Lue keskustelun säännöt.
Pelottaako teitä muita n. 40-vuotiaita että kuolette pian?
09.01.2025 |
Etenkin mediassa ja somessa tulee jatkuvasti esiin tarinoita, että moni työikäinen menehtyy etenkin syöpään. Olen teini-ikäisenä tupakoinut runsaasti ja tuntuu, että varmasti se siellä taustalla edelleen vaikuttaa ja lisää ennenaikaisen kuoleman riskiä.
Kommentit (44)
Sama. Melkein pelottaa, että en kuole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama. Melkein pelottaa, että en kuole.
Mä pelkäään, että mä kuolen
Tai etten kuolekaan
Siltä se krapulassa tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Päinvastoin, odotan jo sitä.
Voit jouduttaa kuolemaasi ihan vaikka tänään. Vai tarkoititko että odotat pitkitettyä kitumista syövän kourissa ilman kipulääkitystä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei. Ihan kaikenikäiset voivat kuolla. Mun hyvän ystävän 3 v. lapsella on syöpä, ja menetin oman veljeni 30 v.
Eiköhän sen nelikymppisenä tajua. Elää sitten vuoden tai vielä toiset 40 vuotta, niin loppu tulee pian. Lisäksi ennemmin tai myöhemmin tulee myös sairauksia ja erilaisia rajoitteita. Niin ei tämä herkkua ole. Peiliin ei viitsi enää eees katsoa. Kaipaan nuoruutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osalle tuli piikeistä takavuosina jo vaivoja. Ja mitä enemmän niitä ottaa, se ehkä saattaa lyhentää elämää. Samoin alkoholilla jos joku lutraa.
Ei. Turhaa pelkoa.
Silloin pelotti, kun olin kuolemassa verisyöpään.
Jäin henkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma vika, mitäs ei tullut silloin ajateltua. Kestä se kuin mies/nainen
Pelottaa, koska minulla tosiaan on todettu syöpä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse oikeastaan odotan, että kuolisin. Olen jo kokenut kaikenlaista, eikä oikein mikään enää tunnu miltään.
Elelen tässä vielä toivoen, että tuntisin jotain. Eipä tässä mitään ole jäänyt, edes keskeneräiseksi.
Lapsetkaan eivät juuri käy. Ottavat vaan yhteyttä, kun tarvitsevat rahaa. Kuolemani auttaisi heitä enemmän, saisivat hieman perintöä, joitain tuhansia. En tunne antavani maailmalle enää mitään.
Nyt 50-vuotiaana tuota on alkanut miettiä enemmän, varsinkin kun toinen vanhempani kuoli suunnilleen tässä iässä. Mutta ei se pelkäämällä kummene, pitää koittaa elää nyt kun voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuoleman ajatuksia on tosiaan paljon näin nelikymppisenä, miettii ettei joskus enää näe läheisiään. Eikä vielä haluais kuolla.
Varsinaista kuolemanpelkoa en koe tai mieti sitä, mitä kuoleman jälkeen mahdollisesti on.
Olen pelännyt ennenaikaista kuolemaa pienestä pitäen. Nyt oon neljänkympin korvilla elämäni huonoimmassa kunnossa, joten eiköhän se sieltä tule. Tavallaan helpotuskin.
Toivotan kuoleman tervetulleeksi. Nytkin eräs vaiva jonka pitäisi periaatteessa huolettaa ja ajaa lääkäriin, mutta mehh. Olisikohan tuurilla syöpä.
Oon 46, eikä pelota.
Olen elänyt hyvän ja onnellisen elämän tähän saakka, jos kuolen niin kuolen. Olen taivaaseen menossa kuoleman jälkeen, niin ei siltäkään puolelta mitään hätää.
Ei pelota. Ollaas nyt vielä se 30v töissä niin sen jälkeen joutaa sitten kupsahtamaan.
Elämäni on tyhjää eikä ole muita kuin ikääntyvät vanhemmat. Hekin kuolevat ehkä pian. Mitä ihmettä minä täällä teen ja miksi minun pitäisi pelätä kuolemaa. Olisi onnenpotku jos kuolisin ennen vanhempiani niin ei tarvitsisi kokea heidän menoa ja täysin tyhjää elämää sen jälkeen.
Ei, enemmän ahdistaa ajatus, että täällä joutuisi elämään vielä toiset 40 vuotta.