Kun ystävyys hiipuu vähitellen

Oletko jutellut tuntemuksesta ystäväsi kanssa? Ja millä tavalla tuntuu, että etääntynyt? Onko teillä yhteisiä harrastuksia?

Kyllä kannattaa ottaa asia puheeksi, ettei tee hätiköityjä johtopäätöksiä. 

Vierailija kirjoitti:

Oletko jutellut tuntemuksesta ystäväsi kanssa? Ja millä tavalla tuntuu, että etääntynyt? Onko teillä yhteisiä harrastuksia?

Ei ole yhteisiä harrastuksia. Ystäväni on muuttunut monella tapaa ja osittain tuntuu, että hän jättää jotain kertomatta jolle en tietenkään voi mitään. Olen ajatellut, että jos näin on, hänen on helpompi keksiä tekosyitä... 

Olen maininnut muutaman kerran, että on ikävä aikojamme . Usein ei muka ole aikaa hänellä. 

Aina ei voi itse mitään. Minun ystävyys ajautui karille siinä kohtaa, kun ystävä erosi miehestään. Koitin olla tukena, kuunnella, tavata. Hän etääntyi minusta vähitellen ja ei ole kuulunut enää mitään. En voinut muuta, kuin kääntää asian päässäni niin, että hänellä oli syynsä

Jos hän ei koe enää, että saa ystävyydestänne mitään irti. 

Voin antaa näkökulman tähän. Ystävystyin erään ihmisen kanssa yli vuosikymmen sitten. Olimme alusta alkaen samalla kartalla, ymmärsimme toisiamme. Välillä välit menivät poikki, riidoissa oli mukana silloisia kumppaneitakin yms. Välillä oli vuosia että emme olleet tekemisissä hirveästi. Kuitenkin uudestaan ja uudestaan palasimme läheisiksi toistemme kanssa. Ja tuimme toisiamme vaikeissa tilanteissa.

Olin kuitenkin jo vuosia sitten kerran vetänyt tahallani etääntymisen hänestä, syy siihen oli eräänlainen defenssi. Tämän jälkeen kuitenkin palasimme läheisiksi. Mutta se sama kävi uudelleen. Teki mieli etääntyä hänestä, koska tämä defenssi nosti jälleen päätään. Päätin että tällä kertaa sanon sen hänelle, jos voisimme yhdessä keksiä. Se olikin erittäin paha virhe. Siis sanoa se ääneen, se defenssi. Näennäisesti olimme tekemisissä vielä, mutta tilanne oli vain kiusallinen. Lopullinen naula arkkuun tuli, kun kuulin muualta, että hän on pettänyt luottamuksen ja ketutuksissaan avautunut ulkopuoliselle. Siis tästä, että päätin olla rehellinen ja kertoa suoraan mistä on kyse. Tämän kuulin muualta. Asiat olivat jo lähteneet peruuttamattomasti luisumaan. 

Mikä se defenssi sitten oli? Sillä ei ole oikeastaan tässä väliä. Olen käsitellyt asiaa itseni kanssa ja myönnän että se vika oli siinä minussa. Kysyn itseltäni, opinko jotain? Kyllä olen oppinut paljonkin.

Ei ne ystävyydet kestä aina loputtomiin koska ihmiset kasvaa ja monesti ihan eri suuntiin, nuorena ja lapsena asia on ihan erilainen koska siinä ei ole kellään vielä mitään omaa tai edes omaa ajattelua, se on vaan joku porukka kenen kanssa hengailee, yleensä jotain naapurin muksuja

Sitä sanotaan että ihmiset ilmaantuu sun elämää just oikeella hetkellä ja ne katoaa myös oikeella hetkellä

Pointti oli siis se että välillä niiden on hyvä antaakin vaan mennä

Slow fade. Joskus etääntymisessä voi olla kyse tietoisesta päätöksestä.

Ystävä kokee sinut taakaksi ja ripustautujaksi. Anna hänelle vapaus. Ystäväsi haluaa etääntyä, hän haluaa jatkaa elämässään kohti uutta ja mielenkiintoista, ei jäädä sinun vaikutuspiiriisi. Sinulla voi olla ikävän menneitä, hän ei ikävöi vaan jatkaa matkaa.

Ystävyydet muuttuu. Minun veljeni vaimo oli minulle monta vuotta hyvin läheinen. Saimme esikoiset samaan aikaan, vietimme yhdessä vanhempainvapaat ym. Se oli niin ihanaa aikaa elämässä. Nyt valitettavasti jotenkin tiet hieman erkaantuneet ja se välillä harmittaa. Mutta elämä kuljettaa. 

Ehkä et tuo mitään positiivista ystäväsi elämään, silloin ihmissuhteet usein viilenee. 

Vierailija kirjoitti:

Slow fade. Joskus etääntymisessä voi olla kyse tietoisesta päätöksestä.

Jooo... oikeastaan mun vika, kun tein tuollaisen päätöksen ja tietysti kaveri etääntyi... mutta mulle oli kamala paikka huomata se asia. Olin kuitenkin vaan kiukustuneena pistänyt ihmisen jäähylle. Se sit löysi muuta seuraa enkä ihmettele. 

Älä ahdistele ystävääsi. 

Olisi kohteliasta vastata jotain, vaikkei haluaisi ystävyyttä jatkaa.

Vierailija kirjoitti:

Olisi kohteliasta vastata jotain, vaikkei haluaisi ystävyyttä jatkaa.

Sori, tämän piti mennä siihen keskusteluun, jossa vanha ystävä ei vastannut mitään 😂

Mä vaan mietin sitä, että jos toinen osapuoli on ahdistunut ystävyydestä, ei halua jatkaa tai jotain niin miksi sitä ei sanota toiselle? Mikä helpompi tie se muka on, että ei puhuta mitään toiselle? Sehän on pakenemista. Ei asian kohtaamista. 

Anna hiipua. Se on vain elämää, ihmiset vaihtuu ympärillä, ja hyvä niin.

Joskus on hieman jopa pelottavaa, että 10 vuotta sitten elämässä olevista ystävistä on hävinnyt. 

Usein syy siihen että ei halua enää olla ystävä on sellainen että sitä ei kehtaa ihan suoraan sanoa. Itselläni yksi vanha opiskelukaveri puhui vain töistä ja uteli minun työjuttuja. Ei auttanut kun sanoin että olisi kiva puhua muustakin ja unohtaa välillä ne työt. Myös yhteen harrastuksestaan jaarittelijaan olen ottanut etäisyyttä. Yksi toinen taas oli tosi katkera ihminen joka muisteli vain vanhoja ja miten muut pääsi helpommalla. Yksi uudempi tuttavuus töksäytteli aina jotain inhottavaa. 

En halua sanoa että olet muuttunut niin tylsäksi/katkeraksi/ilkeäksi että en viihdy seurassasi. Siksi vähitellen vähennän yhteydenpitoa ja toivon sen lopahtavan.

Vierailija kirjoitti:

Voin antaa näkökulman tähän. Ystävystyin erään ihmisen kanssa yli vuosikymmen sitten. Olimme alusta alkaen samalla kartalla, ymmärsimme toisiamme. Välillä välit menivät poikki, riidoissa oli mukana silloisia kumppaneitakin yms. Välillä oli vuosia että emme olleet tekemisissä hirveästi. Kuitenkin uudestaan ja uudestaan palasimme läheisiksi toistemme kanssa. Ja tuimme toisiamme vaikeissa tilanteissa.

Olin kuitenkin jo vuosia sitten kerran vetänyt tahallani etääntymisen hänestä, syy siihen oli eräänlainen defenssi. Tämän jälkeen kuitenkin palasimme läheisiksi. Mutta se sama kävi uudelleen. Teki mieli etääntyä hänestä, koska tämä defenssi nosti jälleen päätään. Päätin että tällä kertaa sanon sen hänelle, jos voisimme yhdessä keksiä. Se olikin erittäin paha virhe. Siis sanoa se ääneen, se defenssi. Näennäisesti olimme tekemisissä vielä, mutta tilanne oli vain kiusallinen. Lopullinen naula arkkuun tuli, kun kuulin muualta,

Joojoo, defenssi, puhu suomea...