Lue keskustelun säännöt.
Ahdistaako ketään muuta masentunutta kun ihmiset ottavat yhteyttä ja kysyvät kuulumisia?
08.01.2025 |
Pitäisi varmaan olla kiitollinen kun on ihmisiä, jotka haluavat tietää miten menee.
Minulla kuitenkin nousee vääjäämättä olo, että lopettakaa, antakaa minun olla älkääkä kyselkö mitään, haluan olla vain rauhassa.
En jaksa selitellä mitään, en kertoa mitään itsestäni enkä edes jaksaisi valehdella. Vastaan kuitenkin ihan ystävällisesti mutta niin, ettei tarvitsisi enempää keskustella.
Minä en vain siedä sosiaalisuutta enkä halua jutella varsinkaan itsestäni yhtään ja vähiten kestän sitä, jos joku sanoo olevansa huolissaan. Tunnen jo muutenkin syyllisyyttä tilanteestani, älkää olko huolissanne vaan tehkää mitä teette mutta minä haluan olla rauhassa, mietin.
Anonyymina ihan eri mutta irl en jaksa yhtään jutella näistä asioista kenenkään tutun kanssa.
Tuleeko muilla mielenterveyden kanssa kamppailevilla samoja ajatuksia?
Sanon vielä, että ehkä minä olen sitten kiittämätön ja toivottavasti kenenkään läheinen ei tästä aloituksesta loukkaannu joka on yrittänyt auttaa. Minun kohdalla en vain siedä sitä tällä hetkellä ainakaan eikä kyse ole mistään henkilökohtaisesta asiasta kysyjää kohtaan.
Kommentit (45)
Ei ole kymmeniin vuosiin käynyt sellaista vahinkoa että joku olisi ottanut yhteyttä ja ollut kiinnostunut minusta ja minun kuulumisista.
M42
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun masennus on kovettanut niin kaikki lässyttäminen huolissaan olemisesta ja miten asiat paranevat ja mitä kaikkea niin vetää vain kauemmaksi. Jos jonkun haluaisi lähelleen niin sellaisen joka ei kysele eikä sääli katseellaan, ei lässytä eikä mitään sinne päinkään. On vain ja katsellaan vaikka TV:tä tekemättä tai sanomatta mitään mielummin, korkeintaan kommentoidaan jotain juonin kulusta.
Tämä. Tällainen ajanvietto jonkun kanssa olisi parasta. Ei kukaan tivaisi mitään ongelmistani, tuputtaisi itsestäänselvyyksiä jotka kuultu miljoona kertaa ja joista ei ole mitään hyötyä, ei tekopositiivisuutta väkinäinen hymy naamalla tai mitään pakotettua terapointia ja tunkemista pääni sisälle.
Vierailija kirjoitti:
Ai sekin ahdistaa, jos ottaa yhteyttä. Ja se vasta masentaa, jos ei ota yhteyttä.
Triggeröidyitkö vaan ihan täysiä vai onko lukutaidossasi vakavia puutteita..?
En ole masentunut, mutta silloin kun olin, niin minulla oli kaveripiiri joka nyt ei-masentuneena vaan saa masennusjutut mieleen. Ja ei heillä ole mitään kuulumista ikinä (sitä samaa kuuluu aina) ja kyselee aina vaan sen et miten menee, ei haluu tavata ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Eipä se minua haittaa, vastaan jotain ympäripyöreää "ihan tavallista kuuluu, ei ole tapahtunut mitään ihmeempää" ja eipä tuon jälkeen kukaan ole jatkanut uteluaan.
Niin mäkin koska ei kannata sanoa sellaisille vaikka raha-ongelmistaan jotka ei voi auttaa niissä, muuta kun ehkä vähän vitsaille voi vihjailla, mutta ei yksityiskohtaisesti. Samoin ehkä joistain muistakin asioista. Jos tietää että ei toinen voi tehdä mitään asialle turha kertoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahdistaa. Ihan riittävästi itse analysoin tilannettani ja jaksamistani. Haluan olla rauhassa ja itse oman voinnin mukaan tehdä asioita ja olla sosiaalinen.
Mikäli joku läheinen tarvitsee minulta apua, on eri asia, mutta jos ei niin antakoon mun vaan olla rauhassa ja toipua taas pinnalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun masennus on kovettanut niin kaikki lässyttäminen huolissaan olemisesta ja miten asiat paranevat ja mitä kaikkea niin vetää vain kauemmaksi. Jos jonkun haluaisi lähelleen niin sellaisen joka ei kysele eikä sääli katseellaan, ei lässytä eikä mitään sinne päinkään. On vain ja katsellaan vaikka TV:tä tekemättä tai sanomatta mitään mielummin, korkeintaan kommentoidaan jotain juonin kulusta.
Tämä. Tällainen ajanvietto jonkun kanssa olisi parasta. Ei kukaan tivaisi mitään ongelmistani, tuputtaisi itsestäänselvyyksiä jotka kuultu miljoona kertaa ja joista ei ole mitään hyötyä, ei tekopositiivisuutta väkinäinen hymy naamalla tai mitään pakotettua terapointia ja tunkemista pääni sisälle.
Mä oon tommosta tarjonnu masentuneelle kamulleni mutta hän sanoo "no oisko susta sit kiva ku mä oon vaa myrtsinä siinä, ni en haluu"
Ja oon todennu ettei vaan mun seura kiinnosta, koska muita kyl voi nähdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahdisti ja hävetti, kun ei mulla mitään kerrottavaa elämästäni ole. Samaa paskaa kuuluu. Erakoiduin, nyt saan olla rauhassa.
Miksi masentuneet ei vaan mene ihmisten pariin? Siinä piristyy. Miksi velloa huonossa olossa erakkona?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole enää vuosiin vastaillut tuollaisiin uteluihin. Turhaa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi masentuneet ei vaan mene ihmisten pariin? Siinä piristyy. Miksi velloa huonossa olossa erakkona?
Sinulla ei ole ymmärrystä asiasta selvästikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi masentuneet ei vaan mene ihmisten pariin? Siinä piristyy. Miksi velloa huonossa olossa erakkona?
Sinulla ei ole ymmärrystä asiasta selvästikään.
Reippaasti vaan menoon mukaan niin unohtuu masennukset. 🤗
Vierailija kirjoitti:
Ei mua kukaan kaipaa. No, lapsi ja koira on. Olin ensin sairauspv-rahalla. Menetin työn, en ole saanut juuri mitään minulle kuuluvia tukia. En jaksa enää hakeakaan. Terveysasemalla minut kai katsotaan ihan luuseriksi, en saa lääkäriaikaa, en mitään. Näin helposti käy putoaminen yhteiskunnasta. Ei kukaan tosiasiassa ota kenestäkään koppia. Nyt ei enää tiedä koska on se päivä kun huomista ei enää ole.
Se todellakin voi masentaa jos lääkäriaikojakaan ei saa silloin kun kipeästi tarvitsisi. Tartuin nyt tähän, en tarkoita että muut ikävyydet olisivat vähempimerkityksisiä.
Olen itsekin kokenut vähättelyä terveydenhuollossa, aikoja oli vaikea saada vaikka oli välillä huutava tarve. Myöhemmin taas aloin saada aikoja (päivystykseen pääsy on tosin oma lukunsa).
Selitys ei voi olla, että alkuun näytin luuserilta ja myöhemmin lakkasin näyttämästä. Ihan yhtä luuseri olen edelleen.
Ei kai kannattaisi tehdä liikoja johtopätöksiä. Kaikki vain on melkoisen sattumanvaraista. Se ei kerro siitä että sinä olet huono. Syy-yhteys ei ole todellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen täysin samoin, kuin sinä ap
Kyllä. Kaikki persoonattomat utelut "Mitä kuuluu, miten menee?" ja "oon huolissani susta" tai "kerro jos tarvitset jotain" kommentit on tyhjän lätinää. Haluavat kuulla kyllä mitä mielessäni pyörii, mutta sitten seuraavassa lauseessa ollaan ehdottomassa terapiaa tmv (vaikka esim mitään itsetuhoisia ajatuksia ei ole).
Mutta annas olla kun kysyt, lähtisitkö kanssani lenkille, syömään, laavulle, ulos juhlimaan tai iltaa istumaan mökille, niin sellaista asiaa ei olekaan mikä ei menisi edelle. Vaikka just tuollainen ajanvietto yhdessä olisi se, mistä on apua, ei nuista turhista kyselyistä ja muka-huoli kommenteista.
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa ja en jaksaisi ketään tai mitään. Lisäksi inhoan itseäni tästä epäsosiaalisuudesta ja siitä että en jaksa olla ihmisten kanssa ja olla aina kiva. Välillä toivon että katoaisin vaan maailmasta.
Ei tarvitse olla kiva. Riittää ettet tarkoituksella satuta muita.
Vierailija kirjoitti:
Ei mua kukaan kaipaa. No, lapsi ja koira on. Olin ensin sairauspv-rahalla. Menetin työn, en ole saanut juuri mitään minulle kuuluvia tukia. En jaksa enää hakeakaan. Terveysasemalla minut kai katsotaan ihan luuseriksi, en saa lääkäriaikaa, en mitään. Näin helposti käy putoaminen yhteiskunnasta. Ei kukaan tosiasiassa ota kenestäkään koppia. Nyt ei enää tiedä koska on se päivä kun huomista ei enää ole.
Tosi kurja kuulla että sun tilanne on noin huono :( Tunnistan itsekin tuon putoamisriskin, koska teen pätkätöitä ja silloin kun olen työttömänä tai muuten ilman kunnon työterveyshoitoa niin julkisella ei kyllä hoidu oikein mikään, ainakaan ilman vaatimista. Eikä sitä jaksa tehdä määräänsä enempää.
Ihan hanurista että tukia ei saa silloin kun niitä tarvisi. Persuhallitus kokoomusavustuksella ei helpota asiaa..
Voisitko hakea apua vaikka seurakunnan diakoniatyöstä tai muusta niiden toiminnasta? Joillain paikkakunnilla se toimii, oon sivusta nähnyt. Jos et kuulu kirkkoon niin helppo liittyä, ja pääsee pois taas jos haluaa.
Mikäli et jaksa / ei ole varaa hoitaa koiraa niin ota eläinsuojeluyhdistykseen yhteyttä ja kerro tilanne. Pirkanmaalla esim Pesu ry, sieltä varmasti neuvotaan jos kysyt, vaikka asuisitkin muualla.
Paljon voimia ja toivon että sun tilanne vielä helpottaa. Minä ainakin tunnistan sun ahdistuksen ja toivon sulle parempaa oloa.
Ahdistaa ja en jaksaisi ketään tai mitään. Lisäksi inhoan itseäni tästä epäsosiaalisuudesta ja siitä että en jaksa olla ihmisten kanssa ja olla aina kiva. Välillä toivon että katoaisin vaan maailmasta.