Onko lapsuuden kotisi yhä olemassa?

On olemassa mutta vanhempani eivät ole asuneet siellä vuosikausiin.

Se mitä itse pitäisin lapsuudenkotina, on se jossa asuin 7-13-vuotiaana. Rivari, uudet omistajat, Varissuolla.

Se talo minne tuolta muutettiin on olemassa ja vaihtanut pari kertaa omistajaa äidin jälkeen. Kattelein myynti-ilmoituskuvia, karmeaksi rempattu.

Se yksiö, mihin isä muutti ollessani 10v, on nykyisin mulla sijoitusluukkuna. Ei mulla siihen oikeen ole sidettä.

On . Nyt siellä asuu joku muu .

Useampi on, niissä asuu jo muut ihmiset. Pihliksessä sijaitsevan talon näen aika usein, hyvä mieli tulee.

Minulla on kaksi lapsuudenkotia. Vanhempani asuivat perhettä perustaessaan äidin kotitalon yläkerrassa. Eno ja täti olivat äitiä nuorempia ja asuivat siellä myös. Eno jatkoi aikanaan sukutilaa ja nykyään tilaa isännöi serkkuni. Muutimme kirkonkylälle isän vanhempien aikanaan hankkimaan eläkekotiin, kun olin menossa kouluun. Mummu oli silloin jo vanhainkodissa ja ukki kuollut. Iäkkäät vanhempani asuvat siellä edelleen. Isä täyttää 95 vuotta ja äiti on 89-vuotias. Omakotitalossa asuminen alkaa käydä jo hankalaksi vanhemmilleni. Ovat muuttaneet omakotitalon keskikerrokseen eli eivät käy yläkerran makuuhuoneissa ja kellaritilan saunassa ja suihkussa enää lainkaan. Hyvinvointialue vie suihkuun kerran viikossa muualle ja kotihoito käy katsomassa kolme kertaa päivässä.

Ei, purettu ja rakennettu uudet talot tilalle. Kuka edes 70- luvun rivintaloon lähtisi asumaan 

Onhan se kerrostalo vieläkin pystyssä. Ketään tuttuja ei kyseisessä talossa asu. Asunto, missä vanhempieni kanssa asuin, olen nähnyt sen pariin kertaan myynnissä. Kuvia tullut katsottua, niin aika räpeltämällä oli remontoitu, ainoa mikä oli siistiä oli keittiö ja märkätilat. Kyseiseen taloon on tehty täysi LVI-remontti jossain vaiheessa.

On. Asun yksin tässä -51 rakennetussa talossa. Sain perintönä.