Lue keskustelun säännöt.
Asioiden, joista et pidä, tekeminen vain kohteliaisuudesta - oletko lopettanut tällaisen?
09.01.2025 |
Mietin tässä, että olisi kiva kuulla kokemuksia miten olette rohkaistuneet lopettamaan sellaisten asioiden tekemistä, joista ette itse pidä ollenkaan, mutta olette kohteliaisuuden vuoksi tehneet? Voi olla että ne ovat kuormittaneet ja rasittaneet paljonkin tai sitten kyse on vaan jostain ihan pikkujutusta, mutta olette kuitenkin päättäneet tehdä niin kuin itse haluatte ja lopettaneet turhan kohteliaisuuden. Miten olette sen tehneet, oliko helppoa vai vaikeaa?
Esimerkki voi olla vaikka se, että anoppi on tehnyt ruuaksi kaalilaatikkoa, ja et voi sietää kaalilaatikkoa, mutta olet sitten kehunut sitä ja anoppi sitten tekee sitä usein ja kohteliaisuudesta syöt sitä kunnon lautasellisen. Mutta joku päivä otatkin vierailulla sitä kaalilaatikkoa vain vähän tai et syö ollenkaan ja valehtelet juuri syöneesi ennen vierailua ja totuus tuleekin ilmi, ettet pidä anopin ruuasta. Tämä nyt oli hatusta heitetty juttu, mutta mitä vastaavia kokemuksia teillä on? Miten ihmiset reagoivat kun alat yhtäkkiä tehdä/käyttäytyä eri tavalla? Onko päätös tuntunut oikealta ja hyvältä? Vai huomaako kukaan edes mitään?
Kaipaan ehkä vaan vertaistukena ja tsemppinä erilaisia kokemuksia, koska olen itse liiankin kohtelias ja haluaisin alkaa tehdä rohkeammin niin kuin itse haluan enkä miellyttää jatkuvasti kaikkia ja tehdä itselleni epämieluisia asioista vaan kohteliaisuudesta.
Kommentit (26)
Ihmisten tapaamisen vasten omaa aitoa haluani olen lopettanut. Korona-aika antoi minulle tekosyyn aloittaa kieltäytymisen, ja sen jälkeen se on ollut luontevampaa.
Tällä hetkellä minulla on opettelussa kieltäytyä syömästä silloin kun patistellaan ottamaan ruokaa. Olen koko elämäni syönyt kohteliaisuuttani kaikkea sellaista, mistä olen tiennyt saavani vatsavaivoja tai allergiaoireita, tai jopa minkä hygienisyys on epäilyttänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pikkuisen minäkeskeisten ihmisten ketju
Vierailija kirjoitti:
Pikkuisen minäkeskeisten ihmisten ketju
Eihän ole, vaan tervettä itsekkyyttä ja omista rajoistaan huolehtimista.
Alkoholin juominen. Ennen kuin lopetin kokonaan, jouduin jatkuvasti sellaisiin sosiaalisiin tilanteisiin, joissa pidettiin selviönä että vähän alkoholia otetaan, enkä halunnut olla ilonpilaaja.
Nyt on helpompaa, kun voi sanoa, että ei kiitos, en juo ollenkaan.
En siis juonut pelkästään kohteliaisuudesta, mutta kun lopetin, niin olen huomannut miten monissa tilanteissa tuli juotua seurassa vain siksi että niin on tapana
Jos joku on tökerö minua kohtaan, niin lopetan yhteydenpidon.
Vierailut alzheimeräitini luona laitoksessa. Hän ei puhu, kävee, eikä muista kuka olen. Silti valehtelen ystävilleni että käyn äitini luona koska ystäväni jatkuvasti kyselevät äitini voinnista ja käynkö hänen luonaan usein. Äitini on ollut minulle kuollut monta vuotta mutta minun pitää sosiaalisista syistä teeskennellä että muka välitän ja käyn hänen luonaan.