Lue keskustelun säännöt.
Ihmisillä ei ole aikaa (tai halua?) pitää yhteyttä muihin
11.01.2025 |
Surullinen olo tulee. Ei aikaa näkemisille ellei sovi kuukauden päähän. Ei aikaa katsoa snapchat tai whatsap viestejä. Pahoitteluita siitä miten meni kauan vastatessa tai valitettavasti puolet snäppivideoiden sisällästä unohtunut kun katsoin ne kumminkin sillon kuin laitoit ne. Tai sitten omaan pitkään selostukseen jostakin aiheesta tulee lauseen vastaus jne. Joo tiedän ettei sitä aikaa vaan ole jatkuvasti ja itsekin näkisin mieluiten livenä mutta jos ei edes asu samassa kaupungissa niin ei se helppoa ole. Ja soittelukin vaatisi melkein sopimista siitä milloin on sopiva aika soitella. Varsinkin perheelliset ihmiset katoaa kuin tuhka tuuleen.
Ehkä en vain ole kenenkään prioriteettilistan kärjessä ja se täytyy hyväksyä sekä opetella käymään keskusteluita oman pään sisällä ettei vaivaa ketään muita.
Kommentit (27)
Ap varmaan on tyyppiä, joka pommittaa "ystäviensä" puhelimia, kun pitää kertoa, mitä koiransiskonkaimalle kuuluu tai että pihalla oli lintu😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitäisi pitää sitten yhteyttä jos ei asiaa tai tarvetta?
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset on väsyneitä tähän jatkuvaan reagoinnin tarpeen tullaan ja aikakauteen. Töissä piippaa luuri ja sähköposti kaiken aikaa. Kuittaatko tämän tuon sen, hoidatko, saitko viestin kun et vastaa (mennyt 1h). Kun vihdoin pääsee kotiin, alkaa wilman läpi kahlaaminen. On viestiä, koenumeroa, uusia kokeita ilmoitettu, tuntimerkintöjä. Ja kun tästä pääsee, pitää kuitata pitkin iltaa jotain lasten harrastusryhmien viestejä. Mihin kisoihin, miten kimppakyydillä, kuka vie treeneihin, kyllä mokkapalavuoro, kuka pääsee toimitsijaksi??! En jaksa yhtään pätkääkään tämän jälkeen enää olla tekemisissä kenenkään kanssa. Kun vihdoin pääsee hoidettavista asioista eroon, haluan vain olla rauhassa. Ennen oli aivan todella paljon kevyempää henkisesti. Kaiken aikaa ei tarvinnut olla tavoitettavissa.
Tämä! Juuri sama syy itselläni. Ihmisistä ja sosiaalisista velvoitteista ei pääse enää kännyköiden myötä lainkaan tauolle ja itse ei pysty enää määrittelemään milloin haluaisi olla vaan. Jos ei vastaa, joutuu selittelemään ja tulee harmia töissä, ihmissuhteissa, nakitetaan hommia jne. Ei ole hyväksyttävää olla koskaan tavoittamattomissa.
Kirjoitat kuin minun elämästäni. Tosin sillä erolla, että olen erikseen pyytänyt jättämään ne kootut selitykset kiireistä, unohtelemisista sun muista pois ja painottanut miten on mukavaa saada vastaus vaikkapa vuodenkin kuluttua. Kukaan ei ole selitysvelvollinen minulle oman elämänsä elämisestä ja jos olen tärkeysjärjestyksessä viimeinen olen kuitenkin jollakin sijalla ihmisten elämässä. Tämä on usein tuottanut ihan kivoja vastauksia ja yhteydenpitoa tuttavien tai ystävien ymmärtäessä, että minäkin elämän elämääni kuin vahtisin kuka vastaa ja koska. Toki elän huomattavasti hallitumpaa ja vähemmän kiireistä elämää kuin moni tuntemani ihminen.
Syvällä sisimmässäni toivoisin kyllä saavani edes jonkun muistamaan minua. Väsyn yksipuolisuuteen ja opettelen yhä uudelleen viestittelemään kiireisten, ruuhkaisten ihmisen tavalla joskus ja silloin tällöin. Etten tuputtaisi seuraani heille ja olisin huomaavainen heidän kiireitään kohtaan. Annan heidän olla ja muistavat, jos muistavat. Ja kun on sinut sen asian kanssa, hyväksymällä sen kaiken, eivät omat tunteet tunnu liian pahoilta. Jää energiaa tehdä ihan muuta ja löytää jotakin kivaa, mitä voi yksinkin tehdä.
Oma käsitykseni on, etteivät monet ihmiset yksinkertaisesti kykene hallitsemaan elämäänsä, ovat huonoja organisoimaan ja käyttävät valtavasti aikaa miellyttääksen muita ja elämällä niin kuin uskoo muiden tahtovan. Täyttämässä odotuksia, suorittamassa, jolloin syntyy se valtava kiireen tuntu ja sen päälle ahdistus, mikä vie voimat tehdä enää mitään muuta. Joku kaveri saa mennä samoissa likavesissä, vaikka eivät niin suoraan ajattelisikaan. Vaatii rohkeutta olla tekemättä mitään ja varata aikaa muuhunkin.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset on väsyneitä tähän jatkuvaan reagoinnin tarpeen tullaan ja aikakauteen. Töissä piippaa luuri ja sähköposti kaiken aikaa. Kuittaatko tämän tuon sen, hoidatko, saitko viestin kun et vastaa (mennyt 1h). Kun vihdoin pääsee kotiin, alkaa wilman läpi kahlaaminen. On viestiä, koenumeroa, uusia kokeita ilmoitettu, tuntimerkintöjä. Ja kun tästä pääsee, pitää kuitata pitkin iltaa jotain lasten harrastusryhmien viestejä. Mihin kisoihin, miten kimppakyydillä, kuka vie treeneihin, kyllä mokkapalavuoro, kuka pääsee toimitsijaksi??! En jaksa yhtään pätkääkään tämän jälkeen enää olla tekemisissä kenenkään kanssa. Kun vihdoin pääsee hoidettavista asioista eroon, haluan vain olla rauhassa. Ennen oli aivan todella paljon kevyempää henkisesti. Kaiken aikaa ei tarvinnut olla tavoitettavissa.
Tämä. Liikaa ärsykkeitä ja sälää. Olin eilen illanistujaisissa, ja mietin koko ajan koska kehtaan lähteä, ettei kukaan loukkaantuisi. Pidän ystävistäni, mutta olen niin kuormittunut, etten vaan jaksa. Haluan latautua home alone. Enkä aina jaksa reagoida lähetettyihin snappeihin/kuviin, joita on whatsupit täynnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin samanlainen vielä vuosi sitten. En vaan jaksanut kommunikoida kenenkään kanssa, eikä se liittynyt siihen, että en pitäisi näistä ihmisistä. Sitten poistin kaikki sometilini. Ei mennyt kauaa kun energiaa riitti taas. En ollut tajunnut kuinka paljon se syö kiinnostusta nähdä livenä. Kuulumiskiintiö tuli yteen jo päivityksistä ja kommenteista. Nyt harkitsen, että vähennän edelleen ja jätän esim. tämän palstan. Tämä on todella myrkyllinen ja kuormittava paikka.
Mä inhoan tätä 'dynaamista' hinnoittelua, koska se maksaa ylimääräistä kaltaiselleni ex tempore -henkilölle. Heitä se sitten toki suosii, jotka pystyvät suunnittelemaan matkoja reilusti etukäteen, mutta kyllä tämä vähän epäreilulta tuntuu tälleen äkkilähtöjä harrastavana.