Lue keskustelun säännöt.
Miksi vanhoille ihmisille nimipäivät on niin tärkeitä?
05.01.2025 |
Äitini jaksaa jankata puolituttujenkin nimipäivistä. Odottanut ilmeisesti koko ikänsä, että muistaisin perheen nimipäivä "sankareita". En ymmärrä miksi. Minulle siinä on ihan riittämistä, että painostetaan ostamaan 5.lle syntymäpäivä ja joululahjat joka vuosi. Siihen päälle vielä isän ja äitienpäivä lahjat. Lähes vuoden joka kuukausi on jonkun "merkkipäivä".
Kommentit (44)
Kuinka vanhoille? Olen tavannut noin 90-vuotiaita, joille nimipäivät eivät ole merkinneet mitään. Sen sijaan lasteni nimipäivinä on pitänyt aina tehdä kakku. Myös mieheni miesvaltaisella työpaikalla oli nimipäivänä vietävä jotain kahvipöytään. Suurempia juhlia on ollut vain tasavuosikymmeninä.
Onko äitisi ortodoksi, joille nimipäivät voivat olla merkittävämpiä kuin syntymäpäivät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle nimipäivä on ehkä tärkeämpi kuin syntymäpäiväni. Nimipäiväni on heinäkuussa naistenviikolla. Silloin on paras mansikkakakkujen aika. Hyvä syy leipoa kakku ja kutsua ihmisiä kukoistavaan puutarhaan kakkukahville. Synttärini on syksyn pimeimpään loskapaska-aikaan, kuka silloin haluaa juhlia yhtään mitään.
Muuten nimipäivillä en näe kovin suurta merkitystä.
Miksi sinä "nuorena" ihmisenä mietit mikä on sinua vanhemmalle ihmiselle tärkeää?
Katsos kun me kaikki olemme oman aikamme "lapsia".
Tietyt opitut tavat istuvat lujemmin kuin -p aska junttilan seinässä-.
Ahdistavampaa on amerikkalaisten ja englantilaisten syntymäpäivän tärkeys. Nimipäivän näkee kalenterista, mutta syntympäivät pitää muistaa tallentaa jonnekin ja auta armias, jos olet unohtanut.
Meilläpäin nimipäiviä vietettiin isommin kuin syntymäpäiviä poislukien lapset ja tietyt erityiset täydet vuosikymmenet, lähinnä 50v. Ei kukaan lahjoja aikuisten nimipäiville tuonut, mutta kokoonnuttiin kakkukahveille ystävien kanssa. Ja töihin vietiin kakku.
Nykyisin täälläkään ei ole tapana ja harmi oikeastaan. Ei niitä ystäväporukalla illanviettoja liikaa näin aikuisena ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuo ole enemmän Itä-Suomalainen tapa, muistelisin että siellä Karjalassa ja muualla Idässä on juhlittu nimipäiviä isommin, kun taas Lännessä se on ollut pienempi juttu. Vannomaan en kyllä mene, muistelisin noin jostain lukeneeni, mutta voi olla että muistan omiani. Suvun vanhukset on Uudeltamaalta ja Varsinais-Suomesta ja ei heille nimipäivät olleet tärkeitä.
Itäsuomalainen kirjoitetaan pienellä ja yhteen.
Nimipäivien vietto on ortodoksinen vanha tapa ja heitä on eniten Itä-Suomessa. Tiedän tämän koska isoäitini oli ortopoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuo ole enemmän Itä-Suomalainen tapa, muistelisin että siellä Karjalassa ja muualla Idässä on juhlittu nimipäiviä isommin, kun taas Lännessä se on ollut pienempi juttu. Vannomaan en kyllä mene, muistelisin noin jostain lukeneeni, mutta voi olla että muistan omiani. Suvun vanhukset on Uudeltamaalta ja Varsinais-Suomesta ja ei heille nimipäivät olleet tärkeitä.
Itäsuomalainen kirjoitetaan pienellä ja yhteen.
Nimipäivien vietto on ortodoksinen vanha tapa ja heitä on eniten Itä-Suomessa. Tiedän tämän koska isoäitini oli ortopoksi.
Ortodoksi kirjoitetaan d:llä, ei p:llä. Sori, oli pakko nillittää. 🤭 Itäsuomalaisesta olit aivan oikeassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva, erityinen oma pikkujuhla. Hyvä syy syödä kuivakakkua. Oikeus saada pieni lahja.
Näin meillä juhlittiin joskus. Omien lasten nimppareitakin on muistettu jollain tavalla. Tuota sankaruutta en oikein ole käsittänyt tässä yhteydessä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi nuoret ihmiset yleistää asioita? Nytkin joku luulee/yleistää, että vanhat muka piittaa nimipäivistä. (yleistin itse ihan tarkoituksella ihan esimerkiksi) En tunne yhtään vanhaa ihmistä joka välittäisi nimipäivistä. Tuskin vanhatkaan ihmiset on samasta muotista tehtyjä, joku välittää ja joku ei. Sun äitis välittää, jonkun toisen äiti ei. En kyllä muosta, että minun mummi(kuoli 97vuotiaana) oli koskaan välittänyt nimipäivistä, eikä oma äitikään (kuoli 86 vuotiaana). Minäkin olen ap:stä varmaan vanha , kun olen yli 60v mutta en välitä nimipäivistä.
Ehkä äitisi tykkää muistaa ihmisten nimipäivät, mutta ei se mitenkään yleistä ole.
Minä tiedän niitä vanhuksia, joille nimipäivät ja nimipäiväkalenteri ovat henki ja elämä. Nimi on oikea, jos se on kalenterissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhoilla ihmisillä on omat tapansa ja kulttuurinsa.
Ennen arki oli varmaan sen verran raskasta, niin haluttiin juhlia ja irtiottaa arjen rutiineista, niin juhlittiin nimipäivät ja arkipyhät, toisin kuin nykyään. Meillä myös isovanhemmat muisti kaikkien nimi- ja syntymäpäivät ja niitä myös vietettiin ja oli täytekakut ja kaikki.
Nykyään ihmisillä elämä on yhtä pötkyä ja arkea, eikä juuri kohokohtia ja ystävien ja sukulaisten tapaamisia mahdu elämään, vaan halutaan olla yksin erakkona ja muut nähdään häiriötekijä.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat ihmiset ovat kasvaneet aikana jolloin kuunneltiin radiota ja luettiin sanomalehtiä. Radiossakin sanottiin aina kenen nimipäivä on ja siihen sitten perään nimipäiväsankareita onniteltiin.
Toi on muuten totta, ja edelleenkin radiossa onnitellaan nimipäivän johdosta. Kiinnostava myös teoria, että kyseessä olisi idän ja lännen välinen kulttuuriero. En ollut asiaa ennen ajatellutkaan, mutta saattaa siinä ollla perää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina juhlinut Leenan nimipäivää. Nykyään ollaan silloin mökillä ja kummatkin mökkinaapurit tulevat mansikkakakkukahville.
Helppo tapa tavata naapureita, usein mukana on myös omaa ja naapureiden jälkikasvua.
On paljon aikaa kun ei olla töissä. Ynnä vanha tapa, jonka tiimoilta kiva ottaa yhteyttä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On paljon aikaa kun ei olla töissä. Ynnä vanha tapa, jonka tiimoilta kiva ottaa yhteyttä
Eiköhän suurin osa vanhoista ihmisestä ole ollut töissä, onhan he juhlineet nimipäiviä koko ikänsä.
Kuten mummini, 7 lapsen työssäkäyvä äiti ja muistan, kuinka nyt jo edesmennyt mummi muisti kaikkien nimipäivät ja niitä juhlittiin, jopa arkipäivänänä kakkujen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka vanha pitää olla että nimipäivät ovat tärkeitä. Olen 70+ enkä vieläkään välitä.
Sama mun vanhemmilla. Ei taida ikä vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Mulle nimipäivä on ehkä tärkeämpi kuin syntymäpäiväni. Nimipäiväni on heinäkuussa naistenviikolla. Silloin on paras mansikkakakkujen aika. Hyvä syy leipoa kakku ja kutsua ihmisiä kukoistavaan puutarhaan kakkukahville. Synttärini on syksyn pimeimpään loskapaska-aikaan, kuka silloin haluaa juhlia yhtään mitään.
Muuten nimipäivillä en näe kovin suurta merkitystä.
Todella paljon mukavampi tehdä lapsillekin nimipäiväkakkua tuoreista mansikoista naistenviikolla kuin kuin talvella. Täytyypä ryhtyä itsekin juhlimaan enemmän kesäistä nimipäivää kuin syksyistä syntymäpäivää.
En halua viettää kenenkään synttäreitä, nimppareita ym. ns. juhlia. Rasittavaa pakkopullaa. Onneksi sukulaisetkin ovat jo jättäneet rauhaan.
N. 68v.
Vierailija kirjoitti:
En halua viettää kenenkään synttäreitä, nimppareita ym. ns. juhlia. Rasittavaa pakkopullaa. Onneksi sukulaisetkin ovat jo jättäneet rauhaan.
N. 68v.
Lisään vielä, että tapaan kyllä lähimpiä ihmisiäni mielellään, mutta pakkopäivät eivät kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat ihmiset ovat kasvaneet aikana jolloin kuunneltiin radiota ja luettiin sanomalehtiä. Radiossakin sanottiin aina kenen nimipäivä on ja siihen sitten perään nimipäiväsankareita onniteltiin.
Toi on muuten totta, ja edelleenkin radiossa onnitellaan nimipäivän johdosta. Kiinnostava myös teoria, että kyseessä olisi idän ja lännen välinen kulttuuriero. En ollut asiaa ennen ajatellutkaan, mutta saattaa siinä ollla perää.
Olen Varsinais-Suomesta, ja kyllä se tapa on tuttu meilläkin.
Miksi joillakin työpaikoilla se jolla on syntymäpäivä tai nimipäivä, tarjoaa jotain? Ahdistus lisääntyy ainakin minulla.