Todellako nykyään ihmiset päättävät parisuhteeseen ryhtyessään "parisuhteen rajat"?

Lakimiehien välityksellähän nämä sopimukset laaditaan.

Taitaa olla monella kotona keskustelun paikka näin juhlakauden jälkeen.

Joo. Ihmiset puhuu asioista monesti keskenään samalla, kun on esim treffeillä. Asioita tulee puheeksi. Onko toisen pussailu pettämistä? Mitä tarkoittaa platoninen suhde?

Moni ei halua puhua näistä, koska illuusio siitä täydellisestä kumppanista särkyy liian nopeasti. Halutaan leikkiä rakastunutta pidempään. 

Niin vaan tässä olen saanut läheltä seurata sivusta, kun yksi naimisissa oleva nainen pettää miestään hyvän kaverini kanssa. En olisi tästä naisesta koskaan uskonut, mutta näköjään se on totta, että kuka vaan voi pettää. Miten tiedän tästä? No ensinnäkin kaverini on kertonut minulle heidän puuhistaan ja olen myös nähnyt heidän suutelevan. 

En itse hyväksy pettämistä. Mutta, ei se mulle kuulu, Mi toiset tekee. Ihmettelen kyllä. 

Pitäisi, mutta harvemmin tätä tehdään. Yleensä näistä on hyvä puhua jo ennen tapaamista, sillä toinen vio kuvitella että parisuhde = pano kerran kahdessa viikossa ja toinen myös ystävyyttä ja päivittäistä yhteydenpitoa, rakkauden osoituksia, jne.

Ja tässäkin on ongelmana se, että yritetään mennä parisuhteeseen ihmisen kanssa, jota ei tunne ollenkaan. Ensin pitäisi tutustua kunnolla vähintään puoli vuotta ennen kuin voi edes tietää, haluaako toista päästää osaksi omia yksityisasioita

Vierailija kirjoitti:

Ja tässäkin on ongelmana se, että yritetään mennä parisuhteeseen ihmisen kanssa, jota ei tunne ollenkaan. Ensin pitäisi tutustua kunnolla vähintään puoli vuotta ennen kuin voi edes tietää, haluaako toista päästää osaksi omia yksityisasioita

Voi olla. Ehkä tämä on nyt tapana kun on mahdollista sarjatutustua uusiin ihmisiin niin ei jää aikaa perinteiselle tutustumiselle.

Vierailija kirjoitti:

Ja tässäkin on ongelmana se, että yritetään mennä parisuhteeseen ihmisen kanssa, jota ei tunne ollenkaan. Ensin pitäisi tutustua kunnolla vähintään puoli vuotta ennen kuin voi edes tietää, haluaako toista päästää osaksi omia yksityisasioita

Parisuhteen rajat on yksi asia... Mutta totuus on se, ettei pettäjää koskaan voi tuntea. Kuka vaan voi pettää, vaikka olisi ollut yhdessä pitkäänkin. Pettäjä osaa valehdella. Kerran pettäjä, on aina pettäjä, koska on tehnyt sen jo aiemmin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tässäkin on ongelmana se, että yritetään mennä parisuhteeseen ihmisen kanssa, jota ei tunne ollenkaan. Ensin pitäisi tutustua kunnolla vähintään puoli vuotta ennen kuin voi edes tietää, haluaako toista päästää osaksi omia yksityisasioita

Voi olla. Ehkä tämä on nyt tapana kun on mahdollista sarjatutustua uusiin ihmisiin niin ei jää aikaa perinteiselle tutustumiselle.

Niin. Ihmiset ovat tässä asiassa nyt vähän niinkuin lapset karkki- tai lelukaupassa, paitsi ettei heillä ole sitä äitiä sanomassa että "saat yhden lelun" vaan he kuvittelevat, että voivat panna kaikkea ilman mitään seurauksia tai ettei tarvitsisi rakentaa oikeaa ihmissuhdetta noihin panokumppaneihinsa. Sitä varten krisinusko on hyvä, se sanoo yksiselitteisesti että "saat yhden ja jos rikot sen, olet ilman". Nyt miehet paskovat naisia minkä kerkeävät, heittävät kadulel ja menevät tinderiin pokkana etsimään uutta, kun edellinen suhde on vielä olemassa tai juuri päättynyt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tässäkin on ongelmana se, että yritetään mennä parisuhteeseen ihmisen kanssa, jota ei tunne ollenkaan. Ensin pitäisi tutustua kunnolla vähintään puoli vuotta ennen kuin voi edes tietää, haluaako toista päästää osaksi omia yksityisasioita

Parisuhteen rajat on yksi asia... Mutta totuus on se, ettei pettäjää koskaan voi tuntea. Kuka vaan voi pettää, vaikka olisi ollut yhdessä pitkäänkin. Pettäjä osaa valehdella. Kerran pettäjä, on aina pettäjä, koska on tehnyt sen jo aiemmin. 

Kokeneemmat kyllä tunnistavat pettäjät. Sen vuoksi parisuhdepäätöstä ei välttämättä kannata tehdä yksin vaan konsultoida jotakin vähän vanhempaa ja kokeneempaa yksilöä

No ihan sillai, että sanotaan vaikka että minun mielestäni toisen kanssa pussailu on pettämistä ja en hyväksy sitä jos olet parisuhteessa kanssani, ja toinen siihen sitten sanoo että ok, ymmärrän ja en aio toimia näin. Tai sitten hän sanoo että hänelle on tärkeää pussailla muiden kanssa vaikka olisikin parisuhteessa, ja sitten voidaan siitä päättää miten jatketaan vai eikö jatketa.

Onko ap:lla tarjota joku standardiratkaisu parisuhteille, vai miksi kuulostaa omituiselta, että niistä sovitaan yhdessä?

"No ihan sillai, että sanotaan vaikka että minun mielestäni toisen kanssa pussailu on pettämistä ja en hyväksy sitä jos olet parisuhteessa kanssani, ja toinen siihen sitten sanoo että ok, ymmärrän ja en aio toimia näin. Tai sitten hän sanoo että hänelle on tärkeää pussailla muiden kanssa vaikka olisikin parisuhteessa, ja sitten voidaan siitä päättää miten jatketaan vai eikö jatketa."

Pointti kai on se että ainakin ennen suurimmalle osalle ihmisistä on ollut ihan itsestäänselvää että muiden kanssa ei pussailla jos ollaan monogamisessa suhteessa. Ei sellaisia asioita ole tarvinnut käydä kohta kohdalta läpi vaan ajatus on ollut että jos toisen ajatukset poikkeavat tästä normista niin sitten siitä on syytä erikseen mainita.

Tuntuu ettei niistä rajoista puhuta ja oletetaan että toisella on samat kuin itsellä. Monesti tällä palstallakin lukenut että ihastuksen kohteen seuraan hakeudutaan, jutellaan, lähetetään viestejä, haaveillaan yms mutta pettämisen raja ei ole mennyt rikki kun ei seksiä. En tiedä hyväksyisikö nämä ihmiset kumppanilta samanlaista käytöstä, että onko ne rajat vain omassa päässä ja koskee vain toista, ei itseä.

Jotenkin tuntuu että ollaan jääty teinin tasolle kun asioista ei keskustella, mieluummin kuin korjattaisiin ja ymmärrettäisiin haetaan lohtua parisuhteen ulkopuolelta. Mutta rajoja ei rikottu kun on oikeus sellaiseen eikä olla puhuttu ettei näin saa tehdä. 

" Monesti tällä palstallakin lukenut että ihastuksen kohteen seuraan hakeudutaan, jutellaan, lähetetään viestejä, haaveillaan yms mutta pettämisen raja ei ole mennyt rikki kun ei seksiä. "

Ei ehkä suoranaisen pettämisen raja ole mennyt rikki mutta parisuhdetta vahingoittavaa käytöstä on muukin kuin suora pettäminen. Ja tuo on kyllä sellaista.

Monesti tässä juututaan kinaamaan siitä onko joku pettämistä vai ei vaikka se ei ole lopulta oleelista. Oleellista on se onko se loukannut toista parisuhteen osapuolta.

Eikö se rajojen määrittäminen ole ihan sitä, että tsekataan että ollaan samalla sivulla sen suhteen, mitä kumpikin suhteelta haluaa? Tuohan on ihan välttämätöntä. Kyseessä ei välttämättä ole mikään erillinen tilaisuus, jossa rajat kirjataan paperille, vaan yleensä nuo tulee aika luontevasti keskusteluissa esiin jo tapaillessa. Ainakin oman kokemukseni mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Ja tässäkin on ongelmana se, että yritetään mennä parisuhteeseen ihmisen kanssa, jota ei tunne ollenkaan. Ensin pitäisi tutustua kunnolla vähintään puoli vuotta ennen kuin voi edes tietää, haluaako toista päästää osaksi omia yksityisasioita

No sitähän se seurustelu on alkuvaiheessa, tutustumista. Jos olisin sinkku en lähtisi kyllä edes treffeille ellei toinen osaa kertoa yhtään mitä parisuhteelta toivoo, monen varmasti karkottaisi heti tuollainen yleisluontoinenkin kysymys mikä olisi vaan hyvä koska karsii kättelyssä "kevytsuhteilijat", sellaiset jotka on itsekin aivan kujalla mitä hakevat, tai sellaiset jotka eivät kykene ilmaisemaan itseään ymmärrettävästi. Joku "no mä haen kivaa naista" niin heipparallaa

Nykyään on niin paljon ties mitä viritystä, että kyllä mieluummin sanoisin suoraan, mitä haluan kuin olettaisin ja sitten pettyisin.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään on niin paljon ties mitä viritystä, että kyllä mieluummin sanoisin suoraan, mitä haluan kuin olettaisin ja sitten pettyisin.

No pettymys on siltikin aika todennäköinen.. Toinen voi sanoa mitä vaan, kun valehtelee. Lopulta yleensä kyllä jää sitten kiinni. Itse olen niin pettynyt parisuhteisiin. Nykyään ei voi enää kumppaniin luottaa. Kolmesti olen luottanut ja kolmesti minua on nämä elämäni rakkaudet pettäneet. 2 niistä oli muutamia vuosia kestäneitä avoliittoja ja yksi avioliitto. Terapeutti sanoi, että on ollut huono tuuri.... Nykymenoa kun katsoo, niin pettäminen taitaa olla enemmänkin sääntö kuin poikkeus. 

Vierailija kirjoitti:

"No ihan sillai, että sanotaan vaikka että minun mielestäni toisen kanssa pussailu on pettämistä ja en hyväksy sitä jos olet parisuhteessa kanssani, ja toinen siihen sitten sanoo että ok, ymmärrän ja en aio toimia näin. Tai sitten hän sanoo että hänelle on tärkeää pussailla muiden kanssa vaikka olisikin parisuhteessa, ja sitten voidaan siitä päättää miten jatketaan vai eikö jatketa."

Pointti kai on se että ainakin ennen suurimmalle osalle ihmisistä on ollut ihan itsestäänselvää että muiden kanssa ei pussailla jos ollaan monogamisessa suhteessa. Ei sellaisia asioita ole tarvinnut käydä kohta kohdalta läpi vaan ajatus on ollut että jos toisen ajatukset poikkeavat tästä normista niin sitten siitä on syytä erikseen mainita.

No mutta juuri tuolla olettamuksellahan niitä ongelmia on tullut. Että ajattelee, että se oma käsitys niistä rajoista edustaa jotain normia, ja olettaa muiden olevan samanlaisia. Onhan se nyt paljon parempi, että ne rajat tulee itseltä, eikä että ne on jonkun ulkoapäin tulevan normin mukaiset. 

Vierailija kirjoitti:

Niin vaan tässä olen saanut läheltä seurata sivusta, kun yksi naimisissa oleva nainen pettää miestään hyvän kaverini kanssa. En olisi tästä naisesta koskaan uskonut, mutta näköjään se on totta, että kuka vaan voi pettää. Miten tiedän tästä? No ensinnäkin kaverini on kertonut minulle heidän puuhistaan ja olen myös nähnyt heidän suutelevan. 

En itse hyväksy pettämistä. Mutta, ei se mulle kuulu, Mi toiset tekee. Ihmettelen kyllä. 

Olen myös seurannut paria, jossa nainen petti ja halusi polyamorisella sopimuksella jatkaa. Avioliitto loppui sitten siihen, kun toinen osapuoli käytti sitä sovittua oikeuttaan.