Lue keskustelun säännöt.
Ahdistaa odotella milloin mies on valmis yrittämään lasta
09.01.2025 |
Ollaan miehen kanssa oltu vasta kohta kaksi vuotta yhdessä. Meillä on molemmilla haaveena saada lapsia, mutta mies ei halua vielä. Minä taas olisin valmis vaikka heti. Koen meidän parisuhteenkin sellaisena että ollaan valmiita siihen (tai niin valmiita kun voi olla). Itseä vähän stressaa ja ahdistaa oma ikä. Täytän 30 tänä vuonna ja mies on vuoden vanhempi.
Ollaan keskusteltu kyllä aiheesta ja mies tietää että aikaa ei ole loputtomiin. Mieskin haaveilee perheenlisäyksestä, mutta hänellä on kaksi erityistarpeellista sisarusta ja hänellä on edelleen hyvässä muistissa se mitä haasteita tämmöset tuo elämään, joten hän tietysti pelkää, että hänen oma lapsi perii jotain poikkeavuuksia myös.
Sama asia sitten on alkanut pelottaa myös minua. Vaikka olen aina ajatellut että ei nuita voi aina tietää etukäteen, että kaikkeen pitää "valmistautua", jos lapsia haluaa. Erityislapseen, lapsettomuushoitoihin, lapsettomuuteen, sikiökuolemaan... Kaikki on mahollista, mutta en haluaisi itse antaa pelolle valtaa. Voi tulla terve lapsikin tai jos tulee erityislapsi, ni me varmasti selvitään siitäkin ja lapsi on silti rakas.
Minua pelottaa se, että mitä kauemmin vitkutellaan niin kaikki riskit kasvaa koko ajan. Tuntuu, että mies ei ihan ymmärrä tuota asiaa kunnolla. Olen lukenut, että myös miehillä on "biologinen kello" siinä mielessä että tavaran laatu heikkenee. Joka sekin lisää riskiä.
Mutta joo, lähivuosina ehkä yritetään joka tapauksessa. Tän höpötyksen pointti oli vaan se että mua ahdistaa ja pelottaa odotella ja tulin vaan purkamaan olotilaa.
Kommentit (173)
Vierailija kirjoitti:
Miten mies siis haluaa käytännössä valmistautua vielä? Tai miksei halua vielä lapsia? Odottaako jotain maagista lukua säästötilille tai jotain henkistä valaistumista
Ei lapseen voi valmistua, koska se on ällistyttävä taikaisku, kun lapsi putkahtaa elämään ja on yhtäkkiä sinun sylissä. Se on sykähdyttävä heti kun tajuat olevasi vanhempi pienelle nyytille. Sillä sekunnilla ihminen aikuistuu ja kasvaa aikuiseksi. Ilman lasta aikuinen ihminen on pelkkä lapsi itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tyypillinen mies, vai saako näin sanoa. Tuttu kätilö puhui tästä ja sanoi jo kauan sitten, että miehet ei ole käytännössä koskaan valmiita. Lasten tekoa epäröidään aina. Sitä päivää, että mies on valmis, on turha jäädä odottelemaan. Jos on vakituinen suhde ja molemmat haluaa lapsia, se lapsi pitää vain TEHDÄ eikä kysellä lupia. Naisen tulee huolehtia asiasta itse ja jättää ehkäisy pois kyselemättä lupia.
Tiedoksi miehillekin. Näin neuvoo Suomen neuvolat.
Jos ette halua lapsia, huolehtikaa ehkäisy.
Pitää olla kortsu, joka kerta, jos ei halua lapsia.
Syy, miksi miehet lykkää ja lykkää on siinä, että he uskovat heillä olevan loputtomiin aikaa. Koska teoriassa itsellä säilyy kyky ja aina voi kumppanin vaihtaa nuorempaan. Naiset luonnollisesti ahdistuvat mahdollisuuden menettämisestä paljon nuorempina. Naiselle nyt tai ei koskaan on ihan eri ikäisenä, kuin miehelle. Valitettavasti.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on apinalaji, jonka alkuhuuma kestää ensimmäiset 3v.
Niin.
Sen biologinen tarkoitus on saada naaras astutettua. Tyypillisesti tällöin naaraalle herää ajatus naimisiinmenosta ja sikiämisestä ja hän aloittaa niistä mankumisen.
Keski-iässä on avioeropiikki, jolloin vaihdetaan nuorempaan poljettavaan ne ketkä voivat.
Niin.
Lisääntyvien miesten määrä on pienempi kuin lisääntyvien naisten määrä.
Niin.
Nämä on vaikeita juttuja. Miehesi voi vitkutella päätöstä (tarkoituksella tai tarkoittamatta) vielä vuosikausia, hänellä kun ei ole sinällään parasta ennen -päivämäärää.
Voit vielä odotella tai sitten todeta, että nyt tehdään lapsi, tai siis yritetään lasta, että et suostu enää odottamaan. Ja kuten moni täällä on todennut, molempien vanhempien ikä todellakin vaikuttaa mahdollisiin kehityshäiriöihin, eli ei sen(kään) takia kannata odotella enää. Kuten itsekin totesit, voihan haasteita raskauden kanssa tulla vaikka minkälaisia, ja ne voivat omalta osaltaan viedä vuosia.
Minä olin sinun ikäinen ja muutenkin sama tilanne ja minulla oli kierukka. Kävin poistamassa sen kysymättä mieheltä ja sanoin jälkeenpäin, että hän hankkii ehkäisyn siitä lähtien. Ehkä pari kuukautta jaksoi, kun alettiinkin tekemään vauvaa. Nyt on kaksi lasta, joista toinen tehty hoidoilla, kun minulla tosiaan hiipuikin munasolureservi 35-vuotiaana. Hyvin on mennyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen töissä saattohoidossa. En ikinä voisi tuottaa sellaista tuskaa toiselle ja kaikki vain että saisin itse leikkiä elävällä nukella. Liian itsekästä. Lisätkää omalta osaltanne suvaitsevaisuutta leikkinukkeja kohtaan, paljon tuskaa saadaan vähennettyä jo sillä että emät tyytyvät huoltamaan muovisia nukkeja hoivahimoissaan.
Älä puhu itsestäsi. Kukaan ei ole kiinnostunut sinusta.
Ilman lasta sä olet lapsi itse. Lapsettomuus on luonnotonta, itsekästä ja pelkuruutta.
Lapsen hankkiminen on myös itsekästä. Lapsihan aina hankitaan omasta halusta eli siis itsekkäistä syistä
Vierailija kirjoitti:
" Mieskin haaveilee perheenlisäyksestä, mutta hänellä on kaksi erityistarpeellista sisarusta ja hänellä on edelleen hyvässä muistissa se mitä haasteita tämmöset tuo elämään, joten hän tietysti pelkää, että hänen oma lapsi perii jotain poikkeavuuksia myös."
Onko siis näkyvissä jotain joka saisi mieheltäsi tuon pelon pois? Jos ei ole niin en oikein tiedä mitä hän sitten oikein odottaa.
Mitä enemmän ikää miehellä, sitä todennäköisemmin erityistarpeellisia lapsia. 30- vuotta rajapyykki miehellä. Asiaa ei paranna edes se nuori nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikä ja terveys menee jos odottaa milloin mies valmis. Joko jätät tai teet vanhanaikaiset, konstit on monet.
Vierailija kirjoitti:
Nämä on vaikeita juttuja. Miehesi voi vitkutella päätöstä (tarkoituksella tai tarkoittamatta) vielä vuosikausia, hänellä kun ei ole sinällään parasta ennen -päivämäärää.
Voit vielä odotella tai sitten todeta, että nyt tehdään lapsi, tai siis yritetään lasta, että et suostu enää odottamaan. Ja kuten moni täällä on todennut, molempien vanhempien ikä todellakin vaikuttaa mahdollisiin kehityshäiriöihin, eli ei sen(kään) takia kannata odotella enää. Kuten itsekin totesit, voihan haasteita raskauden kanssa tulla vaikka minkälaisia, ja ne voivat omalta osaltaan viedä vuosia.
Miehellä nimenomaan on "parasta ennen" -käyttöpäivä ja naisella taas "viimeinen käyttöpäivä".
Nainen menettää kykynsä, miehellä se teoriassa säilyy, mutta laatu ei enää ole hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyypillinen mies, vai saako näin sanoa. Tuttu kätilö puhui tästä ja sanoi jo kauan sitten, että miehet ei ole käytännössä koskaan valmiita. Lasten tekoa epäröidään aina. Sitä päivää, että mies on valmis, on turha jäädä odottelemaan. Jos on vakituinen suhde ja molemmat haluaa lapsia, se lapsi pitää vain TEHDÄ eikä kysellä lupia. Naisen tulee huolehtia asiasta itse ja jättää ehkäisy pois kyselemättä lupia.
Tiedoksi miehillekin. Näin neuvoo Suomen neuvolat.
Jos ette halua lapsia, huolehtikaa ehkäisy.
Pitää olla kortsu, joka kerta, jos ei halua lapsia.Syy, miksi miehet lykkää ja lykkää on siinä, että he uskovat heillä olevan loputtomiin aikaa. Koska teoriassa itsellä säilyy kyky ja aina voi kumppanin vaihtaa nuorempaan. Naiset luonnollisesti ahdistuvat mahdollisuuden menettämisestä paljon nuorempina. Naiselle nyt tai ei koskaan on ihan eri
Kyky säilyy, mutta ei löydy sitä nuorta kumppania tekemään niitä lapsia miehen kanssa.
Mun mies oli samanlainen. Oltiin kolmekymppisiä ja halusin kovasti lasta, mutta mies vielä mietti. Meillä ei ollut mitään sellaista, että tutustuttaisiin toisiimme, kun ollaan oltu yhdessä lukiosta saakka. Mentiin 34-vuotiaina naimisiin ja sovittiin, että häiden jälkeisenä kesänä aletaan yrittämään. Lopulta sitten kävi niin hyvin, että lapsi tuli ekasta yrityksestä.
Mun mies on rauhallinen ja harkitseva, ja vaikka en voi toisen tunteiden puolesta puhua, niin musta tuntuu, että sitä vaan pelotti muutos. Se on aika laiska ja tykkää katsella telkkaria ja makoilla sohvalla eli lapsi olisi iso muutos elämään. Meillä on nyt iloinen ja energinen nelivuotias ja kivasti on mennyt. Mies on osallistuva isä, vaikka mä olenkin se joka eniten lapsen kanssa touhuaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
" Mieskin haaveilee perheenlisäyksestä, mutta hänellä on kaksi erityistarpeellista sisarusta ja hänellä on edelleen hyvässä muistissa se mitä haasteita tämmöset tuo elämään, joten hän tietysti pelkää, että hänen oma lapsi perii jotain poikkeavuuksia myös."
Onko siis näkyvissä jotain joka saisi mieheltäsi tuon pelon pois? Jos ei ole niin en oikein tiedä mitä hän sitten oikein odottaa.
Mitä enemmän ikää miehellä, sitä todennäköisemmin erityistarpeellisia lapsia. 30- vuotta rajapyykki miehellä. Asiaa ei paranna edes se nuori nainen.
Meillä 2 lasta ja mies oli esikoisen kohdalla 39v. ja kuopuksen vielä vanhempi ja kumpikaan lapsi ei ole millään muotoa erityistarpeisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen töissä saattohoidossa. En ikinä voisi tuottaa sellaista tuskaa toiselle ja kaikki vain että saisin itse leikkiä elävällä nukella. Liian itsekästä. Lisätkää omalta osaltanne suvaitsevaisuutta leikkinukkeja kohtaan, paljon tuskaa saadaan vähennettyä jo sillä että emät tyytyvät huoltamaan muovisia nukkeja hoivahimoissaan.
Älä puhu itsestäsi. Kukaan ei ole kiinnostunut sinusta.
Ilman lasta sä olet lapsi itse. Lapsettomuus on luonnotonta, itsekästä ja pelkuruutta.
Lapsen hankkiminen on myös itsekästä. Lapsihan aina hankitaan omasta halusta eli siis itsekkäistä syistä
Niin pitääkin. Se on ainoa hyvä syy hankkia lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi vuotta lyhyt aika.Viisi vuotta niin voi ottaa puheeksi
Johtuvatko sisarusten erityistarpeet geenivirheestä eli onko mahdollista, että miehelläsi on piilevänä jokin geenivirhettä aiheuttava geeni, joka periytyy jollain todennäköisyydellä tai esim. vain toiselle sukupuolelle? Onko asia sellainen, että tätä pystyisi kartoittamaan / selvittämään jotenkin etukäteen?
Sikiöseulontoja voi tehdä jonkin verran syntymättömälle lapselle ja niissä voidaan varmentaa osa mahdollisista kehityshäiriöistä. Kaikkea ei toki voi sulkea pois etukäteen ja myös synnytyksessä voi tapahtua ei-toivottuja asioita. Aina voi myös vammautua, sairastua tms. myös myöhemmin elämässä.
Ehkä miehellesi voisi tehdä hyvää jutella jonkun ulkopuolisen tahon kanssa asiaan liittyvistä "peloista" ja sisarusten ongelmista. Mahdollisuuksien mukaan voisit olla jopa mukana.
Kyllähän lapsien hankinta on aika tuuripeliä. Ei kukaan voi etukäteen tietää mitä sieltä saa ja jos vauvalla on ongelmia, niin miten niihin sitten oikeasti suhtautuu, kun asiat on todellisia. Etukäteen voi jutella ja sopia vaikka mitä, mutta kun todellisuus lävähtää "naamalle", niin tilanne voi muuttua. Asioita pohtivalle lapsen hankinta voi olla todella pelottaa, mutta sitä joko ottaa riskin tai sitten ei. Sellaiselle, joita tällaiset asiat eivät mietitytä yhtään, on lasten hankkiminen paljon helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun mies on ristiriitainen. Mitä vanhemmaksi tulee sitä suurempi todennäköisyys on sille että saa erityislapsen. Järkevämpää olisi lisääntyä mahdollisimman pikaisesti.
Tämä. Lapset hankitaan tarpeeseen. Olen ollut onnettomin lapsettomana. Meillä lapset nyt 16v, 12v, 10v, 9v, 7v, 5v, 3v ja 6kk.
N30
Toivottavasti olet trolli etkä ole oikeasti saanut ensimmäistä lastasi 14-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Minä olin sinun ikäinen ja muutenkin sama tilanne ja minulla oli kierukka. Kävin poistamassa sen kysymättä mieheltä ja sanoin jälkeenpäin, että hän hankkii ehkäisyn siitä lähtien. Ehkä pari kuukautta jaksoi, kun alettiinkin tekemään vauvaa. Nyt on kaksi lasta, joista toinen tehty hoidoilla, kun minulla tosiaan hiipuikin munasolureservi 35-vuotiaana. Hyvin on mennyt.
Minulla oli toimintakykyiset munasolut, 2 viikkoa yli 44 v sain vauvan, oli mies ja kysyin saanko jo ottaa kierukan pois ja sain luvan. Hänelle oli shokki kun tulin raskaaksi, oli vuosia nuorempi. Sopeutui kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä on vaikeita juttuja. Miehesi voi vitkutella päätöstä (tarkoituksella tai tarkoittamatta) vielä vuosikausia, hänellä kun ei ole sinällään parasta ennen -päivämäärää.
Voit vielä odotella tai sitten todeta, että nyt tehdään lapsi, tai siis yritetään lasta, että et suostu enää odottamaan. Ja kuten moni täällä on todennut, molempien vanhempien ikä todellakin vaikuttaa mahdollisiin kehityshäiriöihin, eli ei sen(kään) takia kannata odotella enää. Kuten itsekin totesit, voihan haasteita raskauden kanssa tulla vaikka minkälaisia, ja ne voivat omalta osaltaan viedä vuosia.Miehellä nimenomaan on "parasta ennen" -käyttöpäivä ja naisella taas "viimeinen käyttöpäivä".
Nainen menettää kykynsä, miehellä se teoriassa säilyy, mutta laatu ei enää ole hyvää.
Sais kyllä miehilläkin olla joku ikäraja (40v), ennenkun alkaa siittiöt tuupata syndroomia ja liikavarpaita perinnöksi.
Nainen voi toki tehdä valinnan, huoliiko vanhan ukon siittiöitä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyypillinen mies, vai saako näin sanoa. Tuttu kätilö puhui tästä ja sanoi jo kauan sitten, että miehet ei ole käytännössä koskaan valmiita. Lasten tekoa epäröidään aina. Sitä päivää, että mies on valmis, on turha jäädä odottelemaan. Jos on vakituinen suhde ja molemmat haluaa lapsia, se lapsi pitää vain TEHDÄ eikä kysellä lupia. Naisen tulee huolehtia asiasta itse ja jättää ehkäisy pois kyselemättä lupia.
Tiedoksi miehillekin. Näin neuvoo Suomen neuvolat.
Jos ette halua lapsia, huolehtikaa ehkäisy.
Pitää olla kortsu, joka kerta, jos ei halua lapsia.Syy, miksi miehet lykkää ja lykkää on siinä, että he uskovat heillä olevan loputtomiin aikaa. Koska teoriassa itsellä säilyy kyky ja aina voi kumppanin vaihtaa nuorempaan. Naiset luonnollisesti ahdistuvat mahdollisuuden menettämisestä paljon nuorempina. Naiselle nyt tai ei koskaan on ihan eri
Musta jotenkin tuntuu, että tämä on muuttumassa. Niin paljon on näitä onnellisia nuoria isiä 50-60v silmät ristissä. Todennäköisesti jälkikasvulle suositellaan jotain muuta. Miehelläkin on parasta ennen -päiväys.
Anna aikaraja. Tuossa iässä puoli vuotta riittää. Sen jälkeen, jos ei yrittäminen ole alkanut, nopsa ero ja uutta koukkuun.