niin aika taukilta trollilta tosiaan vaikuttaa. No toivottavasti tästä ketjusta oli hyötyä joillekin oikeasti eronneille.
Äh, ei jotenkaan tunnu oikean ap:n viesteiltä. Luultavasti joku taas esittää.
Minun mielestäni Ap käyttäytyy ihan normaalisti siihen nähden mitä yleensä vastaavassa tilanteessa olevat käyttäytyy (sen perusteella mitä olen saanut ymmärtää Ap:n puheista) tälläisen eron jäljiltä. Yleensä, kun on mennyt tietty aika erosta niin ensin luulee, että tilanne olisi jo käsitelty mutta jos oikeasti on välittänyt siitä puolisosta josta on eronnut niin kyllä se nostattaa ne tunteet pintaan uudelleen mitkä on ollut eron hetkellä ihan kaikille siinä vaiheessa, kun kuulee, että exä on mennyt eteenpäin elämässä. Pahinta on just tuo, että toinen on etukäteen eroa jo tunnustellut ja mielessään totuttautunut siihen ja toinen jää tyhjänpäälle yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon vihaa ja katkeruutta. Oikeasti hae apua. Tuollainen on purettava pois, vie energiaasi. Jo nuo vihaiset kommenttisi on aika karua luettavaa. Erot ei ole yleensä helppoja, ja vie aikansa selvitä niistä.
Just näin, oikeasti ap tarvitsee selvästi ammatti-ihmisen apua. Erosta on kertomansa mukaan jo 1,5 vuotta, siinä ajassa olisi pitänyt jo päästä pahimmasta yli ja pystyä jatkamaan elämäänsä. Sen sijaan ilmeisesti kerää vihaa sisäänsä ja katkeroituu päivä päivältä enemmän.
Olen eri, mutta mielenkiintoista, jos erosta selviämiseenkin on joku määräaika. Itsellä pyörähti viides vuosi käyntiin, enkä ole vielä toipunut. Toki johtuu siitä, että mies vain lähti. Ei selittänyt mitään, ei kertonut menneensä naimisiin, ei mitään. Piti yhteyttä ja yritteli seksiä, vaikka oli muuttanut työn perässä toiselle paikkakunnalle ja aloittanut siellä uuden elämän. Sain tietää kaiken vasta 2,5 vuotta sitten.
Eihän kukaan ihminen halua olla tommosen valittajan kanssa, joka tarttuu katkeruuteensa eikä kannattele itseään millään tavalla. Joten mars terapeutille setvimään soossit päästä ja vasta sitten kun ei enää koko ajan ruinuta kuin kivaa exällä on ja kuinka kurjaa ittellä voi ruveta miettimään uutta onnea ja parisuhdetta. Saadakseen ihanan parisuhteen täytyy vaan ensin opetella olemaan onnellinen ja tyytyväinen itsensä kanssa. Kuulostaa tietty kamalan kurjalta, mutta niin se vaan on.
Itseluottamus on nyt pahasti hukassa. Ja sitä ei valitettavasti saa itselleen takaisin, jos yrittää kerjätä sääliä "olen yksin ja ahdistunut, ja haluaisin rakkautta", "miehet ovat p***oja", "nainen vain käytettävissä", "olen kohdannut monta epäonnea minusta riippumattomista syistä", "opiskelun haluaisin lopettaa" - puhumattakaan itsetuhoisista viesteistä.
Voi kun voisin jotenkin auttaa sanoillani. Huomaan tästä ketjusta, että mikään ei auta. Ehkä se ammattilainen osaisi paremmin tosiaan...?
Miksi te siis olette tekemisissä vielä miehenne kanssa, jos ei ole yhteisiä lapsia? Mitkä on ne käytännön syyt, joiden vuoksi vielä tapaatte?
Tällaisissa tilanteissa tulee helposti kostaminen mieleen. Sehän ei johda loppupelissä mihinkään. Tärkeintä on pitää itsestään huolta, keskittyä kaikkeen hyvään elämässä.