Lue keskustelun säännöt.
Ainokainen on vihainen siitä etten hankkinut sisaruksia
06.01.2025 |
Tästä saan kuulla häneltä melko usein. Syyllisyyden tunne on valtava. Ei ole kiva tunne ettei vanhemmat riitä vaikka olen näyttänyt hänelle kuinka paljon häntä rakastan. Miten kertoa lapselle että hän ei ole sen huonompi vaikka ainokainen onkin... onko hän todella yksinäinen, elämästä puuttuu jotain merkittävää. Itselläni on kyllä sisaruksia mutta eivät ole minulle läheisiä.
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ainokainen. Toivon että vanhemmat olisivat tehneet sisaruksen/sisaruksia. On todella raskasta olla ainoa ja vastuussa yksin ikääntyvistä vanhemmista. Tavallaan he ovat koko elämän toivoneet, että se yksi täyttäisi kaikki toiveet mitä useammankin lapsen perheissä on. Rakkautta on kyllä ollut ja huomiota.
Olen sitä mieltä, että on itsekästä tehdä vain yksi lapsi, jos useamman tekeminen on vain mahdollista. Jokaisella on toki mielipiteensä, mutta en ole yksin tämän ajatukseni kanssa.
Minähän tein kaksi lasta, mutta nyt kahden lapsen yksinhuoltajana mietin välillä, että olisiko ollut parempi hankkia yksi tai ei yhtään. Kärsin suuresti kotimme metelistä ja velvollisuuksista, joista ei koskaan saa lepoa. Asioissa on aina monia eri puolia.
Opeta lapsiasi olemaan välillä myös hiljaa ja puhumaan normaalilla äänellä, ei huutamalla. Sinun ei tarvitse kärsiä melusta omassa kodissasi. Myös lastesi opettajat/harrastustenohjaajat kiittävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet yksilapsiset ovat aikuisena kompensoineet yksinäistä lapsuuttaan tekemällä useamman lapsen. Itse ainakin olen oman lapseni kanssa elänyt uudelleen lapsuuttani. Käyty pulkkamäessä ja pelaamassa jääkiekkoa jne.
Lähtökohtaisesti av-mammojen ihanteena on yksilapsinen perhe, eivätkä he itse yleensä ole tulleet toimeen mahdollisten sisarustensa kanssa. Siitä, että sisarusten takia he ovat joutuneet opetella jakamaan niin aineellista hyvää kuin huomiotakin, he tuntevat aikuisina katkeruutta. Hyvä ap, sinunkin lapsestasi voi varttua vielä palstamamma, joka ymmärtää ainoana lapsena olemisen verrattomat ilot ja hyödyt, päällimmäisenä tietysti materiaaliset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ainokainen. Toivon että vanhemmat olisivat tehneet sisaruksen/sisaruksia. On todella raskasta olla ainoa ja vastuussa yksin ikääntyvistä vanhemmista. Tavallaan he ovat koko elämän toivoneet, että se yksi täyttäisi kaikki toiveet mitä useammankin lapsen perheissä on. Rakkautta on kyllä ollut ja huomiota.
Olen sitä mieltä, että on itsekästä tehdä vain yksi lapsi, jos useamman tekeminen on vain mahdollista. Jokaisella on toki mielipiteensä, mutta en ole yksin tämän ajatukseni kanssa.
Minähän tein kaksi lasta, mutta nyt kahden lapsen yksinhuoltajana mietin välillä, että olisiko ollut parempi hankkia yksi tai ei yhtään. Kärsin suuresti kotimme metelistä ja velvollisuuksista, joista ei koskaan saa lepoa. Asioissa on aina monia eri puolia.
Opeta lapsiasi olemaan välillä myös
Toinen lapseni on autisti, joka puhuu aina kovalla äänellä.
Jännä, mitä perusteluja hänellä on? Minä olen aina ollut huojentunut koska olen ainoa lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän te olette paljon lapseltanne pois ottaneet, jos ette halunneet hänelle sisarusta. Hän voi miettiä, onko hän niin kamala, ettette enempää halunneet, ja toivotteko salaa, ettei häntäkään olisi.
Eri asia olisi, jos ette saaneet vaikka halusitte, mutta sen olisitte varmaan hänelle kertoneet.
Ei häneltä mitään ole pois otettu, kuka on luvannut että jokaisessa lapsiperheessä on enemmän kuin yksi lapsi? Tunnen monia ainokaisia jotka ovat tyytyväisiä elämäänsä.
Ja minä tunnen monia, joilla on sisaruksia, joita he rakastavat ja joilla on lämpimät välit.
Ainoan lapsen taakka konkretisoituu vanhempien ikääntyessä. Kaikki kaatuu sen ainokaisen niskaan. Ei kukaan kaveri korvaa sisarusta, kun koko elämä täyttyy vanhempien muistisairaudesta, syövästä,
No kiitos kiitos, sanoo eri, ainokainen, hoivakodissa olevan vanhemman edunvalvoja ja toisen käytännön apu.
En mä ole kokenut tätä raskaaksi. Omat ruuhkavuodet ovat jo takana, joten ei tarvitse juosta perheen, työn ja vanhempien välissä, työntekoakin olen vähentänyt. Sisaruksettomuus ei ole ollut ongelma, Saab tehdä kaikki päätökset itse, tehokkaasti ja valvomatta. Lienee luonne- ja elämäntilannekysymys tämäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän te olette paljon lapseltanne pois ottaneet, jos ette halunneet hänelle sisarusta. Hän voi miettiä, onko hän niin kamala, ettette enempää halunneet, ja toivotteko salaa, ettei häntäkään olisi.
Eri asia olisi, jos ette saaneet vaikka halusitte, mutta sen olisitte varmaan hänelle kertoneet.
Ei häneltä mitään ole pois otettu, kuka on luvannut että jokaisessa lapsiperheessä on enemmän kuin yksi lapsi? Tunnen monia ainokaisia jotka ovat tyytyväisiä elämäänsä.
Ja minä tunnen monia, joilla on sisaruksia, joita he rakastavat ja joilla on lämpimät välit.
Ainoan lapsen taakka konkretisoituu vanhempien ikääntyessä. Kaikki kaatuu sen ainokaisen niskaan. Ei kukaan kaveri korvaa sisarusta, kun koko elämä
Sisaruksettomuus ei ole ollut ongelma, Saab tehdä kaikki päätökset itse, tehokkaasti ja valvomatta. Lienee luonne- ja elämäntilannekysymys tämäkin.
*Saan ja *vatvomatta. Uskon kyllä, että helpottaa sekin, että ole itse ollut pitkään terveydenhuollossa töissä, prosessit ovat tuttuja. Mun vanhempani ovat myös hiipuneet hitaasti, joten mitään shokkia ei ole tullut, on ollut aikaa sopeutua. Loppukevennys, luvassa ei ole myöskään perintöriitoja, mikä lienee siunaus, kun katselee miehen ja sisarustensa touhuja. Jestas minkälaisia puolia ihan aikuisistakin ihmisistä paljastuu näissä tilanteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ainokainen. Toivon että vanhemmat olisivat tehneet sisaruksen/sisaruksia. On todella raskasta olla ainoa ja vastuussa yksin ikääntyvistä vanhemmista. Tavallaan he ovat koko elämän toivoneet, että se yksi täyttäisi kaikki toiveet mitä useammankin lapsen perheissä on. Rakkautta on kyllä ollut ja huomiota.
Olen sitä mieltä, että on itsekästä tehdä vain yksi lapsi, jos useamman tekeminen on vain mahdollista. Jokaisella on toki mielipiteensä, mutta en ole yksin tämän ajatukseni kanssa.
Minähän tein kaksi lasta, mutta nyt kahden lapsen yksinhuoltajana mietin välillä, että olisiko ollut parempi hankkia yksi tai ei yhtään. Kärsin suuresti kotimme metelistä ja velvollisuuksista, joista ei koskaan saa lepoa. Asioissa on aina monia eri puolia.
Nimenomaan sinä kärsit. Lapset eivät ehkä kärsi ja tässä toinkin esille lapsen näkökulmaa. Olen itsekin kahden lapsen yh ja olihan se tietty aika raskasta. Nyt lapset aikuisia ja tappelut sekä meteli loppuivat 10 vuotta sitten. Se side ja rakkaus mitä lasteni välillä on jotain ainutlaatuista. Yleensä se ainokaisen taakka alkaa hahmottua konkreettisesti vasta aikuisena. Minäkään en lapsena toivonut sisaruksia. Kaikilla ystävilläni ja sukulaisillani on hyvät välit sisaruksiinsa. En tunne ketään joka olisi katkaissut täysin välit eli ei se hirveän yleistä ole.
Älä syytä itseäsi tästä.
Monilla ainokaisilla tuntuu olevan vähän vääristynyt käsitys sisarussuhteista. Ajattelevat, että sisarus on takuuvarma kaveri ja että niiden kanssa eläminen on helppoa ja ihanaa.
Kerran juttelin kaverini kanssa sisaruksista. Itselläni niitä on, hänellä ei. Sanoin, että ei ne sisarussuhteet ole helppoja. Kyllähän sitä sisaruksiaan rakastaa, mutta niiden kanssa tapellaan todella paljon. Kaverini sanoi, että ei saa tapella ja pitää arvostaa sitä että on sisaruksia ja aina joku leikkikaverikin lapsena. Yritin selittää, että ei ne sisaruksetkaan ole takuuvarmoja leikkikavereita. On ikäeroa, erilaisia kiinnostuksen kohteita ja erilaiset peroonallisuudet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ainokainen. Toivon että vanhemmat olisivat tehneet sisaruksen/sisaruksia. On todella raskasta olla ainoa ja vastuussa yksin ikääntyvistä vanhemmista. Tavallaan he ovat koko elämän toivoneet, että se yksi täyttäisi kaikki toiveet mitä useammankin lapsen perheissä on. Rakkautta on kyllä ollut ja huomiota.
Olen sitä mieltä, että on itsekästä tehdä vain yksi lapsi, jos useamman tekeminen on vain mahdollista. Jokaisella on toki mielipiteensä, mutta en ole yksin tämän ajatukseni kanssa.
Minähän tein kaksi lasta, mutta nyt kahden lapsen yksinhuoltajana mietin välillä, että olisiko ollut parempi hankkia yksi tai ei yhtään. Kärsin suuresti kotimme metelistä ja velvollisuuksista, joista ei koskaan saa lepoa. Asioissa on aina monia eri puolia.
Nimenomaan sinä kärsit. Lapset eivä
Mikä on tämä "ainokaisen taakka"?
Älä syytä itseäsi tästä.
Monilla ainokaisilla tuntuu olevan vähän vääristynyt käsitys sisarussuhteista. Ajattelevat, että sisarus on takuuvarma kaveri ja että niiden kanssa eläminen on helppoa ja ihanaa.
Kerran juttelin kaverini kanssa sisaruksista. Itselläni niitä on, hänellä ei. Sanoin, että ei ne sisarussuhteet ole helppoja. Kyllähän sitä sisaruksiaan rakastaa, mutta niiden kanssa on välillä myös todella vaikeaa. Kaverini sanoi, että ei saa tapella ja pitää arvostaa sitä että on sisaruksia ja aina joku leikkikaverikin lapsena, kun ei kaikilla ole sisaruksia. Yritin selittää, että ei ne sisaruksetkaan ole takuuvarmoja leikkikavereita. On ikäeroa, erilaisia kiinnostuksen kohteita ja erilaiset peroonallisuudet.
Sama minulla. Ei se ollut mikään taakka,asiat oli vain hoidettava. Ei se sen kummempaa ollut. Eikä tarvinnut mitään neuvon pitoja sisarusten kanssa kun heitä ei ole. Asiat asioina ja ne hoidetaan. Kun on aina tehnyt niin on tottunut ja oppinut.