Ainokainen on vihainen siitä etten hankkinut sisaruksia

Vierailija kirjoitti:

Oli vähän samaa, sitten syntyikin pikkusisarus isommalla ikäerolla ja kaikki meni isommalla sisaruksella pieleen, oli sairaan mustasukkainen ja alkoikin syyttelemään pienemmän suosimisesta yms. Ikäeroa siis 10v. että kyllä sitä maristaan ja valitetaan ja uhriudutaan vaikka mistä. Oli myös ensin sitä mieltä että haluaa pikkuveljen, yllätys oli positiivinen mutta veljen syntymän jälkeen olikin sitä mieltä että sisko olisi ehkä ollutkin kuitenkin parempi ja toivottavasti veli ei ole myöhemmässä vaiheessa hänelle ilkeä ja tule hänen huoneeseen kiusaamaan yms yms.

Tuo vanhempi sisarushan tuossa on jo valmiiksi ilkeä ja kiusaa. Pienestä vauvasta jo puhuu noin, että toivottavasti ei ole HÄNELLE ilkeä yms.

Kävi hyvin, exällä on 3 lasta javbonuslapsetvpäälle.

Aina on niitä ääripäitä jotka eivät tulleet toimeen, mutta suurimmalla osalla on normaalit sisarussuhteet. Sisarusten kanssa opetellaan sosiaalista kanssakäymistä kaikkine tunteineen. Välillä kiukuttaa, mutta seuraavaksi taas leikitään yhdessä. Kaikkea ei voi saada eikä maailma pyöri oman navan ympärillä. Kaverisuhteilla ei voi paikata kaikkea sitä mitä sisarusten kanssa oppii, koska kaverit eivät asu samassa asunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli vähän samaa, sitten syntyikin pikkusisarus isommalla ikäerolla ja kaikki meni isommalla sisaruksella pieleen, oli sairaan mustasukkainen ja alkoikin syyttelemään pienemmän suosimisesta yms. Ikäeroa siis 10v. että kyllä sitä maristaan ja valitetaan ja uhriudutaan vaikka mistä. Oli myös ensin sitä mieltä että haluaa pikkuveljen, yllätys oli positiivinen mutta veljen syntymän jälkeen olikin sitä mieltä että sisko olisi ehkä ollutkin kuitenkin parempi ja toivottavasti veli ei ole myöhemmässä vaiheessa hänelle ilkeä ja tule hänen huoneeseen kiusaamaan yms yms.

Onpas teillä ikävänkuuloinen lapsi, aina vaatimassa, valittamassa ja uhriutumassa. Kiusaako muita  lapsia koulussa?

Oletpas sinä röyhkeä ja minun rehellisyyttäni on sanottu ilkeydeksi. Voi olla että hän on ollutkin hyvin haastava mutta vahvaluonteinen joka on ehdottomasti hyvä asia vain elämässä. Olen opettanut että pitää puolustautua mutta ei saa kiusata ketään. Tätä on työstetty koko ikä, onneksi kavereistakin on löytynyt vahvaluonteisia ihmisiä joten suurimmilta ikäviltä on vältytty. Hän on myös saanut tukea elämässään hyvin paljon ja kotona on otettu vastuu kasvatuksesta kaikin puolin joten ulos on ollut kiva mennä lähinnä leikkimään kavereiden kanssa. Onneksi on elämänenerginen lapsi joka pitää onnellisuudesta ja hyvinvoinnista. Hyvin temperamenttinen mutta myös hyvin empaattinen ihminen. Olen hänestä ylpeä vaikka vaativa on ollutkin. 

Itse olen ainokainen. Toivon että vanhemmat olisivat tehneet sisaruksen/sisaruksia. On todella raskasta olla ainoa ja vastuussa yksin ikääntyvistä vanhemmista. Tavallaan he ovat koko elämän toivoneet, että se yksi täyttäisi kaikki toiveet mitä useammankin lapsen perheissä on. Rakkautta on kyllä ollut ja huomiota.

Olen sitä mieltä, että on itsekästä tehdä vain yksi lapsi, jos useamman tekeminen on vain mahdollista. Jokaisella on toki mielipiteensä, mutta en ole yksin tämän ajatukseni kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli vähän samaa, sitten syntyikin pikkusisarus isommalla ikäerolla ja kaikki meni isommalla sisaruksella pieleen, oli sairaan mustasukkainen ja alkoikin syyttelemään pienemmän suosimisesta yms. Ikäeroa siis 10v. että kyllä sitä maristaan ja valitetaan ja uhriudutaan vaikka mistä. Oli myös ensin sitä mieltä että haluaa pikkuveljen, yllätys oli positiivinen mutta veljen syntymän jälkeen olikin sitä mieltä että sisko olisi ehkä ollutkin kuitenkin parempi ja toivottavasti veli ei ole myöhemmässä vaiheessa hänelle ilkeä ja tule hänen huoneeseen kiusaamaan yms yms.

Onpas teillä ikävänkuuloinen lapsi, aina vaatimassa, valittamassa ja uhriutumassa. Kiusaako muita  lapsia koulussa?

Oletpas sinä röyhkeä ja minun rehellisyyttäni on sanottu ilkeydeksi. Voi olla että hän on ollutkin hyvin haastava mutta

Kuulostaa tosiaan hyvin empaattiselta lapselta. Etenkin suhteessa pikkuveljeensä.

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi kysyi 6-7v. milloin hän saa veljen tai siskon. Sanoin miksi ei voi saada.

Ihan hyvä, lapsille kannattaa vastata ja olla rehellinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän te olette paljon lapseltanne pois ottaneet, jos ette halunneet hänelle sisarusta. Hän voi miettiä, onko hän niin kamala, ettette enempää halunneet, ja toivotteko salaa, ettei häntäkään olisi. 

Eri asia olisi, jos ette saaneet vaikka halusitte, mutta sen olisitte varmaan hänelle kertoneet.

Ei häneltä mitään ole pois otettu, kuka on luvannut että jokaisessa lapsiperheessä on enemmän kuin yksi lapsi? Tunnen monia ainokaisia jotka ovat tyytyväisiä elämäänsä.

Ja minä tunnen monia, joilla on sisaruksia, joita he rakastavat ja joilla on lämpimät välit. 

Ainoan lapsen taakka konkretisoituu vanhempien ikääntyessä. Kaikki kaatuu sen ainokaisen niskaan. Ei kukaan kaveri korvaa sisarusta, kun koko elämä täyttyy vanhempien muistisairaudesta, syövästä, vaipoista, kotihoidosta, jonotuksesta hoivakotiin, hoivakodin ongelmista, saattohoidosta, kuolemasta, hautajaisista jne. 

Onnea vaan ainokaisille. Onneksi minulla on edes yksi sisko. 

Toisinaan poden huonoa omaatuntoa siitä, että lapsellani ei ole sisaruksia. Olen kuitenkin perinnöllisen sairauteni takia riskisynnyttäjä. Raskaus oli vaikea ja lapsi syntyi ennenaikaisesti. Myös pikkuvauva-aika oli vaikeaa lapsen refluksin vuoksi. En ollut valmis ottamaan sitä kaikkea uusiksi.

Joskus kysyin lapselta, onko hän koskaan toivonut sisaruksia. Lapsi puuskahti, että ei ikinä. Kaipa hän sitten on ollut tyytyväinen perheeseensä siltä osin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä hoitoon vasta kolmevuotiaana? Ainoa lapsi kannattaisi viedä aiemmin oppimaan sosiaalisia taitoja

Ei sinne hoitoon viedä vääristä syistä. Kotona on hyvä olla jos se perheelle sopii ja kaikki ovat tilanteeseen tyytyväisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän te olette paljon lapseltanne pois ottaneet, jos ette halunneet hänelle sisarusta. Hän voi miettiä, onko hän niin kamala, ettette enempää halunneet, ja toivotteko salaa, ettei häntäkään olisi. 

Eri asia olisi, jos ette saaneet vaikka halusitte, mutta sen olisitte varmaan hänelle kertoneet.

Ei häneltä mitään ole pois otettu, kuka on luvannut että jokaisessa lapsiperheessä on enemmän kuin yksi lapsi? Tunnen monia ainokaisia jotka ovat tyytyväisiä elämäänsä.

 

Ja minä tunnen monia, joilla on sisaruksia, joita he rakastavat ja joilla on lämpimät välit. 

Ainoan lapsen taakka konkretisoituu vanhempien ikääntyessä. Kaikki kaatuu sen ainokaisen niskaan. Ei kukaan kaveri korvaa sisarusta, kun koko elämä täyttyy vanhempien muistisairaudesta, syövästä,

Eivät kaikki aikuiset lapset noita asiota hoida.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli vähän samaa, sitten syntyikin pikkusisarus isommalla ikäerolla ja kaikki meni isommalla sisaruksella pieleen, oli sairaan mustasukkainen ja alkoikin syyttelemään pienemmän suosimisesta yms. Ikäeroa siis 10v. että kyllä sitä maristaan ja valitetaan ja uhriudutaan vaikka mistä. Oli myös ensin sitä mieltä että haluaa pikkuveljen, yllätys oli positiivinen mutta veljen syntymän jälkeen olikin sitä mieltä että sisko olisi ehkä ollutkin kuitenkin parempi ja toivottavasti veli ei ole myöhemmässä vaiheessa hänelle ilkeä ja tule hänen huoneeseen kiusaamaan yms yms.

Tuo vanhempi sisarushan tuossa on jo valmiiksi ilkeä ja kiusaa. Pienestä vauvasta jo puhuu noin, että toivottavasti ei ole HÄNELLE ilkeä yms.

No joo, kyllä. Valitettavasti. Minua ei vain ole uskottu lainkaan vaan väitetty että puhun lapsesta rumasti ja että olen ilkeä lapselleni. Ymmärrän kuitenkin lastani ja kuunteleminen on tärkeää, hän on tullut kuulluksi ja hyväksytyksi tunteinensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän te olette paljon lapseltanne pois ottaneet, jos ette halunneet hänelle sisarusta. Hän voi miettiä, onko hän niin kamala, ettette enempää halunneet, ja toivotteko salaa, ettei häntäkään olisi. 

Eri asia olisi, jos ette saaneet vaikka halusitte, mutta sen olisitte varmaan hänelle kertoneet.

Ei häneltä mitään ole pois otettu, kuka on luvannut että jokaisessa lapsiperheessä on enemmän kuin yksi lapsi? Tunnen monia ainokaisia jotka ovat tyytyväisiä elämäänsä.

 

Ja minä tunnen monia, joilla on sisaruksia, joita he rakastavat ja joilla on lämpimät välit. 

Ainoan lapsen taakka konkretisoituu vanhempien ikääntyessä. Kaikki kaatuu sen ainokaisen niskaan. Ei kukaan kaveri korvaa sisarusta, kun koko elämä täyttyy vanhempien muistisairaudesta, syövästä,

Kiitos, hyvin olen selvinnyt kaikista edellämainituista yksin. Ei mitään ongelmia, myöskään perintöriitojen muodossa.

Vierailija kirjoitti:

Sitä kaipaa aina sitä mitä ei ole, koska mielikuvissa se sisarus olisi täydellinen. 

Itselläni on kaksi veljeä joiden kanssa en ole ikinä tullut toimeen. Lapsuus oli pelkkää tappelua. He varastivat tavaroitani ja pahoinpitelivät fyysisesti. Nyt aikuisena emme ole juurikaan tekemisissä.

Koko lapsuuden ja teini-iän haaveilin, että minulla olisi inhottavien veljieni sijaan sisko jonka kanssa olisin läheinen. Toinen haaveeni oli, että olisin saanut olla ainoa lapsi ja elää rauhassa.

Minulla isoveli ja -sisko, kummankin kanssa oltiin joka päivä tappelemassa, siinä se totuus auvoisasta sisarus lapsuudesta on. Itsellä on poikia neljä, jotka on myös jatkuvasti riidelleet, tutkimusta on tehty sisarukset onnistuu leikkimään 10 minuuttia ilman tappelua, eli hyvin vähän aikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli vähän samaa, sitten syntyikin pikkusisarus isommalla ikäerolla ja kaikki meni isommalla sisaruksella pieleen, oli sairaan mustasukkainen ja alkoikin syyttelemään pienemmän suosimisesta yms. Ikäeroa siis 10v. että kyllä sitä maristaan ja valitetaan ja uhriudutaan vaikka mistä. Oli myös ensin sitä mieltä että haluaa pikkuveljen, yllätys oli positiivinen mutta veljen syntymän jälkeen olikin sitä mieltä että sisko olisi ehkä ollutkin kuitenkin parempi ja toivottavasti veli ei ole myöhemmässä vaiheessa hänelle ilkeä ja tule hänen huoneeseen kiusaamaan yms yms.

Onpas teillä ikävänkuuloinen lapsi, aina vaatimassa, valittamassa ja uhriutumassa. Kiusaako muita  lapsia koulussa?

Oletpas sinä röyhkeä ja minun rehellisyyttäni on sanottu ilkeydeksi.

No sanopa muuta. 

Minkä ikäinen lapsi ap:llä on? Vaikuttaa olennaisesti asian käsittelyyn lapsen kanssa. 

Liekö saman henkilön kirjoittamia nuo hupaisat ainokaisen mollaamisviestit, mutta niitä ei kannata ottaa vakavasti. Pelkkä sisaruus ei takaa, että syntyy elämänmittainen antoisa ihmissuhde. Ja joku kirjoitti, ettei ainokaisen tarvitse koskaan jakaa mitään. Tämähän pitää paikkansa vain siinä tapauksessa, ettei lapsi mene koskaan päiväkotiin, ei ystävysty kenenkään kanssa ja koulunkin käy kotikouluna. 

Aikuistuessa/ikääntyessä ihmisten elämä kääntyy yleensä yhä enemmän perheeseen ja sukuun päin. Itse olen äärettömän kiitollinen omista sisaruksista, joita on useampia. Mahtavaa, että tietää että elämässä on tukipilareita joilta saa apua, vaikka arjessa ei kaikkien kanssa yhteyttä aktiivisesti pidetäkään.

Vierailija kirjoitti:

Aikuistuessa/ikääntyessä ihmisten elämä kääntyy yleensä yhä enemmän perheeseen ja sukuun päin. Itse olen äärettömän kiitollinen omista sisaruksista, joita on useampia. Mahtavaa, että tietää että elämässä on tukipilareita joilta saa apua, vaikka arjessa ei kaikkien kanssa yhteyttä aktiivisesti pidetäkään.

Toivottavasti saa sitten sitä pyyteetöntä apua, kun sitä tarvitsee. Ei toisilta, aikuisilta ihmisiltä, voi automaattisesti apua odottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi kysyi 6-7v. milloin hän saa veljen tai siskon. Sanoin miksi ei voi saada.

Ihan hyvä, lapsille kannattaa vastata ja olla rehellinen. 

Joo, harmitti kovasti. Ja olisin halunnut useamman lapsen.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ainokainen. Toivon että vanhemmat olisivat tehneet sisaruksen/sisaruksia. On todella raskasta olla ainoa ja vastuussa yksin ikääntyvistä vanhemmista. Tavallaan he ovat koko elämän toivoneet, että se yksi täyttäisi kaikki toiveet mitä useammankin lapsen perheissä on. Rakkautta on kyllä ollut ja huomiota.

Olen sitä mieltä, että on itsekästä tehdä vain yksi lapsi, jos useamman tekeminen on vain mahdollista. Jokaisella on toki mielipiteensä, mutta en ole yksin tämän ajatukseni kanssa. 

Minähän tein kaksi lasta, mutta nyt kahden lapsen yksinhuoltajana mietin välillä, että olisiko ollut parempi hankkia yksi tai ei yhtään. Kärsin suuresti kotimme metelistä ja velvollisuuksista, joista ei koskaan saa lepoa. Asioissa on aina monia eri puolia.