Lue keskustelun säännöt.
Pelottaako teitä muita n. 40-vuotiaita että kuolette pian?
09.01.2025 |
Etenkin mediassa ja somessa tulee jatkuvasti esiin tarinoita, että moni työikäinen menehtyy etenkin syöpään. Olen teini-ikäisenä tupakoinut runsaasti ja tuntuu, että varmasti se siellä taustalla edelleen vaikuttaa ja lisää ennenaikaisen kuoleman riskiä.
Kommentit (44)
Ei nyt varsinaisesti pelota, mutta ymmärrän olevani loppusuoralla. Lapsuuden kavereista on jo puolet mullan alla, joten elämän lyhyys on ollut aina läsnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 55v ja ei pelota mutta kyllä olisi kova paikka sairastua vakavasti ja kuolla tämän ikäisenä. Elämä jäisi pahasti kesken. Toivottavasti saan yhä elää. Murehdin myös muun perheen...miehen ja aikuisten lasten puolesta.
En halua kuolla, minulla on valtiolle vielä paljon veroja annettavana.
Miksi pitäisi pelottaa.Lainaan Paven sanoja.elin hyvän elämän.Siis Maijanen
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän sen nelikymppisenä tajua. Elää sitten vuoden tai vielä toiset 40 vuotta, niin loppu tulee pian. Lisäksi ennemmin tai myöhemmin tulee myös sairauksia ja erilaisia rajoitteita. Niin ei tämä herkkua ole. Peiliin ei viitsi enää eees katsoa. Kaipaan nuoruutta.
Itselläni taas nuoruus oli monella tapaa erittäin huono, niin että tuntuu että vasta nyt 50-vuotiaana alan oikeasti elää. Mitään en kaipaa menneestä, nautin joka hetkestä. Joo kyllä rajoitteet jossain vaiheessa tulee, mutta ei välttämättä kovin pian, omat vanhemmat 78 ja 80, siellä ne asustaa Espanjassa ja ovat erittäin aktiivisia ja hyväkuntoisia. Eivätkä todellakaan murehdi vanhuutta ja kuolemaa, vaan elävät täysillä joka päivän jona heräävät huomaten olevansa vielä elossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisin hyvätuloinen, niin joo.
En tavan työtätekevänä nauti elämästäni. Toivon kuolemaa jo ja en todellakaan usko että jaksan työelämää enää viisikymppisenä yhtään. Mikään ei motivoi, kun kuukauden lopussa on aina rahat loppu ja vaikka ylitöitä tekee ilman ylityölisiä puolipakotettuna, niin ei rahat riitä mitenkään. Eikä ole edes varaa käydä kampaajalla jne.
Paskaa on ja toivon syöpää.
En pelkää kuolemaa sinänsä mutta elämäni on nyt hyvää ja suren mahdollisuutta, että tämä onni ei kauaa kestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei pelota. Jos tulee kuolema niin sitten se tulee. Voi jäädä vaikka bussin alle tai jotain
Vierailija kirjoitti:
Ei. Turhaa pelkoa.
Silloin pelotti, kun olin kuolemassa verisyöpään.
Jäin henkiin.
Minulla on verisyöpä ja tietääkseni ne ovat parantumattomia, ainakin minun on. Miten sinä siitä oikein parannuit?
Minulla se on vienyt kaiken ilon elämästä, ei ole haaveita ja odotuksia kuten ennen. En enää edes viitsi ostaa uusia vaatteita, kun ajattelen, että kohta kuolinpesä heittää vanhatkin roskiin. Olen alkanut karsia tavaraa jo valmiiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten takia yritän pysyä positiivisena ja energisena. Ja toki haluan nähdä, mitä heistä tulee isona. Totuus on, että ilman omia lapsia olisi se ja sama, vaikka huomenna kuolisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei. Turhaa pelkoa.
Silloin pelotti, kun olin kuolemassa verisyöpään.
Jäin henkiin.
Minulla on verisyöpä ja tietääkseni ne ovat parantumattomia, ainakin minun on. Miten sinä siitä oikein parannuit?
Minulla se on vienyt kaiken ilon elämästä, ei ole haaveita ja odotuksia kuten ennen. En enää edes viitsi ostaa uusia vaatteita, kun ajattelen, että kohta kuolinpesä heittää vanhatkin roskiin. Olen alkanut karsia tavaraa jo valmiiksi.
Olisiko kuitenkin joitain kivoja juttuja, joita voisit tehdä tässä ja nyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo pelottaa. En nyt haluaisi vielä kuolla kun on pieniä lapsiakin.
Vierailija kirjoitti:
En pelkää kuolemaa sinänsä mutta elämäni on nyt hyvää ja suren mahdollisuutta, että tämä onni ei kauaa kestä.
Kuolema on luonnollista elämässä, sekää oma että läheisten. Ehkä pelkään joskus, että jos iskee jokin vakava sairaus mutta enemmän pelkään läheisteni puolesta. Johtuu varmasti siitä, että pari vuotta sitten menetin oman äitini. Totuttelen vielä ajatukseen, että kuolema kuuluu tosiaan elämään ja että emme voi kuolemaa estää, se tulee kun tulee niin läheisille kuin itselle. Mutta läheisistä on huoli. Onnellinen uskon olevani, vaikka tulisikin surullisia asioita elämään, eihän se suru muuta sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä täällä on surkeaa porukkaa, ihan säliksi käy. Min olen 42v elämäni kunnossa ja elm.on kaikin puolin mielekästä. Olen työtön mutten silti valita. Ottakaa selvää asioista mitä oikeasti ku luoleman jlkeen niin ei tarvi pelätä. Tosin kun ottaa selvä niin huomaa ett oma moraalittomuus viekin tuhoon joten vähn siinä ja siinä 😀
Miltähän tuntuu miettiä kasikymmpisenä kuinka tuli pelättyä kuolemaa vuosikymmeniä ihan turhaan.
Mä pelkään että osa muista ihmisistä ei kuole.
Vierailija kirjoitti:
Mä pelkään että osa muista ihmisistä ei kuole.
No nyt on freesi edgelord ote. :' D
Vierailija kirjoitti:
Toivotan kuoleman tervetulleeksi. Nytkin eräs vaiva jonka pitäisi periaatteessa huolettaa ja ajaa lääkäriin, mutta mehh. Olisikohan tuurilla syöpä.
🤣 Apua, ihan kuin minä! Mulla on kanssa kaikenlaisia outoja vaivoja, joista normaali ihminen olisi mennyt lääkäriin jo aikaa sitten. Minä vain kohautan olkia ja totean, että kai se tapansa näyttää.
Pelkäsin kuolemaa vielä muutama kuukausi sitten. Sitten menetin jotain äärettömän tärkeää ja pelko meni siinä mukana. Unelmakin, jonka eteen tein vuosia töitä ympäripyöreitä päiviä, ajoi karille, eikä elämällä ole oikein suuntaa enää. Ajelehdin vain ja mietin, mistä hitosta raavin elantoni, jos elän vielä toiset 40 vuotta.
Ei kyllä sitten ollenkaan. Usein olen kuolemaa toivonutkin. Mulla ei ole edes ketään, kuka jäisi suremaan, vanhemmatkin on jo kuolleet, puolisoa, lapsia tai yhtään ystävää tai kaveria ei ole. Alkoholia olen juonut suurkulutustyyliin viimeiset 20 vuotta lähinnä lääkkeeksi yksinäisyyteen, ja elämäntavat muutenkin olleet äärimmäisen epäterveelliset, mutta täällä sitä vaan porskutellaan. Mun tuurilla joudun lusimaan täällä vielä 40 vuotta lisää, tyhjässä ja yksinäisessä elämässäni.