Lue keskustelun säännöt.
Onko eri asia olla tsunamiorpo kuin muilla tavoin orvoksi jäänyt?
11.01.2025 |
Mitä eria sillä olisi? Eräs somettaja väittää, että näin on. En itse kyllä tiedä, että millä tavalla.
Kommentit (222)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ehkä jollain tavalla erilainen kokemus, koska tsunami kosketti niin montaa perhettä. Tavallaan jotain jaettua siinä kokemuksessa. Vähän samaa, kun Ruotsissa yhdellä pikkupaikkakunnalla monet lapset menettivät yhdessä yössä äitinsä Estonian upotessa. Kylän Marttajärjestöä vastaava tms porukka oli lähtenyt reissuun ja kaikki kuolivat. Kyllä tuollainen yhdessä koettu trauma on ehkä erilainen kokemus kuin menettää vanhemmat vaikka auto-onnettomuudessa, joka jää muutamaksi pikku-uutiseksi ja sitten unohtuu.
Uskon siis, että kaikki orvoksi jäämiset ovat yhtä traumaattisia tapahtumia lapsille ja nuorille, mutta varmasti erilaisia kokemuksia voi olla esim suuronnettomuudet kuin yksittäiset onnettomuudet tai sairastumiset.
Eikös ruotsalaisia lapsia jäänyt tsunamin takia orvoksi joitain kymmeniä? Silloin oli juttuja siitä, miten näiden oireilevien orpojen lasten sijoitt
Oli siis perheitä mihin orvoksi jääneitä lapsia sijoitettiin, mutta nämä perheet ei pystyneet jatkamaan kun orvoksi jääneet lapset ei millään tavalla sopeutuneet perheisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On itsekin voinut loukkaantua ja tapahtumasta jäädä traumat kun on ollut itse paikalla.
Vanhemman menettämisestä voi jäädä traumat ihan riippumatta siitä miten se tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Jos tsunamiorpolla tarkoitetaan sellaista, joka on itse ollut mukana tapahtumpaikalla, mutta jäänyt henkiin, niin onhan se aika lailla omanlaisensa kokemus. Kamppailla itse kuolemaa vastaan, ja nähdä, miten vanhemmat katoavat otteen livetessä vesimassaan. Sitten vakavasti loukkaantuneena odotellaan apua vailla tietoa, miten perheenjäsenten on käynyt. Mahdollisesti ei yhteistä kieltä auttajien kanssa, ei yhteistä kieltä sairaalan henkilökunnan kanssa, kun sinne asti pääsee. Vieras ympäristö, jossa pitäisi nukkua ilman omaisia. Tietämättömyys vanhempien kohtalosta voi piinata kauan. Sitten evakuointilennolle ilman vanhempia, tässäkään vaiheessa ei välttämättä varmaa tietoa kuolemista.
Vrt. auto-onnettomuus: paikalle tulee nopeasti suomenkielisiä auttajia, viranomaiset soittavat paikalle tueksi muita lähiomaisia suht lyhyen ajan sisällä.
Meidän perheestä toinen vanhemmista kuoli tsunamissa kun olin lapsi, mutta ainakaan oma kokemukseni ei ole lainkaan tuollainen. Ei ollut mitään sen kummempaa kamppailua kuolemaa vastaan, vaan kaikilla ihan vaan tuurista kiinni miten käy, riippuen siitä missä sattui silloin olemaan. Meillä ei ollut mitään noin dramaattista, en nähnyt vanhempien katoavan aaltoon tai mitään vastaavaa, itse en loukkaantunut jotain pieniä haavoja, naarmuja ja mustelmia lukuunottamatta. Perheenjäseniä oli kateissa, mutta oli alusta asti aika selvää, että heille on varmaan käynyt huonosti, kun heitä ei löytynyt mistään samalta alueelta missä olimme olleet.
Auto-onnettomuudessa vanhempansa menettänyt lapsi taas on saattanut nähdä vanhempansa kuolleena tai loukkaantuneena, on voinut olla itse loukkaantunut ja siinä tilanteessa kun lapsi joutuu vieraiden ihmisten matkaan, on varmaan ihan sama, onko kotiin kilometri vai tuhansia kilometrejä. Siksi tuollaisessa vertailussa ei ole oikein mitään ideaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On itsekin voinut loukkaantua ja tapahtumasta jäädä traumat kun on ollut itse paikalla.
Vanhemman menettämisestä voi jäädä traumat ihan riippumatta siitä miten se tapahtuu.
Oli tsunami tai ei
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ehkä jollain tavalla erilainen kokemus, koska tsunami kosketti niin montaa perhettä. Tavallaan jotain jaettua siinä kokemuksessa. Vähän samaa, kun Ruotsissa yhdellä pikkupaikkakunnalla monet lapset menettivät yhdessä yössä äitinsä Estonian upotessa. Kylän Marttajärjestöä vastaava tms porukka oli lähtenyt reissuun ja kaikki kuolivat. Kyllä tuollainen yhdessä koettu trauma on ehkä erilainen kokemus kuin menettää vanhemmat vaikka auto-onnettomuudessa, joka jää muutamaksi pikku-uutiseksi ja sitten unohtuu.
Uskon siis, että kaikki orvoksi jäämiset ovat yhtä traumaattisia tapahtumia lapsille ja nuorille, mutta varmasti erilaisia kokemuksia voi olla esim suuronnettomuudet kuin yksittäiset onnettomuudet tai sairastumiset.
Eikös ruotsalaisia lapsia jäänyt tsunamin takia orvoksi joitain kymmeniä? Silloin oli juttuja siitä, miten näiden oireilevien orpojen lasten sijoitt
Miksei niitä pantu laitoksiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Orpo tai ei, tärkeintä on turvallinen koti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ehkä jollain tavalla erilainen kokemus, koska tsunami kosketti niin montaa perhettä. Tavallaan jotain jaettua siinä kokemuksessa. Vähän samaa, kun Ruotsissa yhdellä pikkupaikkakunnalla monet lapset menettivät yhdessä yössä äitinsä Estonian upotessa. Kylän Marttajärjestöä vastaava tms porukka oli lähtenyt reissuun ja kaikki kuolivat. Kyllä tuollainen yhdessä koettu trauma on ehkä erilainen kokemus kuin menettää vanhemmat vaikka auto-onnettomuudessa, joka jää muutamaksi pikku-uutiseksi ja sitten unohtuu.
Uskon siis, että kaikki orvoksi jäämiset ovat yhtä traumaattisia tapahtumia lapsille ja nuorille, mutta varmasti erilaisia kokemuksia voi olla esim suuronnettomuudet kuin yksittäiset onnettomuudet tai sairastumiset.
Eikös ruotsalaisia lapsia jäänyt tsunamin takia orvoksi joitain kymmeniä? Silloin oli juttuja siitä, miten näiden oireilevien orpojen lasten sijoitt
Miksi eivät jättäneet sinne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esimerkiksi jos on menettänyt vanhempansa perhesurmassa on se varmasti traumatisoivaa toisin kuin joku tsunamissa kuoleminen.
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi jos on menettänyt vanhempansa perhesurmassa on se varmasti traumatisoivaa toisin kuin joku tsunamissa kuoleminen.
Tai että vanhemmat on hylänneet
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ehkä jollain tavalla erilainen kokemus, koska tsunami kosketti niin montaa perhettä. Tavallaan jotain jaettua siinä kokemuksessa. Vähän samaa, kun Ruotsissa yhdellä pikkupaikkakunnalla monet lapset menettivät yhdessä yössä äitinsä Estonian upotessa. Kylän Marttajärjestöä vastaava tms porukka oli lähtenyt reissuun ja kaikki kuolivat. Kyllä tuollainen yhdessä koettu trauma on ehkä erilainen kokemus kuin menettää vanhemmat vaikka auto-onnettomuudessa, joka jää muutamaksi pikku-uutiseksi ja sitten unohtuu.
Uskon siis, että kaikki orvoksi jäämiset ovat yhtä traumaattisia tapahtumia lapsille ja nuorille, mutta varmasti erilaisia kokemuksia voi olla esim suuronnettomuudet kuin yksittäiset onnettomuudet tai sairastumiset.
Eikös ruotsalaisia lapsia jäänyt tsunamin takia orvoksi joitain kymmeniä? Silloin oli juttuja siitä, miten näiden oireilevien orpojen lasten sijoitt
Miksi ne oireili? Varmasti jokainen niistäkin pääsi sosiaalihuollon sijoittamaan hyvään ja turvalliseen perheeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sosiaaliviranomaiset ovat varmasti ottaneet orvoksi jääneiden lasten asiat hoidettavakseen ja sosiaalihuolto on sijoittanut heidät ja oikeus määrännyt uudet huoltajat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On itsekin voinut loukkaantua ja tapahtumasta jäädä traumat kun on ollut itse paikalla.
Vanhemman menettämisestä voi jäädä traumat ihan riippumatta siitä miten se tapahtuu.
Niinpä. Ihan kuin tsunamissa vanhempien menettäminen olisi sen traumaattisempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On itsekin voinut loukkaantua ja tapahtumasta jäädä traumat kun on ollut itse paikalla.
Vanhemman menettämisestä voi jäädä traumat ihan riippumatta siitä miten se tapahtuu.
Niinpä. Ihan kuin tsunamissa vanhempien menettäminen olisi sen traumaattisempaa.
Onhan sekin tapa yrittää nostaa itseään toisten yläpuolelle.
Paikalliset tsunamiorvot menetti vanhempiensa lisäksi usein myös kotinsa, mahdollisuuden käydä koulua ja oikeastaan koko tavallisen arkensa.
Vierailija kirjoitti:
Jos tsunamiorpolla tarkoitetaan sellaista, joka on itse ollut mukana tapahtumpaikalla, mutta jäänyt henkiin, niin onhan se aika lailla omanlaisensa kokemus. Kamppailla itse kuolemaa vastaan, ja nähdä, miten vanhemmat katoavat otteen livetessä vesimassaan. Sitten vakavasti loukkaantuneena odotellaan apua vailla tietoa, miten perheenjäsenten on käynyt. Mahdollisesti ei yhteistä kieltä auttajien kanssa, ei yhteistä kieltä sairaalan henkilökunnan kanssa, kun sinne asti pääsee. Vieras ympäristö, jossa pitäisi nukkua ilman omaisia. Tietämättömyys vanhempien kohtalosta voi piinata kauan. Sitten evakuointilennolle ilman vanhempia, tässäkään vaiheessa ei välttämättä varmaa tietoa kuolemista.
Vrt. auto-onnettomuus: paikalle tulee nopeasti suomenkielisiä auttajia, viranomaiset soittavat paikalle tueksi muita lähiomaisia suht lyhyen ajan sisällä.
Voi kyynel.
Mitä väliä? Tuskinpa orvoksi jääneille mitään hätää on kuitenkaan.
Ollaan lähdetty kivalle lomalle ja sitten tapahtuu jotain kauheaa, kunhan se eri asia.
Eikös ruotsalaisia lapsia jäänyt tsunamin takia orvoksi joitain kymmeniä? Silloin oli juttuja siitä, miten näiden oireilevien orpojen lasten sijoittaminen on ollut todella vaikeaa ja mitä kaikkia tukitoimia on tähän tarvittu. Ruotsalaisiahan kuoli tsunamissa yli 500, joten aika merkittävä juttu siellä.