Tajusin tänään kristallinkirkkaasti etten halua elää enää puolisoni kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset eroilevat niin helposti. Ei ole tahtotilaa eikä tehdä työtä parisuhteen ja perheen vuoksi. Kuvitellaan että salamarakastumiset ratkaisevat ongelmat jotka loppu viimein johtuvat ihmisestä itsestään.

 

Jos suhde lähinnä syövyttää mielenterveyttä, niin miksei erota, kun se kerran on nykyään niin helppoa? Ei ole enää juuri uskonnollista, sosiaalista, taloudellista painetta pysytellä ikävissä olosuhteissa, pienentää itseään ja hukata elämäänsä. Edellyttää tietysti, että ongelmia on jo yritetty työstää ja kumppani on ylipäätään tietoinen toisen tyytymättömyydestä. Usein se jollakin tavalla nöyryyttävä osapuoli vain ei näe itsessään ikinä mitään vikaa, eikä koe tarvetta esim. pariterapiaan. Vaarana on tietysti, että seuraava kumppani on samasta puusta veistetty, kun usein tietyn ja saman tyyppiset ihmiset vetoavat. Sitä ei usein edes tied

Kova tarve sulla on suoltaa puolusteluja. Mistä se kumpuaa?

mä olen tuollainen ohjeistaja, ikävä kyllä. Se ärsyttää minua itseänikin joten varmasti ärsyttää myös puolisoani. Tuo johtuu kohdallani siitä että haluaisin oikeastaan asua yksin jolloin ei tarvisi välittää muista mitään ja kaikki asiat tehtäisiin aina järkevästi ja hyvin esim pelaamatta mitään. Puolisoni ei halua erota ja halua asua kanssani. Minäkin periaatteessa tykkään kyllä elämästämme ja asumisestamme mutta silti rasittaa se että ei saa olla omassa kodissa rauhassa ja että joku aina sekoittaa jotain siellä. Aika näyttää miten käy kummalla menee lopullisesti hermo ja haluaa erota, vai jatketaanko näin hamaan loppuun asti.

Eikö kannattaisi ennemmin keskustella siitä puolisosi kanssa ensin? Ihmiset ilmeisesti puhuu liian vähän keskenään kun tuollaisia ongelmia alkaa syntymään.

Avioliitto on kasvun paikka. Ei siitä kukaan selviä joutumatta kehittymään ihmisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

*En halua elää niin että tuntuu kuin koko ajan tekisin jotain vähän väärin, kaikesta tekemisestäni joko vitsaillaan tai sitten ohjeistetaan miten asian olisi pitänyt hoitaa.*

 

Ei tosiaan kuulosta sitä, että *periaatteessa kaikki on hyvin*

 

Ulkopuolisen silmin kaikki on hyvin. Puolisoni on hauska, itse asiassa euroopan mukavin mies, siis kaikkien muiden mielestä.

Talous kunnossa, lapset jo aikuisia, kaunis koti, ei ulkopuolisia suhteita, ei väkivaltaa/alkoholia....

Valitettavasti näin elämän loppupuolella vasta oikein tajuaa sen, ettei mikään, siis ei mikään korvaa hyviä ihmissuhteita, yhdessäoloa ja välittävää yhteyttä. Se on elämässä lopulta hienointa ja toimii huonommissakin ulkoisissa puitteissa. Kaikista parhaat muistot liittyvät yhdessäoloon ja huumoriin. Vaikka talous olisi ollut kaaoksessa, koti ruma ja kaikki kännissä. Henkinen tai fyysinen väkivalta, ohittaminen ja välinpitämättömyys pilaa kaiken eikä sellaiselle tarvitse kenenkään al(t)istua.

On aika löytää itsesi ja ympärillesi ihmisiä, jotka arvostavat ja rakastavat sinua sinuna. Älä jää riippumaan materian ja ulkoisten hyveiden vangiksi. Toivottavasti sinulla on oikeita luottoystäviä, joihin tukeutua ja saada voimaa jättää henkisesti yksinäinen parisuhde. Surullista on aina kun paskaparisuhteet korvaavat ystävyyssuhteet. Muutoinkaan kellään ei tunnu olevan enää aikaa toisilleen ja sekin vähä kuluu sitten ihmisen kanssa, jolle on yhdentekevä tai joka kohtelee huonosti.

Kyllähän viimeistään lasten lähdettyä kotoa, parisuhde on aina jokseenkin lässähtänyt päämäärättömäksi, mutta jos puoliso on kuin koulukiusaaja, niin mistään suhteen uudistamisesta on turha haaveilla. Ottaisin eron vakavasti ja kaunistelematta puheeksi -riippumatta edes todellisista aikeistasi. Noin niinkuin puolisolle viimeisenä varoituksena ja mahdollisuutena parannukseen. Sitten samalla avointa asunnon etsintää, tavaroiden pakkailua ja myymistä, jotta näkee olevasi tosissaan. Niinpä onkin helppo lähteä, kun siihen on lopullisesti valmis. Tsemppiä oman elämän haltuunottoon!

Vierailija kirjoitti:

Kasvata kuori ja kettuile takaisin, töki kunnolla sinne missä tuntuu kipeiten.

Jos mies ei huomaa eroa, niin sit pitää erota.

Minäkin olen tämän oppinut kantapään kautta, aiemmin lähes itseni unohtaen. Ihan hauskaa osua toisen heikkoihin kohtiin, tuhota lopulta koko ihminen. Siis minä joka aiemmin olin mitä kiltein ja hyväntahtoisin. Empatiallani mies pyyhki p*rseensä, tein muutoksen ja lopetin lässytykset, olen jo pitkään maksanut takaisin joka ikisen loukkauksen. En suosittele silti tällaista suhdetta, minulle se sopii. Tämäkin on hyvät mulkerot sitä naisen voimaantumista!

Vierailija kirjoitti:

Eikö kannattaisi ennemmin keskustella siitä puolisosi kanssa ensin? Ihmiset ilmeisesti puhuu liian vähän keskenään kun tuollaisia ongelmia alkaa syntymään.

Avioliitto on kasvun paikka. Ei siitä kukaan selviä joutumatta kehittymään ihmisenä.

Olen puhunut. Miten ikävältä hänen puhetapansa tuntuu. En ole yksi hänen kavereistaan joille "vittuilu on välittämistä".  Mielestäni hänen ja kavereidensa jatkuva keskinäinen kuittailu kuulostaa jotenkin... lapselliselta.

Ja onko sillä väliä että esim. sytytän leivinuunin eri tavalla kuin hän jos se kuitenkin syttyy. Mitä väliä?

ap.

Vierailija kirjoitti:

Eikö kannattaisi ennemmin keskustella siitä puolisosi kanssa ensin? Ihmiset ilmeisesti puhuu liian vähän keskenään kun tuollaisia ongelmia alkaa syntymään.

Avioliitto on kasvun paikka. Ei siitä kukaan selviä joutumatta kehittymään ihmisenä.

Mitä jos mies ei ole keskustelija tyyppiä? Halveksii märehtimistä?

Vierailija kirjoitti:

Eikö kannattaisi ennemmin keskustella siitä puolisosi kanssa ensin? Ihmiset ilmeisesti puhuu liian vähän keskenään kun tuollaisia ongelmia alkaa syntymään.

Avioliitto on kasvun paikka. Ei siitä kukaan selviä joutumatta kehittymään ihmisenä.

Moni sarjapettäjä ja sarjaeroaja ei yhdessäkään avioliitossaan kykene rehelliseen keskusteluun. Pelkkä näyttelevä ja valheellinen ihmisen muotoinen kuori

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö kannattaisi ennemmin keskustella siitä puolisosi kanssa ensin? Ihmiset ilmeisesti puhuu liian vähän keskenään kun tuollaisia ongelmia alkaa syntymään.

Avioliitto on kasvun paikka. Ei siitä kukaan selviä joutumatta kehittymään ihmisenä.

Olen puhunut. Miten ikävältä hänen puhetapansa tuntuu. En ole yksi hänen kavereistaan joille "vittuilu on välittämistä".  Mielestäni hänen ja kavereidensa jatkuva keskinäinen kuittailu kuulostaa jotenkin... lapselliselta.

Ja onko sillä väliä että esim. sytytän leivinuunin eri tavalla kuin hän jos se kuitenkin syttyy. Mitä väliä?

ap.

Onhan sillä väliä tekeekö asiat hyvin vai huonosti. Ärsyttävä neuvojakin voi olla joskus oikeassa, ja silloin järkevä ihminen ottaa opikseen ja alkaa tehdä niin kuin on neuvottu.

Tulen sytytykseen on sekä hyviä että huonoja tapoja.

Naisilla on niin herkästi paha olla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö kannattaisi ennemmin keskustella siitä puolisosi kanssa ensin? Ihmiset ilmeisesti puhuu liian vähän keskenään kun tuollaisia ongelmia alkaa syntymään.

Avioliitto on kasvun paikka. Ei siitä kukaan selviä joutumatta kehittymään ihmisenä.

Olen puhunut. Miten ikävältä hänen puhetapansa tuntuu. En ole yksi hänen kavereistaan joille "vittuilu on välittämistä".  Mielestäni hänen ja kavereidensa jatkuva keskinäinen kuittailu kuulostaa jotenkin... lapselliselta.

Ja onko sillä väliä että esim. sytytän leivinuunin eri tavalla kuin hän jos se kuitenkin syttyy. Mitä väliä?

ap.

 

ei pitäisi olla väliä ellei sinun tapasi pilaa tulipesää tai hormia tai aiheuta esim niiden tiheämpää puhdistusta tarvetta.

Ei se niin huono idea ole alkaa vttuilla takaisin, ottaen huomioon että "vttuilu on välittämistä."

Sitten ehkä tulee selväksi se, onko vttuilu välittämistä miehen mielestä myös silloin kun se kohdistuu häneen itseensä.

Jos ei muusta syystä  niin uteliaisuudesta kokeilisin antaa samalla mitalla takaisin.

Joku kysyi miksen ole saanut viidessä vuodessa erottua ilkeästä miehestä. -No kun minä en kodistani suostu lähtemään sen takia, että toinen perseilee ja hän ei lähde pyynnöistä ja käskyistä huolimatta. Jumittaa vaan ja yrittää olla muina miehinä.

Hän tietää, että aviopuolisoa ei pysty pistämään pihalle. Avioero kun astuu voimaan niin sitten pystyy hakemaan häädön sille, jonka nimi ei ole asunnon päävuokralaisena.

Vierailija kirjoitti:

Ei se niin huono idea ole alkaa vttuilla takaisin, ottaen huomioon että "vttuilu on välittämistä."

Sitten ehkä tulee selväksi se, onko vttuilu välittämistä miehen mielestä myös silloin kun se kohdistuu häneen itseensä.

Jos ei muusta syystä  niin uteliaisuudesta kokeilisin antaa samalla mitalla takaisin.

Sosiopaattinen suosii ns leikkisää v*ttuilua suhteilussaan. Henkistä väkivaltaa suhteesta toiseen tietoisesti harjoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö kannattaisi ennemmin keskustella siitä puolisosi kanssa ensin? Ihmiset ilmeisesti puhuu liian vähän keskenään kun tuollaisia ongelmia alkaa syntymään.

Avioliitto on kasvun paikka. Ei siitä kukaan selviä joutumatta kehittymään ihmisenä.

Olen puhunut. Miten ikävältä hänen puhetapansa tuntuu. En ole yksi hänen kavereistaan joille "vittuilu on välittämistä".  Mielestäni hänen ja kavereidensa jatkuva keskinäinen kuittailu kuulostaa jotenkin... lapselliselta.

Ja onko sillä väliä että esim. sytytän leivinuunin eri tavalla kuin hän jos se kuitenkin syttyy. Mitä väliä?

ap.

Onhan sillä väliä tekeekö asiat hyvin vai huonosti. Ärsyttävä neuvojakin voi olla joskus oikeassa, ja silloin järkevä ihminen ottaa opikseen ja alkaa tehdä niin kuin on neuvottu.

Älä nyt hei viitti. Kuivat puut ja pellit auki. Miten voi sytyttää väärin?

ei ap

Älä nyt hei viitti. Kuivat puut ja pellit auki. Miten voi sytyttää väärin?

https://www.hsy.fi/poltapuhtaasti/tulisijan-kaytto/sytyta-paalta/   Voi sytyttää alta tai voi sytyttää päältä. Voi antaa ensiöilmaa tai toisioilmaa sopivissa suhteissa, riippuen esim. tulisijan mallista ja poltettavista puista ja kaasuuntumisen nopeudesta.

Tämä on kokonainen tieteenala miten parhaiten tulisija sytytetään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se niin huono idea ole alkaa vttuilla takaisin, ottaen huomioon että "vttuilu on välittämistä."

Sitten ehkä tulee selväksi se, onko vttuilu välittämistä miehen mielestä myös silloin kun se kohdistuu häneen itseensä.

Jos ei muusta syystä  niin uteliaisuudesta kokeilisin antaa samalla mitalla takaisin.

Sosiopaattinen suosii ns leikkisää v*ttuilua suhteilussaan. Henkistä väkivaltaa suhteesta toiseen tietoisesti harjoittaa.

Meillä parani suhde ihan uskomattomasti kun aloin piruilemaan samalla mitalla. Päätin jättää tukahdutetut kyyneleet ja salaa/ läsnä itkemisen. Miehestä kehkeytyi puheliaampi ja välillä nauramme tilannehuumorillemme ja sutkautuksillemme vatsat kippurassa. Välillä vihataan ja mökötetään. Pitkässä suhteessa pareille muodostuu tietty oma huumori, mitä toki ei käytetä kuin kahdenkesken, saattaisi olla joillekkin liikaa.

Aikas moni intona miestä syyttämässä ennenkuin ap on edes kertonut kumpi se puoliso on!

Kattokeepas hiukan peiliin joskus!

Olen mä saanut mieheni ymmärtämään yhtä jos toista kun vaan ottaa ja puhuu kunnolla. Jos jäljellä on hitunenkin rakkautta ja halua elää yhdessä, niin yleensä puhumalla ristiriidat saa selvitettyä. Yrittäkää nyt edes.

Ei tuossa ole kaikki hyvin jos sinua kiusataan kotonasi. Mutta älä hötkyile. Kaikki järjestyy aikanaan tavallaan