Kun asuu lapsiperheen naapurissa tajuaa millaista kulissia toisten elämä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hanki säkin elämä ja perhe ja arvostele vasta sitten.

Kiitos, minulla on elämä. Lapsille ei karjuta, koskaan. Sitä pidetään henkisenä väkivaltana.

Ei se muiden elämän kyttääminen ole mitään omaa elämää. Tässä(kinhän) sä elät muiden elämää muiden kautta. Jos sulla olisi omia lapsia, niin tietäisit että jos lapsi meinaa vaikka parvekkeen kaiteen yli mennä niin ei siinä hidas lässytys auta.

Ei niin. Kannattaa vaan kannustaa kovalla äänellä, että sinne vaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hanki säkin elämä ja perhe ja arvostele vasta sitten.

Kiitos, minulla on elämä. Lapsille ei karjuta, koskaan. Sitä pidetään henkisenä väkivaltana.

Lapset harrastaa aika runsaasti tätä henkistä väkivaltaa.

Vierailija kirjoitti:

Koronan alettua käsitys joistakin työkavereista muuttui. Ne joilla oli pikkulapsia, lapset toki joskus tulivat kesken kaiken huoneeseen, jossa isällä tai äidillä oli kokous. Siinä näki hyvin miten ihmiset reagoivat: Osa pahoitteli työkavereille, mutta vastasivat kuitenkin lapselle kärsivällisesti, että juuri nyt ei sovi tai pienimpien lasten ollessa kyseessä saattoivat ottaa syliin ja jatkaa palaveria ilman, että palaveriin tuli keskeytystä.

Yksi työkaveri taas hätisteli lapsiaan kärttyisästi ja epäystävällisesti.

Oikeasti se jälkimmäinen ei päässyt lapsistaan yhtään nopeammin eroon ja häiriö palaverille oli vähintään yhtä suuri, mutta lapsille jäi varmasti ikävä olo. Eikä palaverissakaan kenenkään mieliala kohonnut. 

Ei yllättäne, että jälkimmäiset eivät olleet parhaasta päästä ihmisjohtajia muutenkaan.

Voi ei. Nuo MINUNLAPSI -tyypit ovat kaikkein rasittavimpia. Ottavat lapsen syliin ja lässyttävät sille, tyyliin HUOMAAVATHAN KAIKKI NYT TÄMÄN MINUN LAPSENI, OLEN SIIS ÄITI/ISÄ, JA MINULLA ON LAPSI, KATSOKAA NYT KAIKKI

Viis töistä, mutta kun MINUN LAPSI

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hanki säkin elämä ja perhe ja arvostele vasta sitten.

Kiitos, minulla on elämä. Lapsille ei karjuta, koskaan. Sitä pidetään henkisenä väkivaltana.

Mutta lapset saavat karjua? Sekö ei ole henkistä väkivaltaa?

t. Naapurisi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koronan alettua käsitys joistakin työkavereista muuttui. Ne joilla oli pikkulapsia, lapset toki joskus tulivat kesken kaiken huoneeseen, jossa isällä tai äidillä oli kokous. Siinä näki hyvin miten ihmiset reagoivat: Osa pahoitteli työkavereille, mutta vastasivat kuitenkin lapselle kärsivällisesti, että juuri nyt ei sovi tai pienimpien lasten ollessa kyseessä saattoivat ottaa syliin ja jatkaa palaveria ilman, että palaveriin tuli keskeytystä.

Yksi työkaveri taas hätisteli lapsiaan kärttyisästi ja epäystävällisesti.

Oikeasti se jälkimmäinen ei päässyt lapsistaan yhtään nopeammin eroon ja häiriö palaverille oli vähintään yhtä suuri, mutta lapsille jäi varmasti ikävä olo. Eikä palaverissakaan kenenkään mieliala kohonnut. 

Ei yllättäne, että jälkimmäiset eivät olleet parhaasta päästä ihmisjohtajia muutenkaan.

Voi ei. Nuo MINUNLAP

Et varmaan nyt tajunnut. Korona-aikaan kun lasta ei voinut viedä päiväkotiin eikä saanut ottaa mummoja kotiin niitä hoitamaan, niin piti tehdä työt ja hoitaa lapset samalla itse. Jos on tosi pieni lapsi, niin se on pakko ottaa syliin jotta palaveria voi jatkaa. Muuten saattaisi alkaa semmonen huuto ettei kenenkään palaverista tulisi yhtään mitään. Haloo

Raivoajamutsit olisivat kyllä voineet jättää lasten hankkimisen väliin. Niin sairasta pienemmän lyttäämistä ja väkivaltaa.

Meillä toisella puolella asuu lapsiperhe, jotka ovat sitä mitä näyttävätkin. Rouva toisinaan hermostuu ja perhe saa kyytiä. Osaa myös myöntää virheensä, että hänellä meni överiksi ja pyytää anteeksi suht suurieleisesti kuin raivosikin.

Toisella puolella taas on perhe jota en tajua. isä tosi mukava sälli ja lapset no tavallisia kivoja lapsia. Vanhempi mukula koulussa ja nuorempi päiväkotilainen. Perheillä on toisinaan huonoja päiviä ja toisinaan ei. Perheenäiti taas todella hillitty ja hiljainen aina tavattaessa. Ei juuri mitään sano. Lapsillekin hiekkalaatikko ympyröissä todella harvakseen juttelee. Auta armias, kun kotiovi menee perässä kiinni. Sitten alkaa sen aikanen kirkuminen ja paiskominen. Tätä voi kestää päiviäkin, kun rouva on jostain sydämistynyt. Yleensä mies on tehnyt hänen mielestään jotain väärin ja sitten KIRKUU lapsille. Saa se mieskin osansa, sitä se vissiin mätkii jollain huudoista päätellen. Pari vuotta ovat nyt tuossa asuneet ja aivan älytöntä, että kuukaudesta viikko tai pari käytetään tuommoiseen hulluuteen. Eroaisivat jo!

Sen pienen lapsenkin on hyvä oppia, että huutamalla ei saa huomiota. Eli työhuoneen ovi kiinni. Jos pentu on ihan pakko ottaa syliin, se työntekijä voi ihan hyvin laittaa kameran pois päältä, jottei pallopääpentu tule sotkemaan toisten töitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koronan alettua käsitys joistakin työkavereista muuttui. Ne joilla oli pikkulapsia, lapset toki joskus tulivat kesken kaiken huoneeseen, jossa isällä tai äidillä oli kokous. Siinä näki hyvin miten ihmiset reagoivat: Osa pahoitteli työkavereille, mutta vastasivat kuitenkin lapselle kärsivällisesti, että juuri nyt ei sovi tai pienimpien lasten ollessa kyseessä saattoivat ottaa syliin ja jatkaa palaveria ilman, että palaveriin tuli keskeytystä.

Yksi työkaveri taas hätisteli lapsiaan kärttyisästi ja epäystävällisesti.

Oikeasti se jälkimmäinen ei päässyt lapsistaan yhtään nopeammin eroon ja häiriö palaverille oli vähintään yhtä suuri, mutta lapsille jäi varmasti ikävä olo. Eikä palaverissakaan kenenkään mieliala kohonnut. 

Ei yllättäne, että jälkimmäiset eivät olleet parhaasta päästä ihmisjohtajia muutenkaan.

Voi ei. Nuo MINUNLAP

Eihän hänellä edes ollut tämmöistä MINUNLAPSI esimerkkiä.

Vierailija kirjoitti:

Raivoajamutsit olisivat kyllä voineet jättää lasten hankkimisen väliin. Niin sairasta pienemmän lyttäämistä ja väkivaltaa.

Lässyttäjävanhemmat ovat ihan yhtä pahoja. Henkistä väkivaltaa sekin on.

Vierailija kirjoitti:

Lapsiperhe naapurissa on kyllä pahin painajainen. Itsekkäitä ja meluavia. Hyi! Sekä lapset, että vanhemmat.

:D :D Suomi ja syntyvyys nousuun

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsiperhe naapurissa on kyllä pahin painajainen. Itsekkäitä ja meluavia. Hyi! Sekä lapset, että vanhemmat.

:D :D Suomi ja syntyvyys nousuun

Kannattaisiko katsoa peiliin?

Vierailija kirjoitti:

Kun on kasvanut huutavassa perheessä, on aikuisena vaikea tajuta, että jotkut aikuiset oikeasti pitävät hirveän pahana sitä, että joku korottaa ääntään.

Mulla oli kerran huutava pomo ja jotkut ryhmäläiset paheksuivat häntä kauheasti. En ollut edes huomannut mitään poikkeavaa sen pomon käytöksessä.

 

Täällä! "kyllähän nyt huutoa elämään mahtuu!". Mä joskus nuorena huusin paljon. Asuin jo omillani, niin tajusin, ettei muut olekaan niin kovaäänisiä kuin mä. :D Enkä kavahda muiden huutamisesta. Sen sijaan monta kertaa ihmetellyt, että mitä tossa nyt oli? Mitä sano pieleen? Ai, huusi.... en huomannut, mitä sitten?

Vierailija kirjoitti:

Sen pienen lapsenkin on hyvä oppia, että huutamalla ei saa huomiota. Eli työhuoneen ovi kiinni. Jos pentu on ihan pakko ottaa syliin, se työntekijä voi ihan hyvin laittaa kameran pois päältä, jottei pallopääpentu tule sotkemaan toisten töitä.

Ja jättää 1-vuotias heitteille? Niinkö? Kyllä siihen ainaan työnantajatkin joutuivat joustamaan ja vain typerykset (niinkuin sinä) kritisoivat asiasta jolle kukaan ei voinut yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Meillä toisella puolella asuu lapsiperhe, jotka ovat sitä mitä näyttävätkin. Rouva toisinaan hermostuu ja perhe saa kyytiä. Osaa myös myöntää virheensä, että hänellä meni överiksi ja pyytää anteeksi suht suurieleisesti kuin raivosikin.

Toisella puolella taas on perhe jota en tajua. isä tosi mukava sälli ja lapset no tavallisia kivoja lapsia. Vanhempi mukula koulussa ja nuorempi päiväkotilainen. Perheillä on toisinaan huonoja päiviä ja toisinaan ei. Perheenäiti taas todella hillitty ja hiljainen aina tavattaessa. Ei juuri mitään sano. Lapsillekin hiekkalaatikko ympyröissä todella harvakseen juttelee. Auta armias, kun kotiovi menee perässä kiinni. Sitten alkaa sen aikanen kirkuminen ja paiskominen. Tätä voi kestää päiviäkin, kun rouva on jostain sydämistynyt. Yleensä mies on tehnyt hänen mielestään jotain väärin ja sitten KIRKUU lapsille. Saa se mieskin osansa, sitä se vissiin mätkii jollain huudoista päätellen. Pari vuotta ov

Ja sinä avosylin pelastaisit tuon miehen hellään huomaasi hullulta akaltaan. Et voi tietää miten siellä suljettujen ovien takana toimitaan. Mieshän voi ääntään korottamatta vaikka pahoinpidellä ja kiusata vaimoaan vaikka miten. Ainoa mitä sinä kuulet on naisen ääni. Ei ole yksi eikä ainoa kerta kun niin symppis mies onkin kotiovien takana ihan muuta. En väitä että heillä näin, mutta et sinä koko totuutta voi tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen pienen lapsenkin on hyvä oppia, että huutamalla ei saa huomiota. Eli työhuoneen ovi kiinni. Jos pentu on ihan pakko ottaa syliin, se työntekijä voi ihan hyvin laittaa kameran pois päältä, jottei pallopääpentu tule sotkemaan toisten töitä.

 

Ja jättää 1-vuotias heitteille? Niinkö? Kyllä siihen ainaan työnantajatkin joutuivat joustamaan ja vain typerykset (niinkuin sinä) kritisoivat asiasta jolle kukaan ei voinut yhtään mitään.

Itse olet typerys, kun sellaiseksi toisia nimittelet. Hanki lapsellesi hoitaja, jos et pysty keskittymään töihisi siksi, että taaperosi tulee kiljumaan jalkojesi juureen.

Olen päässyt seurailemaan muutamien perheiden elämää hyvin tiiviisti, on kyllä vienyt viimeisetkin halut tehdä lapsia.

Mäkin kuuntelin naapurissa, kiitos hyvän äänierityksen, kun ihan normiperheessä isä nimitteli tytärtään keh.i.tys.vammai.sen näköiseksi. Stressiä niillä oli, mutta pitäs nyt vähän järkeään käyttää.

Sorry, meidän perhe ei ole suomalaisia hiljaisia hissukoita. Emme raivoa ja kiroile, mutta itse kukin saattaa korottaa ääntään välillä ja puhumme muutenkin usein kovaa ja lennokkaasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen pienen lapsenkin on hyvä oppia, että huutamalla ei saa huomiota. Eli työhuoneen ovi kiinni. Jos pentu on ihan pakko ottaa syliin, se työntekijä voi ihan hyvin laittaa kameran pois päältä, jottei pallopääpentu tule sotkemaan toisten töitä.

 

Ja jättää 1-vuotias heitteille? Niinkö? Kyllä siihen ainaan työnantajatkin joutuivat joustamaan ja vain typerykset (niinkuin sinä) kritisoivat asiasta jolle kukaan ei voinut yhtään mitään.

Itse olet typerys, kun sellaiseksi toisia nimittelet. Hanki lapsellesi hoitaja, jos et pysty keskittymään töihisi siksi, että taaperosi tulee kiljumaan jalkojesi juureen.

No kaikilla normaaleilla työssäkävijöillä ei ollut mahdollisuutta eikä rahaa palkata lastenhoitajaa silloin pahimpaan korona-aikaan. Päiväkodit olivat kiinni, isovanhemmat eivät saaneet tavata lapsia, koulut olivat kiinni jne.  Ja silti piti töitä tehdä.