Lue keskustelun säännöt.
Nuorena vanhempanne menettäneet, ärsyttääkö teitä ettei muut osaa arvostaa vanhempiaan?
06.01.2025 |
Esimerkiksi kyllästyttääkö kuunnella muiden valitusta siitä miten on erimielisyyksiä vanhempien kanssa jne?
Kommentit (48)
Ei.
Heidän elämänsä/vanhempansa, ihan eri juttu kuin omani.
Mielestäni kertoo henkisen puolen epäkypsyydestä, jos pitää alkaa vertailemaan tai miettimään katkeria ajatuksia.
T. eka vanhempi kuoli kun olin 11, toinen kun olin 21
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus teininä ärsytti kun oli kulunut niin vähän aikaa menetyksestä, mutta ei enää.
Miksi se ärsytti?
Miksiköhän? Muut kiroili kun äidit ja isät käski sitä sun tätä, itse olisin ollut onnellinen jos he olisivat olleet edes käskemässä. Sellaista teiniangstia.
Kai sullakin joku oli.
Silloin, kuten tänäänkin, on paljon lapsia, joilla ei ole yhtäkään turvallista aikuista - asuu sitten vanhempiensa kanssa tai muualla.
Vanhemman voi menettää muullakin tavalla kuin kuolema.
Ei, ymmärrän että äiditön tai isätön voi olla monella eri tavalla. Kaverini isä kuoli kun olimme lapsia, ajattelin aina että olisipa minulla isä kuten kaverilla. Minulla ei ollut isää, kotona asui yksi hullu jota vaan piti pelätä.
Vierailija kirjoitti:
Täällä ei taida olla monikaan oikeasti menettänyt vanhempiaan nuorena. Se on alkuun aikamoista vuoristorataa kunnes ei enää ole kun hommat tasoittuu. Sitten ei enää edes muista koko juttua, mutta ei ole myöskään kosketuspintaa muiden ruikutuksiin omista vanhemmistaan. Jokaisella meillä on kuitenkin omat juttumme mistä valitetaan milloinkin, niin kyllähän sitä koittaa ymmärtää milloin mitäkin.
No jaa, se oli lähinnä surullista, mutta ei mitään vuoristorataa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisi ollut helpompaa olla orpo.
Niinpä
Ei ärsytä. Jokaisella on omat suhteensa vanhempiin.
Miksi ärsyttäisi? Aloitus tosin on hyvin typerä muutenkin. Ei se että vanhemmat on eläneet pitkään tee elämästä mitenkään automaattisesti helpompaa. Esimerkiksi isäni menetti vanhempansa vasta kuusikymppisenä, mutta toisaalta menetti paljon nuorempana vaimonsa sekä lapsensa, minua lukuunottamatta, onnettomuudessa ollessani nuori.