Asioiden, joista et pidä, tekeminen vain kohteliaisuudesta - oletko lopettanut tällaisen?
Mietin tässä, että olisi kiva kuulla kokemuksia miten olette rohkaistuneet lopettamaan sellaisten asioiden tekemistä, joista ette itse pidä ollenkaan, mutta olette kohteliaisuuden vuoksi tehneet? Voi olla että ne ovat kuormittaneet ja rasittaneet paljonkin tai sitten kyse on vaan jostain ihan pikkujutusta, mutta olette kuitenkin päättäneet tehdä niin kuin itse haluatte ja lopettaneet turhan kohteliaisuuden. Miten olette sen tehneet, oliko helppoa vai vaikeaa?
Esimerkki voi olla vaikka se, että anoppi on tehnyt ruuaksi kaalilaatikkoa, ja et voi sietää kaalilaatikkoa, mutta olet sitten kehunut sitä ja anoppi sitten tekee sitä usein ja kohteliaisuudesta syöt sitä kunnon lautasellisen. Mutta joku päivä otatkin vierailulla sitä kaalilaatikkoa vain vähän tai et syö ollenkaan ja valehtelet juuri syöneesi ennen vierailua ja totuus tuleekin ilmi, ettet pidä anopin ruuasta. Tämä nyt oli hatusta heitetty juttu, mutta mitä vastaavia kokemuksia teillä on? Miten ihmiset reagoivat kun alat yhtäkkiä tehdä/käyttäytyä eri tavalla? Onko päätös tuntunut oikealta ja hyvältä? Vai huomaako kukaan edes mitään?
Kaipaan ehkä vaan vertaistukena ja tsemppinä erilaisia kokemuksia, koska olen itse liiankin kohtelias ja haluaisin alkaa tehdä rohkeammin niin kuin itse haluan enkä miellyttää jatkuvasti kaikkia ja tehdä itselleni epämieluisia asioista vaan kohteliaisuudesta.
Kommentit (26)
Olen lopettanut jonkun puolitutun some viesteihin vastaamisen, koska niitä tuli liikaa ja ne kuormittivat ja tuntuivat rasittavilta. Enhän edes tuntenut koko tyyppiä. Vastasin kohteliaisuudesta aiemmin aina jotain tai laitoin vaikka peukun, mutta yhtenä päivänä vaan lopetin ja totesin että nyt saa turha kohteliaisuus riittää, en jaksa hänen jatkuvia viestejään.
- Kyläily
- Viesteihin tai puheluihin vastaaminen jos ei huvita tai henkilö soittaa vain kehuakseen itseään tai pyytääkseen palvelusta
- Lahjojen ostelu aikuisille tai muut huomionosoitukset paitsi omille perheenjäsenille
Kaikki olen lopettanut ja elämänlaatu on parantunut selkeästi.
Vierailija kirjoitti:
Minä. Minä. Minä.
Ja olikin ihan unohtua: Minä!
Öö?
Olen lopettanut naisen kanssa kaveeraamisen.
Enää en jaksa väkisin vääntää small talkia. Jos ei ole pakko (esimerkiksi töissä), en tee vaan olen hiljaa tai puhun asiaa.
Toinen on paikoista joustaminen silloin kun ei ole pakko. En esimerkiksi kuntosalin saunassa tai lähijunissa tykkää istua kuin muutamalla paikalla. Silloin jään seisomaan, vaikka joku pitäisi sitä outona tai joustamattomana.
Minä lopetin jo lapsena. Jos tarjotaan kaalilaatikkoa, maistan kohteliaisuudesta lusikaalisen. Kehun ja syömisen siihen jollain valheella.
Sama on pätenyt muuhunkin tekemiseeni. Joitain se miellyttää, joitain ärsyttää. Suurin osa ihmisistä ei edesä huomaa asiaa ja se on tarkoituskin.
Kahvin juominen kauramaidon kanssa (tai soija tai muiden kasvimaitojen). Mieluummin juon mustana jos ei ole tarjolla lehmän maitoa. En tee siitä mitään numeroa tai ala kyselemään normi maidon perään, mutta en vaan enää jaksa kohteliaisuudesta pilata kahvia kaurajuomalla, vaan sitten juodaan mustana.
Vierailija kirjoitti:
Enää en jaksa väkisin vääntää small talkia. Jos ei ole pakko (esimerkiksi töissä), en tee vaan olen hiljaa tai puhun asiaa.
Toinen on paikoista joustaminen silloin kun ei ole pakko. En esimerkiksi kuntosalin saunassa tai lähijunissa tykkää istua kuin muutamalla paikalla. Silloin jään seisomaan, vaikka joku pitäisi sitä outona tai joustamattomana.
Mulla vähän sama tuon small talkin kanssa, varsinkin jos on kyse ihmisestä, jota en tule tapaamaan koskaan tai todella harvoin jatkossa. Jos vaikka kerran 5 vuodessa näen jotain puolison kaverin puolisoa niin en mä jaksa jotain työasioita tai lomasuunnitelmia häneltä kysyä.
Vierailija kirjoitti:
Kahvin juominen kauramaidon kanssa (tai soija tai muiden kasvimaitojen). Mieluummin juon mustana jos ei ole tarjolla lehmän maitoa. En tee siitä mitään numeroa tai ala kyselemään normi maidon perään, mutta en vaan enää jaksa kohteliaisuudesta pilata kahvia kaurajuomalla, vaan sitten juodaan mustana.
Mulla myös tämä ja muutenkin osaan jossain kyläpaikassa sanoa ei kiitos, jos en jotain halua ottaa. Tietenkin siis syön kun tarjotaan ja kohteliaisuudesta syön aina jotain, mutta että ei tarvitse joka sorttia ottaa ja vielä ottaa lisää ja syödä ähkyyn itseään vaikka talon emäntä/isäntä kovasti kehottaisikin ottamaan lisää, että jaksaa.
Yllättävän usein törmään työelämässä sellaiseen että joku yrittää nakittaa minulle työtehtäviään vaikkei ole esimieheni ja minulla on omissa töissäkin tarpeeksi tekemistä eli kieltäydyn. Siihen tämä nakittaja ei kuitenkaan suostu vaan alkaa syyllistää ja kaasuvalottaa minua että onko mulla huono päivä tmv. Siis että en suostu hänen johtamakseen ja vika on minussa eikä suinkaan hänessä?
Vastaavaa ei koskaan tapahdu sellaisten työkavereiden kanssa joiden kanssa ollaan samanarvoisia kuten kuuluisikin olla ihan kaikkien kanssa...
Arvioin asiat aina tapauskohtaisesti, mutta priorisoin ne näin:
1. Oma terveys
2. Aika
3. Tärkeys
Vanhempieni tapaaminen. Toki autan satunnaisesti, jos jotain tarvetta on, mutta kahvittelut ja sellaiset on nyt loppu.
Olen lopettanut jo vuosia sitten. Jos ei kiinnosta yhtään, niin en suostu ehdotuksiin tai ehdotan muuta tekemistä, joka on myös itselleni mieluista. En ole myöskään tekemisissä raskaiden ihmisten kanssa. Minulla on aivan yhtäläinen oikeus elää itseni näköistä elämää kuin muillakin.
Ajatteleeko se raskas tyyppi, joka haluaa aina muiden tekevän hänen mielen mukaan muita ihmisiä ja heidän tarpeitaan? No ei. Miksi minun siis pitäisi?
Vierailija kirjoitti:
Kahvin juominen kauramaidon kanssa (tai soija tai muiden kasvimaitojen). Mieluummin juon mustana jos ei ole tarjolla lehmän maitoa. En tee siitä mitään numeroa tai ala kyselemään normi maidon perään, mutta en vaan enää jaksa kohteliaisuudesta pilata kahvia kaurajuomalla, vaan sitten juodaan mustana.
Olen hämmentynyt tästä, että olet laittanut kahviisi kauramaitoa kohteliaisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Arvioin asiat aina tapauskohtaisesti, mutta priorisoin ne näin:
1. Oma terveys
2. Aika
3. Tärkeys
Oletko hölmö?! Mikset anna ihmisen statusta?
Kaikki lasten kanssa tekemiset. Ihanaa, kun ystävillä ei ole enää pieniä lapsia. En jaksa sitä teeskentelyä.
🇺🇦🇮🇱
Lopetin yhteydenpidon inhottaviin vanhempiini. Ei enää sitä kiusaamista.
En huoli anopilta tai muiltakaan sukulaisilta kotiini sellaista tavaraa, jota en halua tai tarvitse. Joskus kun muutettiin, tuli vähän kaikenlaista tarjousta, että ottakaa tää, teillä ei varmaan oo tällaista apupöytää tai eteisen jakkaraa ym. No ei ole välttämättä kaikkea valmiina, mutta sitten me hankitaan ihan itse sellaista, joka sopii meidän kotiin ja tyyliin, ettei oltais kuin kirpputori. Ja kun siinä tarjoamisessa on aina sellainen taka-ajatus, että anoppi siivoaa siinä samalla omaa kotiaan, kun työntää meille tavaraa.
Olen yrittänyt kertoa sukulaisille miksi en esim. voi syödä jotain ruokaa, niin joka ikinen kerta sitä tuputetaan. Sitten taas kerron että en voi valitettavasti syödä tätä koska olen allerginen. Tätä on jatkunut kymmeniä vuosia. Ei vaan mene jakeluun. Sitten vaan sanon saman joka kerta. En tapa itseäni anafylaktiseen shokkiin sen takia että joku niin haluaa.
Minä. Minä. Minä.
Ja olikin ihan unohtua: Minä!