Tyhmyys ja älykkyys. Kumpi parempi?

Äsköinen ketju poistui joten vastaus väitteeseen:

Tuskin on yhtä rankkaa olla todella älykäs kuin todella tyhmä.

Älykkyys on rankkaa kun älykkäänä tietää tavoitella elämässä oikeasti merkityksekkäitä asioita ja hahmottaa tämän maailmanmenon ihan toisella tavalla. Älykkäät näkevät helpommin myös totuuden joka lisää tuskaa. Älykkäät arvostavat usein itseään enemmän kuin tyhmät, esimerkiksi millaista kohtelua haluaa, ja siksi heidän on vaikea löytää rakkautta, joka täyttäisi nämä standardit. Älykkäät myös osaavat antaa aidosti hyvää kohtelua kun tiedostavat millaista se on ja hyvin kohtelevat ihmiset ovat nykypäivänä harvassa. Älykäs on onnellinen kun löytää samanmielisen ihmisen kuin hän.

On kuitenkin myös sellaisia älykkäitä, jotka ajavat vain omia etujaan ilman vastavuoroisuutta. Heiltä puuttuu empatia mutta empaattinen älykäs ja tyhmä voi olla hyvin empaattinen.

Tyhmät eivät tiedä mikä heille on parhaaksi ja sitä kautta elävät huonompaa elämää tietämättään tai tietoisesti mutta ovat paljon onnellisempia yksilöinä kuin älykkäät, sillä luulevat olevansa onnellisia niillä asioilla ja standardeilla, joilla älykäs tietää ettei onnellista elämää saa. Tyhmät tyytyvät huonoihin ihmissuhteisiin ja luulevat olevansa onnellisia. Esim. suhteet joissa kumppani vetää turpaan ja elämä pyörii päihteiden ja juoruilun ympärillä. Tyhmä ihminen tyytyy elämään kurjuudessa ja nopeassa helppoudessa, kun taas älykäs pyrkii keksimään ratkaisuja siihen, miten itsellä ja heille rakkailla ihmisillä olisi mahdollisimman hyvin asiat. Tyhmillä ei ole korkeita tavoitteita elämässään eivätkä ole usein suorituskeskeisiä. 

Olemme kuitenkin kaikki samanarvoisia ihmisiä kaikesta huolimatta, kukin tyylillään. Ihmiset katsovat maailmaa eritavalla ja se on ihan fine. Näin tämä systeemi on rakennettu.