Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmiset eivät hae apua mielenterveysongelmiinsa?
Kommentit (92)
Olin vähän aikaa töissä psykiatrisella osastolla ja ihmettelin miten monet potilaat olivat niin nuoria ja kauniita. Melkein kaikki naisia. Oikeaan hoitoon pääsyssäkin on naamaraja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyydetään vain suorittamaan jokin itsehoito-ohjelma netissä. Se ei auta kun oireet johtuvat traumasta, joka puolestaan johtuu pitkäkestoisesta väkivallasta.
Valetta
Eipäs ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hain nuorempana kun olin ollut totaalisyrjäytyneenä jo pitkään ja olin mm. täysin ilman tuloja. Sain vain aikoja psyk. sairaanhoitajalle ja masennuslääkkeet. Ramppasin siellä yli vuoden, yhä ilman tuloja ja edes sairaslomaa ei ehdotettu puhumattkaan että olisin lääkäriä nähnyt sitten aivan alussa olleen jonkin yhteiskeskustelun jälkeen jossa lääkäri viipyi ehkä sen 10-15 minuuttia. Toiste en mene muuta kuin pakkohoitolähetteellä tai sitten kun koen olevani jo eläkekunnossa. Jatkan mieluummin elämääni syrjässä.
Mitä siellä vuoden ravaamisella tehtiin? Keskustelua? Mistä puhuitte? Auttoiko mihinkään?
Muistaakseni sairaanhoitaja vaan kyseli jotain miten menee ja minä sitten kerroin. Tuona aikana vaihtui se hoitajakin 3 tai 4 kertaa. En enää tarkemmin muista ja sanoisin että melkein täysin turhaa se oli varsinkin näin jälkikäteen ajateltuna. Jotain muuta olisi pitänyt olla. Tulottomana oli vaikea mitenkään erityisemmin "elää" ja se ei ainakaan auttanut asiaa.
Kysymys pitäisi olla: miksei ihmiset saa apua mielenterveyshaasteisiinsa?
Vierailija kirjoitti:
Jos ei välttämättä tarvitse, koska dg vie uskottavuuden. Ei saa hoitoa enää kunnolla muuhun kuin siihen. Bb-joni kuoli sepelvaltimosairauteen kun oli vaan samaa ahdistusta. Sitä kun ei ihminen saa hoitoon myöskään kiusaajiaankaan pahimmat terrorisoi muita stressin purkunaan.
Olen eläkkeellä psykoottisen masennuksen takia ja aina olen saanut hoitoa. Jopa sydämeni on leikattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin vähän aikaa töissä psykiatrisella osastolla ja ihmettelin miten monet potilaat olivat niin nuoria ja kauniita. Melkein kaikki naisia. Oikeaan hoitoon pääsyssäkin on naamaraja?
Mt-ongelmat ei välttämättä näy päälle ja ovat olleet ahkeria hakemaan silti apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei välttämättä tarvitse, koska dg vie uskottavuuden. Ei saa hoitoa enää kunnolla muuhun kuin siihen. Bb-joni kuoli sepelvaltimosairauteen kun oli vaan samaa ahdistusta. Sitä kun ei ihminen saa hoitoon myöskään kiusaajiaankaan pahimmat terrorisoi muita stressin purkunaan.
Olen eläkkeellä psykoottisen masennuksen takia ja aina olen saanut hoitoa. Jopa sydämeni on leikattu.
Psykoosi on se yksi varma syy päästä hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jep. Itsekin olen hakenut, mutta en ole saanut. Tai olen saanut aiemmin, mutta nyt en enää saa, Kela lopetti (vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen) terapian eikä kuulemma myönnä enää ikinä lisää.
Sitä en ymmärrä, että jos on niin etuoikeutettu, että apua oikein tyrkytetään, mutta sitä ei oteta vastaan. Itse menisin mielelläni jatkamaan terapiaa, josta koin hyötyväni, mutta Kelan mielestä en hyötynyt, mutta rahaa ei ole maksaa itse.
Miten kela mittaa terapian hyödyllisyyttä? Miten se hyöty sulla näkyi?
Vierailija kirjoitti:
Kysymys pitäisi olla: miksei ihmiset saa apua mielenterveyshaasteisiinsa?
Se on eri kysymys, mutta myös hyvin tärkeä kysymys. Vieläkin huonommin saa apua, jos ei pysty sitä edes hakemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hain nuorempana kun olin ollut totaalisyrjäytyneenä jo pitkään ja olin mm. täysin ilman tuloja. Sain vain aikoja psyk. sairaanhoitajalle ja masennuslääkkeet. Ramppasin siellä yli vuoden, yhä ilman tuloja ja edes sairaslomaa ei ehdotettu puhumattkaan että olisin lääkäriä nähnyt sitten aivan alussa olleen jonkin yhteiskeskustelun jälkeen jossa lääkäri viipyi ehkä sen 10-15 minuuttia. Toiste en mene muuta kuin pakkohoitolähetteellä tai sitten kun koen olevani jo eläkekunnossa. Jatkan mieluummin elämääni syrjässä.
Mitä siellä vuoden ravaamisella tehtiin? Keskustelua? Mistä puhuitte? Auttoiko mihinkään?
Vastaan vielä uudestaan. Se jokin masennustesti jäi mieleeni koska siinä kysymykset oli jotenkin niin että "tunnetko itsesi alakuloisemmaksi kuin ennen" jne. Piti verrata aikaisempaan elämään mutta olin aina ollut samanlainen ja jo jostain ala-asteelta lähtien masentunut ja miettinyt mm. itseni tap pamista. Jos sen testin olisi ottanut kirjaimellisesti niin olisi pitänyt vastata niihin kaikkiin että ei ole muutosta. Toki ymmärsin mitä niillä haetaan ja vastailin testikysymyksiin niin kuin olisin joskus ollut "tavallinen".
Vierailija kirjoitti:
En halua avautua ongelmistani ulkopuoliselle, jotenkin häpeilen miten elämäni on mennyt. Vaikka monella muulla varmasti vieläkin pahempaa.
Potilaita myös leimataan, vaikka ammattilaisten ei pitäisi. Kun on tullut mielenterveyspalveluja hakiessa ilmi, että minulla on hyvä avioliitto ja lapset ovat korkeasti koulutettuja ja työelämässä, se on ollut aina selvästi yllätys. Minua on lähinnä tympäissyt, että ihmisille laitetaan lokeroita, joihin heitä yritetään istuttaa. Oletetaan, että mielenterveysongelmainen ei voi olla rakastava puoliso, hyvä vanhempi tai älykäs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysymys pitäisi olla: miksei ihmiset saa apua mielenterveyshaasteisiinsa?
Kyllä osa tuntuu saavankin vaikka itselleni ei ollut hyötyä. Se ero minulla ja tietämilläni on että heillä tuntuu olevan elämä muuten kuosissa. On opiskeluja, lapsia, töitä, harrastuksia, käydään baareissa ja lomilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua avautua ongelmistani ulkopuoliselle, jotenkin häpeilen miten elämäni on mennyt. Vaikka monella muulla varmasti vieläkin pahempaa.
Potilaita myös leimataan, vaikka ammattilaisten ei pitäisi. Kun on tullut mielenterveyspalveluja hakiessa ilmi, että minulla on hyvä avioliitto ja lapset ovat korkeasti koulutettuja ja työelämässä, se on ollut aina selvästi yllätys. Minua on lähinnä tympäissyt, että ihmisille laitetaan lokeroita, joihin heitä yritetään istuttaa. Oletetaan, että mielenterveysongelmainen ei voi olla rakastava puoliso, hyvä vanhempi tai älykäs.
Tietenkin se on yllätys, koska olet tilastopoikkeama. On epätavallista, että ihminen, jolla on elämässä hyvät puitteet ja ilmeisen hyvät elämäntavat(?) on mt-ongelmainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä hain, kun ahdisti kamalasti entisen työpaikan yms johdosta. Pääsin sit jonoon psyk sairaanhoitajalle ja kolme kuukauden päähän sain ajan. Olin työttömänä, lepäilin ja keskityin toipumiseen, eikä kolmen kuukauden päästä enää ahdistanut joten peruin ajan.
Sama juttu jos on vaikka selkä kipeä, erityisesti näin työttömänä. Varaat ajan, saat sen joskus parin kk päästä ja siihen mennessä on itse saanut hoidettua ongelman. Ongelma kuitenkin on toistuva ja siihen pitäisi jotain apua saada, mut olisi ihan hyvä et se vaiva ois just päällä kun sinne hoitoon pääsee. Ehkä jos ois töissä niin pääsis nopeemmin hoitoon, sitä odotellessa.
Mä pääsin kerran mielenterveyshoitajalle. Hän printtasi mulle netistä paikallisten ruokajakeluiden tiedot, vaikka ei mulla ole rahasta pulaa. Ja siinäpä se.
Vierailija kirjoitti:
En itse edes tiennyt mistä saisi apua kun olin joku 15v ja kärsin ahdistuksesta. Silloin ei ollut lähes yhtään resursseja saatavilla ilmaiseksi. Nykyään on esimerkiksi Mielenterveystalo, kriisipuhelimet jne. Nykyään 25v.
Kyllä kymmenen vuotta sitten oli kriisi puhelimia ja erilaisia ilmaisia matalan kynnyksen paikkoja ja todellisuudessa niitä oli enemmän kuin nykyään. Samoin maksuttomaan psykiatriseen hoitoon psykiatrian poliklinikalle pääsi huomattavasti helpommin, kuin nykyään. Mielenterveystalokin on perustettu lähes 10 vuotta sitten.
T: psykiatrisen avun piirissä ollut vuodesta 2001 vuoteen 2020
Vain rahalla saa. Työtön tai osa-aikainen ei pysty noita liksoja maksamaan.
Toki on kiva katsoa kuinka terapeutti sit asuu hulppeassa ok-talossa kymmenen lemmikin yms kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vain rahalla saa. Työtön tai osa-aikainen ei pysty noita liksoja maksamaan.
Toki on kiva katsoa kuinka terapeutti sit asuu hulppeassa ok-talossa kymmenen lemmikin yms kanssa.
Yhdellä tapaamisella se mun sairaanhoitaja katsoi seuraava aikaa ja samalla puhui ääneen että ei käy tämä kun silloin on työpaikan tarjoama kuntosalitunti. Jotenkin se oikein alleviivasi sitä eriarvoisuutta eri ihmisryhmien välillä.
Vierailija kirjoitti:
Kysymys pitäisi olla: miksei ihmiset saa apua mielenterveyshaasteisiinsa?
Koska HAASTEET on sellaisia kivoja tiktok-tanssihaasteita tai 75 hard challengeja - tai haastemiehen haasteita. Mielenterveyden suhteen monilla on ihan oikeita ONGELMIA joista voi puhua niiden oikeilla nimillä eikä väheksyä ja sokerikuorruttaa haasteiksi.
No kun se keskustelu ei hyödyttänyt mitään. Olen käytännön ihminen, haluan tehdä ja toimia, en istua valittamassa elämän kurjuutta. Valitettavasti en kuitenkaan ole riittävän älykäs/lahjakas/voimakas työmarkkinoille. Riittävän fiksu ymmärtääkseni puutteeni mutta samalla totaalisen onneton taidoillani ja kyvyiltäni. Ja se istuminen ja selittäminen muuten masentaa ja ahdistaa vaan lisää.