Onneton mies
Onko kenelläkään ollut vastaavaa tilannetta, että mies ei koe olevansa onnellinen vaikka kaikki on hyvin? Ei osaa eritellä, mistä ahdistus johtuu, mutta eniten taitaa kuitenkin ahdistaa perhe-elämä. Ei ole aktiivinen olotilassa parantamiseksi, ei halua hakea ulkopuolista apua tai keksi asiaan ratkaisua. Asia on noussut useamman kerran esiin 20 vuoden aikana ja jälleen sama juttu. Ei kuitenkaan halua erota eikä ole kertomansa mukaan toista naista. Kokee, että ei ole ollut vuosiin onnellinen ja tulevaisuus ahdistaa, koska sillä ei ole mitään annettavaa. Mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä? Alan itse väsymään aiheeseen.
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sai mies nyt sanottua, että tunnetila johtuu sittenkin minusta. Koko case on niin sekava, etten enää pysy perässä. Tunne on ollut vuosia, hetken päästä tunne on ollut vaan syksyn ajan, sittenkin tunne on alkanut vasta loppuvuodesta. Paha olo johtuu minusta, minun olemassaoloni, käytökseni, hellyyden puute ahdistavat eikä kotona voi olla oma itsensä. Pyysin tarkennusta, niin alkoi mm. epämääräisesti selittämään, että kokee tietokonepelaamisestaan/YouTuben katsomisesta huonoa omaatuntoa, haluaisi tehdä niitä vapaammin. En ole koskaan asiaa rajoittanut tai siitä mitään maininnut. En pidä hyvänä riittävästi, olen kylmä, ilmapiiri on jäätävä ja hän ei saa riittävästi huomiota. En ymmärrä tätä nyt lainkaan ja oma kokemukseni on ihan jotain muuta. Lisäksi olen huomattavasti aktiivisempi makuuhuoneen puolella enkä todellakaan pihtaa, ennemmin hän on se joka ei lämpene. Kyllä tässä nyt meni k
Olen AP. Sitä mietin myös, että miksi ihmeessä on pitänyt valehdella. Olen yrittänyt sanoa, että en voi tietää, mitä ajattelee, ellei puhu asioista. Omassa toiminnassani on paljon korjattavaa, en ole tietenkään täydellinen, ja otan näistä nyt opikseni. Mies sanoo rakastavansa, mutta ei tiedä, haluaako jatkaa kanssani, koska en tee häntä onnelliseksi. Kehotin kyllä etsimään onnea ensisijaisesti itsestään, koska kukaan ulkopuolinen ei sitä voi tehdä. Sanoin myös, että toisaalta ratkaisu on helppo, koska ongelma poistuisi eron myötä. Ei kuitenkaan sittenkään haluaisi erota. Järkyttävä tilanne.
Itse olen 47v eron läpikäynyt mies. Ero ei ollut vaikea vaan meni hyvin molempien toimittua fiksusti ja yhteistyössä. Se on ehkä sivuseikka tähän, mutta muutaman vuoden aikana ilmeisesti keski-ikä on alkanut iskemään ja yleinen energisyys on kadonnut, paino noussut ja alkokin on alkanut maistumaan melkein joka viikonloppu. Ahdistus on kasvanut paljon. Heräsin tähän taannoin ja tajusin, että 5 vuoden kuluttua olen katkolla ja 10v kuluttua haudassa.
Niinpä tein kaksi muutosta:
- Poistin kaiken alkoholin kotoa.
- Käyn lähes joka päivä joko pitkällä kävelyllä tai uimassa kilometrin.
Tätä ei ole vielä kauan tapahtunut. Paino ei ole ainakaan vielä laskenut, mutta jalat on kipeitä kävelystä ja kädet uimisesta. Tunsin myös vatsalihakset rasvan alta ensimmäisen kerran vuosiin. Suurin muutos on tapahtunut vireydessä ja siinä, että tunnen jotakin päämäärän kaltaista.
Minulla on pitkä tie vielä edessä, mutta jos saan tehtyä tätä sen verran, että siitä tulee tapa, niin jatko on helpompaa. Kävelyn jälkeen endorfiinit on paremmat kuin nousuhumalassa.
Tämä ei ole se voittotarina, joita luet lehdissä, mutta yhden keski-ikäisen ukon kamppailua oman hyvinvointinsa eteen, ennen kuin on myöhäistä. Jos saan pidettyä pakan kasassa kesään saakka, niin jatko menee omalla painollaan.
Niin ja se ehdotus: Voisiko miehesi lähteä jonkun kanssa vaikka kaksi kertaa viikossa uimaan matkaa? Aloittakoon vaikka 100m/kerta, kunnes tekniikka paranee. Kohta menee jo kilometri ja lyön vetoa, että miehesi pään sisällä muutos näkyy ennen kuin muualla.
Epäilen vahvasti että ap:n miehellä on salasuhde, vaikka muuta väittääkin. Meillä oli ex-miehellä hyvin vastaavaa käytöstä useamman vuoden ja taustalta paljastui viimein salasuhde, ja kehen muuhunkaan kuin nuorempaan työkaveriinsa.
Erosta puhuttiin siinä jossain vaiheessa suhdekriisin aikana mutta mies ei kuitenkaan halunnut erota vaan yrittää vielä parantaa meidän suhdetta ja minä siis en tiennyt siinä vaiheessa salasuhteesta. No eipä yrittänyt vaan kiukutteli kuin teini kotona ja kyllähän sillä konstilla hyvin saikin riitaa aikaiseksi ja sitten tälle toiselle naiselle oli marissut kun on niin yksinäinen suhteessaan. Moneen kertaan kielsi kysyttäessä, että olisi ketään toista naista. Lopulta jäi kiinni tyhmyyttään ja siitäkös vasta sitten suuttuikin eikä ole suostunut sen koommin asiasta puhumaan tai edes eroa hakemaan vaan sekin jäi minulle.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 47v eron läpikäynyt mies. Ero ei ollut vaikea vaan meni hyvin molempien toimittua fiksusti ja yhteistyössä. Se on ehkä sivuseikka tähän, mutta muutaman vuoden aikana ilmeisesti keski-ikä on alkanut iskemään ja yleinen energisyys on kadonnut, paino noussut ja alkokin on alkanut maistumaan melkein joka viikonloppu. Ahdistus on kasvanut paljon. Heräsin tähän taannoin ja tajusin, että 5 vuoden kuluttua olen katkolla ja 10v kuluttua haudassa.
Niinpä tein kaksi muutosta:
- Poistin kaiken alkoholin kotoa.
- Käyn lähes joka päivä joko pitkällä kävelyllä tai uimassa kilometrin.
Tätä ei ole vielä kauan tapahtunut. Paino ei ole ainakaan vielä laskenut, mutta jalat on kipeitä kävelystä ja kädet uimisesta. Tunsin myös vatsalihakset rasvan alta ensimmäisen kerran vuosiin. Suurin muutos on tapahtunut vireydessä ja siinä, että tunnen jotakin päämäärän kaltaista.
Minulla on pitkä ti
Ehdottomasti liikunta on hyvä juttu ja on harrastanutkin sitä enemmän ja vähemmän suhteemme aikana. Nykyisin vähemmän, mutta aktivoitunut tällä saralla lähiviikkoina. Toivottavasti siitä olisi apua olotilaansa.
Olet ap? Olen todella pahoillani. Eron paikka sitten. Ihan hirveää ja jopa sairasta, ettei hän ole sanonut mitään, vaikka olet yrittänyt ratkaista asiaa.