Tajusin tänään kristallinkirkkaasti etten halua elää enää puolisoni kanssa.

Vierailija kirjoitti:

sama tilanne jo muutaman vuoden. alkaa mitta tulla täyteen mutta yhteiset lapset menneisyys ja asuntovelka. läheisyyttä ja myötätuntoa ei tipu.

Eroa. Onneton elämä tommonen. 

Yksin mukavampaa. Uutta ei kannata ottaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö kannattaisi ennemmin keskustella siitä puolisosi kanssa ensin? Ihmiset ilmeisesti puhuu liian vähän keskenään kun tuollaisia ongelmia alkaa syntymään.

Avioliitto on kasvun paikka. Ei siitä kukaan selviä joutumatta kehittymään ihmisenä.

Olen puhunut. Miten ikävältä hänen puhetapansa tuntuu. En ole yksi hänen kavereistaan joille "vittuilu on välittämistä".  Mielestäni hänen ja kavereidensa jatkuva keskinäinen kuittailu kuulostaa jotenkin... lapselliselta.

Ja onko sillä väliä että esim. sytytän leivinuunin eri tavalla kuin hän jos se kuitenkin syttyy. Mitä väliä?

ap.

 

On sillä vähän väliä. Yleensä se kannattaa tehdä oikeaoppisesti, eikä väkisin väärin.

Vierailija kirjoitti:

Eikö kannattaisi ennemmin keskustella siitä puolisosi kanssa ensin? Ihmiset ilmeisesti puhuu liian vähän keskenään kun tuollaisia ongelmia alkaa syntymään.

Avioliitto on kasvun paikka. Ei siitä kukaan selviä joutumatta kehittymään ihmisenä.

Ihmiset eroilevat nykyään heppoisin syin.

Olen minäkin sanonut miehelleni, että lakkaa nillittämästä. Kyllä se tehoaa.

Vierailija kirjoitti:

Aikas moni intona miestä syyttämässä ennenkuin ap on edes kertonut kumpi se puoliso on!

Kattokeepas hiukan peiliin joskus!

Hän kertoi että se on mies jo melkein alussa. Vauvapalsta on näköjään ei niin yllättäen hotkaissut sen viestin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö kannattaisi ennemmin keskustella siitä puolisosi kanssa ensin? Ihmiset ilmeisesti puhuu liian vähän keskenään kun tuollaisia ongelmia alkaa syntymään.

Avioliitto on kasvun paikka. Ei siitä kukaan selviä joutumatta kehittymään ihmisenä.

Olen puhunut. Miten ikävältä hänen puhetapansa tuntuu. En ole yksi hänen kavereistaan joille "vittuilu on välittämistä".  Mielestäni hänen ja kavereidensa jatkuva keskinäinen kuittailu kuulostaa jotenkin... lapselliselta.

Ja onko sillä väliä että esim. sytytän leivinuunin eri tavalla kuin hän jos se kuitenkin syttyy. Mitä väliä?

ap.

Onhan sillä väliä tekeekö asiat hyvin vai huonosti. Ärsyttävä neuvojakin voi olla joskus oikeassa, ja silloin järkevä ihminen ottaa opikseen ja alkaa tehdä niin kuin on neuvottu.

Menet nyt vain sinne tiktokiin arvostelemaan erilaisia sytytystapoja ja puistelemaan päätäsi tai voit mennä itse tekemään sinne pienen esityksen.

Tahtotilaa muutokseen saattaa yllättäen löytyä, kun eron harkinta-aika on menossa. Erolla uhkailemisella ei ole samaa vaikutusta.

Menet nyt vain sinne tiktokiin arvostelemaan erilaisia sytytystapoja ja puistelemaan päätäsi tai voit mennä itse tekemään sinne pienen esityksen.

Hairahdut aiheesta. Kyse oli siitä, että neuvojaa kannattaa kuunnella sen verran että tietää kannattaako neuvoa noudattaa vai ei, vaikka neuvominen ärsyttäisikin. Ei anneta oman egon estää toimimasta järkevästi.

Tulen sytyttäminen oli tässä vain esimerkki, jonka ap mainitsi.

Vierailija kirjoitti:

Olen minäkin sanonut miehelleni, että lakkaa nillittämästä. Kyllä se tehoaa.

Tuo just hyvä, jäljittelen nykyään myös ns. raakaa kieltä, ytimekkäitä lauseita, siinäpähän miettii mitä teki väärin suhteeni, mitä oma käytöksensä on aiheuttanut. Pyörin vapaapäivinä rasvaiset hiukset ja pieruverkkarit jalassa.😆

Jos se kumppani ei tue sinua ja sanoo aina ettet tee mitään oikein niin sitten kannattaa erota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikas moni intona miestä syyttämässä ennenkuin ap on edes kertonut kumpi se puoliso on!

Kattokeepas hiukan peiliin joskus!

Hän kertoi että se on mies jo melkein alussa. Vauvapalsta on näköjään ei niin yllättäen hotkaissut sen viestin. 

Ja jokainen miessyyllisen olettanut ehti nähdä sen paitsi minä? Sattuvia sattumia!

Vierailija kirjoitti:

Menet nyt vain sinne tiktokiin arvostelemaan erilaisia sytytystapoja ja puistelemaan päätäsi tai voit mennä itse tekemään sinne pienen esityksen.

Hairahdut aiheesta. Kyse oli siitä, että neuvojaa kannattaa kuunnella sen verran että tietää kannattaako neuvoa noudattaa vai ei, vaikka neuvominen ärsyttäisikin. Ei anneta oman egon estää toimimasta järkevästi.

Tulen sytyttäminen oli tässä vain esimerkki, jonka ap mainitsi.

Käsitin kyllä, että ns. järkevä sytyttäjä oli antanut ilmaiseksi varteenotettavan neuvon, millä on tottunut toimimaan, ehkä jo aiemmat sukupolvet mutta mitä väliä, jos toinen on keksinyt uuden luovan tavan ja tulos on kuitenkin sama, eli tuli syttyy eikä kukaan kuole häkämyrkytykseen. Näen selkeästi tässä pätemisen tarvetta, olisi ihan ok sanoa puolisolle, että kiitos kulta kun hoidit homman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset eroilevat niin helposti. Ei ole tahtotilaa eikä tehdä työtä parisuhteen ja perheen vuoksi. Kuvitellaan että salamarakastumiset ratkaisevat ongelmat jotka loppu viimein johtuvat ihmisestä itsestään.

 

Jos suhde lähinnä syövyttää mielenterveyttä, niin miksei erota, kun se kerran on nykyään niin helppoa? Ei ole enää juuri uskonnollista, sosiaalista, taloudellista painetta pysytellä ikävissä olosuhteissa, pienentää itseään ja hukata elämäänsä. Edellyttää tietysti, että ongelmia on jo yritetty työstää ja kumppani on ylipäätään tietoinen toisen tyytymättömyydestä. Usein se jollakin tavalla nöyryyttävä osapuoli vain ei näe itsessään ikinä mitään vikaa, eikä koe tarvetta esim. pariterapiaan. Vaarana on tietysti, että seuraava kumppani on samasta puusta veistetty, kun usein tietyn ja saman

"Kova tarve sulla on suoltaa puolusteluja. Mistä se kumpuaa?"  Sieltä mihin viittasin. Omasta elämästä. Siitä, että niin moni ystävä ja itsekin on menettänyt vuosia onnettomassa ja jopa haitallisessa ihmissuhteessa. Vain katkeroitumalla ja valittamalla, etenkään asianosattomille, ei tilanne ole muuttunut. Pikemminkin uuvuttanut ja huolettanut muita tarpeettomasti  jatkuen helposti vuosia. Siksi näistä tulisi keskustella monipuolisesti ja avoimesti ilman ennakkoleimaavia arvolatauksia. Tämänkaltaisiin tilanteisiin liittyy jo lähtökohtaisesti paljon syyllisyyttä ja häpeää. Eroaminen kun on vielä nykyäänkin useimmille pelottavan iso elämänmuutos ja (kuvitteellinen) epäonnistumisen ilmenemä. Itse en tiedä ketään, joka olisi lähtöään katunut, mutta lienee niitäkin. Iso henkinen prosessi se on, mutta eniten kadutaan ettei erottu aijemmin. En kampanjoi eroamisen puolesta eikä fokus ole sen puolustelussa itsessään, jos se nyt ei tullut selväksi, enkä muutenkaan usko joko tai ajatteluun. Puolustelen lähinnä elämänlaatua. Ettei ihmiset antaisi kohdella loputtomasti itseään huonosti. Etteivät sokeutuisi sairaille dynamiikoille, katkeroituisi tai eristäytyisi suhdeuupumuksesta, eläisi molemminpuolisessa halveksunnassa. En puhu nyt satunnaisista ongelmista tai kyllästymisestä ja uusista houkutuksista,  vaan siitä (jollaista ilmeisesti tässä tapauksessa), että elämä muuttuu parisuhteen vuoksi pysyvästi ahdistavaksi, omat keinot eivät riitä ja toisella osapuolella ei ole mitään parisuhteen tai itsensä työstöhaluja. Millaiset rajat kukin saa vetää, mitä pitää sietää, mitä saa odottaa ja vaatia, milloin saa lähteä? Joskus näitä on helpompi pohtia tuntemattomien kesken. Etenkin jos puoliso on näytellyt lähipiirille täydellistä kumppania eikä kukaan usko mitä kahdestaan kotioloissa tapahtuu. Mutta sori suoltamisesta, kun kuvittelin tämän olevan keskustelupalsta.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menet nyt vain sinne tiktokiin arvostelemaan erilaisia sytytystapoja ja puistelemaan päätäsi tai voit mennä itse tekemään sinne pienen esityksen.

Hairahdut aiheesta. Kyse oli siitä, että neuvojaa kannattaa kuunnella sen verran että tietää kannattaako neuvoa noudattaa vai ei, vaikka neuvominen ärsyttäisikin. Ei anneta oman egon estää toimimasta järkevästi.

Tulen sytyttäminen oli tässä vain esimerkki, jonka ap mainitsi.

 

Käsitin kyllä, että ns. järkevä sytyttäjä oli antanut ilmaiseksi varteenotettavan neuvon, millä on tottunut toimimaan, ehkä jo aiemmat sukupolvet mutta mitä väliä, jos toinen on keksinyt uuden luovan tavan ja tulos on kuitenkin sama, eli tuli syttyy eikä kukaan kuole häkämyrkytykseen. Näen selkeästi tässä pätemisen tarvetta, olisi ihan ok sanoa puolisolle, että kiitos kulta kun hoidit homman.

Aivan, ymmärrän mitä sanot. Joskus kuitenkin neuvo on hyvä, vaikka sen motiivi olisikin pätemisen tarve. Ja sitä siinä tapauksessa kannattaa noudattaa. Voidaanko olla tästä yhtä mieltä?

Vierailija kirjoitti:

Jos se kumppani ei tue sinua ja sanoo aina ettet tee mitään oikein niin sitten kannattaa erota.

Neuvo on yksinkertaisen pätevä mutta kaikkien kohdalla ei toimiva.Turvakodit on täynnä naisia lapsineen kun on yrittänyt pitää puoliaan, puhua erosta. Lähtö suhteesta on yleensä se vaarallisin hetki. Jokainen henkistä-ja fyysistä väkivaltaa kokenut joutuu tekemään töitä eron eteen moninverroin, seuraukset voivat myös olla tapauksista riippuen mitä vain. Ilkeä puoliso ei ainakaan tee eroa helpommaksi.

Vierailija kirjoitti:

Kasvata kuori ja kettuile takaisin, töki kunnolla sinne missä tuntuu kipeiten.

Jos mies ei huomaa eroa, niin sit pitää erota.

Voishan sitä kokeilla kilahtaisko ukon päässä mikään kello. Vähän kyllä epäilen, että alkaisi vaan kauhea uhriutuminen.

Kokeile pari viikkoa kulkea sen perässä ja kritisoida sekä vittuilla joka ikiseen asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

*En halua elää niin että tuntuu kuin koko ajan tekisin jotain vähän väärin, kaikesta tekemisestäni joko vitsaillaan tai sitten ohjeistetaan miten asian olisi pitänyt hoitaa.*

 

Ei tosiaan kuulosta sitä, että *periaatteessa kaikki on hyvin*

 

Ulkopuolisen silmin kaikki on hyvin. Puolisoni on hauska, itse asiassa euroopan mukavin mies, siis kaikkien muiden mielestä.

Talous kunnossa, lapset jo aikuisia, kaunis koti, ei ulkopuolisia suhteita, ei väkivaltaa/alkoholia....

 

Talous, kodin kauneus ja lapset ei liity mitenkään parisuhteeseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

*En halua elää niin että tuntuu kuin koko ajan tekisin jotain vähän väärin, kaikesta tekemisestäni joko vitsaillaan tai sitten ohjeistetaan miten asian olisi pitänyt hoitaa.*

 

Ei tosiaan kuulosta sitä, että *periaatteessa kaikki on hyvin*

 

Ulkopuolisen silmin kaikki on hyvin. Puolisoni on hauska, itse asiassa euroopan mukavin mies, siis kaikkien muiden mielestä.

Talous kunnossa, lapset jo aikuisia, kaunis koti, ei ulkopuolisia suhteita, ei väkivaltaa/alkoholia....

 

Talous, kodin kauneus ja lapset ei liity mitenkään parisuhteeseen. 

Miksi eivät liittyisi vakaan ydinperheen vanhempien väliseen rakkauteen ja parisuhteeseen jossa he ovat toistensa aitoja rakkausihmisiä?