Nuorena vanhempanne menettäneet, ärsyttääkö teitä ettei muut osaa arvostaa vanhempiaan?

Ei ärsytä eikä kyllästytä. Ymmärrän hyvin kuinka ne kaikkein läheisimmät välillä ärsyttää suunnattomasti. Ja kun vanhemmille tulee ikää, niin ärsytyksen aiheet usein vaan lisääntyy.

Ärsyttää, mutta selviän ajattelemalla että nämä ihmiset ei tiedä oikeasta elämästä vielä yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää, mutta selviän ajattelemalla että nämä ihmiset ei tiedä oikeasta elämästä vielä yhtään mitään.

He eivät tiedä sinun kokemasta elämästä, etkä sinä tiedä heidän kokemastaan. Kumpienkin kokemukset ovat oikeaa elämää. 

Ja sama jankkaaja taas vauhdissa 🤪

Ei ole kyse siitä etteikö ihmisiä pidettäisi arvokkaina. Joidenkin vanhempi on niin mahdoton, ettei kommunikaatio suju kun se puhuu päälle, päsmäröi ja on ihan eri maailmasta. Helposti ärtyvä vanhempi ei ole helppo ja kaikki eivät koe että olisi sitä ihmissuhdetta, sitten lapsuuden. 

Ei tietenkään vaikuta. Ihmiset voi olla hankalia, vaikka kuinka olisivat joidenkin vanhempia. Ei sukulaisuus tarkoita sitä, että olisi jotenkin automaattisesti hyvä ihminen. Päinvastoin, ihmissuhteen sukulaiseen voi jopa katkaista, jos toinen on aivan sietämätön. 

No ei ärsytä. Tiedän hyvin miten raskas voi vanhempi olla, vaikka äitini tekikin itsemurhan minun ollessa nuori. Pyhä äiti myytti, on vain myytti. Isästä jo uskalletaan pahaa usein ajatellakin. Ymmärrän siis hyvin. 

Ja sille, joka puhui oikeasta elämästä. Olet tainnut jäädä kiinni suruusi ja pidät itseäsi enemmän kokeneena kuin muut. Se on vain harhaa, et voi tietää muiden elämän haasteista. 

Miten se arvostaminen pitäisi näkyä? On kuvottavaa kuinka jotkut kateudessaan ja katkeruudessaan haluavat jopa kostaa joillekin muka jostain sellaisesta, että omia vanhempia ei ole arvostettu tarpeeksi. Ehkä heillä raihnaiset, sairaat  jaksamattonst, köyhät vanhemmat ja voi että jos jollain on toisin. Tuossa takana yleinen katkeruus muka siitä, että vanhuutta ei arvosteta. Pitkä tarina. Jotkut tietää mistä kaikesta kyse. 

Tämä välinpitämättömyys ja hyväksikäyttö töysin henkilöiden oma analyysi millä ei mitään todenperäisyyttä, muuta kun ilkeät mustamaalaamiset.

Hassua että jos jonkun aikuisen ihmisen vanhemmat:

Ovat hyväkuntoisia ja puuhailevat kaikenlaista omasta halusta ja ei pakotettuna, pistetään se tahalleen aikuisten lasten syyksi. Valehdellaan jopa että ei olla valmiita auttamaan tarvittaessa vaikka mistään sellaisesta ei ole ollut kyse. 

 

Jos vanhemmat omasta halustaan pystyessään auttavat omia aikuisia lapsiaan vaikka taloudellisesti tai muuten, huhuillaan tahallisesti sen olevan pelkkää hyväksikäyttöä, vaikka ei todelkakasn ole sitä. Mutta asiathan saadaan kuulostamaan miltä halutaan. Niitä jopa vääristellään, jotta tomppeleille menisi täydestä. 



Valehdellasn  huonoista väleistä. Valehdellasn että vanhus olisi höperö ja hyväksikäytetty. Hävetkää!. Valehdellaan ertä ei välitetä,  vaikka mikään ei osoittaisi siihen. Tästä vaikka todisteen että ei soita joka päivä, vaikka ei olisi sairas ihminen kyseessä. 



Jos iäkäs ihminen omasta halustaan järjestää vaikka jouluaterian, ei ole jaksamisessa ongelmia, ei ole höperö niin että ei ole jaksamisien rajoilla, niin tottakai tuo käännetään niin, että omia iäkkäitä vanhempia ei kuulemma arvosteta tai auteta. 

Hävetkää valehtelijat, mustamaalausta ja vääristelijät!

Tiedän tapauksen missä eräs lapsiperhe järjestettiin kamalaan  ahdinkoon ja kun iäkäs vanhempi joskus tarjoutui auttamaan, tämä tahalleen huhuiltiin olevan hyväksikäyttöä. 

Hävetkää!  Jopa rikoksia mukana eräässä tapauksessa!

Pahoin pelkään että esim. kun vanhus on ostanut muuttoavun se tahalleen käännetään niin, että kukaan ei ole ollut valmis auttamaan?

Totuus on tämä: Muuttoapua tarjottiin ja siitä keskusteltiin. Pyydettiin ilmoittamaan päivä jolloin olisi tarve.Ilmoitettiin että pitää vähön miettiä myös auttajiensa työvuoroja.

Kyseinen henkilö aika toimelias eikö tykkää olla toisten avun varassa. Näin ollen hän ei ilmoittanut päivää ja koki ehkä pelkästään tuon työvuoron pohtimisen mainitsemisen sellaisen, että muuttoapu olisi liian hankala järjestää, vaikka näin ei ollut,  eikä näin annettu ymmärtää. Hän on vähän tuollainen kaikki selväksi ja heti. 

Voitte vaan kuvitella kerrottiinkin  oikein tuosta muille kaikista näkökulmista katsottuina.

Jos joillain jotain hänen läheisiään vastaan ja nämä halutaan esittää henkilöinä, jotka eivät ole valmiita auttamaan iäkästä ihmistä, voitte vain kuvitella että asia esitetään ehkä töysin toisella tavalla.

Näitå olisi usea esimerkki. Ihanaa että on tomeria, jaksavia iäkkäitä ihmisiä, mutta jos vaikka jonkun asian päättää tehdä itse, vaikka on sanottu että kävisikö päivä xxxx, vähän epistä kuvailla tilanne sellaiseksi, että ei ole tarjouduttu auttamaan.

Yhdessä tapauksessa vanhus ei itse ole moksiskaan. Tietää kyllä itsekin että ei ajatusten lukijana voi toimia kukaan. Jos ei vaikka pyydä apua johonkin,  ei se järjesty jne.  mutta sehän tuossa onkin hauskaa, että muut ulkopuoliset saattavat paheksua, tietämättään, miten asiat on. Jotkut ehkä tietävätkin, mutta tahalleen haluavat mustamaalataan nuorempiaan tai näiden iäkkäiden ihmisten aikuisia lapsia!

Ja hohhoijaa. Jos vanhus on raahannut jotain painavaa kotiinsa kaupasta kysymättä edes autokyytiä tai apua niin johan huhutaan: Kato kun ei auteta. Jos tarjoaa apua taloudellisesti kun huomaa hankalan tilanteen vaikja lapsenlapsillaan,   se on lähes ryöstö?

Kai vanhuskin saa auttaa, eikä vain olla autettava, varsinkin jos hän itse varsin toimintakykyinen ja täysjärkinen. 

Kannattaa pitää mielessä, on niitä vanhuksia jotka mielellään toimivat itse mahdollisimman paljon ilman apuja. 

Minun vanhempani eivät ole muiden vanhempia eikä muilla ole välttämättä samanlaista suhdetta omiin vanhempiinsa. Eivät vanhemmat ole mikään geneerinen joukko vaan jokainen oma yksilönsä, oma persoonansa. Sinun vanhemmat voivat olla ihania, lämpimiä ja rakastettavia, minun vanhempani jotain muuta.

Välitetään vanhuksista ja kaikista! Voi niin oikeamielinen ideologia ka tottakai kannatetaan, mutta jumalauta välitetäänkö myös niistä ei vanhuksista ja lapsista niin, että ei tehdä niille törkeitä rikoksia?

Täsdsä dilemma: Kumpi paheksuttavampaa:

Mukama liian  huono välittäminen esim. vanhuksia ja vammaisia kohtaa  (jonka todenperäisyys on kyseenalaista koska on tahallista mustamaalusta mukana) vai se, että ei tehdä törkeitä rikoksia joillekin joilla ei mukamas niin suopeat ideologiat? Ja jos ei ihan rikoksia niin vähintään asiattomia valheita ja sabotointeja. 

Tuohon on vain yksi oikea vastaus, jos ihmisellä on moraalia, eikä ole tahallisesti puolueellinen tai omaa jotain kaunaa joitain kohtaan!

Moni, joka on menettänyt vanhempansa muodostaa tästä epärealistisen positiivisen kuvan. Ja saattaa kuvitella, että muilla on jotain tällaista ihanaa, kun kerran on vamhemmat.

Ihan kuin ne kaikkien vanhemmat ansaitsisi mitään arvostusta. 

Ei. Erilaisia elämiä, erilaisia tilanteita. 

Ei ärsytä se että valittavat, vaan se että pitävät itsestään selvyytenä eivätkä esim pidä yhteyttä koska vaan muut asiat tärkeämpiä, muka. 

ei ärsytä eikä myöskään kyllästytä koska ymmärrän että ihmisiä on paljon erilaisia ja joidenkin välit vanheempiinsa ei ole läheisiä

Vierailija kirjoitti:

Moni, joka on menettänyt vanhempansa muodostaa tästä epärealistisen positiivisen kuvan. Ja saattaa kuvitella, että muilla on jotain tällaista ihanaa, kun kerran on vamhemmat.

Totta. Yksi kaveri menetti vanhempansa ala-asteikäisenä ja viljelee just noita olisit onnellinen/kiitollinen että sulla on äiti/isä kommentteja toisille. Hänellä ei siis itsellään ole mitään kokemusta vanhempien kanssa tekemisissä olemisesta sen jälkeen kun oli jotain 10, joten hänellä on hyvin lapsenomainen suhtautuminen vanhempiinsa. Näkee vanhempansa samoin kuin pieni lapsi, ylivoimaisen hyvinä ja mahtavina, parhaina. Tämä on hänen käsityksensä perhe-elämästä vielä kolmekymppisenäkin.

Ei ärsytä. 

Joskus teininä ärsytti kun oli kulunut niin vähän aikaa menetyksestä, mutta ei enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää, mutta selviän ajattelemalla että nämä ihmiset ei tiedä oikeasta elämästä vielä yhtään mitään.

He eivät tiedä sinun kokemasta elämästä, etkä sinä tiedä heidän kokemastaan. Kumpienkin kokemukset ovat oikeaa elämää. 

Osa meistä myös arvostaa omia vanhempiaan, koska ovat saaneet elää turvallisen ja hyvän lapsuuden.

Aikuisena sitä toki ymmärtää laajemmin sen, että miten heidän sen hetkisillä tiedoillaan ja taidoillaan on kyetty kasvattamaan ihan tällaisen tavallisen ihmisen lapsuudesta nuoruuteen ja tukien aikuisuuden alkuun niin voin todeta, että onnekseni vanhempani ovat onnistuneet katkaisemaan osan omien perheidensä sota-ajan kokemuksista ja muistojen painolastista. Kaikki eivät ole siinä onnistuneet ja saaneet siten omaan vanhemmuuteensa eheää esikuvaa.

Sukupolvien kokemuksia osataan kyseenalaistaa vasta nykyisin enemmän, kun meillä on tietoa ja taitoa enemmän, mitä hyödyntää.