Tunnetko ihmisiä, jotka on hyviä lähes kaikessa?

Vierailija kirjoitti:

Tunnen :D Ja kaikenlisäksi about maailman kauneimpia (for real) ja super ystävällisiäkin pari työkaverinaista. N32

Tämä. Itse tunnen myös muutaman ja ovat superkauniita ja mukavia. Perhe on sopuisa, kaunis ja mukava kaikin puolin. Usein ovat sellaisia että on monta rautaa tulessa ja silti aikaa ja jaksamista vielä muidenkin pyyteettömään auttamiseen. Kunnon superihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Olen tuntenut joitakin. Heille kaikki tuntuu helpolta, he eivät tajua kuinka muut ponnistelevat, vaikka muuten ovatkin ihan ystävällisiä luonteita.

Tämä. Oma mieheni ja poikani ovat näitä ihmisiä, jotka onnistuvat kaikessa. Muistan kun nuorena mieheni ihmetteli, kun kertasin jotain opiskeltavaa asiaa, että etkö sä jo lukenut tuon kerran, miksi kertaat. Tai joskus edelleenkin ihmettelee, miten en muista jotain, mikä on opetettu peruskoulussa. Pelasin silloin teini-ikäisen poikani kanssa pokeria, jonka säännöt olin itse opettanut hänelle. Poika voitti minut jatkuvasti heti alun jälkeen. Kun kysyin, miten ihmeessä sen tekee, niin paljastui, että laskee kortteja. Poika oli ihan kummissaan, miksi minä en laske, sehän helpottaa peliä kovasti. No, hitto, kun en tosiaan muista, mitä kortteja jo käytetty. Saman pojan kanssa aloimme italian opiskelun Duolingon avulla ennen lomamatkaa. Arvata saattaa, kumpi osasi suunnilleen perustervehdykset ja kuka puhui ihan sujuvasti puolen vuoden päästä. Oli toki huvikseen tehnyt netistä myös jonkun muun kielikurssin.

Tuossa toisten vajavaisuuksien tajuamisessa on varmaan hidasteena ollut se, että suku, ystäväpiiri, työkaverit jne on myös varsin osaavaa/oppivaa ja innostuvaa porukkaa. Eivät siis juurikaan törmää ihan keskivertoihmisiin oppimisen suhteen (kun me lähipiirin "normaalitkin" ollaan aika hyviä oppijoita).

Tunnen. Mutta tunnen heidät myös sen verran hyvin että tiedän mikä järkyttävä määrä työtä, määrätietoisuutta ja tahtoa sen kaiken saavuttamiseen on vaadittu.

Minulle on sanottu näin useasti, että olen taitava kaikessa mihin ryhdyn. Harmillista tässä on se, että ihmiset eivät tunnu ymmärtävän, että minä panostan paljon oppimiseen. Aika moni luulee asioiden tulevan helpolla.

Olen aina ollut luonteeltani ihminen, jota kiinnostaa todella moni asia. En tosin itse osaa ajatella itsestäni muuta kuin, että olen poikkeuksellisen kiinnostunut asioista laajasti ja jaksan opetella asioita, vaikka joku ei onnistu heti. 

Lukioajoilta tulee mieleen yksi oppilas, joka oli kympin oppilas kaikissa aineissa. Kaikkissa lukuaineineissa aina paras ja lisäksi kuviksessa piirsi kuin taiteilija ja oli myös musikaalisesti lahjakas. Hieman kävi kateeksi, koska pänttäsin ahkerasti ja olin hädin tuskin kasin oppilas. 

Ehkä heillä on hyvä keskittymiskyky ja siksi omaksuvat asiat nopeasti.

Olen itse sellainen. Johtuu varmaan hyperfokuksesta, joka tulee, kun kiinnostun jostain asiasta. 

Vierailija kirjoitti:

Minulle on sanottu näin useasti, että olen taitava kaikessa mihin ryhdyn. Harmillista tässä on se, että ihmiset eivät tunnu ymmärtävän, että minä panostan paljon oppimiseen. Aika moni luulee asioiden tulevan helpolla.

Olen aina ollut luonteeltani ihminen, jota kiinnostaa todella moni asia. En tosin itse osaa ajatella itsestäni muuta kuin, että olen poikkeuksellisen kiinnostunut asioista laajasti ja jaksan opetella asioita, vaikka joku ei onnistu heti. 

Ymmärrätkö sinä vastaavasti, että moni muukin ihminen panostaa paljon, ehkä enemmänkin oppimiseen, mutta tulokset eivät silti ole yhtä hyviä?

Esim. se oma poikani panostaa kyllä paljon oppimiseen ja on innostunut oppimaan monenlaista ihan huvikseenkin. Sillä tuntimäärällä, jonka opiskeluun käyttää ei kuitenkaan moni pääsisi kovinkaan pitkälle. Opiskelun tehoakaan ei voi aina lisätä. 

Esimerkki helposti opittavasta asiasta: Rubikin kuution ratkaisu. Poika katsoo 10 min pitkän ohjevideon, pyörittelee kuutiota hetken ja muistaa ohjeet. Muistaa ne myös 2 v jälkeen pienellä hakemisella. Kun itse katson saman videon, ainoa, joka jää päähän, on valkoisen kukan tekeminen aluksi. Sitten pitää katsoa uudestaan, pysäyttää, peruuttaa, tuijottaa kuutiota, katsoa uudestaan, menee sekaisin, alusta uudestaan. Tunnin taistelulla saan kuution ratkaistua kun poika välillä auttaa ja peruuttaa virheeni. Viikon päästä ainoa, mitä on mielessä, on se valkoinen kukka alkuun. 

T. 22

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En. Kaikki tuntemani taitavat ihmiset ovat harjoitelleet vuosikausia. 

Pari minun tuntemaa ihmistä (isä ja poika) ovat hyviä oppimaan mitä tahansa. Menee vain hetki, kun ovat jo parempia, kuin moni asiaa pitkään harjoitellut. Niissä pitkään harjoitelluissa ovat sitten huippuja.

Isäni on samanlainen. Ihan totaalisesti on pilannut käsityseni miehistä koska luulin ensimmäisen 20 vuotta, että se on standardi miehillä oppia aivan kaikki 30 minuutissa ja sen jälkeen suoriutua täydellisesti.

Heräsin tänään ja päässä soi Jannan (En) onnistu elämään.

Onkohan kukaan täydellinen?

Olisikohan niin, että osaa monenlaista ja tietää oman osaamisensa rajat. Valitsee vapaaehtoisesti sellaisia tehtäviä, joissa tietää olevansa hyvä, joten ei joudu pakotettuna tekemään sellaista, mihin ei kykene?

Vierailija kirjoitti:

Tunnen. Mutta tunnen heidät myös sen verran hyvin että tiedän mikä järkyttävä määrä työtä, määrätietoisuutta ja tahtoa sen kaiken saavuttamiseen on vaadittu.

Ok, eli et ole koskaan tuntenut yhtään nopeasti oppivaa lasta, pelkkiä aikuisia. 

Tunnen. Olen itse juuri tuollainen ns. generalisti. 

Vastaan vähän aiheen vierestä. Olen itse nykyään aika monessa asiassa hyvä. Se ei johdu siitä että olisin synnynnäisesti jotenkin erityisen lahjakas (varsinkaan liikunnallisesti), mutta olen opetellut opettelemaan asioita. 

Olen luonteeltani sellainen, että kun osaan jonkun asian riittävän hyvin niin alan menettämään mielenkiintoani siihen ja mielummin opettelen jotain uutta. Tämä on johtanut siihen, että minusta on tullut taitava oppimaan ja omaksumaan. 

 

Tunnen. Ja kyseisellä henkilöllä muutenkin joku maaginen kehä ympärillä. 

Oon itse multiosaaja ja opin aikalailla kaiken heti, kuin olisin tehnyt uusia asioita jo vuosia. Opettelin juuri huvikseen uuden kielen kuukaudessa hyvälle tasolle. Harrastuksia on ollut pienestä pitäen ja ne on pysyneet elämässä aina. Samoin peruskunto on ollut aina todella kova, mutten myönnä sitä itselleni. Nyt kun katson peiliin ja näen rääkätyn kroppani, niin alan hiljalleen myöntymään.

Otan kaiken uutena oppina, ihan jokapäiväiset arkiset asiatkin - koitan oppia niistä hetki hetkeltä. Pyrin suhtautumaan kaikkeen positiivisesti ja innostuneesti. Kun innostun, niin opiskelen ja otan asioista selvää huolella. Nukun eli palaudun paljon, mikä auttaa oppimiseenkin. On tässä myös miinuksena ajattelutapa, etten ole koskaan itselleni tarpeeksi hyvä. Saatan olla joskus liian vaativa myös toisia kohtaan, stressaantua ja syyllistää itseäni liikaa.

Oma mieheni on niin sanotusti kaikessa hyvä. On koulutukseltaan DI ja palkittu sekä opinnoissaan että harrastuksessaan ulkomaita myöten. Hän on liikunnallisesti lahjakas ja kätevä käsistään. Mihin ikinä ryhtyykin, niin suoriutuu kuin ammattilainen (ja paremminkin). Silti mies on kaikista nöyrin ja jalat maassa olevin ihminen, jonka tunnen. On luonteeltaan ahkera, tunnollinen ja tarkka. Kuulemma osaamisen salaisuus on hyvä suunnittelu.

Minä. Kuulemma.

Kaikki rempat hoituu. Autonkorjaukset. Ruuanlaitot. Leivonta...Tuki eteen mikä vaan niin itse on pakko tehdä.

Eilen tein Kaalikääryleet kun ensin olin vaihtanut Starttimoottorin autoomme.

Jokainen nainen omasta mielestään. 

Osaamisen idea on siinnä että on nuoresta pitäen tehnyt kaikkea.

Vuodet opettaa. 

"Emmä osaa". Ihmiset ei koskaan edes voi oppia.