Onko 15 liian iso ikäero, jos ollaan keski-iässä? Mies 54 ja minä 40

Minulla on  6 v nuorempi mies, jäin itse juuri eläkkeelle ja hän vielä työelämässä. Näin päin on varmaan helpompi kuin että olisi vanhempi aviomies. Nyt on jo  ruvennut olemaan jo eturauhasvaivoja, yöllistä heräämistä ym  niin mitä olisi ollut jos olisi minua 15 v vanhempi niin asia olisi tullut eteen jo kun olin 50 vuotias? Nyt oon saanut 21 vuoden hyvityksen ja iloa elämään 

Vierailija kirjoitti:

Sukupolviero ei tunnu nyt, mutta myöhemmin vaikuttaa. Samoin kannattaa etukäteen valmistautua kaikenlaisiin kremppoihin.

Niin - kannattaa hankkia vähintään tuhatsivuinen lääkärikirja ja perehtyä siihen tarkasti ja huolella😉  

Vierailija kirjoitti:

Tämä asia tuppaa mielestäni unohtumaan monilla:

Aika monella +65 v ikäisellä on sairauksia, joista he eivät puhu kovinkaan monille ääneen, mutta jotka vaikuttavat elämään merkittävästi. Erään henkilön vaikea psori rajoittaa arkea merkittävästi. Eräät siskokset kärsivät puna- ja valkojäkälästä, jotka aiheuttavat mm. sukupuolielinten ja suun alueelle haittoja (seksielämä on jäänyt sairauden vuoksi). Eräs nainen potee nuoruuden bulimiakierteen takia monenlaisia suolistoalueen vaivoja ja selän alueen kipuja. Yhdellä on monissa elimissä oireileva sairaus, joka rajaa monet menot elämästä pois. Toinen ei sairauden vuoksi kykene kävelemään pitkiä matkoja/seisomaan kauan, on jättänyt festarit, vaellukset ja ulkomaanmatkat pois jo aikaa sitten. Ja näihin vielä päälle ne iän myötä tulevat "perusvaivat". Aika monella tuntemallani eläkeläisellä on verenpainelääkitys/kolesterolilääkitys.

Monilla on kaikenlaista syöpää

Edelleen, miten tämä vaikuttaa parisuhteeseen? Monilla nuorillakin on sairauksia, jotka vaikuttavat elämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä asia tuppaa mielestäni unohtumaan monilla:

Aika monella +65 v ikäisellä on sairauksia, joista he eivät puhu kovinkaan monille ääneen, mutta jotka vaikuttavat elämään merkittävästi. Erään henkilön vaikea psori rajoittaa arkea merkittävästi. Eräät siskokset kärsivät puna- ja valkojäkälästä, jotka aiheuttavat mm. sukupuolielinten ja suun alueelle haittoja (seksielämä on jäänyt sairauden vuoksi). Eräs nainen potee nuoruuden bulimiakierteen takia monenlaisia suolistoalueen vaivoja ja selän alueen kipuja. Yhdellä on monissa elimissä oireileva sairaus, joka rajaa monet menot elämästä pois. Toinen ei sairauden vuoksi kykene kävelemään pitkiä matkoja/seisomaan kauan, on jättänyt festarit, vaellukset ja ulkomaanmatkat pois jo aikaa sitten. Ja näihin vielä päälle ne iän myötä tulevat "perusvaivat". Aika monella tuntemallani eläkeläisellä on verenpainelääkitys/kolesterolilä

-sairas puoliso ei kykene tekemään kaikkea: lähdetkö yksin ulkomaille/vaeltamaan/festareille, jos puoliso ei voi lähteä? vai jäätkö hänen kanssaan kotiin?

-sairas puoliso voi tarvita arjen asioissa usein apua, oletko valmis auttamaan?

-sairas puoliso voi olla sairauden aiheuttamien kipujen vuoksi pahantuulinen, jaksatko tällaista?

-sairaan puolison oireiden hoitaminen vie arjesta aikaa, oletko valmis tähän?

-puolison sairaus estää esimerkiksi yhdyntäseksin/seksi aiheuttaa puolisolle merkittäviä kipuja, onko tämä sinulle ok?

Näin esimerkkeinä. Vaikuttavat arkeen.

Miksi monelle on niin kauhea ajatus, että toinen voi sairastua? Niinhän todennäköisesti käy ilman ikäeroakin, jos ei sitä ennen erota. Ajatteletteko, että se olisi jotenkin helpompi kestää, jos on saman ikäinen?

>> -sairas puoliso ei kykene tekemään kaikkea: lähdetkö yksin ulkomaille/vaeltamaan/festareille, jos puoliso ei voi lähteä? vai jäätkö hänen kanssaan kotiin?

-sairas puoliso voi tarvita arjen asioissa usein apua, oletko valmis auttamaan?

-sairas puoliso voi olla sairauden aiheuttamien kipujen vuoksi pahantuulinen, jaksatko tällaista?

-sairaan puolison oireiden hoitaminen vie arjesta aikaa, oletko valmis tähän?

-puolison sairaus estää esimerkiksi yhdyntäseksin/seksi aiheuttaa puolisolle merkittäviä kipuja, onko tämä sinulle ok?

Näin esimerkkeinä. Vaikuttavat arkeen. >>

Eri, mutta tämähän on suunnilleen kaikilla edessä, jos aiotaan olla loppuelämä yhdessä, ihan ikäerosta riippumatta. Ehkä naisen riskiä voisi pienentää, jos nainen valitsee itseään yli kymmenen vuotta nuoremman miehen, mutta silloin asetelma olisi vain toisin päin. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi monelle on niin kauhea ajatus, että toinen voi sairastua? Niinhän todennäköisesti käy ilman ikäeroakin, jos ei sitä ennen erota. Ajatteletteko, että se olisi jotenkin helpompi kestää, jos on saman ikäinen?

Tätä minäkin ihmettelen. Ikään kuin se samanikäinen puoliso säilyisi ikuisesti terveenä. Huolet siitä, kuinka puoliso ei jaksa tai halua osallistua johonkin, riippuvat lopulta aika vähän ikäerosta. Samaa valitusta siitä, kuinka toisesta ei ole lähtijäksi tansseihin/etelään/laivalle olen kuunnellut monilta iäkkäämmiltä pariskunnilta, asianosaisten iästä riippumatta. 

Sinä, joka luettelit, miten sairaus vaikuttaa arkeen - anteeksi nyt, mutta oletko teini vai muuten tynnyrissä kasvanut? Tarvitseeko sinun oikein erikseen pohtia, mitä se on, jos jollakulla on joku sairaus? 

En voi ymmärtää tätä nykypullamössöihmisen elämänkatsomusta. Onneksi en ole parisuhdemarkkinoilla!

Ihan vaan reality check; me ollaan viisikymppisiä ja miehellä on takana laskutavasta riippuen vähintään 5 polvileikkausta, astma ja verenpainetauti. Itselläni on useampi krooninen autoimmuunisairaus. Välillä jokin näistä vaikuttaa arkeen, mutta se on elämää. Kumpikaan meistä ei todellakaan lähde etsimään tässä vaiheessa mitään "terveempää" kumppania. Meillä on hyvä parisuhde, olemme aktiivisia ja teemme asioita sairauksista huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Turha tänne mitään eriäviä mielipiteitä on laittaa, kun suuri yleisö on päättänyt, että iso ikäero on persiistä, kun todennäköisemmin joutuu hoitamaan toista.

Kasvakaa aikuiseksi. Joudutte todennäköisesti hoitamaan kumppanianne muutenkin, olittepa minkä ikäisiä tahansa. Tai sitten uusi trendi on vanhusten erot, kun ihmiset eivät kestä ajatusta, että joudutaan hoitamaan toista. 

Kokemuksesta voin sanoa, että on se ihan toinen tunne kun tiedät että suht samanikäisen puolison kanssa molemmat autatte toisianne ikääntyessä, verrattuna edelliseen suhteeseeni jossa olisi käynyt niin että minä hoidan reippaasti vanhemman miehen hautaan, käytän siihen viimeiset vielä virkeät vuoteni ja oman vanhuusikäni vietän yksin eikä kukaan auta. Toki noinkin saa valita, en sitä sano. Itse päätin lopulta välttää tuon skenaarion ja olen tyytyväinen että niin tein. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä asia tuppaa mielestäni unohtumaan monilla:

Aika monella +65 v ikäisellä on sairauksia, joista he eivät puhu kovinkaan monille ääneen, mutta jotka vaikuttavat elämään merkittävästi. Erään henkilön vaikea psori rajoittaa arkea merkittävästi. Eräät siskokset kärsivät puna- ja valkojäkälästä, jotka aiheuttavat mm. sukupuolielinten ja suun alueelle haittoja (seksielämä on jäänyt sairauden vuoksi). Eräs nainen potee nuoruuden bulimiakierteen takia monenlaisia suolistoalueen vaivoja ja selän alueen kipuja. Yhdellä on monissa elimissä oireileva sairaus, joka rajaa monet menot elämästä pois. Toinen ei sairauden vuoksi kykene kävelemään pitkiä matkoja/seisomaan kauan, on jättänyt festarit, vaellukset ja ulkomaanmatkat pois jo aikaa sitten. Ja näihin vielä päälle ne iän myötä tulevat "perusvaivat". Aika monella tuntemallani eläkeläisellä on verenpainelääkitys/kolesterolilääkitys.

Monilla on kaikenlaista syöpää

Minusta taas valtavirtamediassa ja julkisilla paikoilla ei mitään muuta jauhetakaan kuin sairauksia ja kurjuutta. Jokin ihmeen perversio ihmisillä on jakaa näitä sairaskertomuksiaan julkisilla paikoilla. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi monelle on niin kauhea ajatus, että toinen voi sairastua? Niinhän todennäköisesti käy ilman ikäeroakin, jos ei sitä ennen erota. Ajatteletteko, että se olisi jotenkin helpompi kestää, jos on saman ikäinen?

Ajattelen sen niin, että mieluummin kokisi ne vanhuuden vaivat yhdessä tai sitten huolehtisi jostakusta reippaasti vanhemmasta, jotta niitä aktiivisia ja suht terveitä elinvuosia olisi vielä jäljellä itsellekin. Ettei koko loppuelämä olisi sairaasta huolehtimista/vanhemman ihmisen tahdissa menemistä ja sen jälkeen omaa vanhuutta. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan vaan reality check; me ollaan viisikymppisiä ja miehellä on takana laskutavasta riippuen vähintään 5 polvileikkausta, astma ja verenpainetauti. Itselläni on useampi krooninen autoimmuunisairaus. Välillä jokin näistä vaikuttaa arkeen, mutta se on elämää. Kumpikaan meistä ei todellakaan lähde etsimään tässä vaiheessa mitään "terveempää" kumppania. Meillä on hyvä parisuhde, olemme aktiivisia ja teemme asioita sairauksista huolimatta.

Olette samanikäisiä ja koette elämänvaiheet samaan aikaan. Se yhdistää. Varsinkin jos takana on yhteisiä, terveempiä vuosia. En minäkään miestäni jättäisi jos nyt sairastuisi, ollaan oltu teini-iästä saakka yhdessä ja aikomuksena on jatkaa loppuun saakka. N32

Minulla ja miehelläni on 10 vuoden ikäero. Itse en siitä murehdi, olen miehelleni sanonut, että ei meistä kukaan tiedä kauanko täällä olemme. Se on ihan turha murehtia sellaisia asioita etukäteen. Olen onnellinen ja kiitollinen meidän yhteisistä vuosistamme. Toivottavasti niitä tulee vielä monta. Olen vasta nyt oppinut mitä todellinen rakkaus on ja miten hyvä olo on silloin kun oikeasti molemmat rakastaa toisiaan ja haluaa hyvää toisilleen. Mielummin otan vaikka 5 tai 10 oikeasti hyvää vuotta rakkaani kanssa kuin olisin esimerkiksi jatkanut pystyynkuolleessa entisessä avioliitossani suht saman ikäisen miehen kanssa 90v ikään asti. Ei se ollut elämää. Tämä on. Olemme nyt 40v&50v pari. Minä siis miestäni nuorempi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turha tänne mitään eriäviä mielipiteitä on laittaa, kun suuri yleisö on päättänyt, että iso ikäero on persiistä, kun todennäköisemmin joutuu hoitamaan toista.

Kasvakaa aikuiseksi. Joudutte todennäköisesti hoitamaan kumppanianne muutenkin, olittepa minkä ikäisiä tahansa. Tai sitten uusi trendi on vanhusten erot, kun ihmiset eivät kestä ajatusta, että joudutaan hoitamaan toista. 

Kokemuksesta voin sanoa, että on se ihan toinen tunne kun tiedät että suht samanikäisen puolison kanssa molemmat autatte toisianne ikääntyessä, verrattuna edelliseen suhteeseeni jossa olisi käynyt niin että minä hoidan reippaasti vanhemman miehen hautaan, käytän siihen viimeiset vielä virkeät vuoteni ja oman vanhuusikäni vietän yksin eikä kukaan auta. Toki noinkin saa valita, en sitä sano. Itse päätin lopulta välttää tuon skenaarion ja olen tyytyväinen että niin tein.&nbs

Tämä.

Yleisesti ottaen meidät on yhteiskunnallisesti sosiaalistettu tähän naisten ilmaishoivatyömalliin. Kaiken elämänsä aikana ilmaiseksi tehdyn hoiva-, koti-, metatyön ja miestensä psykana ja eroottisena palvelijana toimimisen jälkeen naisia syyllistetään siitä, että nauttivat vanhoilla päivillään liian kauan pientä eläkettään, eli elävät liian kauan.

Jos naiset lopettaisivat kaiken ilmaistyön tekemisen, se olisi yhteiskunnallisesti valtava takapakki. Halvemmalla hommat hoituu kun naiset tekevät ilmaiseksi.

Naiset voisivat lopettaa ilmaisen hoitotyön tekemisen asap. Ehkä naisia arvostettaisiin enemmän kun tuo näkymätön työ jäisi yhtäkkiä tekemättä. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi monelle on niin kauhea ajatus, että toinen voi sairastua? Niinhän todennäköisesti käy ilman ikäeroakin, jos ei sitä ennen erota. Ajatteletteko, että se olisi jotenkin helpompi kestää, jos on saman ikäinen?

No ainakin niitä yhteisiä terveitä vuosia on todennäköisesti enemmän eikä se normaali ikääntymisestä johtuva terveyden ja kunnon heikkeneminen tule mukaan ennen aikojaan ja ihan kesken sen nuoremman elämää.

Se vanhempi on saanut elää terveitä vuosia nuoremman rinnalla ihan normaalisti ennen ikääntymistään, mutta se nuorempi joutuukin elämään ikääntymisen ehdoilla jo kauan ennen kuin itse on ikääntynyt. Siinä jää ikään kuin oma elämä kesken ja elämättä. Ja siinä menettää vielä justiinsa ne vuodet kun itse vielä olisi virkeä ja jaksava.

Kun ollaan suunnilleen saman ikäisiä (ja kenties eletty yhdessä vuosikymmeniä noudattaen yhtälailla terveitä elämäntapoja jne) niin todennäköisesti se ikääntyminen remppoineenkin tulee sitten aikanaan enemmän tasatahtia. 

Ihan omista ikääntyvistä vanhemmista tajusin kuinka äkkiä se kunto ja jaksaminen voi alkaakin heiketä kun ikää on +75 vuotta vaikka vielä päälle 70veenä kumpikin oli ihan yhtä hyvässä ja jaksavassa kunnossa mitä ennenkin eikä ollut mitään eroa siihen kun olivat vielä työelämässä.

Ne ekat n 10 eläkevuotta oli kummallakin ihan normaalia elämää, mutta sitten alkoi alamäki *naps vaan* joka vaan jyrkkenee koko ajan.

Jos on tuo 15v ikäeroa niin siinä hyvinkin käy niin, että itse on kuusikymppinen ja jaksava ihminen jolla on nykyisellään se lähemmäs 10 vuotta työelämääkin edessään ja se vanhempi puoliso onkin yhtäkkiä ihan raihnainen vanhus jolla on 10 eri lääkettä.

Meillä on ikäeroa vähän päälle 15 vuotta, minä olen viisikymppinen ja meistä se nuorempi. Ollaan molemmat työelämässä eikä tilanteen ole tarkoitus muuttua ainakaan lähivuosina. Kummallakin on sairauksia, mutta en ole ennen ajatellut, että se herättäisi niin paljon tunteita kuin tässä muutamissa kommenteissa. Minusta se on ihan normaalia elämää.

Mitenkään hirveästi ikäero ei tähän asti ole vaikuttanut ellei lasketa sitä, että puolisosta on kiusallista, kun meitä joskus luullaan äidiksi ja tyttäreksi. Ollaan molemmat sellaisia, että viihdytään parhaiten kotona eikä juuri matkustella työmatkojen lisäksi. 

Realistisesti ajateltuna jossain kohtaa tilanne varmaan muuttuu, mutta en osaa surra sitä vielä etukäteen, eihän se mitään auttaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi monelle on niin kauhea ajatus, että toinen voi sairastua? Niinhän todennäköisesti käy ilman ikäeroakin, jos ei sitä ennen erota. Ajatteletteko, että se olisi jotenkin helpompi kestää, jos on saman ikäinen?

 

No ainakin niitä yhteisiä terveitä vuosia on todennäköisesti enemmän eikä se normaali ikääntymisestä johtuva terveyden ja kunnon heikkeneminen tule mukaan ennen aikojaan ja ihan kesken sen nuoremman elämää.

Se vanhempi on saanut elää terveitä vuosia nuoremman rinnalla ihan normaalisti ennen ikääntymistään, mutta se nuorempi joutuukin elämään ikääntymisen ehdoilla jo kauan ennen kuin itse on ikääntynyt. Siinä jää ikään kuin oma elämä kesken ja elämättä. Ja siinä menettää vielä justiinsa ne vuodet kun itse vielä olisi virkeä ja jaksava.

Kun ollaan suunnilleen saman ikäisiä (ja kenties eletty yhdessä vuosikymm

Menin yhteen 35-vuotiaan miehen kanssa kun olin 19. Kadun sitä syvästi. Silloin tuntui helpolta ratkaisulta minulle, epävarmalle ja ujolle tytölle alkaa elää keski-ikäisen elämää kotona. Kun opiskelukaverit meni bileisiin, minä menin kotiin katsomaan telkkaria. Kun muut lähti reilaamaan, minä jäin kotiin. Saa alapeukuttaa, mutta myös häpesin vanhaa miestäni ja sen takia ystävyyssuhteet kärsi. Kun mies oli 50 hän alkoi saada vaivoja. Saa jälleen alapeukuttaa, mutta silloin päätin etten jätä keski-ikääkin elämättä ja siirry suoraan vanhuselämään. Vaihdoin nuorempaan enkä ole katunut. Tietenkään eksäni ei mikään kultakimpale ollut muutenkaan, vaan hyvin itsekäs ja sovinistinen olento, kuten voi kuvitella 35-vuotiaasta joka edes alkaa seurustella teinin kanssa. Itse en sitä alkuun nuoruuttani ja tyhmyyttäni nähnyt, mutta ajan myötä silmät avautuivat. Kyllä iällä on minusta paljon merkitystä. Itse en nyt keski-iässä voisi kuvitellakaan alkavani suhteeseen noin paljon nuoremman kanssa, kokisin vieväni häneltä nuoruuden. Mutta toki jokainen tekee omat valintansa, ja ihmiset ovat erilaisia. Itse myös kantaa valintojensa seuraukset. Muiden suhteisiin on yleensä turha sanoa mitään, mutta toisaalta toivon että joku olisi edes yrittänyt vähän avata mun silmiä ja tulevaisuudennäkymiä silloin kun olin 19.

Menkää tehkää lisääntykää ja täyttäkää maa.