Onneton mies

En silti ymmärrä, että jos haluaa erota, niin miksi ei sano sitä ääneen. Tämä mahdollisuus on ollut jo kymmeniä kertoja ja asia otetaan aina puheeksi näissä yhteyksissä. Olen sanonut, että mikäli haluaa lähteä, niin ei tarvitse pelätä minua, kestän kyllä asian. Edelliskerralla halusin todella palata takaisin yhteen, mutta jos nyt päättäisi, niin päästäisiin pois. Itse en haluaisi erota, koska näitä alakuloja lukuun ottamatta hän on hyvä puoliso ja isä, olemme parhaat ystävät toisillemme ja arki toimii, lisäksi haluan lapsille ehjän kodin. Jotenkin vain uuvuttaa tämä, että taas saa olla varpaillaan ja miettiä, että onko tehnyt jotain itse väärin, kun ollaan taas tässä tilanteessa. En kuitenkaan ole tehnyt mitään, jos häneltä kysytään.

Vierailija kirjoitti:

En silti ymmärrä, että jos haluaa erota, niin miksi ei sano sitä ääneen. Tämä mahdollisuus on ollut jo kymmeniä kertoja ja asia otetaan aina puheeksi näissä yhteyksissä. Olen sanonut, että mikäli haluaa lähteä, niin ei tarvitse pelätä minua, kestän kyllä asian. Edelliskerralla halusin todella palata takaisin yhteen, mutta jos nyt päättäisi, niin päästäisiin pois. Itse en haluaisi erota, koska näitä alakuloja lukuun ottamatta hän on hyvä puoliso ja isä, olemme parhaat ystävät toisillemme ja arki toimii, lisäksi haluan lapsille ehjän kodin. Jotenkin vain uuvuttaa tämä, että taas saa olla varpaillaan ja miettiä, että onko tehnyt jotain itse väärin, kun ollaan taas tässä tilanteessa. En kuitenkaan ole tehnyt mitään, jos häneltä kysytään.

Ei se koti ole sillä ehjä, että muodolliset perhesuhteet täyttyy. Ehjyys on henkistä. 

Miehen tunne-elämässä on jotain, johon et voi vaikuttaa. Ehkä yhteistyönne toimisi parhaiten kahdesta asunnosta käsin.

Kannattaa käydä mittauttamassa testosteronit.

Niiden alhaisuus vaikuttaa moneen asiaan negatiivisesti

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa käydä mittauttamassa testosteronit.

Niiden alhaisuus vaikuttaa moneen asiaan negatiivisesti

Mitattu on, normaalit ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On burnout tulossa. Lattea tunne-elämä kertoo jostain. Mies on nepsy tai syntymästään dystyyminen.

Päästä menemään. Hänellä on kaikki mahdollisuudet tulla toimeen ja elää niin hyvin kuin pystyy.

Se saattaa tarkoittaa vain sitä että se nykyinen elämä ei maistu, häm ei saa nautintoa siitä. Täysin NORMAALIA.

Jos mies ei ole koskaan tuntenut riemua, se on jo merkki jostain.

Oletteko näin typeriä? Ihmiset ovat aika paljonkin keskenään erilaisia, kaikki eivät ole joitakin riemuapinoita. Tämän keskustelun perusteella ei voi tämän miehen tunne-elämästä niin suurta draamaa saada aikaiseksi.

Kuka

Kuka kiusaa ja ketä?? Sinullakaan ei ole kaikki hyvin. 

Vierailija kirjoitti:

En silti ymmärrä, että jos haluaa erota, niin miksi ei sano sitä ääneen. Tämä mahdollisuus on ollut jo kymmeniä kertoja ja asia otetaan aina puheeksi näissä yhteyksissä. Olen sanonut, että mikäli haluaa lähteä, niin ei tarvitse pelätä minua, kestän kyllä asian. Edelliskerralla halusin todella palata takaisin yhteen, mutta jos nyt päättäisi, niin päästäisiin pois. Itse en haluaisi erota, koska näitä alakuloja lukuun ottamatta hän on hyvä puoliso ja isä, olemme parhaat ystävät toisillemme ja arki toimii, lisäksi haluan lapsille ehjän kodin. Jotenkin vain uuvuttaa tämä, että taas saa olla varpaillaan ja miettiä, että onko tehnyt jotain itse väärin, kun ollaan taas tässä tilanteessa. En kuitenkaan ole tehnyt mitään, jos häneltä kysytään.

Ei mies tule tuosta muuttumaan, kun ei edes asumusero ollut hälytysmerkki hänelle. Sinä joko hyväksyt hänet tuollaisena tai sitten eroat. Ei ole muita vaihtoehtoja.

Vierailija kirjoitti:

En silti ymmärrä, että jos haluaa erota, niin miksi ei sano sitä ääneen. Tämä mahdollisuus on ollut jo kymmeniä kertoja ja asia otetaan aina puheeksi näissä yhteyksissä. Olen sanonut, että mikäli haluaa lähteä, niin ei tarvitse pelätä minua, kestän kyllä asian. Edelliskerralla halusin todella palata takaisin yhteen, mutta jos nyt päättäisi, niin päästäisiin pois. Itse en haluaisi erota, koska näitä alakuloja lukuun ottamatta hän on hyvä puoliso ja isä, olemme parhaat ystävät toisillemme ja arki toimii, lisäksi haluan lapsille ehjän kodin. Jotenkin vain uuvuttaa tämä, että taas saa olla varpaillaan ja miettiä, että onko tehnyt jotain itse väärin, kun ollaan taas tässä tilanteessa. En kuitenkaan ole tehnyt mitään, jos häneltä kysytään.

Ymmärrän kuvion. Okei ja tämän perusteella sanoisin että anna hänelle rauha prosessoida ja tuntea. Elät itsekin siinä ohessa hyväksyvää elämää. Älä suutu tai loukkaannu hänen tunteista, jossakin ne asiat on käsiteltävä ja tunteet tunnettava. Muista siis omakin vastuusi tilanteessa. Tsemppiä teille!

Vierailija kirjoitti:

40-vuotias ja järkevä ihminen. Hyvässä työssä ja kaikki eväät onnelliseen elämään. On vapaus mennä, saa tehdä mitä haluaa, on varallisuutta toteuttaa asioita ja kannustan kaikessa. Olen valmis itse vaikka muuttamaan toiselle puolelle maapalloa, mikäli haluaisi. On kuitenkin hyvin turvallisuushakuinen ja eikä ota riskejä. Viihtyy kotona. Sanoo myös, että ei ole koskaan elämässään ollut esim. riemuissaan, eli tunneskaala on kapeampi kuin "tavallisella" ihmisellä.

AP

Siinähän se tulikin:" On kuitenkin hyvin turvallisuushakuinen ja eikä ota riskejä."



Keski-iässä alkaa tajuta oman identiteettinsä viimeistään kunnolla, niin voi tulla eksistentiaalisa kriisejä omasta fakkiutuneisuudestaan ja se masentaa. Kysy hänen äidiltänsä, että onko hän aina ollut tuollainen vai onko se tullut ajansaatossa. Mikäli ajansaatossa, niin siihen johtaneet syyt on mahdollista kitkeä, niin mies löytää kenties mielekkyyden elämään uudestaan. Jos ei, niin kannattaa miettiä haluatko elää zombin kanssa.

ei pidä itsestään? jotkut ei tule toimeen itsen kanssa eikä arvosta itseä. jos tietää että ei ole aidosti hyvä tyyppi vaan on esim. petollinen, itsekäs, valehteleva, trollaaja, epärehellinen, manipuloiva, uhriutuva jne. jos tietää sisimmässään että on ristiriita sen kanssa mikä haluaisi olla ja mikä todellisuudessa on ei löydä onnellisuutta. onni on henkistä tasapainoa. se pitää löytää itsestä eikä ulkoa. itseä pitää voida katsoa peilistä ihailevasti että voi olla elämään tyytyväinen. mikään ulkoinen ei sitä tuo. eikä auta mitä oelt ulos päin, se mitä olet sisältä tuo onnen. se on se muilta piilossa oleva mutta itse tietää mikä todellisuus itsestä on.

Dystymia? Pitkäaikainen lievä masennus? Perhe-elämä saattaa hyvinkin stressata itse kutakin, vaikka kuinka sinua (ja mahdollisia lapsia) rakastaakin.

Ihminen ei aina ole onnellinen, vaikka järjellä ajateltuna kuinka pitäisi olla - voi hyvin myös hävettää miestäsi, jos hän kokee epäonnistuvansa tuntemaan asiaan kuuluvaa onnellisuutta.

Jos kuitenkin puhuu sinulle asiasta (eli kykenee avautumaan aiheesta), niin olisiko terapiaa mahdollista kokeilla? Ammattilaisen kanssa voisi paremmin pohtia syitä ja ratkaisuja.

"Jotenkin vain uuvuttaa tämä, että taas saa olla varpaillaan ja miettiä, että onko tehnyt jotain itse väärin, kun ollaan taas tässä tilanteessa. En kuitenkaan ole tehnyt mitään, jos häneltä kysytään."

Jos mies on onneton ja sanoo, ettet ole syynä, miksi olet varpaillaan? Mies voi hyvin olla alakuloinen pitkäkestoisesti sinusta riippumattomista syistä (esim. lievä masennus)

Sai mies nyt sanottua, että tunnetila johtuu sittenkin minusta. Koko case on niin sekava, etten enää pysy perässä. Tunne on ollut vuosia, hetken päästä tunne on ollut vaan syksyn ajan, sittenkin tunne on alkanut vasta loppuvuodesta. Paha olo johtuu minusta, minun olemassaoloni, käytökseni, hellyyden puute ahdistavat eikä kotona voi olla oma itsensä. Pyysin tarkennusta, niin alkoi mm. epämääräisesti selittämään, että kokee tietokonepelaamisestaan/YouTuben katsomisesta huonoa omaatuntoa, haluaisi tehdä niitä vapaammin. En ole koskaan asiaa rajoittanut tai siitä mitään maininnut. En pidä hyvänä riittävästi, olen kylmä, ilmapiiri on jäätävä ja hän ei saa riittävästi huomiota. En ymmärrä tätä nyt lainkaan ja oma kokemukseni on ihan jotain muuta. Lisäksi olen huomattavasti aktiivisempi makuuhuoneen puolella enkä todellakaan pihtaa, ennemmin hän on se joka ei lämpene. Kyllä tässä nyt meni käsitys omasta itsestä ja parisuhteesta ihan uusiksi, tunnen oloni aivan hirviöksi.

Vierailija kirjoitti:

ei pidä itsestään? jotkut ei tule toimeen itsen kanssa eikä arvosta itseä. jos tietää että ei ole aidosti hyvä tyyppi vaan on esim. petollinen, itsekäs, valehteleva, trollaaja, epärehellinen, manipuloiva, uhriutuva jne. jos tietää sisimmässään että on ristiriita sen kanssa mikä haluaisi olla ja mikä todellisuudessa on ei löydä onnellisuutta. onni on henkistä tasapainoa. se pitää löytää itsestä eikä ulkoa. itseä pitää voida katsoa peilistä ihailevasti että voi olla elämään tyytyväinen. mikään ulkoinen ei sitä tuo. eikä auta mitä oelt ulos päin, se mitä olet sisältä tuo onnen. se on se muilta piilossa oleva mutta itse tietää mikä todellisuus itsestä on.

Tämä on just näin. Entinen mieheni tiesi että ero ei ratkaise hänen ongelmiansa mutta tuo muille tilaa ja rauhaa elämään. Ei osannut sanoa sitä erohaluansa ääneen mutta sanoi että minun pitää sanoa se jotta hänellä olisi helpompi lähteä. Sanoin sen sitten ääneen koska en jaksanit enää ja hän muutti sitten pois. Häntä tietysti hävetti koska nuorimmainen oli vielä vauva ja tiesi että olen väsynyt ja syytön tilanteeseen kuten tietystikin lapsetkin.

Aika perinteinen kiltti mies-case joka ei osaa sanoa asioita suoraan koska ei halua loukata.

Vierailija kirjoitti:

Ruikuttava nahjus katsoo oikeudekseen tehdä vaimonkin elämästä kurjaa. Sisimmässään nauttii vallankäytöstään. Itsekäs mies.

Ja sellaiset miesvihat heti aamusta. Ei sinulla hyvin mene.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tuttua, ei halua kertoa sinulle niitä asioita ja kipuilee itsessänsä. Et oikein voi muuta kuin tukea ja kuunnella. Jos ei halua asioille tehdä mitään niin et voi mitään. Terapiasta ei ole apua hänelle, tuota samaa se sielläkin olisi jos edes suostuisi sinne. Useinkaan näissä tapauksissa ei ole tarvetta koska ei halua edes puhua kenellekään niitä asioita. 

Mitä tällaiset asiat voivat olla? Jotain lapsuuden traumoja?

-eri

Ei välttämättä sen kummempaa kuin ymmärrys että asiat on mennyt samalla kaavalla ilman muutoksia jo vuosikymmeniä ja monta vuosikymmentä on vielä edessä ilman muutosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

40-vuotias ja järkevä ihminen. Hyvässä työssä ja kaikki eväät onnelliseen elämään. On vapaus mennä, saa tehdä mitä haluaa, on varallisuutta toteuttaa asioita ja kannustan kaikessa. Olen valmis itse vaikka muuttamaan toiselle puolelle maapalloa, mikäli haluaisi. On kuitenkin hyvin turvallisuushakuinen ja eikä ota riskejä. Viihtyy kotona. Sanoo myös, että ei ole koskaan elämässään ollut esim. riemuissaan, eli tunneskaala on kapeampi kuin "tavallisella" ihmisellä.

AP

Okei, oletko kysynyt häneltä suoraan onko hän onneton sinun ja perheen kanssa? Kysy rohkeasti ihan suoraan ja vaadi rehellinen vastaus. Jos hän haluaakin erota sinusta ja tätä pohtii juuri nyt. Tämä on vain ehdotus. Hän saattaa myös pelätä miten sinä reagoit, sellainenkin on mahdollista. Älä ota tätä totuutena, ajatuksiani vain pikkasen avuksi.

Ei tuota ainakaan kannata jankata, sillä se onnettomuus saadaan aikaiseksi sinne missä sitä ei ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tuttua, ei halua kertoa sinulle niitä asioita ja kipuilee itsessänsä. Et oikein voi muuta kuin tukea ja kuunnella. Jos ei halua asioille tehdä mitään niin et voi mitään. Terapiasta ei ole apua hänelle, tuota samaa se sielläkin olisi jos edes suostuisi sinne. Useinkaan näissä tapauksissa ei ole tarvetta koska ei halua edes puhua kenellekään niitä asioita. 

Mitä tällaiset asiat voivat olla? Jotain lapsuuden traumoja?

-eri

Laiskuutta ja passiivisuutta. Kyvyttömyyttä itsereflektioon ja viitsimättömyyttä opetella terveempi elämä (joka on vain ja ainoastaan oppimisprosessi).

Heivaa helevettiin laiska paska, joka ei pane tikkua ristiin vaan leikkii kuollutta. Miesten mielestä on jotenkin sankarillista mädäntyä sohvalle, kun taas naiset hoksaavat mennä lääkäriin, harrastaa liikunt

Voisit hoksata mennä psykologille puhumaan tuosta patologisesta miesvihastasi ja harhoistasi.

Miehesi taitaa olla minun vaimoni.

Kertomasi perusteella voisin olla samankaltainen kuin miehesi.

Mulla on kaikki hyvin. On ihana puoliso, upeat lapset, hyvä työ, ei mitään taloudellisia huolia, terveys kunnossa, kavereita jne. Mutta ihan koko ikäni olen ollut levoton, alakuloinen ja ahdistunut ilman mitään järkevää syytä. On tutkittu masennusta, diagnosoitu ahdistusta ja kokeiltu lääkkeitä laidasta laitaan. Ilman mitään tulosta.

Suurin ahdistus tulee juuri siitä etten osaa nähdä mitään mitä tavoittelisin tulevaisuudelta. En oikeastaan halua mitään, esim isompaa taloa, mökkiä, hienoa autoa, matkoja tai muutakaan tuonkaltaista. kaikilla muilla tuntuu olevan jotain suunnitelmia esim eläkepäiviä varten.

Ahdistukseen ja tuskaan sain avun sen jälkeen kun mulla todettiin tarkkaavaisuushäiriö, mutta sama tyhjä ja päämäärätön olo on edelleen jäljellä.

Sua en osaa auttaa valitettavasti, mutta jättäisin ainakin nämä narsisti- ym kommentit omaan arvoonsa, jos et tällaisia puolia ole miehessäsi havainnut.