Lue keskustelun säännöt.
"isättömyyden" suru
05.01.2025 |
Tunnen jollain tavalla olevani isätön ihminen vaikka isäni on kyllä elossa. Välimme ovat todella pintapuoliset ja tuntuu ettei hän ole koskaan osannut olla oikea isä. Vanhemmat erosivat kun olin lapsi ja etäännyin hänestä. Toisaalta äiti on kertonut ettei isä koskaan avioliitonkaan aikana osallistunut minun hoitoon ja kasvatukseen juuri millään tavalla. Muistan lapsena isän raivonneen kun joutui maksamaan äidille elatusta minusta kun erosivat. Kun käyn isän luona nykyään, ei puhuttavaa juuri ole, sää on yleinen puheenaihe. Kaikki tuntuu todella väkinäiseltä. Lisäksi hän on todella pihi rahoistaan eikä ole koskaan pyyteettömästi halunnut auttaa. Ja todellakin apua pyytäisin keneltä tahansa muulta kuin häneltä, koska muuten saisin kuulla siitä pitkään miten hän on joutunut auttamaan. Olen koko elämäni ollut todella surullinen tästä ettei ole oikeaa isää. Onko muilla tälläistä?
Kommentit (91)
Tuttu homma, just tämä osallistumattomuus on se mitä monet tekee. Pikkuveljeni isä oli just tuollainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kurja kuulla :( Oma isäni ei ole alkoholisti mutta on kuin vieras ihminen. Terapiassakin olen asiaa yrittänyt työstää. Toisista ei ilmeisesti ole vain vanhemmiksi. Mutta kyllä se jättää lapsiin ikuisen jäljen.
Minäkin olen isätön. Tämä ns. isä oli isä vain silloin kun hänelle itselleen sopi. Hän oli paljon töissä, mihin liittyi matkustamista, silloin kun olin pieni ja vanhemmat asui käytännössä erillään. Kun olin 5-6v hän sai hetkeksi elämänsä jonkinlaiseen järjestykseen ja hankki jopa toisen lapsen uuden kumppaninsa kanssa. Hänellä oli ongelmia mielenterveyden sekä päihteiden kanssa, käytti päihteitä ja lääkkeitä. Lopulta hän teki itsemurhan kun olin 7v.
Ei se minua sen isättömämmäksi tehnyt, olin jo ollut. Luultavasti olisin tuntenut itseni vielä enemmän isättömäksi jos tämä olisi ollut elossa, mutta ei elämässä millään tavalla. Eikä tarvinut koko lapsuutta ja teini-ikää seurata hänen sekoilujaan.
Nämä miehet eivät ole isiä, he ovat vain miehiä jotka ovat siittäneet lapsia.
Nämä miehet eivät ymmärrä mitä he ovat menettäneet, tai sitten he nimenomaan ovat ymmärtänee ettei heistä ole isiksi eikä heillä ole lapsilleen mitään annettavaa. Joskus, ehkä vähän ennen kuolemaansa, he alkavat katua, mutta silloin on jo liian myöhäistä
Ei ole lasten vastuulla yrittää tavoittaa heitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipähän tarvitse käydä palvelutalossa katsomassa sitten.
🇺🇦🇮🇱
Isäni oli etäinen juoppo, mutta en ole koskaan kokenut siitä surua tai muuta. Isän kuolema ei tuntunut miltään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todennäköisesti en hänen kuollessaan itke varsinaisesti hänen poismenoa, vaan suren sitä että siinä meni viimeinen mahdollisuus. Etten koskaan saa kokea sitä kun on oikea isä :(
On. Lopulta tilanne on ollut myös yhtenä tekijänä aiheuttamaan masennusta, koska se on murtanut omanarvontuntoa sekä rajojen laittamista myös muita kohtaan.
Nyt olen terapiassa ja prosessissa, jossa irrotan isästä loputkin henkiset rippeet ja katson totuutta silmiin. Isä on kelvoton isä, joka ei ole välittänyt minusta. Hänen olisi pitänyt kantaa huolta tai vähintään vastuu eikä sitä tehnyt. Minulle on ihan se ja sama, kelpaanko hänelle vai en, koska hän ei enää kelpaa minulle. Minulla on nyt rajani, ettei minua kohdella noin huonosti. Se koskee sekä isääni että muitakin ihmisiä. Jos jätän muuriin aukon isää varten, sieltä valuu sisään muutakin/ muitakin, joten ei toimi.
Keskityn siihen, että olen ihmisten kanssa, jotka kunnioittavat minua ja välittävät minusta enkä yritä miellyttää ketään hankalaa tyyppiä. Jos joku ei rakasta minua, ei tarkoita sitä, etten olisi rakastettava vaan että se toinen tyyppi ei halua tai osaa rakastaa minua. Joku muu minua rakasta kyllä, vähintään minä itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti en hänen kuollessaan itke varsinaisesti hänen poismenoa, vaan suren sitä että siinä meni viimeinen mahdollisuus. Etten koskaan saa kokea sitä kun on oikea isä :(
Sinun ei tarvitse odottaa hänen kuolemaansa vaan voit irrottautua hänestä jo nyt. Minulla meni pitkään oivaltaa se. Silloin pääsee vapaaksi nopeammin ja jatkamaan elämäänsä terveemmällä pohjalla.
Ja joo, saatat ajatella, mutta että jos hän sitten kuitenkin tulisi takaisin ja olet jo surrut hänet menneeksi. Voit olla varma, ettei tule takaisin sellaisena kuin toivekuvissasi haluat vaan pitää olla realistinen. Nuo ihmiset eivät opi eivätkä muutu. Ja jos sellainen yksi promille tapahtuisi, sitten voi aina luoda suhteen uudelleen.
On. Oma tilanteeni on vielä vähän hankalampi. Isäni perusti uuden perheen heti eron jälkeen mutta en saanut tavata näitä, vaan vietin "isä"viikonloput tämän toisella asunnolla, usein yksin, tai jollakin isäni kaverilla tai sukulaisella joka suostui ottamaan minut hoitoon silloin. Ne pari kertaa kun olen mennyt aikuisema kutsuttuna kylään isäni saattaa vain häippäistä kesken kyläilyn, ja on ehkä tullut hyvällä tuurilla takaisin ennen kuin olen lähtenyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttua. Minunkin ex vieroitti tehokkaasti minut lapsistani. Apuna viranomaiset ja ilmainen oikeusapu. Duunarina ei ollut varaa taistella.
Vierailija kirjoitti:
On. Oma tilanteeni on vielä vähän hankalampi. Isäni perusti uuden perheen heti eron jälkeen mutta en saanut tavata näitä, vaan vietin "isä"viikonloput tämän toisella asunnolla, usein yksin, tai jollakin isäni kaverilla tai sukulaisella joka suostui ottamaan minut hoitoon silloin. Ne pari kertaa kun olen mennyt aikuisema kutsuttuna kylään isäni saattaa vain häippäistä kesken kyläilyn, ja on ehkä tullut hyvällä tuurilla takaisin ennen kuin olen lähtenyt.
Sun pitää sisuuntua. Älä anna kohdella itseäsi noin. Ensisijaisesti älä mene, mutta jis menet, lähdet samalla ovenavauksella kuin hänkin etkä jää odottelemaan. Nöyryytät itseäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuttua. Minunkin ex vieroitti tehokkaasti minut lapsistani. Apuna viranomaiset ja ilmainen oikeusapu. Duunarina ei ollut varaa taistella.
Ai siis tuttua olla noin paska isä kuin tässä on kuvailtu?
Vierailija kirjoitti:
Tuttu homma, just tämä osallistumattomuus on se mitä monet tekee. Pikkuveljeni isä oli just tuollainen.
Onpa kiva, kun voi noin vain valita mikä on kivaa ja mikä ei ole.
Voi luoja.
No mun isäni kuoli kun olin vauva, joten olen todellakin isätön. Ei ole mitään kaipuuta tai surua mistään isättömyydestä. Taidan olla siis onnellisemmassa asemassa, kun ei ollut koskaan mitään odotuksia isästä.
Vierailija kirjoitti:
Tuttua. Minunkin ex vieroitti tehokkaasti minut lapsistani. Apuna viranomaiset ja ilmainen oikeusapu. Duunarina ei ollut varaa taistella.
Ihanko jo parisuhteen aikana? Miten se käytännössä meni?
Mulla ei kans ole ns. isää. Elossa on, mutta ei ole ikinä välittänyt musta. Pikkuveljien (aikuisia hekin) kanssa kyllä viettää aikaa, vie reissuille, antaa rahaa, kyläilee... en ole nähnyt "isää" melkein 3 vuoteen. Hänellä olisi täällä lapsenlapsiakin, mutta nuorinta ei ole edes tavannut (muisti silti korostaa isovanhemmuuttaan facessa kun hän syntyi). Aika ajoin yritän laittaa viestiä, kutsua lasten synttäreille tms. Joskus on luvannut tulla, mutta sitten häntä ei näy, eikä mitään selitystä kuulu.
Enää en pyydä. Enkä laita viestiä. Oon jo pitkään tehnyt tietynlaista surutyötä tämän kanssa enkä jaksa enää.
Vierailija kirjoitti:
Tuttua. Minunkin ex vieroitti tehokkaasti minut lapsistani. Apuna viranomaiset ja ilmainen oikeusapu. Duunarina ei ollut varaa taistella.
Hetkinen! Ethän sinä saatanan uhriutuja ole isätön. Sinun lapsesi ovat isättömiä.
On meitä. En koskaan tavannut isääni eikä hän suostunut maksamaan elatusmaksuja. Siihen aikaan määrättiin vain elatusvelvollinen, ei juridista isää. Hän oli alkoholisti ja hänen avioliitossa syntyneillä lapsillaan oli sama kokemus kuin minulla, ei ollut heilläkään isää.