Ahdistaa odotella milloin mies on valmis yrittämään lasta
Ollaan miehen kanssa oltu vasta kohta kaksi vuotta yhdessä. Meillä on molemmilla haaveena saada lapsia, mutta mies ei halua vielä. Minä taas olisin valmis vaikka heti. Koen meidän parisuhteenkin sellaisena että ollaan valmiita siihen (tai niin valmiita kun voi olla). Itseä vähän stressaa ja ahdistaa oma ikä. Täytän 30 tänä vuonna ja mies on vuoden vanhempi.
Ollaan keskusteltu kyllä aiheesta ja mies tietää että aikaa ei ole loputtomiin. Mieskin haaveilee perheenlisäyksestä, mutta hänellä on kaksi erityistarpeellista sisarusta ja hänellä on edelleen hyvässä muistissa se mitä haasteita tämmöset tuo elämään, joten hän tietysti pelkää, että hänen oma lapsi perii jotain poikkeavuuksia myös.
Sama asia sitten on alkanut pelottaa myös minua. Vaikka olen aina ajatellut että ei nuita voi aina tietää etukäteen, että kaikkeen pitää "valmistautua", jos lapsia haluaa. Erityislapseen, lapsettomuushoitoihin, lapsettomuuteen, sikiökuolemaan... Kaikki on mahollista, mutta en haluaisi itse antaa pelolle valtaa. Voi tulla terve lapsikin tai jos tulee erityislapsi, ni me varmasti selvitään siitäkin ja lapsi on silti rakas.
Minua pelottaa se, että mitä kauemmin vitkutellaan niin kaikki riskit kasvaa koko ajan. Tuntuu, että mies ei ihan ymmärrä tuota asiaa kunnolla. Olen lukenut, että myös miehillä on "biologinen kello" siinä mielessä että tavaran laatu heikkenee. Joka sekin lisää riskiä.
Mutta joo, lähivuosina ehkä yritetään joka tapauksessa. Tän höpötyksen pointti oli vaan se että mua ahdistaa ja pelottaa odotella ja tulin vaan purkamaan olotilaa.
Kommentit (173)
Vierailija kirjoitti:
Kaksi vuotta lyhyt aika.Viisi vuotta niin voi ottaa puheeksi
Ikä?
Vierailija kirjoitti:
Kaksi vuotta lyhyt aika.Viisi vuotta niin voi ottaa puheeksi
Ei tuon ikäisten kannata enää vuosia odotella. Mitä jos se raskaus ei sitten alakaan heti? Joutuu tutkimuksiin ja hoitoihin ja niissäkin menee ties kuinka kauan aikaa
Olen itse odotellut nyt 10,5v. Säästän omaa kämppää varten, olisi pitänyt lähteä jo kauan sitten. Mies 36, vakkariduunissa ja palkankorotus joka vuosi. On oma talo, koira, auto, minulla töitä riittää vaka-alalla.
Jos minä olisin saanut päättää, olisi meillä nyt eskarilainen. Nyt vaan olen itse 31 ja opetan työkseni muiden eskarilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse odotellut nyt 10,5v. Säästän omaa kämppää varten, olisi pitänyt lähteä jo kauan sitten. Mies 36, vakkariduunissa ja palkankorotus joka vuosi. On oma talo, koira, auto, minulla töitä riittää vaka-alalla.
Jos minä olisin saanut päättää, olisi meillä nyt eskarilainen. Nyt vaan olen itse 31 ja opetan työkseni muiden eskarilaisia.
Harmittaa sun puolesta. Aikooko hän tehdä lapsia ollenkaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen töissä saattohoidossa. En ikinä voisi tuottaa sellaista tuskaa toiselle ja kaikki vain että saisin itse leikkiä elävällä nukella. Liian itsekästä. Lisätkää omalta osaltanne suvaitsevaisuutta leikkinukkeja kohtaan, paljon tuskaa saadaan vähennettyä jo sillä että emät tyytyvät huoltamaan muovisia nukkeja hoivahimoissaan.
Älä puhu itsestäsi. Kukaan ei ole kiinnostunut sinusta.
Ilman lasta sä olet lapsi itse. Lapsettomuus on luonnotonta, itsekästä ja pelkuruutta.
Lapsen hankkiminen on myös itsekästä. Lapsihan aina hankitaan omasta halusta eli siis itsekkäistä syistä
Kaikki asiat tehdään itsekkäistä syistä. Etkö ole edes tätä ymmärtänyt. Tämä on jo antiikin aikana ymmärretty.
Mulla se meni niin päin, että entinen nainen, kihlattu, oli vähän samanlainen. Minä halusin lasta tai lapsia ja se oli ihan päivästä kiinni miten tämä ex asiaan suhtautui. Välillä pohti ääneen, ettei ehkä haluakaan koskaan lapsia tai sitten nyt vain ei ole sopiva aika sille. Ei hän kuitenkaan osannut sanoa, että milloin se aika olisi sitten oikea. Neljä vuotta oltiin yhdessä ja tämä lapsesta puhuminen alkoi kahden vuoden tietämillä. Eli toiset kaksi vuotta vielä roikuin siinä ja odottelin. Kun oma lähipiiri alkoi saada lapsia, niin riidat tämän exän kanssa kiristyi. Lopulta otimme eron ja vielä tavaroita ulos kantaessani ex tuli sanomaan, että ei nyt pitäisi erota ja kyllä hän vielä lapsen jossain kohtaa haluaa. Onneksi en perääntynyt. Tämä ex on nyt 46-vuotias ja edelleenkään hänellä ei ole nykyisen miehensä kanssa lapsia. Somepäivitysten perusteella kyse ei myöskään ole tahattomasta lapsuudesta. Kyllä se vain niin on, ettei hän niitä lapsia koskaan halunnut. Itselläni on nyt kolme lasta ja onneksi tein aikoinaan oikean ratkaisun.
Vinkiksi antaisin, että sopikaa nyt se hetki kun alatte lasta yrittämään. Jos ei muuten, niin vaikka jonkun päivämäärän. Ikuisesti sun ei kannata odotella. Ja jos lapsi ei ota tullakseen, niin lapsettomuushoitoihin. Ikuisesti ei edelleenkään kannata odotella. Voi olla että kadut sitä myöhemmin, jos jäät lopulta lapsettomaksi.
Jos erityislapsen vanhemmuus pelottaa (jos vielä kulkee suvussa kuiten vaikka nepsyys), niin siitäkin selviätte ja toisaalta voi ottaa voimavaraksi sen, että miehellä on jo tietämystä asiaan ennestään ja nykyään saa paremmin tukea ja koulutusta (jos sitä osaa itse etsiä) asian tiimoilta.
Sinun on hyvä kertoa suoraan, että biologinen fakta on se, että niitä lapsia on syytä lähteä yrittämään nyt jos niitä kerta haluaa, sillä biologia ei odota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen töissä saattohoidossa. En ikinä voisi tuottaa sellaista tuskaa toiselle ja kaikki vain että saisin itse leikkiä elävällä nukella. Liian itsekästä. Lisätkää omalta osaltanne suvaitsevaisuutta leikkinukkeja kohtaan, paljon tuskaa saadaan vähennettyä jo sillä että emät tyytyvät huoltamaan muovisia nukkeja hoivahimoissaan.
Älä puhu itsestäsi. Kukaan ei ole kiinnostunut sinusta.
Ilman lasta sä olet lapsi itse. Lapsettomuus on luonnotonta, itsekästä ja pelkuruutta.
Lapsen hankkiminen on myös itsekästä. Lapsihan aina hankitaan omasta halusta eli siis itsekkäistä syistä
Kaikki asiat tehdään itsekkäistä syistä. Etkö ole edes tätä ymmärtänyt. Tämä on jo antiikin aikana ymmärretty.
Niin?? En ole muuta väittänytkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin sinun ikäinen ja muutenkin sama tilanne ja minulla oli kierukka. Kävin poistamassa sen kysymättä mieheltä ja sanoin jälkeenpäin, että hän hankkii ehkäisyn siitä lähtien. Ehkä pari kuukautta jaksoi, kun alettiinkin tekemään vauvaa. Nyt on kaksi lasta, joista toinen tehty hoidoilla, kun minulla tosiaan hiipuikin munasolureservi 35-vuotiaana. Hyvin on mennyt.
Minulla oli toimintakykyiset munasolut, 2 viikkoa yli 44 v sain vauvan, oli mies ja kysyin saanko jo ottaa kierukan pois ja sain luvan. Hänelle oli shokki kun tulin raskaaksi, oli vuosia nuorempi. Sopeutui kyllä.
Niin, onhan tämä harvinaisempaa, että menopaussi alkaa näin nuorena. Joskus elämä yllättää. Jos minä olisin odotellut noin kauan, olisi nuo muksut jäänyt tekemättä
Tähän maailmantilanteeseen lapsi? Oletko hullu?
Voi luoja, onhan noita siittiön heittäjiä Suomessa mielin määrin, vaihda miestä jos lasta haluat.
No meillä on miehen kanssa yks 10v tyttö.
Nyt ollaan keskusteltu ehkäisyä valittaessa, että halutaanko vielä lisää lapsia. Molemmat on sitä mieltä, että ei haluta.
Minulle ei oikein mikään ehkäisy sovi, joten olen kolme vuotta kohta ollut luomuna ja ehkäisynä on ollut kondomi. Mies ei oikein tykkäis kondomia käyttää, niin vihjasin, että voisko vasektomia olla vaihtoehto. Minäkin voisin mennä, mutta toimenpide ei taida naiselle olla niin yksinkertainen ja haittojaki on todennäköisemmin.
Mies mietti hetkisen ja totesi sitten, että hän ei voi olla varma, jos kuitenkin vaikka 10 vuoden päästä, joku toinen nainen haluaa hänen kanssaan lapsia.
Onhan tuossa totuuden siemenkin, että koskaan ei voi tulevaisuutta ennustaa varmaksi, mutta... Minä täytän 33 ja mies 36 tänä vuonna. En oikein tiedä, mitä ajattelisin asiasta. 10 vuoden päästä mies onkin jo lähempänä 50 kuin 40..
Eihän tuossa ole mitään järkeä! Miehellä huonot geenit ja pelaa vain aikaa naisen kustannuksella. Ei voi nainen olla noin avuton ja heikko että tuollaisessa suhteessa antaa vuosia roikottaa itseään.
Vierailija kirjoitti:
No meillä on miehen kanssa yks 10v tyttö.
Nyt ollaan keskusteltu ehkäisyä valittaessa, että halutaanko vielä lisää lapsia. Molemmat on sitä mieltä, että ei haluta.
Minulle ei oikein mikään ehkäisy sovi, joten olen kolme vuotta kohta ollut luomuna ja ehkäisynä on ollut kondomi. Mies ei oikein tykkäis kondomia käyttää, niin vihjasin, että voisko vasektomia olla vaihtoehto. Minäkin voisin mennä, mutta toimenpide ei taida naiselle olla niin yksinkertainen ja haittojaki on todennäköisemmin.
Mies mietti hetkisen ja totesi sitten, että hän ei voi olla varma, jos kuitenkin vaikka 10 vuoden päästä, joku toinen nainen haluaa hänen kanssaan lapsia.
Onhan tuossa totuuden siemenkin, että koskaan ei voi tulevaisuutta ennustaa varmaksi, mutta... Minä täytän 33 ja mies 36 tänä vuonna. En oikein tiedä, mitä ajattelisin asiasta. 10 vuoden päästä mies onkin jo lähempänä 50 kuin 40..
Siis oletteko parisuhteessa? Ja mies sanoi, että mitä jos haluaa tehdä vielä lapsia jonkun toisen naisen kanssa???
mä en ymmärrä tätä, että jos molemma thaluavat varmasti lapsi, on hyvä parisuhde ja vakaa taloudellinen tilanne ja asiat ok, niin miksei vaan voi alkaa hankkia niitä lapsia? Mitä lisäarvoa se tuo odottaa 1-2 vuotta?
Vierailija kirjoitti:
Olen itse odotellut nyt 10,5v. Säästän omaa kämppää varten, olisi pitänyt lähteä jo kauan sitten. Mies 36, vakkariduunissa ja palkankorotus joka vuosi. On oma talo, koira, auto, minulla töitä riittää vaka-alalla.
Jos minä olisin saanut päättää, olisi meillä nyt eskarilainen. Nyt vaan olen itse 31 ja opetan työkseni muiden eskarilaisia.
Sinua koijataan, milloin otat itseäsi niskasta kiinni ja lähdet?
Ei kannata odotella ikuisesti. Vaikuttaa siltä ettei miehesi lasta halua ja nyt vain venyttää teidän kahden eroa. Hän voi tulla isäksi kyllä sitten vanhoilla päivilläänkin teidän eron jälkeen vaikkapa, mutta nyt hän on viemässä sinulta mahdollisuuden lapseen.
Lastoja saa kaupasta. Laiska ukko jos ei moista jaksa k raudasta hakea
Mieshän on ihan looginen epäilyistään. Kyllä se, että on omissa sisaruksista vammaisuutta pistää todella miettimään omalla kohdalla perillisten hankintaa. Adoptio olisi ehkä harkinnan arvoista jos pitää perhettä kasvattaa.
Hyvä, että ap sanoitit tunteesi. Miehet eivät tee tuota, koska tulevat naurettavaksi ja tekevät mieluummin itsemurhan. Haluaisin, että miehillekin olisi tunteet sallittuja.
T. Mies